Hei!
Sain ihanan poikalapsen 4 kuukautta sitten. Alussa kaikki oli hirveää härdelliä mutta ihanaa, ihmisiä kävi paljon kylässä, puhelin pirisi ja tekemistä riitti. Nyt viime kuukausien aikana kaikki on laantunut. Ihmiset eivät käy enää kylässä eikä puhelinkaan enää soi. Ja aina kun se soi niin soittaja on yleensä oma satojen kilometrien päässä asuva äitini tai avomieheni. Tuntuu ettei ketään enää kiinnosta minun ja lapsen elämä ja hyvinvointi. Tunnen itseni hyvin usein yksinäiseksi ja tylsistyneeksi. En tietenkään odota että muut vaan soittelisivat minulle vaan olen itse aktiivinen ja yritän pitää kaikkiin yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja puhua muustakin kuin vauvasta. Mutta suureksi hämmästyksekseni olen huomannut ettei minulle enää vastata! Ei joko vastata tai joskus jopa painetaan punaista eikä mitään selitystä tule. Harvoin kukaan soittaa takaisin tai laittaa edes viestiä. Ensin ajattelin että kuvittelen vaan ja että kaikilla muilla ihmisillä on työnsä ja opiskelunsa,harrastuksensa jne. mutta kyllä minusta silti pitäisi ehtiä hyvälle ystävälle vastaamaan edes jossain vaiheessa ja jossain muodossa. Myös yhdessä sovitut suunnitelmat päiviä jopa viikkoa aijemmin yleensä perutaan viime hetkellä. Olen pettynyt "ystäviini", en jaksa enkä enää halua ruikuttaa heidän peräänsä. Ei ketään voi pakottaa välittämään tai kiinnostumaan minun asioistani. Kaipaan muutakin aikuista seuraa kuin mieheni joka on muutenkin paljon töissä ja jolla on omat kaverinsa ja vapaa-ajan menonsa. Mistä saisin itselleni tukiverkon ja uusia samassa tilanteessa olevia ystäviä?
Sain ihanan poikalapsen 4 kuukautta sitten. Alussa kaikki oli hirveää härdelliä mutta ihanaa, ihmisiä kävi paljon kylässä, puhelin pirisi ja tekemistä riitti. Nyt viime kuukausien aikana kaikki on laantunut. Ihmiset eivät käy enää kylässä eikä puhelinkaan enää soi. Ja aina kun se soi niin soittaja on yleensä oma satojen kilometrien päässä asuva äitini tai avomieheni. Tuntuu ettei ketään enää kiinnosta minun ja lapsen elämä ja hyvinvointi. Tunnen itseni hyvin usein yksinäiseksi ja tylsistyneeksi. En tietenkään odota että muut vaan soittelisivat minulle vaan olen itse aktiivinen ja yritän pitää kaikkiin yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja puhua muustakin kuin vauvasta. Mutta suureksi hämmästyksekseni olen huomannut ettei minulle enää vastata! Ei joko vastata tai joskus jopa painetaan punaista eikä mitään selitystä tule. Harvoin kukaan soittaa takaisin tai laittaa edes viestiä. Ensin ajattelin että kuvittelen vaan ja että kaikilla muilla ihmisillä on työnsä ja opiskelunsa,harrastuksensa jne. mutta kyllä minusta silti pitäisi ehtiä hyvälle ystävälle vastaamaan edes jossain vaiheessa ja jossain muodossa. Myös yhdessä sovitut suunnitelmat päiviä jopa viikkoa aijemmin yleensä perutaan viime hetkellä. Olen pettynyt "ystäviini", en jaksa enkä enää halua ruikuttaa heidän peräänsä. Ei ketään voi pakottaa välittämään tai kiinnostumaan minun asioistani. Kaipaan muutakin aikuista seuraa kuin mieheni joka on muutenkin paljon töissä ja jolla on omat kaverinsa ja vapaa-ajan menonsa. Mistä saisin itselleni tukiverkon ja uusia samassa tilanteessa olevia ystäviä?