ystäviä?

enhän ole ainut jonka paras ystävä on oma mies?
eli ne jotka omaavat omasta kumppanistaan parhaan ystävän miten se teillä näkyy?
meillä hullutellaan yhdessä,mies on monesti sanonut ettei ole yhtä hauskaa bilettää kun en ole mukana joten mennään paljon yhdessä kaksin tai porukassa,miehen kanssa pohdimme usein kaikkia maailman juttuja ja pohditaan muidenkin parisuhteita (ei pahalla,mutta yleensä),ja omaa parisuhdetta mietitään..päivisin heitellään toisillemme kaksimielisiä vitsejä... jne...

 

Sama täällä...aloitimme mieheni kanssa ensin ystävinä ja nyt aviossa tuo vanha pohja on hyvä alusta jolle rakentaa.Melkein aina olemme yhdessä kuten tekin (toki omat jutut molemmilla).Olisi kiva tietää miten pariskunnat jotka EIVÄT ole ystäviä keskenään jaksavat yhdessä,mikä on se kantava voima näissä suhteissa joka kantaa vaikeuksien ja kriisien yli???

:heart:

 

Meillä kanssa menee niin että miheni on sydänystäväni ei ole asiaa jota en voisi hänelle kertoa ja samoin hän kertoo minulle aiken. Hassutellaan ja hullutellaan yhdessä :heart:

Aloitimme aikoinaan kanssa ystävyys suhteella ja sitten saimme "metrin halosta päähän" ja huomasimme että tunteemme ovat syventyneet. Nyt naimisissa ja yhteinen lapsikin jo löytyy.

Tietty kummallakin on myös omia menoja ja omia ystäviä mutta miehen kanssa on vaan helponpi jutella asioista ja selvitellä omia ajatuksiaan.

 

Meillä myös suhde alkoi ystävyydestä, ja kuin huomaamatta oltiinkin sitten jo pari. Edelleen mies paras ystäväni, mutta tietysti myös rakastan häntä todella paljon. Tyttömme on nyt kohta 3kk ja lisää toivottavasti joskus tulossa... :heart:

 

Minä olen mieheni paras ystävä ja hän minun. Tulisesta rakastumisesta on lähdetty liikkeelle, vastoinkäymisiäkin on ollut. Mutta nyt luotamme toisiimme kuin kalliioon, pidämme hauskaa normaalissa elämässä, ja jaamme asiat toistemme kanssa. Emme kuitenkaan ole muuttuneet muistuttamaan toisiamme, vaan meillä on omat mielipiteemme ja omat tekemisemme. Ja yhdessä on oltu jo 20 vuotta.

 

Mulla kans mies paras ystävä. Toki kummallakin on muitakin ystäviä/kavereita, pariskuntia
jotka ovat kummankin tuttuja.. Ja täytyy ollakin. Mutta huomaan että miehelleni voin kertoa kaiken toisin kuin muille kavereilleni ja hän on ihminen jonka kanssa jaksan elää yhdessä. Muita ei varmaan jaksaisi katsoa päivästä toiseen!