”Mitä jos pudotan vauvan ikkunasta tai vahingoitan häntä?” – tällainen on äidin pakko-oireinen häiriö P-OCD
Lähes kaikilla vastasyntyneen äideillä on jonkin verran huoliajatuksia, pelkoja ja epävarmuutta. Pakko-oireisessa häiriössä ne eivät jätä rauhaan, vaan tunkeutuvat mieleen hallitsemattomasti.
Synnytyksen jälkeinen pakko-oireinen häiriö on nykyisin melko yleinen ongelma: se puhkeaa jopa 7-11 prosentille synnyttäneistä naisista. Synnytyksen jälkeisiä pakko-oireita kutsutaan perinataaliseksi OCD:ksi, lyhyemmin P-OCD:ksi.
Yleisyydestään huolimatta äitien ja neuvolan henkilökunnan voi olla vaikea tunnistaa sen oireita.
– Äitien on usein vaikea kertoa pakkoajatuksistaan, koska ne aiheuttavat häpeää. Psykiatriassa P-OCD -tunnetaan, mutta sitä voi olla vaikea tunnistaa perusterveydenhuollossa, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Kaija Järventausta.
Lue myös: Paniikkihäiriöön sairastunut Liina: ”Ongelmia ei tarvitse hävetä”
Äitien riski saada OCD-oireita synnytyksen jälkeen on 2-4 kertaa korkeampi kuin muissa elämänvaiheissa. Myös isillä on hieman korkeampi riski kehittää OCD-oireita pian lapsensaannin jälkeen.
Pakko-oireinen häiriö voi ilmetä pakkoajatuksina. Ne ovat hallitsemattomasti mieleen tunkeutuvia, epämiellyttäviä ajatuksia, mielikuvia tai yllykkeitä.
Lisäksi häiriöön voi kuulua pakkotoimintoja. Ne ovat kaavamaisia ja aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään helpottamaan pakkoajatusten aiheuttamaa ahdistusta, neutraloimaan näitä ajatuksia tai estämään jokin negatiivinen tapahtuma.
Pakko-oireinen häiriö vai normaaleja huoliajatuksia?
Lähes kaikilla vastasyntyneen äideillä on jonkin verran huoliajatuksia, pelkoja ja epävarmuutta. Järventausta kuvaa pakkoajatuksia ajatuksiksi, jotka eivät jätä rauhaan ja tunkeutuvat mieleen hallitsemattomasti.
– On aivan tavallista miettiä, jättikö kahvinkeittimen päälle ja palata kotiin tarkistamaan asia tai käydä mielessään läpi, mitä teki kotoa lähtiessään. Pakko-oireinen miettii tarkistamisen jälkeenkin, tarkistiko hän varmasti kunnolla ja palaa uudelleen tarkistamaan, Järventausta kuvaa.
– Jos kotiin ei ole mahdollista palata, mieli jää askartelemaan tarkistusajatuksiin ja se vie tilaa muulta keskittymiseltä. Tarkistusajatukset aiheuttavat ahdistusta ja vaikeuttavat arkea. Esimerkiksi myöhästely on OCD-piirteisille aika yleistä.
Synnyttäneen äidin pakko-oireet ja -ajatukset voivat ilmetä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- Toistuvina, häiritsevinä ajatuksina kodin likaisuudesta ja bakteereista.
- Liiallisena puhdistamisena tai pesemisenä.
- Huolena lapsen terveydestä ja hengissä pysymisestä.
- Pelkona, että vahingoittaa lasta tahallisesti.
- Pelkona, että itselle tapahtuu jotain ikävää ja lapsi menettää äidin.
- Jatkuvana julkisten paikkojen välttelynä huolen ja pelkojen vuoksi.
- Lapsen hengityksen toistuvana tarkistamisena.
Pakkoajatukset voivat myös olla kauheita. Äiti saattaa ajatella, mitä jos hän pudottaa vauvan ikkunasta tai ottaa veitsen ja vahingoittaa lasta.
– Tämä aiheuttaa luonnollisesti paljon ahdistusta, mutta myös häpeää. Voi olla vaikea kertoa tällaisista ajatuksista puolisolle tai muille läheisille tai neuvolassa, Järventausta sanoo.
Äiti voi myös pelätä, että lapsi otetaan häneltä pois näiden ajatusten vuoksi. Silloin äiti saattaa jäädä yksin ahdistuksensa kanssa.
– Tutkimustulokset osoittavat, että pakko-oireiset eivät kuitenkaan oikeasti vahingoita lastaan. Ajatukset eivät johda tekoihin, ne ovat vain ajatuksia, Järventausta painottaa.
Synnytyksen jälkeiset pakkoajatukset ovat useimmiten elämänvaiheeseen liittyviä ja siten todennäköisesti ohimeneviä.
Oireisiin on kuitenkin tärkeää hakea apua hyvissä ajoin, jotta ne eivät ala vaikeuttaa elämää ja vie voimia lapsen tarpeisiin vastaamiselta sekä perhe-elämältä. Stressi voi vaikuttaa vuorovaikutukseen vauvan kanssa sekä parisuhteeseen.
– Pakkoajatukset tuovat lisää stressiä muutenkin uudessa elämäntilanteessa. Jos ne alkavat vaikuttaa arkeen ja parisuhteeseen, siitä voi tulla aika iso ongelma.
Hormonaaliset muutokset ja ahdistavat kokemukset altistavat pakko-oireiselle häiriölle
Yleensä vastasynnyttäneiden äitien oireet ovat pakko-ajatuksia, harvemmin pakkotoimintoja.
– Myös raskausaikana voi olla OCD-oireita. Niille altistavat hormonaaliset muutokset ja myös naisen muuttuva keho, Järventausta kertoo.
Tutkimusten mukaan perinataalisen OCD:n puhkeamiseen voi altistaa synnytyksen jälkeiset hormonaaliset muutokset, synnytyksen jälkeinen masennus, aiemmat ahdistuneisuushäiriöt, sektio, aiemmin tapahtunut lapsen menettäminen, traumat sekä kova, pitkittynyt stressi.
Synnyttäneet naiset ovat korkeammassa riskissä sairastua hormonaalisten muutosten ja elämäntilanteen vuoksi. P-OCD:n esiintyvyys on korkeimmillaan, kun synnytyksestä on kulunut noin kahdeksan viikkoa.
– Lapsensaannin jälkeen muistoja ja traumaattisia kokemuksia voi aktivoitua mielessä. Lapsen syntyminen on myös kuormittavaa, kun on yhtäkkiä vastuussa täysin avuttomasta pikkuisesta, joka ei selviäisi ilman hoitoa, Järventausta pohtii.
Tyypillisesti OCD ei ole vaikeasti hoidettava häiriö, kunhan se tunnistetaan ja hoito päästään aloittamaan ajoissa. Tiedon antaminen, omahoito, keskustelu, nettiterapia ja lyhyt psykoterapia tuovat yleensä helpotusta lievempiin oireisiin. Jos oireet ovat vaikeampiasteisia, voidaan käyttää lisäksi lääkehoitoa.
– Oireet saattavat nostaa päätään muulloinkin, kun elämässä on paljon stressiä. Itsehoitokeinojen avulla oireet voi saada uudelleen hallintaan.
Mielenterveystalon nettiterapiaan saa lähetteen matalalla kynnyksellä terveyskeskuslääkäriltä.
– Pakko-oireita hoidetaan terapiassa altistamalla. Ikään kuin mennään sitä kohti, mikä ahdistaa ja opetellaan keinoja hallita ahdistusta, Järventausta kertoo.
– Itselleen kannattaa kertoa, että tämä on vain ajatus ja tämä on vain tunne. Yleensäkin, jos alkaa ahdistuksen vuoksi vältellä tilanteita, se johtaa lopulta elämän kapeutumiseen ja kynnys lähteä mukaan mihinkään kivaan nousee entisestään.
Järventausta kertoo, että pienten lasten vanhempien ahdistuneisuushäiriöt ovat itse asiassa yleisempiä kuin masennus. Hän toivoo, että tietoisuus P-OCD:sta lisääntyisi ja äidit uskaltaisivat kertoa oireistaan.
– Toivon myös, että neuvolan henkilökunta osaisi ottaa asiaa puheeksi.
Lue myös: Lapsivuodepsykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jolle altistuu etenkin tietty ryhmä
Jaa oma kokemuksesi