Vauvahäkki ja sokeria ikeniin – entisaikojen kummallisimmat kasvatusvinkit
Äitejä neuvottiin välttämään yöimetystä, ettei lapsesta kasvaisi itsekästä. Limsat olivat vauvojen terveysjuomia, ja ulkoilu hoitui ikkunalla rautahäkissä. Kaivelimme historian hämäristä 10 outoa, hassua ja karmivaa kasvatusvinkkiä.
1. ”Älä ajattele rumia ihmisiä, kun olet raskaana”
1920-luvulla raskaana olevia naisia varjeltiin paitsi fyysiseltä, myös henkiseltä rasitukselta. Amerikkalaislääkärit B.G. Jefferis ja J.L. Nichols neuvoivat odottavia äitejä ”välttämään rumien sekä jollakin tavalla epämuodostuneiden ja sairaiden ihmisten ajattelemista; vältä kaikenlaisia vammoja, pelon aiheuttajia ja sairauksia”.
Neuvo kuulostaa oudolta, mutta 20-luvun ihmiselle se oli looginen. Lapsikuolleisuus oli korkea, eikä sairauksia ja niiden tartuntamekanismeja tunnettu yhtä hyvin kuin nyt. Raskaana olevan naisen ajateltiin olevan niin herkkä, että jopa pelottavat ajatukset voisivat sairastuttaa sikiön.
2. ”Pidä vauvaa mahdollisimman vähän sylissä”
1900-luvun alussa ei puhuttu perhepedistä tai kenguruhoidosta – päinvastoin. Äitejä neuvottiin jättämään vauva omaan rauhaansa. Lääkäri William Sadler ohjeisti äitejä lastenhoito-oppaassaan vuonna 1916 näin:
”Käsittele vauvaa mahdollisimman vähän. Käännä se välillä kyljeltä toiselle, ruoki se, vaihda vaipat, pidä se lämpimänä ja jätä se yksin. Itku on ehdottoman olennaista hyvien, vahvojen keuhkojen kehittymisen kannalta. Vauvan pitäisi itkeä pontevasti useita kertoja päivässä.”
Työläisnaisilla ei edes olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa vauvan itkeä. Perheissä oli paljon lapsia, ja äitien kädet olivat täynnä töitä. Vauvan huomioimiseen ei ollut aikaa, jos äiti halusi saada ruokaa pöytään.
3. ”Luja läpsäys lopettaa itkun”
Vaikka William Sadler piti vauvan itkua terveellisenä, hän antoi myös neuvoja rajujen itkukohtausten tyynnyttämiseen.
Toimenpiteisiin tuli kuitenkin ryhtyä vasta, kun vauvan kasvot muuttuivat hengenhaukkomisesta sinimustiksi. Tällöin ”tuli suorittaa luja läpsäys, joka palauttaa hengityksen”.
4. ”Suukko otsalle illalla, kättely aamulla”
Hellyyden pelättiin tekevän lapsista arkoja ja huonokäytöksisiä. Amerikkalainen kasvatusopas vuodelta 1928 neuvoi välttämään kaikenlaista lasten koskettelua.
Jos äiti ei pystynyt hillitsemään itseään, hän sai antaa lapsen otsalle hyvänyönsuukon. Sen sijaan aamulla lasta tuli kätellä ja toivottaa hänelle hyvää huomenta.
5. ”Noudata säännöllisiä kakka-aikoja”
Sata vuotta sitten lastenhoito oli matemaattinen toimenpide. Lääkäri J.P. Crozer Griffith opasti vuonna 1900, että kaksiviikkoista vauvaa voi kantaa sylissä 2−3 kertaa päivässä.
Griffith suositteli vanhempia pitämään kiinni myös tarkoista kakka-ajoista. Alle 1-vuotiaan piti kakata kaksi kertaa vuorokaudessa. Yli 3-vuotiaalle riitti yksi istunto päivässä.
Jos lapsi kakkasi harvemmin tai useammin, hänelle suositeltiin peräruiskeita ja kehon kuivattajia, jotka tasapainottivat suolen toiminnan optimaaliseksi.
6. ”Yöimetys tekee lapsesta itsekkään”
Lapsentahtisuutta pidettiin 60-luvulla humpuukina. Osa lastenlääkäreistä neuvoi äitejä pidättäytymään yöimetyksestä. Yö oli nukkumista varten, ja jos vauvan jokaiseen inahdukseen reagoi, hänestä kasvoi itsekäs ja vastuuton lapsi.
Kommunismia kammonneet amerikkalaislääkärit jopa pelkäsivät, että yöimetys tekee lapsesta sosialistin, joka odottaa yhteiskunnan passaavan itseään.
7. ”Laita vauva häkkiin nauttimaan ulkoilmasta”
Raikasta ilmaa alettiin suositella lapsille 1800-luvun lopulla. Kiireisillä kotiäideillä ei kuitenkaan ollut aikaa pitkille vaunulenkeille.
Yksi lastenhoidon historian karmivimpia keksintöjä on vauvahäkki, joka kehitettiin kerrostaloissa asuville perheille. Metallihäkki kiinnitettiin avoimen ikkunan karmeihin, ja lapsi istuskeli kopissa tyhjän päällä.
Vauvahäkin näppäryyttä hehkutettiin brittiläisessä valistusfilmissä vielä 1950-luvulla.
8. ”Oopiumi auttaa koliikkiin ja ripuliin”
Lapsia tyynnyteltiin 1800-luvulla alkoholi- ja opiaattipohjaisilla lääkkeillä. Yksi tunnetuimmista lääkkeistä oli Godfrey’s Cordial -siirappi, joka tunnettiin myös nimellä Mother’s Friend. Oopiumia sisältänyttä siirappia käytettiin nukuttamiseen, koliikin rauhoittamiseen, yskään ja ripuliin.
Opiaattipohjaisten lastenlääkkeiden käyttö vähentyi 1900-luvulla. Silti vielä 20-luvulla lapsia hoidettiin huumaavilla aineilla.
9 . ”Sokeri helpottaa ikenien kutinaa”
Sokeri on nykyvanhemmille kirosana. Vain pari sukupolvea sitten se oli hyvää tekevä ihmeaine. Kun vauva itki aristavia ikeniään, hänen tuttinsa saatettiin kastaa hunajaan tai siirappiin. Kipeisiin ikeniin hierottiin jopa makeaa alkoholia.
Sokeria oli vähän saatavilla, ja sitä pidettiin erittäin ravitsevana. Sokerihumalasta ja hyperaktiivisuudesta ei puhuttu, vaan sokeripalan uskottiin tepsivän lapsen levottomuuteen.
10. ”Coca-Cola tekee lapsestasi suositun”
Limonadiyritysten markkinointi oli melkoisen kyseenalaista 50-luvulla. Coca-Colaa suositeltiin vauvoille mahdollisimman varhaisesta iästä lähtien. Valmistajan mukaan tutkimukset osoittivat, että Coca-Colaa juovat lapset olivat kaveripiirissään suosittuja, ja he välttivät murrosiän kipuilut.
7 Upia mainostettiin vauvoille sopivana terveysjuomana. Tilkka 7 Upia sai jopa maidon maistumaan pienokaiselle paremmin.
Lähteet: Advertising Age, Atlantic, Huffington Post, Mental Floss, Metro, The Stir, Victorian Web
Jaa oma kokemuksesi