Kasvatus 17.06.2023 Päivitetty 27.06.2023

Psykopatian varoitusmerkit voivat näkyä jo lapsuudessa – näin niiden kehittymiseen voi vaikuttaa

Psykopatiaa tutkinut professori Essi Viding on huolissaan tietynlaisten lastenkasvatustapojen yleistymisestä.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock
15 kommenttia

– Lasten kanssa neuvotellaan aivan valtavasti jokapäiväisistä asioista eivätkä aikuiset kestä lapsen mielipahaa, vaan pyrkivät silottelemaan tilanteita, väittää kehityksellisen psykopatologian professori Essi Viding.

Häntä huolestuttaa yksilökeskeisyyden voimistuminen lastenkasvatuksessa ja yhteiskunnissa.

Vidingin mukaan suurin ongelma on, että yksilökeskeinen kasvatustyyli ei auta lasta miettimään, mitä seurauksia hänen käyttäytymisestään aiheutuu muille ihmisille.

– Aina ei voi tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ympärillä on monia ihmisiä, joiden tarpeet pitää oppia huomioimaan. Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat.

Vidingia kiinnostaa, miksi osasta lapsista kasvaa antisosiaalisia ja toisista ei, vaikka lapsuuden tapahtumat ovat samantapaisia.

Hän on ollut mukana muun muassa tutkimuksessa, jossa tutkittiin aikuisia psykopaatteja. Tutkimuksen aikana Viding kiinnitti huomiota siihen, että psykopaatit olivat lähtöisin aivan kaikenlaisista perheistä.

– Antisosiaalisen persoonallisuuden kehittyminen ei ole yksiselitteistä. Emme voi sanoa, että tietynlaiset lapsuuden tapahtumat voivat johtaa siihen, että lapsesta kasvaa psykopaatti, Viding toteaa.

Ihmisillä voi olla samantapaisia lapsuuden kokemuksia, joiden seurauksena yhdestä voi kasvaa hyvinkin empaattinen ja toisesta psykopaatti.

Lapset tarvitsevat vahvaa kasvatusta yhteisöllisyyteen

Vidingin mielestä kotikasvatuksessa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulisi painottaa toisten ihmisten kunnioittamista ja toisten kanssa toimeen tulemista.

– Myös pettymyksiä täytyy oppia kestämään. Kaikki ei voi mennä ihan juuri niin kun itsestä tuntuu parhaalta. Yhteiskunnassa eletään yhteisöllisesti, hän korostaa.

Lue myös: Miten lapsesta kehittyy narsisti? ”Puutu ajoissa, jos hän määräilee sinua jatkuvasti”

Prososiaalisuuteen kasvattaminen ei tehoa kaikkiin lapsiin, mutta yhteisön tulisi antaa painokas viesti, että tätä tällaista käytöstä odotetaan ja arvostetaan.

Viding toivoo, että yhteisöllisyyteen kasvattaminen olisi entistäkin systemaattisempaa ja rakenteellisempaa.

– Lapsen kanssa kannattaa keskustella pienestä pitäen siitä, miten hänen käytöksensä ja valintansa vaikuttavat muiden ihmisten hyvinvointiin. Yhdessä voidaan pohtia, miten toimitaan, jos eri ihmisillä on erilaisia toiveita ja mielihaluja samassa tilanteessa – mikä olisi reilu tapa ratkaista asia. Tehdäänkö kompromissi vai vuorotellaanko?

Jos lapsi ei motivoidu prososiaaliseen käytökseen muiden ihmisten hyvinvoinnin vuoksi, voi hänelle vääntää rautalangasta, ettei itsekäs käytös pidemmän päälle välttämättä palvele lapsen omaa etua.

–  Ihmissuhteet sujuvat pitkällä tähtäimellä jouhevammin, jos yksilö pyrkii ottamaan muiden tarpeet huomioon, ei vain omiaan.

Onko lasten tunnekylmyys lisääntynyt?

Vidingin mukaan emme vielä tiedä, onko lapsista tullut parinkymmenen viime vuoden aikana tunnekylmempiä ja epäempaattisempia. Aihetta on haastavaa tutkia, sillä lasten empaattisuudesta tai tunnekylmyydestä ei löydy kattavasti tietoa aiemmilta vuosikymmeniltä.

Suomalaisten armeijaikäisten nuorten miesten sosioemotionaalisia taitoja mitannut tutkimus kuitenkin osoittaa päinvastaista: nuorten tunne- ja vuorovaikutustaidot näyttävät vahvistuneen viime vuosikymmeninä.

– Pieni osa lapsista ja nuorista oireilee vakavasti ja tekee entistä enemmän rikoksia. Minulta kysytään usein, miten nämä lapset ja nuoret saataisiin tarpeeksi varhain avun piiriin. Tämä on haastava kysymys ja resurssien puute usealla sektorilla on huolestuttavaa.

Joskus geenit ovat vahvemmat kuin kotikasvatus

Vidingin mukaan tutkimukset osoittavat selkeästi, että joidenkin ihmisten geeniperimä altistaa heitä psykopaattisille, narsistisille ja antisosiaalisille piirteille.

– Ihmisten väliset erot ihan kaikissa psykologisissa piirteissä ovat osaksi geeniperimästä johtuvia. Eli on geenejä, jotka altistavat persoonallisuushäiriöiden kehitykseen ja geenejä, jotka edesauttavat empatiakyvyn kehitystä, Viding kertoo.

– Geeneistä ei kuitenkaan muodostu antisosiaalisuuden ”reseptiä”, vaan niiden lisäksi kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen, miten yksilö kehittyy. Ihminen on geeniperimänsä ja ympäristötekijöiden summa, hän toteaa.

Geeniperimä voi kuitenkin vaikuttaa luonteen ja käytöksen kehitykseen niin, että tyypilliset kasvatuskeinot eivät välttämättä tehoa tiettyihin lapsiin.

– Joidenkin lasten kohdalla se tarkoittaa sellaista ”supervanhemmuutta”, että harva meistä pystyisi siihen ilman ulkopuolista tukea ja apua.

Jos lapselta puuttuu empatiakykyä ja motivaatiota muodostaa läheisiä ihmissuhteita, ja jos sen lisäksi lapsen on hankala hahmottaa tekojensa ja niiden seurauksien syy-yhteyksiä, lapsen sosiaalisen kehityksen ohjaaminen on suuri haaste.

Optimistina Viding uskoo, että kaikenlaisille lapsille voi löytyä keinot, joilla heistä voi kasvattaa kelpo kansalaisia.

– Mutta ne keinot saattavat vaatia paljon ympäristön tukea ja joskus myös sellaisten menetelmien käyttöä, joita emme vanhempina valitsisi ensimmäiseksi.

Jos lapsi on piirteiltään tunnekylmä, hänen voi olla vaikea ymmärtää, miksi pitäisi olla prososiaalinen ja huomioida aina toiset ihmiset. Hänelle ei välttämättä riitä perusteluksi, että se on hyvä tapa, kaikkien etu ja moraalisesti oikein.

– Tunnekylmän lapsen vanhemmasta voi tuntua ikävältä vedota lapsen itsekkäisiin motiiveihin – mutta tämä saattaa olla parempi keino, jos lapsi ei automaattisesti tunne empatiaa toisia kohtaan.

Psykopatian varoitusmerkit voivat näkyä jo lapsuudessa

Vidingin mukaan suurella osalla psykopaateista on ollut jo lapsuuden aikana havaittavissa varoitusmerkkejä siitä, että heillä on vakavan persoonallisuushäiriön riski.

– Näitä varoitusmerkkejä ovat empatian puute, äärimmäinen itsekkyys ja itsekeskeisyys. Omat tarpeet ajavat aina muiden tarpeiden edelle. Omanarvon tunto on liioiteltua ja lapsi kieltäytyy ottamasta vastuuta omista teoistaan, Viding kertoo.

Aina nämä piirteet eivät tietenkään johda persoonallisuushäiriöön. Lapset, joilla on näitä piirteitä korostuneemmin kuin ikätovereillaan, omaavat kuitenkin suuremman riskin psykopaattiseen, narsistiseen ja antisosiaaliseen persoonallisuushäiröön aikuisiällä.

Viding pitää tärkeänä, että pyrimme ennaltaehkäisemään psykopatian kehitystä.

– Meidän täytyy kehittää interventioita, joissa otetaan huomioon se, ettei prososiaalisuus ole kaikille yksilöille yhtä helppoa.

Lue myös: Tunnekylmyys on lapsilla yllättävän yleistä – tällaiset kotiolot ruokkivat ominaisuutta selvästi

Kommentit (15)

Psykopaatiksi synnytään, se on valmiiksi aivoissa oleva poikkeus ja antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön tai tutummin sosiopaatiksi kasvetaan. Viitaten ” Ihmisillä voi olla samantapaisia lapsuuden kokemuksia, joiden seurauksena yhdestä voi kasvaa hyvinkin empaattinen ja toisesta psykopaatti.”

”suurella osalla psykopaateista on ollut jo lapsuuden aikana havaittavissa varoitusmerkkejä..”
Ei suurella osalla vaan kaikilla. Psykopatiaa tai epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä ei voi edes diagnosoida, ellei oireita ole ollut lapsena.

Jos lapsi kohtelee karvaista tai höyheniä omaavaa eläintä kuten karnistisissa kulttuureissa aikuiset täysin laillisesti tekevät, häntä pidetään häiriintyneenä.

Kunpa vaalisimme lasten luontaista kykyä empatiaan, emmekä sammuttaisi sitä ruokakulttuurin nimissä. Nykymaailmassa emme tarvitse lajismia.

Psykopaatteja on hyvin harvassa. Suuri välinpitämättömien joukko on se, joka sallii julmuuksien jatkua itsekeskeisistä syistä.

Nimim.Plutolle. Psykopaatti/sosiopaatti kerää ympärilleen tietyt häneen sokeasti uskovat ja häntä ihailevat tyypit. Psykopaatti haluaa olla muiden yläpuolella ja johtaa. Olla hallitsevana eikä yhdenvertaisena. Olla määräilevänä eikä tasavertaisena. Ei lakeja noudattavana vaan oman käden oikeutta viljelevänä. Ei psykopaatteja suljeta yhteisön ulkopuolelle. Heillä on keinot pysytellä yhteisön osana. He eivät kohtele kaikkia kaltoin, vain osaa. Siksi ne, jotka eivät tule psykopaatin taholta kaltoinkohdelluksi, viehättyvät psykopaatin vetovoimasta.

Tuli vain mieleeni:
’– Näitä varoitusmerkkejä ovat empatian puute, äärimmäinen itsekkyys ja itsekeskeisyys. Omat tarpeet ajavat aina muiden tarpeiden edelle. Omanarvon tunto on liioiteltua ja lapsi kieltäytyy ottamasta vastuuta omista teoistaan, Viding kertoo.’

= Trump!!!

Sanna Marin 🤔,minä, minä, mm mullakin on tunteet….no oliko,jättikö Suomen….ihan selvä tapaus.

Kun luin tämän, huomasin seuraavan ajatuskuvion psykopaateista: he ovat aina yhteisön ulkopuolelle suljettavia – psykopaattia ei haluta yhteisöön mukaan tai hän ei itse valitse olla yhteisössä. Täytyy ottaa huomioon kuitenkin, että juuri niin toimimalla yhteisö syrjii psykopaattia ja vähentää arvoaan

Toivottavasti tässä jutussa käytetty termi ”antisosiaalinen” ei viittaa epäsosiaalisiin, hyvin yksin viihtyviin ihmisiin. Sillä ei ole mitään tekemistä psykopatian kanssa.

Nykyään tunnutaan suosivan ekstroverttejä, vaikka se tarkoittaisi jatkuvaa narsistista itsekorostusta, muita rasittavaa jatkuvaa turhanpäiväistä lätinää ja julkista avautumista kaikista mahdollisista yksityisasioista. Introvertit ja muuten itsekseenkin viihtyvät ihmiset leimataan jotenkin oudoiksi, milloin ollaan psykopaatteja ja välillä taas jotenkin vajaaälyisiä. Kun oikeastihan asia on päinvastoin.

Muuten komppaan jutun käsitystä lastenkasvatuksesta. Vanhemmat haluavat nykyään olla lasten kavereita, ja jo 3-vuotiaalta kysellään mitä tänään syötäisiin ja mitä haluaisit lomalla tehdä. Vanhempien tehtävä on olla aikuisia, huoltajia ja kasvattajia. Lasten pitää jo vaippaikäisenä oppia ottamaan muita huomioon, ottaa osaa kodin pikku askareisiin ja opetella kestämään pettymyksiä. Aina ei saa mitä haluaa.

Voimia teille oman tarinanne yllä kertoneille. Vika ei ole teidän vaan heidän ja niiden jotka vain katsoivat sivusta, myöntyivät dominoivampien ihmisten tahtoon eivätkä uskaltaneet nousta vastaan ja kertoa todellista mielipidettään asiasta. Itsekin olen ollut ”kotikiusattu” niin perheen kun lähiyhteisönkin taholta. Sen jäljet ovat rankat mutta onneksi toipumistakin tapahtuu esim. traumaterapian kautta. Tiedän olevani onnekas kun olen saanut mahdollisuuden ks. terapiaan ja hyvän terapeutin. Toivon niin, että sama mahdollisuus olisi ihan kaikilla sitä tarvitsevilla.

Artikkeli oli kyllä hyvä ja toi esiin monta asiaa, joita olen itsekin miettinyt ja myös ihmetellyt. Ei ole kauankaan aikaa kun Helsingin Sanomissa eräs psykologi antoi lähes päinvastaiset ohjeet äidille joka oli huolissaan lapsensa merkitsevästä itsekkyydestä ja jonkin asteisesta tunnekylmyydestä. Ei tuntunut oikeilta ne ohjeet vaan tuli olo että lasta vain lisää epäsuorasti kannustetaan vastaavaan käyttäytymiseen. Kyllä lapselle pitää voida tarkasti ilmasta mikä on oikein ja mikä väärin. Niissä asioissa ei neuvotella. Voi tosin ja pitääkin usein lapsen omia mahd. selityksiä käyttäytymiselleen herkällä korvalla kuunnella, mutta niiden ei pidä antaa hallita tilanteita ja toimia ns. tekosyinä. Ovela lapsi oppii helposti käyttämään hyväksi ja manipuloimaan vanhempia ja myöhemmin esim. opettajiakin näillä ns. ”selityksillään”. Tästä seurauksen saavat kärsiä vahviten muut lapset ja harmittavan usein ne heistä kaikkein herkimmät ja haavoittuvaisimmat.

Myötätuntoni sinulle Kauhea_elämä. MInulla saman tyyppistä kokemusta. Minulla kaksi veljeä, jotka tekivät kaikkensa, että minut eristetään perhepiirissä. He vain tuntuivat olevan lapsia vanhemmilleni ja minä en ollut. He saivat kaikkea mahdollista ennen muuta taloudellista tukea elämänsä alkuun päästääkseen. Minä en mitään. Ja kun tätä ruokittiin pienestä pitäen, niin sitten vanhempieni kuoltua he pitivät jopa täysin vesiselvänä, että minä en olisi edes mikään tasapuolinen perijä pesässä vaan olisi tyydyttävä niihin murusiin, joita he perijöinä antaisivat minulle armosta. Isäni tosin oli toista maata ja sanoi minulle minun ollessa teini-iässä, että tila kuuluu minulle yhtä lailla kuin näille veljeksille. Ja jo minun pienenä ollessa rannassa ollut rantapalsta oli luvattu minulle ja sen tiesi koko kylä. Ja isäni kuoleman jälkeen löysin äitini kodista lapun pöytäliinan alta, johon hän oli kirjoittanut, että ei saa haudassakaan rauhaa, jollei minulle (siis tyttärelleen) jää maata perinnäksi. Henkinen väkivalta oli armottoman kovaa, jota nämä veljekset harjoittivat minua kohtaan. Rajoittivat käyntiäni vanhempieni luona ja sitten äitini jäädessä leskeksi niin koko hänen leskeysajan äitini joutui pyytämään pojiltaan luvan siihen, että saako hänen tyttärensä tulla hänen luokseen ja jos saa, niin milloin ja miten moneksi päiväksi. Toinen veljeksistä jopa ajoi lähes 200 km tullakseen ajamaan minut pois äitini luota olettaessaan minun olevan äitini luona ilman hänen lupaansa. Äidilläni koko leskeysaika on karmaisen raskasta aikaa, jonka kaiken hän kätki sisimpäänsä eikä puhunut vaan vain kirjoitteli lappusia ja leikkeli päivän sanomalehdestä päivän sanoja ja liimaili niitä seiniin tuodakseen julki oman sielunsa kipeyttä. Nämä veljekset perheineen eivät koskaan auttaneet leskiäitini millään tavoin. Ainostaan valtasivat kaikki juhlapyhät omille käynneilleen äitini itsekseen omilla vähäisillä voimillaan valmistaviin antimiin, Äitiäni auttoivat naapurit ja kylällä kulkevat naapurikylän ihmiset. Äidilläni jäi leskeysajalle osituksessa omaisuutta, josta käytännössä nämä veljekset määräsivät. Mm. äidilleni jäi rantatontti ja äiti rakennutti siihen saunamökin, mutta veljekset kielsivät äidiltäni saunan käytön hänen omalla mökillään omalle määräalalle sijoitettuna. Veljesten mukaan he hallitsivat sitä saunamökkiä, koska se oli päätilan lohkomattomalla määräalalla ja muka mökin rakennuksessa olisi käytetty veljesten mailta otettuja puita, vaikka koko hirsimökki oli rakennettu muualla ja hirret siirretty koottavaksi paikan päälle. Kaikki maksoi äitini ja kylän muut miehet auttoivat kokoamisessa. Kun sanomisen kielsivät, niin äitini saunoikin salaa ja veljekset tiesivät hänen saunomisestaan vasta äitini kuoleman jälkeen. Äitini asui syytinkinä päätilalla ja oli pakkorakosessa ulos heittämisen uhalla. Äitini rakennuttikin siihen pieneen saunamökkiin ison leivin uunin perinteisen hellan lisäksi turvatakseen katon päänsä päälle siinä tilanteessa, jos poikansa heittävät hänet ulos päätilalta. Henkinen väkivalta jatkui kaiken kaikkiaan minun osalta vuosikymmeniä ja äitinikin osalta vähintään hänen leskeysajan Minä olin ainut äitini lapsista, jolla auttoi äitiäni hänen leskeysaikanaan. Ja tietysti ennen leskeysaikaa autoin kaikissa kodin hoidollisissa töissä aina päätilallani ollessani.

Oma syntymäkotini toiminta oli häiriintynyttä kaikin tavoin. Pelon ilmapiirissä jouduin elämään. Huutoa,nimittelyä,pilkkaa musta,ivaamista ym.väkivaltaa. kustannuksellani pidettiin hauskaa ja siihen vedettiin naapurit ja sukulaiset myös. Muistan erään sukulaisen puolison joka ei lähtenyt mukaan minua alentamaan. Mietin joka päivä miten olen voinut selviytyä. Lisäksi oli hengellistä väkivaltaa joka oli julmaa. Hyväksikäyttöä kaikkea mahdollista. Erittäin järkyttävä oli kohtaloni. Minusta ei todellisuudessa välittänyt kukaan eikä minua puolustettu kauheuksilta.

Järkyttävää. Toivottavasti olet myöhemmin saanut elämääsi välittäviä ihmisiä ja siten edes jotenkin korjaavia kokemuksia..

Sosiopatia kehittyy, mutta psykopatia on aivojen ominaisuus.

En ymmärrä miten introverttius kuuluu psykopatian kanssa samaan kastiin.

Ei välttämättä. Eräs aivotutkija juuri löysi itsestään vahingossa kaikki psykopaatin merkit aivoista, ilman että hän on ”psykopaatti”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X