Älä vaadi lasta pyytämään anteeksi vastoin tahtoaan – anteeksi pyytäminen edellyttää lapselta monia taitoja
Jos anteeksipyyntö ei ole vilpitön, siitä ei ole iloa kenellekään. Anteeksi-sanan sijaan lapsi voi hyvittää käytöksensä teoin.
Anteeksi pyytäminen on monille lapsille vaikeaa. Eikä mikään ihme, sillä sitä se on myös monille aikuisille. Anteeksipyyntö edellyttää taitoa myöntää omat virheensä ja kohdata epäonnistumisensa.
– On ymmärrettävää, että joskus tuntuisi helpommalta vähätellä tilannetta tai kiistää toimineensa väärin. Nämä ovat yrityksiä säädellä häpeän tunnetta, Tunnetaitojen käsikirjan kirjoittaneet psykologit Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston kertovat.
Erityisen hankalaa anteeksi pyytämisestä tekee lapselle se, että lapsi näkee itsensä hyvin mustavalkoisesti. Hän kokee olevansa joko hyvä tai huono. Eikä kukaan halua tuntea olevansa huono.
Lisäksi lapsi näkee tilanteet myös hyvin minäkeskeisesti. Hän ajattelee helposti, että häntä kohtaan toimittiin väärin.
– On vaikea myöntää, että itse on toiminut väärin, sillä se tarkoittaa lapselle siinä hetkessä sitä, että hän on “huono” tai “epäonnistunut”. Kasvaessaan lapsi oppii, että hän voi olla samaan aikaan hyvä ja puutteellinen, eivätkä mokaamiset väritä niin voimakkaasti lapsen minäkuvaa, Pöyhönen sanoo.
Älä vaadi lapselta anteeksi-sanaa väkisin
Jo alle kaksivuotias alkaa ymmärtää, mitä on sallittua tehdä ja mitä ei. Kestää kuitenkin miltei kouluikään asti, että lapsi pystyy aina pitämään säännöt mielessään ja vastustamaan mieleen tulevia yllykkeitä rikkoa sääntöjä.
– Pieni lapsi ei osaa vielä kunnolla hahmottaa syy-seuraussuhteita. Näin ollen hän ei tee järkevää ja pohdittua päätöstä rikkoa sääntöjä vaan menee mielijohteidensa mukaan, Livingston kertoo.
4-vuotiaasta alkaen sääntöjen noudattaminen tulee lapselle tärkeämmäksi. Hän alkaa myös itse pitää huolta, että kaikki noudattavat sääntöjä.
Jos lapsi rikkoo sovittuja sääntöjä ja toimii aggressiivisesti toisia, itseään tai tavaroita kohtaan, vanhemman pitäisi aina pysäyttää tilanne. Aikuisen kannattaa kertoa napakasti mutta rauhallisesti teon olevan väärin.
Anteeksipyyntöä lapselta ei kannata alkaa väkisin vaatia, eikä tehdä asiasta tarpeettoman suurta numeroa.
– Anteeksipyynnölle on ominaista se, että sen tulee olla vilpitön, jotta se tuntuisi vastaanottajasta hyvältä. Kukaan ei voi pakottaa toista olemaan pahoillaan, Livingston sanoo.
Tämän vuoksi on tärkeää, että lapsi saa pyytää anteeksi omassa tahdissaan, ollessaan tarpeeksi rauhoittunut ja ollessaan oikeasti pahoillaan.
Aikuinen voi myös pyytää anteeksi lapsen puolesta ja viestittää siten toiselle lapselle, että teko ei ollut hyväksytty, vaikka kaveri ei vielä olisikaan valmis pyytämään anteeksi.
Anteeksi pyytäminen voi olla sanan sijaan teko
Sen sijaan, että vanhempi jumiutuu vaatimaan lapselta anteeksi-sanaa, hän voi näyttää esimerkillään rakentavia tapoja toimia riidan tai virheen jälkeen.
Anteeksi voi pyytää myös teoilla.
– Toisen palikkatornin rikottua lapsi voi auttaa korjaamaan sen. Tai sitten lapsi voi hyvittää tekonsa esimerkiksi tuomalla kaverille mieluisan lelun, Pöyhönen vinkkaa.
Kun lapsi toimii rakentevalla tavalla riitatilanteissa tai kohtelee muita ystävällisesti, häntä kannattaa kehua. Myönteinen palaute kannustaa lasta toimimaan vastaisuudessakin samoin.
Livingston ja Pöyhönen kehottavat tilanteen rauhoituttua jättämään asian siihen. Huonon käytöksen syitä on turhaa lähteä puimaan pienen lapsen kanssa.
– “Miksi”-kysymykset eivät auta lasta, sillä lapsi ei toimi aggressiivisesti suunnitelmallisesti, vaan aggressiivisuus on usein harkitsematonta ja impulsiivista. Kysymys “mitä voit tehdä ensi kerralla eri tavalla” ei välttämättä myöskään auta, sillä lapsi kokee tilanteesta todennäköisesti häpeää, eikä hän halua miettiä, miten on toiminut väärin ja miten olisi kannattanut toimia.
Ongelmanratkaisutaitoja voi miettiä muissa tilanteissa esimerkiksi tarinoiden ja leikin avulla.
Anteeksipyyntö vaatii lapselta tunnetaitoja
Anteeksi pyytäminen ei ole pelkkä sana, vaan aito anteeksipyyntö vaatii monia taitoja:
- Lapsella on oltava kyky empatiaan eli taito asettua toisen asemaan. Niin hän voi arvioida, miten toinen tilanteen koki.
- Lapsen on ymmärrettävä omia tunteitaan ja osattava säädellä niitä.
- Aito anteeksipyyntö edellyttää taitoa käsitellä omaa häpeän tai syyllisyyden tunnetta, jonka väärä toiminta herättää.
- Lapsen on ymmärrettävä ihmisten välisiä suhteita, jotta ylipäätään hahmottaisi, milloin anteeksipyyntö on paikallaan.
Riippuu täysin lapsesta, milloin hän osaa aidosti pyytää anteeksi. Toinen lapsi pystyy jo kaksivuotiaana pyytämään vilpittömästi anteeksi, kun taas toiselta se ei vielä luonnistu täysin viisivuotiaanakaan.
– Esimerkiksi jos lapsella on vaikeuksia tunnesäätelynsä kanssa, ja hän joutuu jatkuvasti pulmiin vaikka aggressiivisuuden vuoksi, voi olla, että anteeksipyyntö on siinä kohtaa ihan liikaa vaadittu, Pöyhönen sanoo.
– Lapsi työstää ensin häpeän tunteita, tunnesäätelyä ja muokkaa minäkuvaansa myönteisemmäksi, ennen kuin kykenee muiden edessä näyttämään virheensä.
Aikuinen voi asettua pohtimaan, onko lapsella riittävät taidot aitoon anteeksipyyntöön ja jos ei, millaista tukea lapsi mahdollisesti näissä taidoissa tarvitsisi.
Näin anteeksi pyytämistä voi opetella
Anteeksi pyytämisen harjoittelu alkaa sen opettelemisesta, milloin on hyvä pyytää anteeksi. Vanhempi kertoo lapselle, kun sellainen tilanne tulee. ”Nyt voisit pyytää anteeksi, jotta siskolle tulee parempi mieli.”
– Empaattinen ja myötätuntoinen suhtautuminen lapseen myös hänen mokaillessaan auttaa lasta suhtautumaan itseensä armollisesti, mikä taas auttaa häntä osoittamaan muille olevansa pahoillaan, Livingston kertoo.
Anteeksi pyytämistä voi opettaa myös mallintamalla, eli pyytämällä itse anteeksi aina, kun toimii toista loukaten.
Anteeksi pyytämiseen liittyvä empatiakyky kehittyy lapsen kasvaessa.
– Lasta voi auttaa ymmärtämään, että ihmisillä voi olla tilanteessa monenlaisia tunteita heidän kokemuksestaan riippuen. Kun lapsi ymmärtää, minkälaisesta kohtelusta joku voisi loukkaantua, hän alkaa myös hahmottaa, milloin anteeksipyyntö on paikallaan, Pöyhönen selittää.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jo pieni lapsi on hyvin motivoitunut korjaamaan ihmissuhteiden yhteyskatkoksia, joita riidoista ja konflikteista usein seuraa.
– Lapsella on suuri tarve olla yhteydessä muihin, ja kaikista palkitsevinta tämä yhteys luonnollisesti on ollessaan myönteistä, Livingston toteaa.
Jaa oma kokemuksesi