Erikoinen tapaturma synnytyssairaalassa aiheutti Jennalle ehkä elinikäisen kivun – seurauksena koko perheen arki muuttui radikaalisti
Jenna vammautui kuopuksensa synnytyksessä. Hänelle ei ole tiedossa minkäänlaisia korvauksia.
”En halua tätä.” Ajatus nousee usein Jenna Puumalaisen, 29, mieleen, vaikka hänen on asiantuntijoiden mukaan hyväksyttävä oma tilanteensa: Jenna tulee kärsimään vaikeasta hermosärystä koko loppuelämänsä.
Jenna vammautui kuopuksensa synnytyksessä vuonna 2022, kun ambulanssin ensihoitaja tuli saattamaan Jennan synnytyssaliin ja riuhtaisi hänen jalkaansa kohtalokkaasti. Jalasta kuului kova rusahdus. Kipu oli hirvittävä, mutta paikalla olleet hoitajat ja kätilöt luulivat Jennan valittavan synnytyskipua.
– Tiedän, että hän yritti auttaa ja asettaa jalkaani parempaan ponnistusasentoon. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ensihoitaja ylipäätään tuli synnytyssaliin asti. Olen käsittänyt, että näin ei ole yleensä tapana tehdä, Jenna ihmettelee.
Tapahtuneesta seurasi reisilihaksen osittainen repeäminen ja selän välilevyn esiinluiskahdus. Onnettomuus aiheutti Jennalle elinikäisen hermosäryn lisäksi psyykkisen trauman.
Sähköiskun kaltainen kipu vaanii nurkan takana
Tavanomaisena arkipäivänä Jenna hoitaa puolisonsa avustamana lasten aamutoimet ja ottaa ensimmäiset kipulääkkeet. Samalla hän kuulostelee, millaisella tuulella oma keho ja erityisesti sen vasen puoli ovat. Suurin ongelma ja kipukohta sijaitsevat Jennan selässä.
Viiltävä kipu saattaa iskeä selkään täysin yllättäen ja lamaannuttaa Jennan hetkeksi kokonaan.
Kipu tuntuu sähköiskumaisen tuikkaavana, toisinaan myös kramppaavana ja repivänä. Joskus kosketuskin sattuu kipukohtauksen ollessa päällä.
Parivuotiaan Tapion lyhyen hoitopäivän aikana Jenna tekee kotona voimiensa mukaan kotitöitä, joista hän yleensä nauttii – kunhan hermokivut eivät juuri sillä hetkellä vaivaa.
Kun Tapio on ollut muutaman tunnin hoidossa, Jenna lähtee jälleen kävellen kohti hoitopaikkaa. Vaivastaan huolimatta Jenna haluaa hakea lapsensa hoidosta kävellen. Matka hoitopaikkoihin on vajaan kilometrin mittainen.
Iltapäivällä Jenna ja Tapio viettävät tovin kahdestaan ennen kuin on aika lähteä hakemaan Juhania päiväkodista.
Onneksi matkalla ei ole vaikeita ylämäkiä, sillä niitä Jenna joutuu varomaan.
– Jalka saattaa ylämäessä väsyä, mikä voi laukaista hermokipukohtauksen.
”Valtava muutos koko perheelle”
Illalla Jennan puoliso saapuu töistä kotiin. Se on monella tapaa ihana hetki, vaikka Jenna nauttiikin kovasti lastensa kanssa olemisesta. Puoliso on kuitenkin ymmärtäväinen tuki ja turva, jonka kanssa Jenna voi puhua kipukohtauksistaan. Toisaalta avun pyytäminen tuntuu joskus turhauttavalta.
– Oli valtava muutos koko perheelle, että muutuin hetkessä täysin terveestä näin vaivaiseksi.
Esimerkiksi lasten kanssa puuhailu on nykyään täysin erilaista kuin ennen. Fyysiset leikit ja kirmaamiset ovat saaneet jäädä. Nykyään esikoinen onneksi sentään jo ymmärtää, ettei äidin loukkaantuminen synnytyksessä ollut pikkuveljen syytä.
Kipukohtauksista huolimatta yhteiset retket luontoon ovat asioita, jotka ilahduttavat koko perhettä. Jenna osallistuu niihin voimiensa mukaan ja reitit valitaan yhdessä, jotta ne olisivat hänelle mahdollisimman helppokulkuisia.
Korvauksia ei myönnetä
Koska Jennan jatkuviin hermosärkyihin ei ole olemassa fyysistä parannuskeinoa, ovat terapiasta saadut mielen hyvinvoinnin työkalut ainoita menetelmiä, joilla hän voi koittaa helpottaa oloaan.
– Olin aluksi epäileväinen niitä kohtaan. Olen kuitenkin saanut terapiassa opituista keinoista turvaa ja itseluottamusta siihen, että pärjään. Esimerkiksi tiskatessani yritän keskittyä vain kyseiseen hetkeen, enkä voivottelemaan tapahtunutta tai pelkäämään tulevaa kipukohtausta.
Joka ilta Jenna ottaa kipulääkkeen lisäksi vahvaa melatoniinia, jotta ei heräisi kipuihin keskellä yötä.
Ulkopuoliset eivät aina ymmärrä tilannetta. Jenna on saanut kuulla satunnaisissa kohtaamisissa esimerkiksi neuvoja siitä, että hänen pitäisi suunnata selkäleikkaukseen, jotta vaivat loppuisivat. Lääkärit ovat kuitenkin todenneet, että leikkaukseen liittyy liian suuri halvaantumisriski.
Tästäkään tosiasiasta huolimatta Jennalle ei myönnetty korvauksia hoitovirheestä. Kaksplus on nähnyt Jennan Potilasvakuutuskeskukselta saaman kieltävän päätöksen. Siinä todetaan muun muassa, että ”aiheutunut komplikaatio oli hoitoon liittyvä seuraus, jota ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta”.
Päätös tuntuu pahalta ja kohtuuttomalta.
– Oloani voisi helpottaa edes hitusen se, että toinen osapuoli myöntäisi tehneensä virheen, Jenna sanoo.
Välillä Jennaa jännittää yllättääkö vaikea kipukohtaus lasten ollessa paikalla. Viisivuotias Juhani kyselee silloin tällöin, koska äiti oikein toipuu. Siihen Jenna vastaa, että kukaan ei tiedä.
– Olen kertonut lapsille, että vaikka en toipuisi koskaan, pärjäämme kyllä. Lapsiin täytyy valaa toivoa paremmasta.
Kommentit (1)
Pystyn samaistumaan täysin! Mulle laitettiin kipupiikki synnytyksen alettua suoraan hermoon ja tulin siitä niin kipeäksi, että jalka potki itsekseen ties minne. Tästä vain on vaikea valittaa, koska missään papereissa ei tästä piikistä ole mitään tietoa. Hoitaja ei muutenkaan kuunnellut yhtään, vaikka neljäskin synnytys eteni vanhaa kaavaa eikä avannut kohdunsuuta ilman oksitosiinia. Nyt yritän selvittää fysiatria kanssa, onko mitään tehtävissä. Yöksi triptyliä, se on ensimmäinen lääke, joka tuntuu yhtään auttavan. Voimia sinulle myös!