ystävien vauvat

Mistä te kohtalotoverit saatte voimia kuulla kerta toisensa jälkeen ystäviltä vauvauutisia ja sitten seuraavaksi mennä katsomaan näitä ihania pienokaisia? Oma suru lapsettomuudesta on valtava ja tietysti on iloinen jokaisen hyvän ystävän vauvasta, mutta samalla tulee se oma suru jotenkin vielä raskaammaksi :'(

Itse olen kolmenkympin hujakoilla, eli juuri siinä iässä kun vauvauutisia kuulee ystäväpiirissä lähes viikottain (ainakin siltä se tuntuu)... Väkisinkin tulee pieni kateus ja katkeruus joka kerta, ettei taaskaan ollut minun vuoroni.

 

Niinpä niin, samaa olen miettinyt varsinkin tänään, kun kuulin vauvauutisen. Kirjoitit hyvin siitä, että oma suru vielä syvenee, kun joku lähipiiristä tulee raskaaksi. Niin se varmaan on, että lapsettomuudesta johtuva yksinäisyyden ja osattomuuden tunne korostuu joka kerta, kun joku toinen tulee raskaaksi. Minulla on sitä ilon tunnettakin toisen puolesta, mutta tähän tunteeseen sekoittuu niin suuri suru, ettei sitä voi kenelläkään kuvaillakaan. Tänään on särkenyt päätä koko päivän vauvauutisen jälkeen, ja ihan varmasti tämä on fyysinenkin kipu johtuu surusta. Onneksi pääsin vähän aikaisemmin lähtemään töistä, kun on niin vetämätön olo. Ehkä jo huomenna tai viikon päästä tuntuu toiselta, mutta tätä tämä nyt on..

 

Ystävien vauvauutiset yleensä paljastavat sen, että vaikka kuvitteli olevansa jo sinut tämän lapsettomuuden kanssa, ei sitä vain ole. Eilen juuri ystäväni ilmoitti tehneensä positiivisen testin ja odottaa toista lastaan. Onneksi hän ilmoitti asian tekstiviestillä ja näin ollen pystyin lähettämään iloisen kuuloisen onnitteluviestin takaisin, vaikka tosiasiallinen olotila olikin: "miksei vieläkään ollut meidän vuoro!!!???!" Kun sain rauhassa sulatella asiaa, tänään jo pystyin soittamaan hänelle ja utelemaan olotiloja ja iloitsemaan hänen puolestaan aidosti.

 

Kyllä minullakin välillä kirpaisee kuulla vauvauutisia/nähdä onnellisia odottavia äitejä. Tottakai olen TODELLA onnellinen että ihmiset saavat lapsia, mutta sitten tulee se MIKSI ME EI SAADA???!!! Minäkin haluan ison masun, tuntea sen kun joku potkii/elää minun sisälläni :'( Saada oman lapsen

 

Sama juttu mullakin. Pienellä kauhulla odottelen seuraavia raskausuutisia. Ja sukujuhlat on ihan painajaisia, me kun ollaan oikeastaan ainoa pariskunta jolla ei vielä lapsia ole. Tuntuu niin ulkopuoliselta, kun yleisin puheenaihe varsinkin naisten kesken ovat ne lapset. Ja niistähän riittää puhumista. Pahimmalta tuntuu se, kun paras ystävänikään ei tunnu enää olevan yhtään kiinnostunut minun asioistani, papattaa vain omista lapsistaan...Jaksaa kertoa jokaisen hassun sattumuksen mitä tytöt ovat tehneet, ja niille sitten yritän aidosti nauraa, vaikka sydän itkee verta :/ Välillä mietin, että onko hän todella niin ajattelematon, että ei yhtään ajattele minun tunteitani. Lapsettomuus on meille kipeä asia, mutta lähipiiri siitä kuitenkin tietää.

 

\

Sama juttu mullakin. Pienellä kauhulla odottelen seuraavia raskausuutisia. Ja sukujuhlat on ihan painajaisia, me kun ollaan oikeastaan ainoa pariskunta jolla ei vielä lapsia ole. Tuntuu niin ulkopuoliselta, kun yleisin puheenaihe varsinkin naisten kesken ovat ne lapset. Ja niistähän riittää puhumista. Pahimmalta tuntuu se, kun paras ystävänikään ei tunnu enää olevan yhtään kiinnostunut minun asioistani, papattaa vain omista lapsistaan...Jaksaa kertoa jokaisen hassun sattumuksen mitä tytöt ovat tehneet, ja niille sitten yritän aidosti nauraa, vaikka sydän itkee verta :/ Välillä mietin, että onko hän todella niin ajattelematon, että ei yhtään ajattele minun tunteitani. Lapsettomuus on meille kipeä asia, mutta lähipiiri siitä kuitenkin tietää.

 

\

Sama juttu mullakin. Pienellä kauhulla odottelen seuraavia raskausuutisia. Ja sukujuhlat on ihan painajaisia, me kun ollaan oikeastaan ainoa pariskunta jolla ei vielä lapsia ole. Tuntuu niin ulkopuoliselta, kun yleisin puheenaihe varsinkin naisten kesken ovat ne lapset. Ja niistähän riittää puhumista. Pahimmalta tuntuu se, kun paras ystävänikään ei tunnu enää olevan yhtään kiinnostunut minun asioistani, papattaa vain omista lapsistaan...Jaksaa kertoa jokaisen hassun sattumuksen mitä tytöt ovat tehneet, ja niille sitten yritän aidosti nauraa, vaikka sydän itkee verta :/ Välillä mietin, että onko hän todella niin ajattelematon, että ei yhtään ajattele minun tunteitani. Lapsettomuus on meille kipeä asia, mutta lähipiiri siitä kuitenkin tietää.

Tuli tuo äskeinen vähän liian nopeasti, kun en ehtinyt kirjoittamaankaan.

Kyllähän nuo raskaus/vauvauutiset aina sattuu. Vaikka kuinka yrittäisi olla "urhea". Tosiaan nuo sukujuhlat on kyl kauheita. Minä jo kauhulla odotan tätä kesää, viidet juhlat olisi tiedossa!! Siellä kun ei pääse mihinkään pakoon ja piiloon itkemään. Nuo kyselyt on kaikkein pahimpia. Milloinkas teille, eikö jo olisi aika ym??

Omien ystävien vauvauutisia olen miettinyt. Tuo tekstari juttu on hyvä. Ei tarvitse näytellä iloista vaikka oikeasti sydän itkee verta. Mua kaikkein eniten satuttaa kuitenkin nuo kommentit helpostiraskautumisista. Yks kaverini (tietää lapsettomuudesta) kehuskeli kuinka hyvät on miehen siittiöt kun sulattaa metallinkin (oli kierukkaraskaus ja meillä vika miehen simpoissa). Kerran miehen sukulaisnainen toi vauvansa mulle syliin ja sanoi, et otahan tuo niin saat tartunnan!! Yleensä tuollaisissa tilanteissa mä meen ihan lukkoon ja tyrkkään vauvan mun ukolleni, enkä varsinkaan koske vauvaan (eihän se sen vika ole mut tuntuu niin pahalta). Minusta vauvojen äitien ei pitäisi niitä lapsiaan tuputtaa syliin ym, vaan menen katsomaan sitten kun siltä tuntuu. Yks joulu appiukko tuli sanomaan, et kyllä se joulu ei ole mitään kun ei ole niitä pienten jalkojen töpsytystä (2kk aikaisemmin olin saanut keskenmenon ja hän tiesi asiasta). Itkukurkussa lähdin pois, tuli oikein syyllinen olo etten hänelle sitä lastenlasta voinut antaa.

Vaikka sitä kuinka luulee olevansa sinut lapsettomuuden kanssa ja iloitsee toisten raskauksista (vaikka aina se katkeruus tulee) niin kyllä se uusi uutinen aina satuttaa ja tekisi mieli painua maan alle.

 

Tapasin hiljan ystävän, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan koska asuimme ulkomailla. Olimme olleet kyllä mailiyhteydessä useinkin. No, pariskunta tuli meille viettämään lauantai-iltaa. Olin innoissani! Juuri epäonnistunut hoito takana, joten ajattelin, että jo perinteeksi muodostunut "hiprakka viinistä ja paikalliseen lannetta ketkuttelemaan" -ilta piristää mieltä.

Meillä tietenkin feta-juustot salaattiin sekoitettuna ja viinit pöydässä. Ja kas kummaa ennen rouvaa ovesta tulee maha. laskettuun aikaan 4 viikkoa. "Kun ei halua kertoa puhelimisessa näin tärkeää asiaa". Tietenkin olin iloinen. Mutta sisintä repi. Hän ei missään nimessä tehnyt näin ilkeyttään, vaikka tiesi tilanteestamme. Ihmiset eivät vain yksinkertaisesti tajua.

Pariskunta kertoi iloisesti paljastaneensa ison uutisensa muulle perheelle joulupöydässä. Paikalla miehen sisko puolisoineen. Heillä takana 4 pieleen mennyttä ivf.hoitoa. Ajattelin, että jos he selvisivät pokalla joulusta suvun edessä niin kyllä minä yhden lauantain hymyilen.

 

\

Tapasin hiljan ystävän, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan koska asuimme ulkomailla. Olimme olleet kyllä mailiyhteydessä useinkin. No, pariskunta tuli meille viettämään lauantai-iltaa. Olin innoissani! Juuri epäonnistunut hoito takana, joten ajattelin, että jo perinteeksi muodostunut "hiprakka viinistä ja paikalliseen lannetta ketkuttelemaan" -ilta piristää mieltä.

Meillä tietenkin feta-juustot salaattiin sekoitettuna ja viinit pöydässä. Ja kas kummaa ennen rouvaa ovesta tulee maha. laskettuun aikaan 4 viikkoa. "Kun ei halua kertoa puhelimisessa näin tärkeää asiaa". Tietenkin olin iloinen. Mutta sisintä repi. Hän ei missään nimessä tehnyt näin ilkeyttään, vaikka tiesi tilanteestamme. Ihmiset eivät vain yksinkertaisesti tajua.

Pariskunta kertoi iloisesti paljastaneensa ison uutisensa muulle perheelle joulupöydässä. Paikalla miehen sisko puolisoineen. Heillä takana 4 pieleen mennyttä ivf.hoitoa. Ajattelin, että jos he selvisivät pokalla joulusta suvun edessä niin kyllä minä yhden lauantain hymyilen.

Todellakin ihmiset eivät ymmärrä, mitä lapsettoman mielessä liikkuu jos eivät ole itse lapsettomuutta kokenut.

Esimerkiksi tuo joulupöydässä kerrottu uutinen. Varmasti tämä lasta odottava pari haluaa tehdä kertomisesta hienon kokemuksen. Varsinkin, jos on perheen ensimmäinen lapsi. Samalla ei kuitenkaan huomaa, kuinka satuttaa sitä toista pariskuntaa, jotka eivät saa lasta.

Jotenkin tuntuu, että lasten saaminen on niin normaali asia, niille joilla ei ole vaikeuksia lapsia saada. Aina vaan ajatellaan, että ne lapset tehdään sitten kun on hyvä aika. Monestihan näin asia on. Päätetään, että nyt tehdään lapsi ja sitten vajaan vuoden päästä se vauva on. Niin minäkin ajattelin vielä reilu kaksi vuotta sitten. Eipä sitä vauvaa kuitenkaan ole. Tuleeko koskaan olemaan?

 

En tiedä miksi, mutta minua eivät sureta muiden vauvat, päinvastoin, vaikka mieheni kanssa olemme olleet yhdessä pian 10 vuotta ilman lasta. Suren lapsettomuuttani kovasti, mutta vauvankaipuutani lievittää nähdä muiden vauvoja tai kuulla iloista hihkumista kaupanhyllyjen takaa. Tuska jotenkin helpottaa välittömästi, jos syliini lasketaan pieni sylivauva, ja onnea kestää loppuillan tapahtunutta muistellessa. Muistan tarkkaan viime vuodelta kerrat, jolloin olen saanut pidellä vauvaa, ne jäävät mieleen hienoina hetkinä. Sellaiset kaverit tai tuntemattomat, jotka antavat pidellä vauvaansa, jäävät mieleeni suurina hyväntekijöinä, varsinkin jos vauva tuodaan syliin pyytämättä. Tuntuu, että vauvat "ymmärtävät", että minulla on suuri vauvantarve, ja viihtyvät kanssani aivan kuin meillä olisi salaseura kahdestaan. Vauvat hymyilevät minulle ja pyrkivät syliini, koska olen niistä paljon kiinnostuneempi kuin niiden omat väsyneet vanhemmat, ja minulla on herkkä vaisto vauvan tarpeille. Minulle muiden vauvat ovat balsamia haavoihin. Olenkin miettinyt, olisiko pitänyt opiskella neuvolantädiksi tai kätilöksi lapsettomuudesta huolimatta?

 

Niin tämä asia pomppasi taas mullakin mieleen..Kävin kaverini luona eilen,heillä 2-vuotias ja 2kk:n ikäiset lapset.Aloittivat kuumeilun ja yrittämisen hivenen meidän jälkeen ja nyt heillä on jo 2 lasta. Meillä yritystä siis 03/03 lähtien. Hekin tosin yrittivät 1,5 vuotta esikkoa,mutta kakkonen sai alkunsa viime kesänä hääyönä. Kun he alkoivat esikoistaan odottamaan,ei se vielä niin pahalta tuntunut,varsinkin kun lapsi on kummityttöni,minä odotin mukana. Mutta kun vauva syntyi ja kasvoi,eikä omaa lasta kuulunut,niin jossain vaiheessa suru iski.Kaverini sanoi kummityttöni synnyttyä,ettei halua tulla vielä raskaaksi,on minun vuoroni välillä.Kun hän sitten alkoi toista odottamaan,hän ei uskaltanut siitä minulle kertoa ennenkuin viikkoja oli jo 13. Ei pelkän keskenmeno-riskin takia vaan minun tunteitteni takia!Arvasin sen kyllä jo paljon ennen kuin hän kertoi ja sanoin sitten että eihän se ole heidän vikansa etten tule raskaaksi..Olin iloinen,mutta samalla todella murtunut."Miksei me?!!" Kaverini omassa tuttava piirissä,joita minäkin tunnen, on syntynyt 3 lasta 2006 ja 2007 vuoden molemmin puolin ja kaikille syntyi pikkukakkonen.Mietin että miks toiset on jo toisella kierroksella,kun minä en odota edes ensimmäistä ja kaikkein pisimpään ollaan yritetty!! Olen olevinani sinut tämän lapsettomuuden kanssa,mutta en oikeasti ole.En,vaikka kuinka lopettettaisiin yrittäminen ja ajattelisin jotain muuta ja itselleni sitä vannon! Taukoa tässä onkin nyt ollut muutamina kuukausina.Minua kuitenkin loppujenlopuksi helpottaa kun saan olla kaverini lasten kanssa ja kummittyöni juoksee syliini heti minut nähtyään ja haluaa minun kanssa olla,samalla kun kaveri antaa vauvan syliini,että saa hoidella omia hommiaan..Suru on suuri ja katkeruus nostaa päätään tasaisin väliajoin,mutta kun en voi sille mitään etten raskaudu,niin siihen on kai tyytyminen ennen kuin tutkimuksia taas jatketaan ja päästään hoitoihin asti.

Voimia meille kaikille!!Kaipa se joskus tulee meidänkin vuoro,vaikkei siltä tunnukaan :flower: :hug:

 

Tinttara: kirjoituksesi vastasi täysin omia ajatuksiani ja tuntemuksiani!

 

\

En tiedä miksi, mutta minua eivät sureta muiden vauvat, päinvastoin, vaikka mieheni kanssa olemme olleet yhdessä pian 10 vuotta ilman lasta. Suren lapsettomuuttani kovasti, mutta vauvankaipuutani lievittää nähdä muiden vauvoja tai kuulla iloista hihkumista kaupanhyllyjen takaa. Tuska jotenkin helpottaa välittömästi, jos syliini lasketaan pieni sylivauva, ja onnea kestää loppuillan tapahtunutta muistellessa. Muistan tarkkaan viime vuodelta kerrat, jolloin olen saanut pidellä vauvaa, ne jäävät mieleen hienoina hetkinä. Sellaiset kaverit tai tuntemattomat, jotka antavat pidellä vauvaansa, jäävät mieleeni suurina hyväntekijöinä, varsinkin jos vauva tuodaan syliin pyytämättä. Tuntuu, että vauvat "ymmärtävät", että minulla on suuri vauvantarve, ja viihtyvät kanssani aivan kuin meillä olisi salaseura kahdestaan. Vauvat hymyilevät minulle ja pyrkivät syliini, koska olen niistä paljon kiinnostuneempi kuin niiden omat väsyneet vanhemmat, ja minulla on herkkä vaisto vauvan tarpeille. Minulle muiden vauvat ovat balsamia haavoihin. Olenkin miettinyt, olisiko pitänyt opiskella neuvolantädiksi tai kätilöksi lapsettomuudesta huolimatta?

Mulla vähän sama juttu. Saan hirveesti voimia jaksaa juuri näiltä pikkuisilta, joita ympärilläni on tällä hetkellä aika paljon. Viimeisen vuoden aikana naapurustoon syntynyt neljä lasta plus vielä muiden ystävien lapset. Ihana on käydä kylässä ja tuoksutella vauvan päätä. :heart: yksi naapuri pyysi m,ua ja miestäni lastensa kummeiksi ja olin tosi otettu. Ihanaa!

Toki mulla on vaikeitakin hetkiä ja saatan jopa tuoreelle äidille itkeä hetken jos siltä tuntuu. Koska olen avoimesti kertonut tilanteestani monille ihmisille, niin saan ymmärrystä eikä kenenkään tarvitse arvailla eikä pelätä sanomisiaan. Aika mustalla huumorilla välillä puran oloani, mutta sekin helpottaa.

Mitä pidemmälle tämä menee, sen enemmän musta alkaa tuntumaan, että mun ei ole pakko kokea raskautta. Että lapsia voi tulla muutenkin.

Mä olen tyytyväinen ja onnellinen tällä hetkellä. Mä tykkään mun elämästä, vaikka meillä ei lapsia olekaan. Oikein ovat tervetulleita, jos päättävät jonain päivänä tulla sulostuttamaan ja vihastuttamaan meidän elämää, mutta onnellinen olen näinkin. :flower: