Älylaitteet varhaiskasvatuksessa – hyödyllisiä vai haitallisia? Asiantuntija kertoo näkemyksensä
Mihin päiväkodeissa tarvitaan älyteknologiaa ja minkä ikäiset älylaitteita käyttävät?
Lapsi kertoo, että päiväkodissa on harjoiteltu tabletin käyttöä. Toisessa päiväkodissa lattialla etenee Bebot eli mehiläisen näköinen robotti, jolla lapset saattavat harjoitella ohjelmointia.
Onko älylaitteista varhaiskasvatuksessa hyötyä? Voivatko kyseiset vimpaimet olla päinvastoin haitaksi varhaiskasvatuksessa?
Näitä kysymyksiä saattaa pohtia vanhempien lisäksi moni varhaiskasvattaja.
Kysyimme apulaisprofessori Pekka Mertalalta Jyväskylän yliopistosta, mihin varhaiskasvatuksessa käytetään älylaitteita ja miksi.
Lue myös: Kysely: Moni pikkulapsiperhe pitää ruutuajan täysin nollassa – ”Pysyy paremmalla tuulella ilman”
Älyteknologiaa joka puolella
Mertala haluaa aluksi muistuttaa, että älyteknologiaa on varhaiskasvatuksessa silloinkin, kun lasten käytössä ei ole ainoatakaan älylaitetta. Esimerkiksi nykyajan rakennukset sisältävät monenmoista älyteknologiaa hiilidioksiditasoihin reagoivista ilmastointijärjestelmistä alkaen.
Henkilökunnan käytössä teknologiaa hyödynnetään muun muassa läsnäololistojen kirjaamista varten, kuten myös muunlaista työn suunnittelua ja tiedonhakua varten.
Kulttuurimme on läpeensä teknologisoitunutta, ja siksi varhaiskasvatuksessakaan ei voida täysin sulkea teknologian merkitystä pois.
Mertala kuitenkin kertoo, että lasten kanssa voi käsitellä älyteknologiaa myös ilman varsinaisia älylaitteita. Teknologian sanallistaminen on hänestä tärkeää. Muuten se saattaa jäädä näkymättömäksi asiaksi, joka kuitenkin vaikuttaa paljon elämäämme.
Mertalalla on toteuttanut tutkimuksia, joissa 3–6-vuotiaiden lasten kanssa on pohdittu, mitä internet tai älyteknologia oikeastaan ovat. Tarkoituksena on ollut tuoda lapsille näkyville, missä kaikkialle älyteknologiaa käytetään.
Lapset ovat esimerkiksi pohtineet, millaisia olisivat älykkäät pöydät tai tuolit ja suunnitelleet omia älykkäitä ja verkottuneita laitteita. Hankkeissa materiaaleina on käytetty muun muassa muovailuvahaa, piirustusvälineitä sekä rakennuspalikoita.
– Älyteknologiaa voi lähestyä varhaiskasvatuksessa aivan perinteisin menetelmin. Varsinaiset älylaitteet eivät ole tuolloin mitenkään välttämättömiä.
Älylaitteiden ei tule olla oppimisessa pääosassa
Älylaitteiden tuominen varhaiskasvatukseen saattaa vähintäänkin mietityttää ammattilaisia. Erinäiset oppimispelit ovat herättäneet keskustelua siitä, mikä niiden merkitys todella on.
Mertala kertoo, että älylaitteiden ei tule olla uusia asioita opeteltaessa pääosassa , vaan ne ovat pieni osa sitä.
Esimerkiksi tunnetaitokasvatuksen osana voidaan pelata aiheeseen liittyvää oppimispeliä, mutta pääosa harjoituksista tapahtuu muilla menetelmillä, kuten leikkien, kuvakorttien ja satuhetkien avulla.
Mertala näkee, että huoli älylaitteiden merkityksessä elää ristiriitana lähes jokaisen varhaiskasvattajan sisällä. Yleensä huoli korostuu tietystä näkökulmasta katsottaessa.
Varhaiskasvatus koostuu opetuksesta eli tietojen tai taitojen harjoittamisesta, kasvatuksesta eli erinäisten arvojen välittämisestä sekä hoidosta, joka kattaa lapsen hyvinvoinnista huolehtimisen.
Hoitopainotteisesta näkökulmasta katsottuna huoli nousee usein enemmän pintaan, sillä älylaitteiden runsaalla käytöllä on myös haittapuolensa. Tosin Mertala korostaa, että varhaiskasvatuksessa laitteiden käyttömäärä on hyvin vähäistä.
Opetuksessa älylaitteiden käytöllä pyritään ennen kaikkea inspiroimaan ja innostamaan opeteltavan asian pariin.
Digitaalisten oppimispelien, kuten esimerkiksi Ekapelin, käyttö painottuu 5–6-vuotiaisiin, tyypillisimmin esiopetukseen. Tätä nuorempien ryhmissä älylaitteiden opetuskäyttö on vähäisempää.
Tosin esimerkiksi hakutilanteessa toimiva menetelmä voi olla näyttää tablettitietokoneelta kuvia päivän tapahtumista myös pienten ryhmässä. Näin lapsikin pääsee muistelemaan, mitä päivällä tulikaan touhuttua ja esittelemään sitä vanhemmille.
Vanhakin tietotekniikka voi inspiroida
Mertala itse hyödynsi varhaiskasvatuksen opettajana työskennellessään vanhoja pöytätietokoneita, joilla lapset saivat testata kirjoittamista.
Mertala uskoo, että kokeilu innosti lapsia tekstin tuottamisen pariin, kun lapset kokivat pystyvänsä kirjoittamaan kirjaimia, vaikka hienomotoriikka ei tähän muuten vielä välttämättä riittänyt.
Lapset myös ottivat kirjoittaessaan mallia ympäristössään näkyvistä teksteistä, jolloin he saattoivat yhdessä aikuisen kanssa tarkastellessa huomata kirjoittaneensa ymmärrettäviä sanoja.
Kasvatusnäkökulmasta katsottuna huoli saattaa myös herätä, sillä digiteknologia voidaan nähdä uhkana lapsuuden tärkeille elementeille, kuten leikille, luovuudelle ja keskittymisrauhalle.
Mertala kuitenkin korostaa, ettei teknologian roolia elämässä tai ihmisen osuutta teknologian kehityksessä tule sulkea pois varhaiskasvatuksesta.
– Lapset tuovat joka päivä päiväkotiin mukanaan omat teknologiaan liittyvät kokemuksensa. Meidän tehtävämme on olla niistä kiinnostuneita ja tietoisia sekä monipuolistaa niitä.
Jos lapsilla on kokemuksia tiedonhausta netissä, voidaan päiväkodissa pohtia, että mikä internet oikein onkaan, miten tieto sinne tulee ja voiko kaikkeen tietoon luottaa.
Jaa oma kokemuksesi