Pieni muutos ajattelussa voi tehdä sinusta rennomman vanhemman – psykologinen joustavuus on elämänasenne
Onko kasvatustyylisi sopivan joustava? Pystytkö nauramaan epäonnistumisille ja kääntämään haasteet oppimiskokemuksiksi? Psykologinen joustavuus on mielen taito, jonka voi opettaa myös lapsille.
Psykologinen joustavuus on positiivisen psykologian käsite. Usein se ymmärretään mielen kyvyksi palautua tasapainoon stressaavista tilanteita – resilienssiksi.
Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että psykologinen joustavuus on moniulotteinen ilmiö – paljon muutakin kuin mielen palautumiskykyä haastavissa ja stressaavissa tilanteissa.
Psykologisen joustavuuden voi kiteyttää elämänasenteeksi:
”Elämä ei ole aina onnellista, mutta se on todella kiinnostavaa.”
Tutkimusten mukaan psykologista joustavuutta omaavilla ihmisillä on vähemmän kokemuksia ahdistuneisuudesta ja masennuksesta. Psykologinen joustavuus on vahvasti mielenterveyteen vaikuttava tekijä: Se suojaa aikuisia ja lapsia stressin haittavaikutuksilta.
Lue myös: Ideoita lapsen kiukun kesyttämiseen: Tällainen on nerokas ”sinä voit” -strategia
Mitä on psykologinen joustavuus?
Mielen joustavuutta ei ole aivan helppoa tiivistää ”Kun toimit näin, sinulle kehittyy mielen joustavuuden taito.” -jutuksi. Kyse on asennoitumisesta elämään ja toisiin ihmisiin.
Psykologista joustavuutta omaavat ihmiset etsivät tapahtumista merkitystä ja kasvun mahdollisuuksia.
Ihmistä ohjaavat elämän hyväksyminen, arvot ja itsetuntemuksen jatkuva kehittäminen.
Kun he kohtaavat vastoinkäymisiä, he alkavat varsin nopeasti etsiä sosiaalisia selviytymiskeinoja:
- He keskustelevat, ottavat kontaktia toisiin ihmisiin – tai vetäytyvät joksikin aikaa kontakteista, jos se on omalle hyvinvoinnille parhaaksi.
- He lukevat kirjoja, kirjoittavat kokemuksistaan tai käsittelevät asioita muilla luovilla keinolla.
- Avun pyytäminen toisilta ei ole aina helppoa, mutta he tekevät sen. Psykologisesti joustavat eivät turvaudu toisiin liiallisesti mutta eivät myöskään jätä etsimättä apua.
- He rajaavat ongelmat: Mikä on tarkalleen ottaen ongelma, miltä osin se on minun syytäni ja mille asioille voin tehdä jotain.
Lue myös: Tärkein oivallus vanhemmuuden vinkkitulvassa: Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi
Psykologisesti joustava käyttää työkalunaan defuusiota, tunteiden eriyttämistä. Hän harvemmin ajattelee aivan tosissaan olevansa huono. Hän ajattelee: Tällä kertaa ja tässä tilanteessa hoidin tämän asian huonosti.
Psykologisesti joustavan tunteita ja käyttäytymistä ohjaavat elämän hyväksyminen, arvot ja itsetuntemuksen jatkuva kehittäminen.
Elämän hyväksyminen ei tarkoita passiivista kaiken sietämistä, vaan tahtoa ja toivoa elämän suhteen.
Hän ei jää jumiin, vaan etsii ratkaisuja ja jatkaa elämää eteenpäin.
Kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti.
Psykologinen joustavuus vanhemmuudessa
Psykologisesti joustavalla vanhemmalla on pitkä perspektiivi lapsen kasvattamiseen. Hän ei odota, että lapsi oppii asioita tällä sekunnilla tai edes tänä vuonna.
Lapsella on koko elämä aikaa oppia ja oivaltaa, eikä kasvattava keskustelu pääty tiettyyn ikävuoteen. Vanhemmuus on elämän mittainen projekti.
Lapsen sosiaaliset taidot, menestys harrastuksissa tai jossakin oppiaineessa ei ole ehkä juuri nyt kovin erinonomaisella tolalla – mutta on hyvin mahdollista, että hän on vielä jonain päivänä taitava juuri näissä asioissa, mistä hänelle tällä hetkellä valitetaan.
Psykologista joustavuutta voi oppia ja opettaa.
Psykologinen joustavuus on tilannesidonnaista: Se mikä on puute tai heikkous yhdessä paikassa, voi hyvin olla rikkaus ja vahvuus toisessa paikassa ja eri elämänvaiheessa.
Psykologisesti joustava vanhempi tarkastelee asioita eri näkökulmista ja ottaa haastavat tilanteet oppimiskokemuksina, joissa sekä lapsi että vanhempi oppii.
Lue myös: Kasvoitko emotionaalisesti torjuvassa perheessä? Näin katkaiset epämääräisen tyhjyyden kierteen
Voiko joustavuutta opettaa lapselle?
Ihmisillä on erilaiset synnynnäiset valmiudet mielen joustavuuteen. Psykologinen joustavuus ei kuitenkaan pelkkää ole biologiaa, vaan sitä voi oppia ja opettaa.
Kun vanhempi ohjaa lasta tarkastelemaan arkisia tilanteita eri näkökulmista, pohtii ääneen tapahtumien merkitystä, sanoittaa ikävien tapahtuminen myönteiset puolet ja näkee elämässä mahdollisuuksia, toivoa sekä vahvuutta, lapsen on mahdollista kehittää joustavuuttaan vanhempansa avulla.
Vanhempi voi venyttää näkökulmaa ja elämänasennetta lapsen puolesta ja lapsen kanssa.
Jokaisessa viikossa hetkiä, joissa itseä ja lasta voi kannustaa venyttelemään mieltä: Tämä saattaa tuntua nyt tylsältä, mutta siitä saattaa syntyä mahdollisuus.
Lähteet: Robert Brooks ja Sam Goldstein: Raising Resilient Children, Pam Leo: Nurturing Our Children’s Resilience.
Anna.fi: Miksi en pääse pettymyksestä yli? Psykologin 9 oivallusta, joilla vaientaa itsekritiikki
Jaa oma kokemuksesi