Luovuus on ADHD-piirteisen lapsen supervoima – jota ei osata tukea
ADHD-piirteiset lapset ovat muita luovempia – vai ovatko sittenkään?
ADHD eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ei ole itse asiassa tarkkaavaisuushäiriö. Sitä voisi yhtä hyvin kutsua hajaantuneeksi tarkkaavaisuudeksi – ja tavanomaisesta poikkeavaksi energiansäätelyksi.
ADHD-tyyppisissä aivoissa on kaksi perustilaa: Suorittamisen tila ja ”virransäästö”-tila. Molemmat tilat ovat useimmiten tavallista voimakkaampia. Tekeminen on energistä ja vauhdikasta. Samoin uppoutuminen olemisen tilaan on pitkäkestoista ja voimallista.
ADHD-piirteinen lapsi kiinnittää huomiota moneen asiaan yhtä aikaa. Myös hänen motivaationsa voi olla hajaantunut: Hän on kiinnostunut niin monista asioista yhtä aikaa, että keskittyminen herpaantuu eikä hän saa suoritettua tehtäviä loppuun saakka.
Hajaantuneesta tarkkaavaisuudesta on paljon hyötyä elämässä. ADHD-piirteinen huomaa asioita, joihin muut eivät kiinnitä huomiota. Hän poimii ideoita ja tietoa eri suunnista ja yhdistelee niitä toisiinsa yllättävällä tavalla. Siksi ADHD on supervoima.
Lue myös: Elmeri, 9, on älykäs ja nopea oppimaan – ADHD-diagnoosi ei silti tullut vanhemmille yllätyksenä
Luovuus kehittyy jumittamalla ja vetelehtimällä
Monesti väitetään, että ADHD-piirteiset ovat muita ihmisiä luovempia. Mutta ovatko he?
Väite pitää osittain paikkansa. Luovuustutkimuksissa on todettu, että ADHD-piirteiset lapset ja nuoret ovat muita sukkelampia keksimään esineille vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia, kun tehtävänä on esimerkiksi keksiä nopeasti vaihtoehtoista käyttöä sanomalehdelle, kengälle tai tiilelle.
Mutta käytännönläheisessä ja ainutlaatuisessa luovassa ajattelussa heidän ajattelunsa jää aavistuksen heikommalle tasolle kuin lapsilla, joilla ei ole neurologista diagnoosia.
Eräässä tutkimuksessa lapsia pyydettiin kuvittelemaan, että he ovat töissä leluyhtiössä ja heidän tehtävänsä oli keksiä aivan uudenlainen lelu.
ADHD-piirteiset saivat tehtävässä paremmat pisteet kuin lapset, joilla oli toiminnanohjauksen vaikeuksia. ADHD-piirteisen luovuuspisteensä olivat kuitenkin hieman heikommat kuin lapsilla, joilla ei ollut neurologista diagnoosia.
Luovuustutkijoiden mukaan ADHD-piirteisen luova ajattelu jää hieman puolitiehen suunnittelun ja toteutuksen osalta. ”Kontekstuaalinen prosessointi” eli luovan idean kehittäminen käytännölliseksi, omaperäiseksi ja laadukkaaksi toteutukseksi hyytyy usein polun varteen.
Eihän lasten tietenkään tarvitse olla innovaattoreita eikä tuotesuunnittelijoita. Mutta samalla tavalla kuin lapsilla on mahdollisuus kehittää läpi lapsuutensa tietoteknisiä, musikaalisia tai liikunnallisia taitoja, heillä tulisi olla mahdollisuus myös luovan ajattelunsa harjaannuttamiseen.
Luovuus voi olla ADHD-piirteisen todellinen supervoima, jos hän saa hyvää ohjausta ja työkaluja luovan ajattelunsa jäsentämiseen.
Lue myös: Lukekaa, leipokaa ja haaveilkaa – 8 yksinkertaista tapaa, joilla tuet lapsen luovuutta
Ongelmana on usein se, ettei lapsen luovuutta ja sen ohjaamista ymmärretä syvemmin. Luovuus ei varsinaisesti kehity soittotunneilla, sirkuskoulussa eikä missään muuallakaan, missä aivot ovat suoritustilassa.
Luovuus kehittyy jumittamalla ja vetelehtimällä.
Leikki on luovuudelle parasta polttoainetta.
Mikä tappaa lapsen luovuuden?
Luovuustutkijoiden mukaan lapsen luovuuden saa helpoiten tapettua jatkuvalla tarkkailulla, arvostelulla, arvioinnilla ja palkitsemisella.
Luovuutta ei voi opettaa, mutta sitä voi mahdollistaa. Sille voi tehdä tilaa.
Kun ihminen lopettaa kaiken suorittamisen ja uppoutuu tekemättömyyden tilaan, aivot latautuvat ja alkavat tuottaa automaattisesti ideoita, ratkaisuja pulmiin. Parhaat oivalluksen syntyvät monesti löhöillessä ja laiskotellessa.
Lapsen ADHD-kuntoutus painottuu paljolti toiminnanohjauksen harjoittamiseen, eli suoritustilan parantamiseen.
Vähintäänkin yhtä tärkeää olisi keskittyä lapsen motivaation ja luovan ajattelun kehittämiseen, lapsen vahvuuksien vahvistamiseen.
Lapselle voi sanoa, että viidentoista minuutin kuluttua lähdetään päiväkotiin tai koululaiselle, että kokeeseen on viikko aikaa. ADHD-tyyppiset aivot tulkitsevat sen toisin: Vielä ei tarvitse lähteä, koe ei ole vielä tänään.
Vaikka toiminnanohjausta miten tahansa treenattaisiin, useimmiten ADHD- ja ADD-tyyppiset ihmiset ovat läpi elämänsä viime tingassa suorittajia, vaihtelevalla menestyksellä.
ADHD-piirteisestä lapsesta ei välttämättä tule koskaan valtavan taitavaa oman toimintansa ohjaamisessa, mutta hänellä on hyvät lähtökohdat kehittyä mestaritasolle luovassa ajattelussa. Luovaa ajattelua ei nykyisin tarvita pelkästään taiteen saralla, vaan kaikilla aloilla.
ADHD- ja ADD-piirteiset ovat usein taitavia systeemiajattelijoita. Heitä kiinnostaa, miten kokonaisuudet toimivat ja millaisista osista ne koostuvat.
Pienikin lapsi saattaa esimerkiksi hahmottaa aikuista nopeammin, miten pelikone asennetaan tai miten televisioon viritetään kanavat. Hän saattaa kartoittaa nopeasti sukulaisten väliset jännitteet perhejuhlissa tai imeä kuin pesusieni tietoa automerkeistä.
Kun jokin asia todella kiinnostaa ADHD-piirteistä lasta, hänen keskittymisessään ei ole pienintäkään häiriötä. Tarkkavaisuus on syvää, hyperfokusoitunutta uppoutumista.
Lapsi voi leikkiä, pelata tai lukea koko päivän taukomatta ja ärsyyntyy, jos joku keskeyttää, kontrolloi tai huolestuu. Aika menettää merkityksensä, energiaa ja keskittymiskykyä riittää, kunnes fyysiset rajat tulevat vastaan – nälkä, uni tai aikuinen pakottaa lopettamaan.
ADHD-piirteinen lapsi pystyy keskittymään erittäin hyvin asioihin, joista hän nauttii.
Näin tuet lapsen luovuutta
Lapsi tarvitsee luovuutensa käsittelyyn ja vastapainoksi kriittisen ajattelun työkaluja, joita voi opettaa kotona ja koulussa.
Pelkkä virtaava luovuus ja kekseliäisyys johtavat usein kaaokseen, jos lapselle ei tarjota lainkaan ajattelun työkaluja virran hallintaan. Pelkkä suorittaminen ja älyllisyys puolestaan johtaa helposti kapeakatseisuuteen, jos arjessa ei ole aikaa ja tilaa luovuudelle.
Luovaa ja kriittistä ajattelua voi harjoittaa samanaikaisesti esimerkiksi keksimällä lapsen mahdollisimman paljon ratkaisuehdotuksia johonkin kysymykseen tai pulmaan. Sen jälkeen voidaan yhdessä pohtia, mitä hyvää ja huonoa kunkin ratkaisun toteuttamisesta voisi seurata. Lopuksi lapsi voi valita hyvistä ratkaisuista parhaan ja suunnitella, miten ratkaisu oikeasti toteutetaan.
Miksi lapsen luovuutta kannattaa koulia kriittisellä ajattelulla?
Kriittinen ajattelu opettaa lapselle ideoiden kehittämistä pitemmälle, valmiiksi ja toimiviksi ratkaisuksi. Se opettaa impulsiivisen luovuuden suitsimista harkitsevuudella. Samalla tavoin kuin jalkapallon pelaamisessa on säännöt, myös luovassa ajattelussa kannattaa käyttää muutamia sääntöjä ja työvaiheita.
Lue myös: ”Mihin paha mieli menee?” Miten vastaisit näihin lasten filosofisiin kysymyksiin?
Jaa oma kokemuksesi