Täytyykö lapsen kunnioittaa aikuisia? Virheellinen käsitys elää edelleen
Niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla on totuttu korostamaan ajatusta siitä, että itseä vanhempia ihmisiä on kunnioitettava. Se ei välttämättä ole hyvä asia.
Aikuisia on kunnioitettava. Niin lapsille on vuosikymmeniä tolkutettu. Jokin lausahduksessa kalskahtaa nykyvanhemman korvaan. Kätkeekö vaatimus sisäänsä sivumerkityksenä eräänlaisen uhkauksen: jos et tee, kuten aikuinen haluaa, siitä ei hyvä seuraa?
Onko aikuisia kunnioitettava siis vain siksi, että he ovat aikuisia? Eikö lapsia tulisi kasvattaa siihen, että kaikkia eläviä olentoja tulee kunnioittaa?
Lapsen ei tarvitse luopua omista rajoistaan
Ikä ei valitettavasti tuo kaikille ihmisille toivottua viisautta toimia eettisesti ja kohdella muita hyvin. Lapsi saattaa elämässään ikävä kyllä kohdata aikuisia, jotka toimivat typerästi tai jopa julmasti.
Siksi lausahdus aikuisten kunnioittamisesta on itse asiassa melko vahingollinen. Tätä mieltä on psykoterapeutti Robin Hornstein ja mielenterveysasiantuntija Jaclyn Gulotta, jotka kertovat näkemyksensä Parents-median haastattelussa.
Pahimmillaan liikaa aikuisia kunnioittavat lapset eivät uskalla puolustaa itseään ja antavat aikuisen ylittää rajoja, joista lapsi haluaisi pitää kiinni. Lapsi saattaa esimerkiksi antaa koskettaa itseään vastoin omaa tahtoaan, koska ei uskalla kieltäytyä siksi, että pyrkii kunnioittamaan aikuisen toivetta enemmän kuin omaansa.
On eri asia vaatia järkkymätöntä kunnioitusta kuin opettaa lapsia käyttäytymään hyvin ja olemaan ystävällinen muille. Ystävällisyys ei kuitenkaan tarkoita, että omista rajoista on luovuttava.
Muuten vaarana on, että lapsi tuntee itsensä vähätellyksi, merkityksettömäksi tai alkaa jopa kyseenalaistaa oman todellisuutensa. Aikuinen ei saa oikeutusta vahingolliselle toiminnalleen sillä, että hän sattuu olemaan aikuinen.
Ylipäätään nykyaikana pyritään tasa-arvoon, jota menneinä aikoina syntynyt lausahdus ei kunnioita.
– Miksi minä, 60-vuotias, ansaitsisin enemmän kunnioitusta kuin 20-vuotias kollegani tai lapsi? kysyy tohtori Hornstein.
Tästä asiantuntijat ovat yhtä mieltä.
– Haluamme lasten oppivan, että he ansaitsevat saman kunnioituksen, jota he antavat muille, toteaa Gulotta.
Mitä oikeastaan on kunnioitus?
Kielitoimiston sanakirjassa verbi kunnioittaa määritellään jonkin arvostamiseksi.
Hornstein selittää kunnioittamisen merkitystä seuraavasti:
– Kunnioitus on ihmisen ajatusten, tunteiden ja olemistapojen arvostamista. Epäkunnioitus voi olla räikeää pilkkaamista, nimittelyä tai kuuntelemasta
– Kunnioitus on ihmisen ajatusten, tunteiden ja olemistapojen arvostamista. Epäkunnioitus voi olla räikeää pilkkaamista, nimittelyä tai kuuntelemasta kieltäytymistä.
On kuitenkin kerrassaan eri asia asettaa lapselle rajoja ja vaatia lapselta niiden noudattamista kuin vaatia häntä kunnioittamaan kaikkia aikuisia ainoastaan siksi, että he ovat aikuisia.
Tärkeää on, että lapsia opetetaan ja tuetaan kunnioittamaan niin omia kuin toisten ihmisten rajoja, asiantuntijat summaavat.
Kommentit (5)
Taitaa olla niin, että asian osaajat eivät itse tiedä mikä oikein tai väärin, tosin sitä esiintyy myös valtioontoiminassa. Ei ihme ettei ymmärretä mistä on kysymys.
Kyllä Raamatun Jumalan antams käsky kunnioittaa isää ja äitiä on varmasti hyvä ja oikea neuvo. Kun lapset kasvatetaan kunnioittamaan muita ihmisiä tehdään oikein. Ei tietenkään pidä kunnioittaa vääriä tekoja. Aiku8sella pitää olla myös kunnioittava asenne toisiinsa, mutta se ei tarkoita väärien tekojen hyväksymistä on iho sitten minkä värinen hyvänsä.
On paljon vanhempia, jotka eivöt todellakaan ansaitse kunnioitusta!
Vanhat jeesustelut syytä unohtaa jo.
Kunnioittaa jos on kunnioituksen arvoinen.
Kunnioituksen tulee olla molemminpuolinen. Lapsen ei automaattisesti tarvitse kunnioittaa aikuista, jos aikuinen ei ole sen arvoinen.