Anna lapsesi salakuunnella nämä 5 keskustelua, ja saatat kasvattaa häntä tehokkaammin kuin arvaatkaan

Salakuuntelu on todella tehokasta. Siksi vanhemman kannattaa antaa lapsen joskus luulla, ettei tiedä tämän kuuntelevan.

Teksti

Maria Mäkituomas

Kuvat

iStock

Kaikkia keskusteluja ei ole tarkoitettu lasten korville. Joidenkin keskustelujen kuulemisesta he kuitenkin hyötyisivät – ainakin kanadalaisen perheterapeutin Jessica VanderWierin mukaan.

Jessica VanderWier on psykoterapeutti ja suosittu vanhemmuusvaikuttaja, jolla on Instagramissa 1,2 miljoonaa seuraajaa. Hänen sometilinsä sisällöt käsittelevät tunnetaitoja, vanhemmuutta ja lastenkasvatusta.

Heinäkuussa 2023 jakamassaan kuvasarjassa VanderWier suosittelee, että vanhempi antaisi lapsen salakuunnella tai kuulla ohimennen tiettyjä keskusteluja. Lapsen tulisi siis luulla, ettei vanhempi tiedä hänen kuuntelevan.

Neuvo perustuu siihen, että VanderWierin mukaan ihmisillä on taipumusta uskoa helpommin asioita, jotka he kuulevat kiertoteitse kuin asioita, jotka varta vasten kerrotaan heille. VanderWier kutsuu ilmiötä ”juorusäännöksi”.

Kyseinen taipumus koskee VanderWierin mukaan sekä aikuisia että lapsia. Kuvatekstissä hän antaa esimerkin puolisoiden välisestä kehumisesta. On tietysti ihanaa kuulla puolisolta suora kiitos perheen hyväksi nähdystä vaivasta, mutta kehu voi tuntua erityisen hyvältä, jos kuulee kumppaninsa ylistävän asiaa jollekulle toiselle.

VanderWier huomauttaa, että toki lapselle täytyy osoittaa paljon myös suoria kehuja ja kehotuksia. Salakuuntelemalla tai keskustelua sivusta todistamalla viesti kuitenkin tehostuu.

Niinpä jos haluaa lapsensa sisäistävän tiettyjä ajattelutapoja tai toimintamalleja, juorusääntöä kannattaa VanderWierin mukaan hyödyntää. Hän nostaa julkaisussaan esille viisi keskustelunaihetta, joiden kuulemisesta on lapselle hyötyä.

Lue myös: ”En se minä ollut!” – Vastaa näin, kun lapsi ilmiselvästi valehtelee

1. Ongelmanratkaisu

VanderWier suosittelee, että vanhempi harjoittaisi ongelmanratkaisua ääneen. Esimerkkinä hän antaa tilanteen, jossa vanhempi on kadottanut käsilaukkunsa ja joutunut etsimään sitä.

En löytänyt laukkuani mistään! Olin tosi huolissani. Siispä etsin sitä ja tajusin, että olin unohtanut sen äitini luo.

2. Lapsen kehuminen

Kuten edellä mainittua, positiivisten asioiden kuuleminen sattumalta – tai tässä tapauksessa mukamas sattumalta – hivelee kenen tahansa itsetuntoa.

Siksi vanhemman kannattaa kehua jollekulle lapsen tekemisiä tai vaikkapa haastavasta tilanteesta selviytymistä.

3. Tunteiden sanallistaminen

VanderWierin mukaan on hyvästä, jos lapsi kuulee vanhemman käsittelevän omia tunteitaan. Lapsi voi omaksua rakentavaa tunteiden käsittelyä, jos hän kuulee vanhempansa selittävän jollekulle:

Olin tänään vihainen. Teki mieli huutaa kuskille, joka kiilasi eteeni. Sanoin ääneen, että olipa turhauttavaa, ja vedin syvään henkeä.

4. Anteeksi pyytäminen

Anteeksi pyytäminen on yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista taidoista. Lapsi tarvitsee siinä aikuisen esimerkkiä.

VanderWierin mukaan on hyödyllistä, jos lapsi pääsee ”salakuuntelemaan” vanhempansa esittämää anteeksipyyntöä vaikkapa toiselle perheenjäsenelle:

Olen todella pahoillani. Olin tänä aamuna tarpeettoman äreä, eikä se ollut sinua kohtaan reilua. Rakastan sinua.

Lue myös: Älä vaadi lasta pyytämään anteeksi vastoin tahtoaan

5. Puolustautuminen

Vanhemman tehtävänä on opettaa lapselle siitäkin, että jokainen saa asettaa omat rajansa ja niitä on kunnioitettava. VanderWierin mukaan lapsen on hyvä kuulla myös vanhempansa asettamassa rajojaan esimerkiksi perheen toiselle lapselle:

En pääse leikkimään kanssasi, ennen kuin olen juonut aamukahvini loppuun. Pääsen leikkimään muutamassa minuutissa, kunhan olen juonut kahvin.

Postauksensa lopuksi VanderWier kiteyttää, että kun lapsi kuulee vanhempansa ratkaisevan ongelmia ja työstävän tunteitaan rakentavasti sekä puhuvan muista ihmisistä positiivisesti, lapsi oppii tekemään samoin.

Alkuperäinen, englanniksi julkaistu kuvasarja on alla.