Vanhemmuus 27.12.2023

Marja Hintikka esittelee sotkuista kotiaan ja liputtaa rennon vanhemmuuden puolesta: ”Tästä asiasta en lähde tappelemaan lasteni kanssa”

Marjalla on neljä teesiä, joita noudattamalla perhe-elämä on astetta rennompaa.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
Mirva Kakko / OM-arkisto

Suosikkijuontaja Marja Hintikan ja hänen puolisonsa juontaja Ilkka Uusivuoren kodissa ei käy epäselväksi, keitä siellä asuu. Eteisessä seilaa harrastusvälineitä, kuten jääkiekkovarusteita ja taitoluistimet. Kolmella lapsella riittää myös ystäviä, jotka käyvät säännöllisesti kylässä.

Olohuoneessa kuusi lasta saattaa leikkiä toimintaelokuvan kuvauksia juuri, kun Maria kuvaa Instagram-tililleen uutta tarinaa. Taustalla kuuluu lasten riemunkiljahduksia.

Näin asioiden pitääkin Marjan mukaan olla.

 – Tuttavamme kysyivät, voitaisiinko tehdä jotakin yhdessä meillä, kun lapset eivät ole kotona. Vastasimme, että ei se onnistu, sillä he ovat aina paikalla.

Melske ja vipinä kotona voi tuntua lämpimältä syleilyltä, vaikka välillä se myös raastaa hermoja. Marja toivookin, että Suomessa osattaisiin yhdessä rakentaa rennompaa vanhemmuutta ja sallia se, ettei lapsiperheiden elämä ole kiiltokuvaa tai suoraan oppikirjasta.

– Meillä suomalaisilla on takanamme vain muutamien sukupolvien päässä raadollinen sisällissota ja sen jälkeen vielä talvi- ja jatkosota, jotka suistivat elämän raiteiltaan. Tällaiset raskaat kokemukset ovat varmasti jättäneet jälkensä ja tehneet kulttuuristamme melko jyrkän ja ankaran.

Näissä asioissa Marja itse ottaa vanhempana rennosti:

”Ei ole järkeä siivota raivopäänä”

Marjan perheellä on suuri ja valoisa koti, mutta viiden hengen perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja kuljettavat lapsia harrastuksiin, ei aika riitä pitämään kotia täydessä järjestyksessä.

– Olisihan se ihanaa, jos kotona olisi siistiä ja autereista, mutta toisaalta ei ole mitään järkeä siivota aivan raivopäänä.

Ehkä tarve pitää koti hyvin siistinä on kaipuuta saada elämä kontrolliin ja hallintaan. Se ei kuitenkaan ole koskaan täysin mahdollista.

– Elämän täytyy myös antaa tapahtua. Kaikkea ei pysty hallitsemaan sataprosenttisesti. Ne vuodet, kun lapset asuvat kotona, ovat ainutlaatuista aikaa. En halua, että se menee minulta ohi.

Marja tekee omaan someensa säännöllisesti sotkusisällöksi nimittämänsä julkaisun, jossa hän kuvaa kotinsa erilaisia sotkuisia kohtia, kuten tiskipöytää, eteistä ja nurkkaa, jossa lojuu pyykkejä.

– Siitä on tullut suosittu, ja ihmiset tosissaan fiilistelevät ja kehuvat sitä, että kerrankin ei ole mitään siloteltua feikkisisältöä.

”En lähde tappelemaan kuoseista tai juhlavaatteista”

Paljon ulkoilevassa ja liikkuvassa perheessä panostetaan lämpimiin ja säänkestäviin vaatteisiin.

– Toivoisin, että lapsille opetettaisiin yhä enemmän tapoja rauhoittaa omaa hermostoa. Esimerkiksi ulkoilu, liikunta ja maassa makoilu taivaalle katsellen ovat tapoja, joilla voi laskea kierroksia.

Kaikkea tätä on mukavampi tehdä toimivilla ulkovaatteilla.

Sisävaatteiden kuoseista, merkeistä, väreistä tai tyylistä Marjan perheessä ei oteta minkäänlaisia paineita.

– Olen perinyt käytännönläheisyyden ja penninvenyttämisen omasta lapsuudenkodistani. En lähde esimerkiksi tappelemaan lapselle juhlavaatteita päälle, jos hän ei tunne niitä omikseen. Pienet tahrat vaatteissa ovat ihan ok.

Hänellä on ollut samanhenkisiä ystäviä ympärillään, jotka ovat kierrättäneet ja vaihdelleet vaatteita keskenään. Marja pohtii, että lasten vaatteista saattaa tulla paineita silloin, jos omassa kaveripiirissä muut panostavat kovasti lastensa pukeutumiseen.

– Jos huomaa, että lasten pukemisesta tulee paineita kavereiden vuoksi, kannattaa ehkä miettiä, onko oikeassa äitiporukassa mukana.

Marian omat lapset ovat rakastaneet eniten niitä vaatteita, joissa on ollut mahdollisimman paljon tuttuja hahmoja, kuten Ryhmä Hau -koiria, Frozen-prinsessoja ja Postimies Patea sekä kirkkaita värejä.

Sometilejä, jossa lapset puetaan maanläheisiin sävyihin kiireestä kantapäähän, Marja pitää epärealistisina. Ne ovat aikuisten silmäkarkkia.

– Minulla olisi mennyt puoli tuntia aikaa per lapsi taistella heille sellaista päälle. Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtää, ettei tuollainen pukeutuminen ole juuri kenellekään lapsiperheelliselle arkipäivää.

Vanhempien kannattaisi hänen mukaansa pohtia, yrittävätkö he täyttää joitakin omia tarpeitaan tai epävarmuuksiaan lapsia vaatettamalla.

Neuvoista ja avusta kiitollinen

Vaikka kasvatusneuvoja satelee joka puolelta, Marja toivoo, että jokainen vanhempi pystyisi luottamaan itseensä vanhempana ja siihen, että tekee parhaansa.

Toisaalta ystävän tai sukulaisen tarjoamista neuvoista ei tarvitse loukkaantua, vaikka ne eroaisivat siitä, minkä itse näkee parhaaksi.

– Neuvoja yrittää usein olla avuksi.

Kaikenlaisten vinkkien lisäksi perheissä kuitenkin kaivattaisiin Marjan mukaan konkreettista apua esimerkiksi silloin, kun vanhempien työpäivät venyvät tai perheissä sairastetaan.

Menneinä vuosikymmeninä Suomessa tarjottiin kotiapua, jos vanhempi itse sairastui. Tällöin ei tarvinnut olla lastensuojelun piirissä, vaan apua sai pyytämällä.

Isovanhempien ja läheisten tarjoamasta avusta Marja toivoisikin niiden olevan kiitollisia, keille mahdollisuus tukiverkostoon on suotu. Hän on huomannut, että ne onnekkaat, keillä apua on tarjolla, alkavat herkästi pitää sitä itsestäänselvyytenä.

– Valitetaan siitä, että mummi on ostanut lahjaksi lapselle väärän värisen repun tai lorauttanut jauhelihakastikkeeseen rasvaista kermaa, vaikka oikeasti isovanhempien apu on monille täysin korvaamaton etu.

Arkikin on seikkailu

Marja ja hänen puolisonsa Ilkka haluavat tuoda leikkiä ja iloa lastensa arkeen sen sijaan, että heille tarjottaisiin säännöllisesti erityisiä ohjelmanumeroita.

– Kun lähdemme yhdessä perheen kanssa esimerkiksi metsäretkelle, huudamme etupenkiltä, että ’ketä me ollaan’. Tähän koko perhe kiljahtaa kuorossa, että ’olemme seikkailijoita’. Toivomme, että lapsemme näkevät jokapäiväisen elämän arvokkaana ja nimenomaan seikkailuna.

Marjan elämään iloa tuovat erityisesti ne hetket, kun hän pääsee seuraamaan kolmikkonsa keskinäistä dynamiikkaa – sitä, miten nämä harjoittelevat ymmärtämään toisiaan.

– Päivittäin pääsen ihmettelemään, miten kahdesta vanhemmasta voi syntyä kolme niin erilaista ihmistä. On hienoa huomata, miten he pystyvät toimimaan keskenään, vaikka ovat hyvin omanlaisiaan kaikki.

Marja odottaa jo päivää, jolloin kolmikko joutuu puistelemaan päitään ikääntyneille vanhemmilleen.

– Olen varma, että he pitävät yhtä silloinkin.

Sekin päivä koittaa varmasti vielä, joten sitä ennen on hyvä keskittyä olennaiseen: siihen, että on muistanut uskaltaa elää, eikä vain suorittaa.

Marja Hintikan ja muiden tunnettujen suomalaisvanhempien avartavia ajatuksia vanhemmuudesta voi kuunnella Lasten kasvattamat -podcastista. Marjan lisäksi podcastia juontaa Duudsoneista tuttu, neljän lapsen isä, Jukka Hilden.

Lue myös: Isä näki lapsensa juoksemassa pelkässä vaipassa autotiellä – siitä alkoi matka yksinhuoltajana

Lue myös

Kommentit (1)

Olen mummu,enkä kyllä koe olevani kahdelle pojan pojalleni etu. Olen mummu!
Asumme maalla ja lapsenlapsemme kaupungissa. Matkaa on n.30km. Pyydän pojat meille mahdollisimman usein ja käymme hakemassa heidät. Ei taida olla montaakaan kertaa,että poikien vanhemmat olisivat kysyneet ottaisimmeko pojat meille viikonlopuksi.
Meille pojat ovat ilo ja aina tervetulleita,niin kauan kun haluavat tulla .

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X