Kun 2-vuotias lukitsi äitinsä parvekkeelle – lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu
Tiukassa pinteessä huumori voi löytyä vasta jälkikäteen...
Vaikka yrittäisi olla huolellinen, kaikkia sattumuksia ei pysty ennakoimaan. Varsinkin pikkulapsiperheissä saattaa olla tiedossa yllättäviä hetkiä.
Onneksi monista kommelluksista jää hauskoja muistoja, joille voi nauraa myöhemmin. Kaksplussan lukijat jakavat jälleen kokemuksensa.
Lue myös: ”Unohdin lapseni sukunimen” – vanhempien väsyneet kommellukset X 7
”Lapsi piti tilannetta vain hauskana”
”Kaksivuotias tyttöni lukitsi minut parvekkeelle. Onneksi taskussani oli puhelin, ja pystyin soittamaan miehelleni töihin, että tulee päästämään minut pois. Oli kyllä kauheaa odotella tunti, kun pelkäsin taaperon puolesta, joka jäi yksin koirien kanssa sisälle. Hän kuitenkin piti tilannetta vain hauskana leikkinä.”
”Olin kaverin luona käymässä. Ennen lähtöäni päätimme mennä parvekkeelle tupakalle. Sanoin kaverille heipat ja lähdin tyytyväisenä asioille. Pihassa ihmettelin, että joku rääkyy kovaa. Kaveri huusi parvekkeella. Olin siis vahingossa lukinnut hänet sinne, ja hänen kaksivuotias, näkövammainen poikansa oli asunnossa yksin. En ole koskaan hävennyt niin paljon. Onneksi huoltomies tuli kuitenkin nopeasti, ja äiti saatiin parvekkeelta poikansa luo.”
”Kerran perhekahvilassa nostin ihan väärän vauvan vaunuista unilta, sillä kahvilan parvekkeella oli rivissä useampia vaunuja. Tuntui aika nololta todeta, että en olekaan tuon äiti. Oma lapsi killisteli viereisessä vaunussa.”
”Esikoisen vauva-aikana tarkistin kaupan kassalla oman nimen pankkikortista, kuljin Prismassa imetyspaidan läppä auki (onneksi sentään liivi oli kiinni) ja perinteisesti heilutin kärryjä, vaikka vauva ei ollut edes mukana.”
”Yritin todella väsyneenä tunkea pojan 23-kokoista mustaa Kuoma-talvikenkää omaan 36-kokoiseen jalkaani. Kiireessä meinasin jo pillahtaa itkuun, kun ei kenkä sopinut, vaikka kuinka yritin sitä tunkea kenkälusikallakin.”
Jaa oma kokemuksesi