Suomalainen Sabine kasvattaa kolmea lastaan Etelä-Afrikassa – Tällaista perheen arki on maailman eriarvoisimmassa maassa
Elämä Kapkaupungissa on Sabinen mukaan monilta osin hyvää, mutta perhearjessa iso miinus on lasten vapauden puute.
”Mamma, ovatko nuo eksyneet? Missä niiden vanhemmat ovat?”
Sabine Palmgrenin lapset ihmettelivät suomalaisessa supermarketissa ikätovereitaan, jotka asioivat kaupassa ilman aikuisia. Kotona Etelä-Afrikassa lasten itsenäinen liikuskelu ei tulisi kuuloonkaan.
Kotosalla lapsia sen sijaan mietityttää, miksi jotkut ihmiset asuvat teltoissa ulkona tai tulevat kerjäämään rahaa liikennevaloissa jonottavilta autoilijoilta. Maan rikollisuustilastot ovat maailman korkeimpia, ja rikollisuuteen ajava köyhyys näkyy katukuvassa.
– Kun asuimme vielä Suomessa, ei ehkä osannut arvostaa samalla tavalla asioita, joita helposti pidetään itsestäänselvyyksinä, Sabine pohtii viitaten ilmaiseen koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä sosiaalitoimen palveluihin.
Tällä hetkellä äidin mielessä päällimmäisenä on se, tuleeko vapauden puutteesta vielä ongelma, kun lapset kasvavat isommiksi. Kohta talossa on teinejä, jotka haluavat kokeilla siipiään. Vartioidun asuinalueen ulkopuolelle on kuitenkin liian vaarallista mennä.
Ensi kertaa äidiksi Afrikassa
Sabine, 39, ja hänen puolisonsa Philip ovat asuneet Etelä-Afrikassa vuodesta 2011 lähtien. Philipin työ toi heidät Kapkaupunkiin, joka on yksi maan kolmesta pääkaupungista.
Ihan kuin jostain Truman Show’sta, Sabine mietti, kun hän näki nykyisen asuinalueensa ensi kertaa. Samanlaisia taloja nökötti vieretysten auringonpaisteessa.
Kodin valinnassa turvallisuus oli kuitenkin kriteereistä ensimmäinen, kun valintaan oli mahdollisuus. Asia nousi erityisen painavaksi, sillä pariskunnan ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan pian Afrikkaan muuttamisen jälkeen.
Asuinalueella on yhteensä 340 taloa sekä asukkaille suunnattuja palveluita, kuten ravintola ja kuntosali.
Ensisynnyttäjänä Sabinella ei ollut kokemusta Suomen äitiysterveydenhuollosta, mutta eteläafrikkalaisen yksityissairaalan huomassa raskaustaival ja synnytys tuntuivat turvallisilta. Kohtelu sairaalassa oli Sabinen mukaan yksilöllistä ja lämminhenkistä.
Perheen 11-vuotias esikoispoika Edwin ja 8-vuotias tytär Emelie ovat syntyneet Etelä-Afrikassa. Pian kolme vuotta täyttävä kuopus Albert syntyi sen sijaan Suomessa koronasulun aikaan. Silloin Sabine sai vertailla, miten eteläafrikkalainen yksityissairaala ja suomalainen julkinen terveydenhuolto eroavat toisistaan.
Edwin ja Emelie ovat syntyneet Etelä-Afrikassa, mutta kuopus Albert syntyi Suomessa.
Eteläafrikkalaisessa yksityissairaalassa tehtiin ultraäänitutkimus jokaisella vastaanottokäynnillä. Kun Suomen äitiysneuvolassa ei toimittukaan niin, Sabine tunsi epävarmuutta siitä, onko lapsella kaikki varmasti kunnossa. Toisaalta suomalainen lastenneuvola päihittää kirkkaasti täkäläisen systeemin, Sabine sanoo.
– Toki Etelä-Afrikassakin on vauvaklinikoita, mutta on itsestä kiinni, hakeutuuko sinne. Suomessa lapsen hyvinvointia ja kehitystä seurataan sen sijaan tiiviisti.
Ennen kaikkea Suomen neuvolassa huolehditaan jokaisesta perheestä näiden taustasta riippumatta. Sellainen on utopiaa maailman eriarvoisimmassa maassa, jossa apartheid-ajan perintö on yhä vahvasti läsnä.
Lue myös: Viola, 25, muutti Afrikkaan ja otti hoiviinsa kahdeksan orpoa lasta
Kotia ja koulua
Muuton aikaan Sabinella ei ollut Etelä-Afrikassa vaadittua työlupaa, jonka anominen on pitkä ja vaivalloinen prosessi. Kun hän tuli raskaaksi, ei ollut epäilystäkään, jäisikö hän kotiin vauvan kanssa.
– Kotiäitiys on Etelä-Afrikassa todella yleistä. Alueemme kouluissakin on oletusarvona, että toinen vanhemmista on kotona, kuljettaa lapsia kouluun ja takaisin ja laittaa heille eväät koulupäivän ajaksi.
Kotiäitiys sopii hyvin Sabinelle, joka ajattelee, että lapset ovat vain silmänräpäyksen ajan pieniä. Paluu työelämään on hänen toiveissaan sitten, kun ajankohta on perheelle sopiva. Katsetta voisi suunnata työmarkkinoille syksyn tullen, kun kuopus aloittaa päiväkodissa.
Sabine perheen kodin terassilla.
Sabine tosin käyttää päiväkodistakin nimitystä koulu, sillä varhaiskasvatuksen tilat sijaitsevat samalla kampuksella, jolla perheen 11- ja 8-vuotiaat käyvät kansainvälistä koulua. Kampus on alle vartin ajomatkan päässä kotoa.
Sabine ja Philip kokivat, että kansainvälinen koulu olisi paras vaihtoehto heidän lapsilleen. Siellä opetuksen taso vastaa suomalaisia kouluja, jolloin jatko-opinnoissa riittää mahdollisuuksia ympäri maailman. Lisäksi lukuvuosi alkaa elokuussa eikä tammikuussa, toisin kuin eteläafrikkalaisissa kouluissa on tapana. Sen ansiosta perhe pääsee matkustamaan kesäisin Suomeen.
Koulupäivät alkavat kahdeksalta aamulla ja päättyvät 14.50. Perheen tytär Emelie lisäksi harrastaa voimistelua ja ratsastusta.
Hinta, jota maksetaan
Kesäloman alussa Sabine seisoi vanhempiensa keittiössä ja pohti, onko sähköä nyt saatavilla, jotta taaperon ruuan voisi lämmittää mikrossa. Sitten hän muisti: ai niin, Suomessa sähköä saa ympäri vuorokauden.
Etelä-Afrikassa Sabine perheineen on tottunut suunniteltuihin sähkökatkoksiin. Maa on kärsinyt pitkään sähköpulasta. Siksi kansallinen sähköntuottaja säännöstelee sähkönkulutusta katkoksilla, jotka voivat kestää jopa tunteja kerrallaan ja toistua useita kertoja vuorokaudessa.
– Jos sähköt ovat poikki aamukuudesta yhdeksään, siinä saakin sitten miettiä, miten keittää kahvinsa, Sabine naurahtaa.
Sähkökatkoksista tiedotetaan etukäteen, mutta joskus niiden ajankohta voi muuttua lyhyellä varoitusajalla. Se luo haasteita lapsiperheen arjessa, mutta Sabinen mukaan kaikkeen mukautuu.
Kesäisin Kapkaupungissa on noin 25–35 astetta lämmintä, talvisin 15–20.
Muutama vuosi sitten Kapkaupungin alue kärsi niin pahasta kuivuudesta, että vedenkäyttöäkin säännösteltiin. Korkeintaan puolentoista minuutin suihkuista piti ottaa vedet talteen vessan vetämistä varten, eikä vessaa voinut vetää kuin isomman hädän jälkeen.
Etelä-Afrikassa eläminen on vaatinut sen hyväksymistä, että maan turvallisuustilanne on heikko eikä kaikkea voi tehdä oman mielensä mukaan sähköjen katkeillessa. Myös monet länsimaisille ihmisille tutut mukavuudet, kuten pitkälle kehittyneet verkkopalvelut, tuntuvat kaukaisilta haaveilta.
– Se kaikki on tavallaan osa sitä hintaa, mitä täällä asumisesta maksetaan. Etelä-Afrikassa on kuitenkin paljon myös hyvää, kuten ihanat ihmiset ja kaunis luonto, Sabine sanoo.
Palmgrenit käyvät usein yhdessä ulkoilemassa ja nauttimassa luonnosta.
Paikalliset ihmiset sekä lasten koulun myötä solmitut ystävyyssuhteet toistuvat Sabinen puheissa. Hän ihailee eteläafrikkalaista yhteisöllisyyttä sekä spontaaniutta, jonka ansiosta ystävät lapsineen tapaavat toisiaan ahkerasti myös arki-iltaisin.
Ystävien merkitys vain kasvaa, kun lähellä ei asu muuta tukiverkostoa. Sabinea helpottaa tieto siitä, että jos Philip sattuu olemaan matkoilla ja kotona tarvittaisiin apua lastenhoidossa, tukea saisi takuulla ystäväpiiristä.
Suomalainen koti Etelä-Afrikassa
Ennen nykyiseen kotitaloonsa muuttamista Palmgrenit asuivat eteläafrikkalaisittain rakennetussa asunnossa. Siellä lapset kärsivät astmaoireista ja jalat palelivat talvisin kylmillä kaakelilattioilla.
Talvikelit Etelä-Afrikassa vastaavat Suomen kevättä tai alkukesää, mutta sisätilat kylmenevät nopeasti, jos ikkunoista ja ovista vetää. Huolestuttuaan tilanteen vaikutuksista lapsiin Sabine ja Philip päätyivät poikkeukselliseen ratkaisuun.
Pari osti tyhjän tontin asuinalueeltaan ja otti yhteyttä suomalaiseen rakennuttajaan. He tilasivat suomalaisarkkitehdin suunnitteleman hirsitalon, johon eteläafrikkalainen arkkitehti laati vielä muutoksia. Talo tuotiin konttikuljetuksena Etelä-Afrikkaan, ja kuljetuksen mukana tuli suomalainen rakennustiimi.
Hirsitalo on varusteltu myös kaasuliedellä ja vara-akuilla, joista saa helpotusta sähkökatkosten ajaksi. Kuva: Adam Letch
Puolentoista vuoden kuluttua siitä, kun kaivinkone oli tehnyt ensimmäisen kuopan tontille, perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin.
– Projektissa olivat katastrofin ainekset kasassa, mutta jälkikäteen ei kaduta tippaakaan. Nyt meillä on suomalainen koti Afrikassa, Sabine iloitsee.
Suomalaisuus on muutenkin kiinteä osa perheen arkea. Keittiössä kokataan suomalaisia arkiruokia, juhlia vietetään suomalaisittain ja televisiosta katsotaan jääkiekkoa ja Euroviisuja. Kesät Suomessa sujuvat mökillä ja veneillen.
Suomi-identiteetti on Palmgrenien perheessä vahva. Kuvassa esikoinen Edwin, joka harrastaa jalkapalloa.
Perheen esikoinen on jo vakaasti päättänyt muuttavansa Suomeen, jahka kasvaa aikuiseksi. Tytär kuulemma aikoo jäädä Etelä-Afrikkaan. Kuopus ei vielä ole ilmaissut mielipidettään asiasta.
– Koen, että tällä hetkellä meillä on koti sekä Etelä-Afrikassa että Suomessa. Voi olla, että tulevaisuus tuo mukanaan isoja päätöksiä, jos lapset muuttavat ympäri maailmaa. Katsotaan sitten, kun sen aika tulee.
Sitä odotellessa Sabine pyrkii parhaansa mukaan lisäämään lastensa itsenäisyyttä. Etelä-Afrikassa asuinalueen aidan toiselle puolelle ei voi mennä yksin, mutta Suomessa koululaiset voivat pyöräillä itsekseen vaikka jäätelölle.
Tötteröllinen vapautta on hyvä eväs maailmalle.
Jaa oma kokemuksesi