Noora näki lääkärin ilmeestä heti, että jokin oli vialla – nyt hänellä on viesti kaikille naisille
Kaksivuotiaan äiti Noora Micklin kertoo arjestaan syöpäsairaana. ”Kun hoitojunaan pääsee, siinä menee vain pysäkki kerrallaan ja yrittää pysyä kyydissä.”
Viime toukokuussa Noora Micklin huomasi, että hänen rinnastaan tuli verta. Huoli heräsi heti. Varsinkin siksi, että Noora oli tuntenut aiemmin rinnassaan tiivistymän, jonka oli ajatellut liittyvän imetykseen. Hän oli lopettanut pienen tyttärensä imetyksen edeltävänä syksynä.
Jo samana päivänä Noora pääsi lääkäriin, jossa tehtiin lähete ultraan ja mammografiaan. Parin päivän päästä hän matkasi pitkän matkan kotoaan Kolarista Rovaniemelle tutkimuksiin.
– Pelkäsin, että mammografia sattuu, koska minulla on pienet rinnat, mutta tutkimuksessa ei tuntunut kuin pientä painetta.
Tutkimuksessa Noora näki lääkärin ilmeestä heti, että jotain oli vialla. Rinta puudutettiin, ja siitä otettiin näyte. Tuloksien odottaminen vei yöunetkin. Lopulta puhelin soi.
– Lääkäri sanoi sanat, joita kukaan ei haluaisi kuulla: sinulla on syöpä.
Rinta poistettiin kokonaan
Magneettikuvauksessa tarkentui syöpäkasvaimen koko. Noora ei pystynyt ahtaanpaikankammonsa vuoksi kuvaukseen ilman rauhoittavaa lääkettä. Kokemus kuitenkin yllätti.
– Se oli kuin olisi maannut vatsallaan hieronnassa, hän kuvailee.
Kasvaimen poistamiseksi paras ratkaisu oli poistaa koko rinta, joka rakennettaisiin myöhemmin uudelleen. Noora päätyi myös sytostaattihoitoihin, koska myös yhdestä kainalon imusolmukkeesta löytyi syöpäsoluja.
– Jos syöpä olisi ehtinyt levitä kainaloa pidemmälle, nykylääketieteen valossa sitä ei olisi voitu parantaa.
Munasarjat uinutettiin
Ennen sytostaattihoitoja Noora suunnitteli gynekologin kanssa munasolujen keräämistä talteen. Toimenpiteeseen ei kuitenkaan ryhdytty, jotta tärkeiden hoitojen aloitus ei venynyt.
– Minulle aloitettiin kerran kuukaudessa pistoshoito, joka uinuttaa munasarjat. Sen pitäisi suojata munasoluja sytostaattien vaikutukselta. Pistosten takia minulla on nyt vaihdevuosioireet.
Nooralle annetaan kaiken kaikkiaan kuusi kertaa sytostaattihoitoa. Viimeinen kerta on pian. Hän kertoo olleensa onnekas ja selvinneensä vähillä oireilla. Elokuvat ja tv-sarjat olivat enteilleet pahempaa: päätymistä sänkypotilaaksi.
– Minulla on ollut niin hyvät pahoinvointilääkkeet, ettei ole tarvinnut yhtään kertaa oksentaa. Mutta on ollut järkytys käyttää useampia lääkkeitä, kun aiemmin elämässäni olen syönyt vain Buranaa.
Ensimmäisen sytostaattihoitokerran jälkeen Noora nukkui melkein neljä päivää putkeen. Mutta kun seuraavalla kerralla annosta pienennettiin, hän reippailikin jo seuraavana päivänä marjametsässä.
– Olen jatkanut ihan normaalia arkea. Ex-miehen kanssa hoidamme yhdessä kaksivuotiastamme. Saan olla kiitollinen siitä, miten hän on suhtautunut tilanteeseen.
Jos lapsi jääkin ilman äitiä
Noora ei usko, että hänen toimintakykynsä olisi sairastumisen jälkeen pysynyt yhtä hyvänä, jos hänellä ei olisi lasta. Kun lapsiarjen on pyörittävä, ei voi jäädä makoilemaan. Hänellä on tukena myös mielialalääke.
– Välillä ahdistaa ajatus siitä, että lapseni jäisi ilman äitiä. Psykiatrille olenkin kertonut, että erityisesti väsyneenä tulee mustia ajatuksia. Hän on kannustanut siinä, etten usko niitä.
Noora on myös pohtinut psykiatriassa, mitä järkeä hoitojen läpikäymisessä on, jos syöpä uusiikin. Hänen syöpänsä on HER2-positiivinen, jossa uusismisriski on melko suuri ja ennuste vähän heikompi kuin HER2-negatiivisessa.
– Mutta ei koko ajan voi elää niin, että pelkää.
Diagnoosin saamisen jälkeen Noora kertoo itkeneensä sitä, että kasvain oli ehtinyt niin isoksi ja syyttäneensä itseään siitä, ettei ollut mennyt tutkimuksiin aiemmin.
– Mutta jälkiviisaus ei auta. Jos jotain hyvää tästä pitää etsiä, olen tajunnut olevani kuolevainen ihminen. Helposti elämässä sortuu ajattelemaan tekevänsä asioita ”sitten kun”. Sellaista ajattelua yritän nykyään välttää.
Hänellä on kuitenkin vahva luotto suomalaiseen terveydenhuoltoon. Tähänkin asti hän kokee saaneensa erityisesti Lapin keskussairaalassa sydämellistä kohtelua ihanalta henkilökunnalta syöpätautien polilla.
– Kun pääsee hoitojunaan, siinä menee vain pysäkki kerrallaan ja yrittää pysyä kyydissä.
Kyyti saattaa olla pitkä, sillä sädehoidon jälkeen hormonihoitoa voi olla tiedossa jopa kymmenen vuotta. Nooraa painaakin välillä epävarmuus siitä, onko kaikki kokonaan ohi vasta yli 40-vuotiaana.
– Onko siinä kohtaa jo myöhäistä saada lisää lapsia? hän pohtii.
”Äiti, sinulla on kauniit hiukset”
Nooran mielestä se on toisaalta siunaus ja toisaalta kirous, että hänen ainokainen tyttönsä on nyt niin pieni. Lapsi tuskin jälkeenpäin muistaa sairausajasta mitään. Sairastumisensa alkuaikoina Nooralla häivähti kuitenkin hetken mielessä myös raskas ajatus: jos hän kuolisi syöpään, tyttö ei varmaan muistaisi äitiään lainkaan.
Erityisesti mieleen on jäänyt tytön reaktio äitinsä hiustenlähtöön. Noora oli etukäteen kertonut lapselle, että niin kävisi jossain vaiheessa. Sitten yhtenä iltana tytön jo nukkuessa, pari viikkoa ensimmäisestä sytostaattihoidosta, Noora haroi tukkaansa olohuoneessa ja se alkoi vain irrota. Hän viestitti lapsen isälle ja pyysi tätä tulemaan ajamaan hiukset saman tien.
– Aamulla herättyään tyttöni sanoi: ”Äiti, sinulla on kauniit hiukset.”
Noora päätti kulkea ilman pipoja tai huiveja, mikä viimeistään paljasti kaikille tutuille, mitä oli meneillään. Yllättäen hän on tuntenut myös itsensä eri tavalla naiselliseksi nyt, kun kasvojen piirteet pääsevät oikeuksiinsa.
– Ostin myös peruukin mahdollisia huonoja päiviä varten, mutta olen käyttänyt sitä alle viisi kertaa.
”Syöpä ei leviä sillä, että sitä ajattelee tai siitä puhuu”
Joillekin läheisille Nooran sairastuminen oli alkuun järkytys. Esimerkiksi hänen äitinsä otti etäisyyttä, koska tarvitsi aikaa käsitellä asiaa. Alusta asti Nooralla itsellään on ollut valtava tarve puhua sairaudestaan, vaikka jotkut ovatkin kehottaneet häntä ajattelemaan syöpäänsä vähemmän. Se ei kuitenkaan helpota mitään.
– Syöpä ei leviä sillä, että sitä ajattelee tai siitä puhuu. Eikä se myöskään katoa, kun siitä ei puhu tai sitä on ajattelematta, Noora korostaa.
– Kun pääsin hoitoon, läheisetkin ovat päässeet ja uskaltaneet tulla taas lähelle. Vaikka minä sairastan, tämä on myös meidän yhteinen sairautemme.
Vertaistuki ollut korvaamatonta
Facebookin-vertaisryhmissä Noora on myös ollut muiden rintasyöpää sairastavien kanssa tekemisissä. Pikkusiskot on suljettu ryhmä alle 35-vuotiaille rintasyöpää sairastaville.
– Vaikka toisilla olisi vähän erilaiset hoidot, heillä on kuitenkin samanlaisia ajatuksia. Vertaistuki tuntuu tärkeältä. Minulla on myös pari tuttua, jotka ovat sairastaneet syövän, ja heidän kanssaan olen voinut jutella sairastumisesta.
Noora haluaa rohkaista kaikkia naisia menemään rintojen tutkimukseen. Hän toivoo, että monen kohdalla syöpä voisiin löytää ajoissa.
– Syöpä on kauhean yleistä nykyään. Noin yksi seitsemästä naisesta sairastuu rintasyöpään.
Hänellä onkin varteenotettava idea: papa-kokeen yhteydessä voisi samalla tutkia rinnat.
Jaa oma kokemuksesi