Kasvatus 21.09.2017 Päivitetty 26.06.2023

”Kurittava aikuinen on avuton aikuinen” – lasten kurittaminen jakoi mielipiteitä keskustelupalstoilla

Lapsen kurittaminen on väärin, mutta sitä ymmärretään. Lukijat esittivät syyksi väsymystä ja muistuttivat, etteivät vanhemmat halua lapselle pahaa.

Teksti
Jenni Heiti
Kuvat
iStock

Lastensuojelun keskusliiton julkaiseman tuoreen tutkimuksen mukaan asenteet lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmäksi. 95 prosenttia suomalaisista on tietoinen siitä, että lapsen kuritus on laissa kielletty, mutta siitä huolimatta lähes joka kolmas vanhempi on tukistanut lapsiaan. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vaikka äidit suhtautuvat kurittamiseen miehiä kielteisemmin, kuritusväkivalta on äitien keskuudessa yleisempää.

Jäähypenkkiä ja tukistamista – äidit kurittavat lapsia isiä enemmän

Tutkimustulokset herättivät tuoreeltaan paljon keskustelua myös Kaksplus.fi:n keskustelupalstalla ja Facebook-sivustolla. Kuten tutkimustuloksissakin oli nähtävissä, mielipiteet jakautuivat myös keskusteluissa. Osa tuomitsi kaikenlaisen kurituksen jyrkästi, osa oli sitä mieltä, että tietyissä tilanteessa kurittaminen on ymmärrettävää. Myös tutkimuksessa kävi ilmi, että 18 prosenttia miehistä ja kahdeksan prosenttia naisista hyväksyi lasten kurittamisen kasvatuskeinona poikkeustapauksissa.

Ei väkivallan vaan suojelemisen vuoksi?

Nimimerkki 0ooo0 myöntää kurittaneensa jälkikasvua fyysisesti, mutta ei varsinaisesti kuritusmielessä vaan ”ottamalla kiinni niskavilloista estääkseni penskaa tekemästä jotain päätöntä. Tietty ois voinut olla ottamatta ja antaa kovapäisimmänkin vaikkapa lätätä kätösensä tulikuumaan takan lasioveen mutta otin ja ottaisin uudelleenkin sen riskin että mua tuosta pienemmästä pahasta pahoinpitelijänä rangaistaan.”

Tämä kurituksen muoto sai hyväksyntää muiltakin keskustelijoilta. Tukistamisen tai sormille näpäyttämisen ajateltiin jättävän lapseen muistijäljen ja estävän mahdollisen vaaratilanteen myöhemmin. Useissa kommenteissa sitä ei ajateltu väkivaltana.

”Hakkaaminen ei ole hyväksyttävää! mutta mitä mieltä olette pienestä luunapista? onko oikein vai väärin?” kysyykin Elina.

Tutkimuksessa linjataan, että kuritusväkivaltaa ei ole lapsen rajoittaminen tai estäminen tarkoituksenmukaista voimaa käyttäen silloin, kun ei pyritä aiheuttamaan kipua, esimerkiksi lapsen itsensä suojeleminen tarttumalla kiinni lapsen juostessa autotielle.
Tukistaminen tai sormille näpäyttäminen ei kuitenkaan täytä näitä suojelun kriteereitä.

Mitä muuta voi tehdä, kun lapsi ei tottele?

Myös keskusteluissa tuli ilmi se, että vanhemmat eivät aina tiedä, mitä tehdä, kun lapsi ei tottele. Silloin fyysinen kurittaminen saattaa astua mukaan kuvioon.

”Ensin ajateltiin, ettei tukistettaisi, mutta ainakin esikoisen kohdalla kävi äkkiä ilmi etteivät muut rangaistukset yksinkertaisesti toimi (esim. jäähylle joutuessaan vaan nauroi) niin sitten ollaan kuitenkin tukistettu. Onneksi ei kovin usein tarvitse rangaista, vaan valtaosin tottelee hyvin”, kertoo eräs nimettömänä esiintynyt keskustelija.

”Usein täysin kuritta kasvaneet on niitä hankalampia tapauksia, kun tietävät ettei mitään lässytystä kummempaa ole luvassa.” toteaa Kirsi.

”Toiset lapset vaativat enemmän kurinpitoa kuin toiset. Lapsen kanssa joka on vaativa kasvatettava, saattaa monelta vanhemmalta olla keinot ja mehut lopussa, eikä apua tai toimivia keinoja kasvatukseen osaa oikein ketään antaa.” pohtii Iiris.

Osa keskustelijoista muistutti, että lapset ovat irrationaalisia, ja todellakin vasta lapsia:

”Sinänsä kiva, että hyväksytte tukistamisen ja toivottavasti saadaan tämä rangaistusmuoto myös päiväkoteihin, kouluihin ja vokkeihin. Myös työpaikoilla olisi tukistamiselle käyttöä, jos se todella tehoaa kurittomuuteen. Mitäs itse tykkäisitte, että puolisonne, pomonne tai ystävä tukistaisi ollessanne tottelematon tai muuten ”rasittava”?” huomauttaa eräs vierailija.

”Olisiko ok jos vaikka miehesi antaisi sulle luunapin, kun töppäilet. Ei lasta kohtaan ainakaan voimakkaampia otteita voi käyttää kuin aikuista kohtaan.” linjaa Eeva.

Mitä isommat edellä…

Tutkimuksessa havaittiin, että vanhemmat, joita itseään oli kuritettu lapsena fyysisesti, toimivat helpommin myös itse samoin.

”Mua on muistaakseni 3 tai 4 kertaa tukistettu lapsena kun äidillä meni totaalisesti hermo huonoon käytökseeni. Isä ei koskaan, mutta äitihän mut kasvattikin, joten ihan ymmärrettävää.” toteaa Pin.

”70-luvulla oli ihan normaalia saada luunappi tai tukistus eikä siitä traumoja jäänyt mulle ainakaan. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. En minäkään kannata fyysistä rangaistusta, mutta koko kurinpito ja säännöt miten ollaan ja käyttäydytään ovat monelta nykyvanhemmalta unohtuneet opettaa lapsilleen.” kirjoittaa Susanna.

”Mun henk. Koht. Mielipide on se että liian lepsuksi on tää kasvatuskin mennyt. Kun rangaistuksia ei ole niin nykynuoriso hyppii silmille eivätkä kunnioita ketään.” miettii Tanja.

Mies on lastenhakkaaja, nainen vain väsynyt?

Eniten mielipiteitä jakoi naisten lapsiin kohdistama väkivalta. Äitien väkivaltaa ymmärrettiin, ja sitä koettiin tarpeelliseksi selittää. Eräs keskustelija pohti syyn olevan se, että naiset eivät osaa kohdata ja käsitellä omaa aggressiotaan. Yleisimmin naisten lapsiin kohdistama väkivalta nähtiin naisten väsymyksenä arjen pyörittämiseen.

”Minusta siinäkään ei ole mitään ihmeellistä, jos kasvattaa vaikka kaksi lasta ja siinä menee ainakin se 18 vuotta ja erehtyy kerran jos toisenkin ottamaan esimerkiksi tarpeettoman kovasti kädestä lasta kun ovat tapelleet koko väsyneen aamun. En näe siinä yhtään mitään ihmeellistä tai edes paheksuttavaa. Äidit kasvattavat ne väsyneimmät vuodet, joten onko tuo ihme jos he myös eniten tekevät ylilyöntejä. Omaa äitiä kunnioitan ja kiitän, olisi naurettavaa uhriutua niistä hyvin hyvin harvoista ylilyönneistä kun hän on repinyt kiukuttelevat sisarukset kädestä kotiin.” kirjoittaa vieraileva keskustelija.

”Jokin menee vikaan, kun omakin asenne kuritusta kohtaan on kielteinen, mutta silti lapseen käydään käsiksi. Ei selvästi tiedetä, mitä muuta tehdä.” toteaa kuitenkin toinen.

”Mistä johtuu, että äitien keskuudessa tätä enemmän? Äidit ovat enemmän lasten kanssa (hoitovapaat). Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, tärkeäksi ja rakastetuksi silloin kun hän uskaltaa näyttää KAIKKI tunteensa ja yleensä näiden tunteiden kohde on äiti. Ei viitsitä syyllistää kurittavaa äitiä, autetaan häntä jaksamaan kohtaamaan lapsensa tunteet ja tukemaan sekä äitiä että lasta tunteiden hallinnassa. Kurittaminen on kuitenkin aina väärin, mutta onko rankaisu ja julkinen nöyryytys tässä ratkaisu ongelmaan?” pohtii Minna.

”Kaikki äidit kun eivät ole vihapäissään lapsiaan tukistelleet vaan pelästyessään ja halutessaan oman kivun loppuvan tai kuten mä, silloin kun kielto ei estä lasta satuttamasta itseään pahasti.” nimettömänä esiintyvä keskustelija muistuttaa.

Lasten kanssa on rankkaa, mutta…

Kaksplus.fi:n keskustelupalstalla ja Facebook-sivustolla haluttiin selvästi pyrkiä selittämään, miksi vanhemmat kohdistavat lapsiinsa fyysistä väkivaltaa. Suhtautuminen oli kuitenkin kielteistä, myös silloin, kun kurittaminen ymmärrettiin. Mielipiteitä jakoikin lähinnä se, voiko kurittamista koskaan ymmärtää tai selittää. Myös apua ja toimintamalleja vaikeisiin tilanteisiin peräänkuulutettiin.

”Lasten kanssa on rankkaa, pienten lasten varsinkin. Tuomitsemisen sijaan tarvittaisiin ihan konkreettisi neuvoja siihen hetkeen, kun muut keinot on loppu. Ei auta yhtään kertoa miksi jokin asia on väärin, jos samalla ei kerrota, miten ongelman voi ratkaista. Se on turhanpäiväistä syyllistämistä joka ei johda mihinkään. Monet neuvot, joita tarjotaan, ovat ihan arkielämästä vieraantuneita, koska elämä pienten lasten kanssa on niin intensiivistä ja kuormittavaa.” kirjoittaa eräs nimetön keskustelija.

”Olisin silloin, kun oli rankinta, ihan tosissani kaivannut neuvoja siihen, miten pitää hermot kurissa. Siis oikeita neuvoja. Niitä oli käytännössä mahdotonta saada neuvolassa, joka on jotenkin elämästä vieraantunut laitos muutenkin. Piti nekin neuvot lukea miehille tarkoitetuista oppaista, sitten löytyi keinot ja helpotti.” muistelee toinen.

”Neuvoloissa voitaisiin kysyä rankaisutapoja. En ole kuullut keneltäkään koskaan kysyttävän. Ja niitä kuitenkin jokaisessa perheessä toteutetaan jollain tavalla. Samoin neuvolassa tulisi olla aikaa ja tilaa kysyä vanhemman jaksamista ja jos voimat on vähissä, niin auttaa ottamaan apua vastaan. Konkreettisesti, ei vain jonkin lehtisen antamalla vaan vaikka yhdessä soittamalla.” ehdottaa Johanna.

Lasten kurittaminen on kuitenkin yksiselitteisesti väärin ja lisäksi laissa kielletty. Se myös aiheuttaa lapsille pelkoja, traumoja sekä sisäistä ristiriitaa.

”Kauheaa tässä on myös se,että lapsi ottaa meistä mallia. Ja todennäköisesti tekee tätä jatkossa myös muille lapsille. Ajattelee sen olevan ok, koska vanhemmatkin näin tekevät. Lapset ovat peilikuviamme.” muistuttaakin Noora.

 

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X