Yksi oivallus olisi kaikille hyväksi, sanoo suuren uusperheen äiti Niina – kurkkaa arkeen, johon kuuluu 8 henkeä, 4 koiraa ja kohta myös vauva
Suurperheen äitinä Niina kohtaa usein ennakkoluuloja, mutta hän osaa suhtautua niihin huumorilla. Vain yksi kommentti saa pahastumaan.
Aijaa? Eikö teillä ole jo?
Tuttavan vilpitön kysymys ei loukannut Niina Koukilaa, 37, joka oli juuri kertonut olevansa raskaana. Onhan heillä aika monta jo ennestään: 14-vuotias tytär, kaksi 11-vuotiasta poikaa, 10- ja 7-vuotiaat pojat sekä 2-vuotias pikkusisko.
Lue myös: Uusperheeksi kasvamisen neljä vaihetta – hämmennystila voi kestää vuosia
Lapsista kaksi, vanhin tytär ja toinen 11-vuotiaista, on puolison Teemu Kärkkäisen, 36, aiemmasta liitosta. Kolme pojista on sen sijaan Niinan edellisestä liitosta. Perheen 2-vuotias ja helmikuussa syntyvä pienokainen ovat pariskunnan yhteisiä.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä perheellä on myös neljä koiraa.
Ennakkoluuloja: ”Sinähän olet vain kotona”
Tuttavan töksäytys ei ollut ensimmäinen, jonka Niina on kuullut. Eikä varmasti viimeinen.
– Ihmiset eivät oikeastaan ollenkaan peittele sitä, mitä he ajattelevat. Se ei haittaa minua, koska osaan ottaa sen huumorilla.
Ulkopuoliset ovat muun muassa spekuloineet, mitä uskontoa Niina edustaa tai automaattisesti olettaneet, että kotona olisi aina meluisaa ja sotkuista. Suuri poppoo herättää muutenkin huomiota.
– Jos haen ruokaa drive in -luukulta, asiakaspalvelija varmaan luulee, että minulla on puolijoukkue mukana.
Niina on tehnyt uraa lastensuojelualalla. Perhetilanteestaan johtuen hän ei ole halunnut olla tällä hetkellä virassa, mutta hän tekee silloin tällöin keikkatöitä lastensuojelun erityisyksikössä.
”Arki toteutetaan yhdessä.”
Mistään muista kommenteista Niina ei pahastu paitsi siitä, kun joku vähättelee Niinan ”olevan vain kotona”.
– Silloin ajattelen, että voi ristus. Tulepa minun saappaisiini, niin huomaat, että kotona ei vain olla.
Astianpesukone laulaa monta kertaa päivässä, pyykkipäivät ovat jokaviikkoinen suurkoitos, ja kauppareissuja Niina kuvailee retkiksi, jotka eivät sovellu heikkohermoisille. Niina siivoaa, laittaa ruokaa ja huolehtii siitä, että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Aikaa kuluu paljon myös pakettiauton ratissa, jolla Niina kuskaa lapsia jalkapallo- ja parkourharjoituksiin. Ja päälle vielä koirien hoito ja ulkoilutus.
Teemu työskentelee ryhmäpäällikkönä Nesteellä. Hän on hyvin sidoksissa töihinsä.
– Arki toteutetaan yhdessä. Teemu on iso tuki ja turva. Hän arvostaa sitä, mitä minä teen.
Varsinkin korona-aika on osoittanut, että vaikka toinen ei olisikaan aina kotona läsnä, puolison henkinen tuki auttaa jaksamaan.
Hitsautumiskipuja
Niina, Teemu ja lapset ovat asuneet vuodesta 2019 lähtien 120 neliömetrin kokoisessa omakotitalossa Askolassa.
Kotona on viisi makuuhuonetta. Tytöillä on omat huoneet, vanhemmilla oma ja pojat nukkuvat niin, että 7- ja 10-vuotias jakavat yhden huoneen ja 11-vuotiaat toisen.
Teemun lapset ovat joka toisen viikon äidillään, ja Niinan pojat noin joka toisen viikonlopun isällään.
– Lapset ovat sopeutuneet todella hyvin uusperhe-elämään. En olisi osannut kuvitellakaan, miten hyvin kaikki on lutviutunut.
Alussa toki oli haasteita. Kun perhe asettui saman katon alle, Niina muutti poikineen pois vanhalta kotipaikkakunnaltaan. Kavereiden jääminen taakse herätti lapsissa huolta, mutta onneksi suhteet ovat säilyneet muuton jälkeenkin.
”Päätimme heti alussa, ettemme hukkuisi arkeen, vaan teemme yhdessä kivoja asioita.”
Alkuvaiheen sopeutumisessa aikuiset olivat niitä, jotka tekivät asioista välillä hankalia.
– Avioerot eivät ole koskaan helppoja. Kaikki aikuiset eivät aina vetäneet rajaa siihen, mikä kuuluu lasten korville ja mikä ei. Sitä paikkailtiin kotona jonkin verran.
Alkuhärdelli kuitenkin laantui nopeasti. Koiratkin – kaksi rottweileria ja kaksi shetlanninlammaskoiraa, uroksia kaikki – viihtyivät yhdessä paremmin kuin Niina olisi osannut arvata.
– Mikäs siinä, siellä ne syövät luita yhdessä, Niina naureskelee.
Oivallus, joka auttaisi kaikkia
Niinan mielestä arjessa parhainta on sen tasaisuus. Päivät rakentuvat pitkälti rutiinien varaan.
Koululaisilla alkaa olla jo omia menojaan, mutta perhe kokoontuu yhteen ruokahetkinä. Niina ja Teemu haluavat pitää muutenkin huolta siitä, että perheelle järjestyy yhteistä aikaa.
– Päätimme heti alussa, ettemme hukkuisi arkeen, vaan teemme yhdessä kivoja asioita. Ennen korona-aikaa kävimme kerran viikossa porukalla uimassa, ja joskus kävimme elokuvissa. Silloin tällöin menemme laavulle paistamaan makkaraa, ja sinne koirat tulevat mukaan.
Myös lomat luonnistuvat hyvin isolla porukalla. Kun nuorimmainen oli vasta puolivuotias, perhe koirineen vietti viikon Suomea autolla kierrellen ja telttaillen. Reissu oli ikimuistoinen, ja jokainen toivoo, että se voitaisiin toteuttaa joskus uudestaan.
Omaa aikaa Niinalla on päivittäin noin pari tuntia, kun koululaiset ovat koulussa ja nuorin on päiväunilla. Tuolloin hän ei tee kotitöitä vaan katsoo sarjoja tai ottaa nokoset, jos nuorin on valvottanut.
– Suurimman osan päivästä olen saatavilla. On hirveän voimauttavaa, että noina hetkinä kukaan ei tarvitse minua.
”Meille on todella tärkeää, että jokainen kuuluu ja tuntee kuuluvansa tasavertaisesti tähän perheeseen.”
Onnellisuus piilee Niinan mukaan arjessa. Teemu-puolison kanssa yhteistä aikaa järjestyy iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Silloin pariskunta syö hyvin, saunoo ja katsoo elokuvia.
– Jokaisen olisi hyvä oivaltaa, että laatuaika ei ole parhaimmillaan hankkimalla hankittuna vaan voimavarat syntyvät siitä samasta arjesta, jonka pyörittämiseen voimia vaaditaan.
Yhtä perhettä
Kun pariskunta lapsineen muutti yhteen, Niina ja Teemu päättivät heti, että jaotteluja ”minun lasteni ja sinun lastesi” välillä ei tehdä.
– Meille on todella tärkeää, että jokainen kuuluu ja tuntee kuuluvansa tasavertaisesti tähän perheeseen.
Niinan mukaan porukka hitsautui yhteen viimeistään silloin, kun nyt 2-vuotias tytär syntyi. Isosisarukset pitävät yhdessä huolta pienestä.
Niina on viimeisillään raskaana, mihin lapset ovat suhtautuneet riemuiten. Nuorimmainenkin taputtelee vatsaa ja juttelee uudelle vauvalle mahaan.
– Saa nähdä, mitä hän sitten tuumaa, kun äidin syli onkin useammin varattu.
Vaikka suurperheen äitinä Niina aika ajoin kohtaa ennakkoluuloja, päällimmäisiä tunteita ovat onni ja ylpeys lapsista.
– Muutaman kerran esimerkiksi kaupassa asioidessani tuntemattomat ovat tulleet kysymään, että ovatko nämä kaikki minun lapsiani. Vastaan aina, että kyllä ovat. Tässä on meidän perheemme.
Lue myös: Julianna Kovanen on 11 lapsen äiti ja raskaana – ”Koen tärkeäksi hoitaa lapseni itse”
Kommentit (1)
Missä on lasten isovanhemmat sekä muu suku? Eikö alan-ammattilainen tiedä että lapset tarvii muita aikuisia ympärilleen!!!