Äitien hermoromahdukset - perunat seinään ja auto pikaparkkiin
Kun äidin pinnaa venytetään tarpeeksi, se katkeaa niin että rysähtää. Lue äitien kootut pimahdukset.
Kotiläksyt seinään
”Esikoinen oli tekemässä kotitalousläksyään, makkarakeittoa. Imetin nuorimmaistani, enkä voinut olla antamatta neuvojani kokille. Tyttö oli kuutioinut perunat ja vesi kiehui, mutta hän ei uskaltanut laittaa perunoita kiehuvaan veteen. En ymmärtänyt pelkoa, ja nälkäkin jo oli, kun esivalmistelut olivat kestäneet. Hermoni pimahtivat, nostin imeväisen pois rinnaltani ja kävin viskaamassa perunakuutiot päin keittiön seinää! Tarkoitus oli havainnollistaa, että ronskit otteet ja pelko pois. Ympärilläni olivat sitten monet ymmyrkäiset kasvot. Yritin selittää, että lääkäri antoi minulle sellaista lääkettä, joka ei minulle sovi (minipillerit). Toisinaan, kun nykyisin hermostun, niin lapset kysyvät, syönkö vielä hormoneja. En onneksi syö, enkä enää ole tulistunut.”
– Äiti 40, lapset 13, 11 ja 3 v sekä 4 kk.
”Kesällä mökkireissulla oli ollut rasittava päivä. Hankalan uimareissun jälkeen laitoin ruoan ja aloin tiskata valtavia tiskejä, mihin vierähti toista tuntia. Kuopukselle sattui silloin paljon pissavahinkoja, joita kävin välillä siivoamassa. Tiskiurakan loppumetreillä lapset alkoivat jo iltapalalle, ja 5-vuotias poikani kaatoi epähuomiossa jogurttipurkin vaatteilleen ja lattialle. Silloin äidin päässä pimahti. ’Täällä minä aamusta iltaan siivoan teidän pissoja, kakkoja ja sotkuja! Ettekö te osaa hetkeäkään olla ihmisiksi’, keuhkosin raivon vallassa siivotessani jogurttia. 5-vuotias sanoi surkealla äänellä: ’Et ois sit synnyttäny meitä.”
– Äiti 33, lapset 5 ja 3 v.
Lue myös:
Näin lapset nimittelevät vanhempiaan
Lasten oudot käsitykset rahasta
”Tää on nukutus helvetistä”
”Istuin auton ratin takana matkalla kaupasta kohti kotia. Poika oli aloittanut äänekkäät vastalauseet äitiä ja koko maailmaa vastaan jo kaupan pihalla, mutta autossa meno yltyi rimpuiluksi ja karjunnaksi. Kun pyynnöt, taivuttelut ja uhkailut kaikuivat kuuroille korville, ohjasin auton tien laitaan, nousin ja avasin haastavasti takaoven. Mitä vielä, heti oven avauduttua pojan ääni kohosi uusiin ulottuvuuksiin hänen kiljuessaan: ’Apua! Poliisi!’ Ja kuinkas ollakaan, olin parkkeerannut autoni vastapäätä poliisitaloa. Suljin oven pikaisesti, ja hyppäsin takaisin kuskin paikalle. Poika elämöi koko loppumatkan, mutta minä pysyin hiljaa ja puristin rattia.”
– Äiti 30, lapsi 5 v.
”Lapsi oli tarhan joulujuhlasta tultuaan rättiväsynyt, mutta häntä ei millään saanut iltapesulle ja nukkumaan. Kaikki viivytystaktiikat olivat käytössä. Lopulta, kun aikaa oli kulunut lähemmäs tunti ja lapsi potki seinää ja lällätti, aloin huutaa. Kun hän yritti loikata pois sängystä, nappasin kiinni ja käytännössä heitin sängylle. Huusin, että ole siinä, äiti menee nyt vetämään henkeä. Soitin miehelleni, joka oli iltaa viettämässä, ja pyysin kotiin: ’Tää on nukutus helvetistä, mä en kestä.’ Istuin keittiön pöydän ääreen itkemään. Lapsi touhusi makuuhuoneessa, kuului hyräilyä ja kohta lähestyvää tassuttelua. ’Mäkään en kestä’, sanoi lapsi alahuuli lärpällään. Pyysin anteeksi ja kerroin, että vaikka äiti joskus suuttuu, hän on silti ihana lapsi, ja äiti rakastaa häntä aina.”
– Äiti 34, lapsi 4 v.
Lue myös:
Näin meillä: uhmaikä ja itkupotkuraivarit
Lasten parhaat filosofiset kysymykset
”Äiti, sinä täällä kiroilit”
”Iltapesun aikaan poikani kaivoi pyllyään ja rupesi lääppimään naamaani sormillaan. Hänen mielestään tämä oli hauska leikki, mutta minua ei huvittanut. Olin tosi väsynyt ja kipeä. Käskin lopettamaan, mutta ilman tehoa. Hermostuksissani sanoin, että poikani ei sitten saa palkintotarraa hyvin sujuneesta pesusta. Tämä oli kamala rangaistus, sillä kyseessä oli viides, pienen yllätyksen arvoinen tarra. Tajusin olleeni kohtuuton, mutta en voinut enää perääntyä. Poika itki ja huusi, minä pysyin kovana. Ennen iltasatua yritin selvittää, mitä oli tapahtunut, mutta poikani vain itki: ’Mä käyttäydyin niin hyvin ku pystyin!’ Itku loppui pian, ja iltasadut haihduttivat pettymyksen.”
– Äiti 37, lapsi 4 v.
”Hermot eivät sinänsä mene, mutta huonoja päiviä on kyllä. Esikoisella alkaa olla uhmaa, ja hän osaa koetella äitiä ja isää. Äsken hän oli menossa päiväunille, ja luulin jo, että hän nukkuikin, kunnes kuului: ’Äitii! Äitii!’ Kun menin katsomaan, niin neiti oli riisunut vaippansa. Käsissä ja joka puolella oli kakkaa.”
– Äiti 21, lapset 2 ja 1 v.
”Odottaessani kolmatta lastani olin usein kärttyisällä tuulella vailla sen suurempaa syytä. Eräänä iltana kun istuimme iltapalapöydässä tiuskaisin vihaisesti miehelle ja rauhassa murojaan syöville lapsille: ’Miks täällä on kaikki niin helvetin pahalla tuulella?’ Seitsemänvuotias katsoi minua lähes säälivästi ja totesi rauhallisesti: ’Ei täällä kukaan ole pahalla tuulella, ja sitä paitsi sä kiroilit.’ Jouduin sitten noloissani pyytämään anteeksi.”
– Äiti 31, lapset 7 v, 5 v ja 1 kk.
Lainaukset ovat Kaksplussan Näin meillä -palstalta.
Lue myös:
Lasten hauskimmat sekoilut neuvolassa
Näin lapset piilottavat omaisuutta
Jaa oma kokemuksesi