Monet satuklassikot sisältävät rajua kieltä, surmia ja väkivaltaa – voiko niitä enää lukea lapsille?
Lastenkirjallisuus heijastelee aina julkaisuajankohtaansa. Asiantuntijat kertovat, tarvitseeko vanhoja tarinoita lukiessa olla varovainen.
Vanhoihin satuklassikoihin palaaminen oman lapsen tai lapsenlapsen kanssa on aikuisellekin mieluisa hetki.
Vanhat kertomukset kantavat kuitenkin mukanaan usein myös aikakautensa olettamuksia ja sanavalintoja, joihin tämän päivän lastenkirjailija ei todennäköisesti päätyisi. Ne eivät todennäköisesti vaivaa tarinan tenhoa, vaikka toki saattavat pistää silmään ja pysäyttää miettimään yhteiskunnallisia muutoksia.
Sen sijaan aikuista saattaa mietityttää, millaista kuvaa hän lapselleen maailmasta välittää vanhoja satuja lukemalla. Miten lapsen ymmärrys riittää käsittelemään asetelmia, jotka riitelevät nykypäivän kanssa?
Kaksplus kysyi lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkijalta Päivi Heikkilä-Halttuselta ja sekä perhetoiminnan koordinaattori, logoterapeutti ja tietokirjailija Susanna Ruuhilahdelta, miten vanhoihin satuihin tai lastenkirjaklassikoihin kannattaisi suhtautua.
”On aikuisen tehtävä selittää”
Heikkilä-Halttunen viittaa tänä vuonna Iso-Britanniassa nousseeseen kohuun liittyen Roald Dahlin lastenkirjojen uusista painoksista poistettuihin kiistanalaisin ilmaisuihin.
Poistot herättivät vastustusta jopa valtionjohdossa: muun muassa pääministeri Rishi Sunak, kuningas Charles III ja hänen kuningatarpuolisonsa sekä kirjailijoiden sanavapausjärjestö Pen ja kirjailija Salman Rushdie ottivat kantaa ja toivoivat, että Dahlin ilmaisun ja mielikuvituksen vapautta kunnioitettaisiin.
Molemmat asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että vastustus nousi täysin aiheesta.
– On aikuisen tai vanhemman tehtävä selittää ja avata lapselle lastenkirjan maailmaa, jos se lasta ihmetyttää, Heikkilä-Halttunen toteaa.
Samoilla linjoilla on myös Ruuhilahti. Hän muistuttaa, että sadut ja tarinat mahdollistavat lapselle erilaisten tunteiden kokemisen turvallisella tavalla sen lisäksi, että ne kasvattavat lapsen ajattelutaitoja ja ymmärrystä maailmasta.
– Lapset ymmärtävät kyllä, että lastenkirjojen maailmassa voi tapahtua mitä vain. Toisaalta myös satujen tuttu rakenne, jossa ainakin suurimmassa osassa on onnellinen tai edes huojentava loppu, luo lapselle turvaa.
Heikkilä-Halttunen suosittaa, että aikuinen tutustuu hieman ennakkoon lapselle ääneen luettavaan kirjaan, jotta hän osaa tarvittaessa vähän varautua lapsen mahdollisiin reaktioihin.
Toisaalta Ruuhilahti näkee paljon hyvää siinäkin, että vanhempi ja lapsi lukevat molemmat teosta ensimmäistä kertaa yhdessä. Aikuinen virittyy tällöin usein lapsen kanssa keskittyneesti teokseen.
– Kaikkeen ei nimittäin voi tai tarvitse valmistautua. Kannattaa olla avoin sille, että lapsen mielenkiinnonkohde tai toive voi olla aivan eri kuin aikuisen.
Monille vanhemmille lieneekin tuttu ilmiö se, että kun kirjan lukee useita kertoja, saattaa oma mielenkiinto alkaa tekstin äärellä herpaantua.
– Lapselle lukemisessa yksi tärkeimmistä asioista on läsnäolo ja mahdollisuus pysähtyä sanoihin, kuviin tai tarinan tapahtumiin. Jos aikuinen on jo perehtynyt teokseen, hän ei ehkä enää olekaan sen jälkeen niin läsnä ja innoissaan kirjasta, eikä autenttisille reaktioille jää tilaa, Ruuhilahti toteaa.
Teoksista voi keskustella myös jälkikäteen, vaikka muutamankin päivän päästä. Lapsellakin saattaa herätä ajatuksia kirjasta, kun niitä on hetken sulatellut.
Entä jos sadussa tai lastenkirjassa on sanoja, jota ei tänä päivänä hyväksyttäisi? Kannattaako sellaisten kohtien yli esimerkiksi hypätä tai aikuisen improvisoida jotakin muuta tilalle?
Kumpikaan asiantuntija ei kannusta moiseen. Lapset tulevat ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan esimerkiksi sen, että vuosikymmeniä sitten käytettiin sellaisia ilmauksia, jotka nykyään katsotaan rasistisiksi.
Tällaisten sanojen kohdalla aikuiselle ja lapselle voi syntyä hyvää keskustelua rasismista ylipäätään ja siitä, miksi sana on nykyään kielletty.
– Lapset myös aistivat, jos heitä yritetään harhauttaa. Uskon, että lapsen parasta on kuitenkin ikätasoiset, avoimet keskustelut vaikeistakin aiheista, Ruuhilahti sanoo.
Jaa oma kokemuksesi