Rintojen pienennysleikkaus – ennen vai jälkeen lasten saamisen? Johanna, 37, ja Alexandra, 30, tekivät erilaiset ratkaisut
Odottaako leikkausta imetyksen takia vai mennä oma hyvinvointi edellä? Rintojen pienennysleikkaus koitti Johannalle, 37, vasta pitkän imetyksen jälkeen. Alexandra, 30, valitsi toisin.
Rintojen pienennysleikkaus eli reduktioplastia parantaa monen suurikokoisista rinnoista ja niiden tuomista haitoista kärsivän naisen elämää.
Monelle pienennysleikkausta pohtivalle naiselle yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy sen ajankohtaan: odottaako leikkausta mahdollisten raskauksien, imetysten ja lasten saamisen jälkeiseen aikaan vaiko ei?
Johannan, 37, rintojen koko kasvoi teini-iässä e-pillereiden myötä
Suurikokoiset rinnat olivat vaivanneet Johannaa, 37, jo lukioiästä lähtien. Muuten pienikokoisen naisen rinnat alkoivat kasvaa silloin e-pillereiden myötä, ja 25-vuotiaana kuppikoko oli kasvanut jo F- tai G-koon luokkaan.
– Tuntui, että suuret rinnat ovat huomion keskipiste, ja että niitä pitää jotenkin peitellä. Minua häiritsi, että ne tuntuivat pursuavan tavallisistakin t-paidoista ulos, hän kertoo.
Suuret rinnat rajoittivat pukeutumisen lisäksi jatkuvasti myös urheilemista. Lisäksi ne aiheuttivat kroonisia kipuja niskan ja hartioiden seuduille sekä lapojen väliin.
– Yhdessä vaiheessa yritin etsiä oikein tukevia juoksurintaliivejä, mutta näin pienelle ympärysmitalle ei ollut edes olemassa niin suuria kuppeja kuin olisin tarvinnut, hän toteaa.
– Minulla oli pitkään ajatus, että olisi ihanaa, kun olisi omaan kroppaan sopivat rinnat. Olin päättänyt jo ennen lapsen saamista, että jonakin päivänä suuntaan rintojen pienennysleikkaukseen.
Suuret rinnat muuttuivat raskauden aikana valtaviksi – imetys ei auttanut
Johanna kertoo, että rintojen pienennysleikkauksen ajankohtaa harkitessa taustalla oli pitkään ollut yksi toive: toive omasta lapsesta. Kolmekymppisenä hän tapasi nykyisen miehensä, ja lapsitoive alkoi konkretisoitua.
Hän päätti, että haluaa odottaa rintojen pienennysleikkausta ja katsoa ensin, onnistuisiko raskaaksi tuleminen. Näin myös mahdollisuudet imetykselle olisivat paremmat.
– Ajattelin, että lapsia tulee parin vuoden sisällä, jos niitä ylipäätään tulee, joten olin valmis kärsimään rintojeni kanssa vielä sen ajan. Halusin, että kun menisin leikkaukseen, lopputulos olisi pysyvä, eivätkä raskaushormonit enää voisi venyttää tai kasvattaa rintoja uudelleen, hän kertoo.
”Raskaus- ja imetysaika oli kuin olisi kantanut meloneja.”
Pian Johanna tulikin raskaaksi. Raskaushormonien vaikutus jo valmiiksi suurten rintojen kokoon tuli kuitenkin aikamoisena shokkina.
– Raskaus- ja imetysaika oli kuin olisi kantanut meloneja. Rinnat paisuivat valtaviksi, ja vauvakin oli kooltaan pienempi kuin yksi rinta. Ne olivat lähes joka päivä ja joka hetki mielessä, ja se oli ahdistavaa.
Edes kahden vuoden imetys ei tuonut tilanteeseen helpotusta.
– Elin siinä haaveessa, että kun olen imettänyt kaksi vuotta ja maito poistuu, rintojen tilalle jää vain ihanat, tyhjät pussit roikkumaan. Jouduin kuitenkin toteamaan, että tuossa rinnat ovat edelleen, vain entistä isompina.
Raskauden ja imetyksen jälkeen rinnat olivat kokoa H/I, ja raskaan ja tiiviin rintarauhasen määrä oli kasvanut runsaasti. Niska- ja hartiakivut pahenivat entisestään.
Keväällä 2019, muutama kuukausi imetyksen päättymisestä, Johanna suuntasikin mitä pikimmiten lääkärin arvioon. Julkisella puolella rintojen pienennysleikkaukseen vaadittavat kriteerit menivät helposti läpi. Myös kirurgin arvioon hän hakeutui heti, kun se oli mahdollista, eli puoli vuotta imetyksen loppumisesta.
– Myös kirurgi totesi arviossaan, että rintojen pienenemisestä on minulle suuri terveyshyöty. Leikkaus oli maaliskuun 2020 alussa, tasan vuosi siitä kun olin imettänyt viimeiset kerrat.
Lue lisää: Kaksplussan imetyskysely: Yli 50 % imettää taaperoikään saakka
Rintojen pienennysleikkaus: lähes puolitoista kiloa pois
Rinnoista poistettiin yhteensä 1300 grammaa. Leikkaukseen mennessä Johanna pyysi, että rinnoista otetaan pois niin paljon kuin vain on turvallista. Kudosta täytyi kuitenkin jättää sen verran, että rinnoissa ja nänneissä pysyy verenkierto.
Lopulta kuppikoko pieneni I:stä C-kokoon.
Kuppikoko pieneni I:stä C-kokoon.
– Olin kuukauden sairaslomalla ja söin lääkärin määräämät särkylääkkeet. Haavat paranivat todella nopeasti eikä kipuja ollut, Johanna kertoo.
Myös Johannan nyt kolmevuotias tytär oli kahden viimeisen sairaslomaviikon aikaan kotona, sillä koronan takia Johanna halusi ottaa lapsen pois päiväkodista.
– Minulla oli nostelukielto, eli en saanut nostaa mitään maitopurkkia painavampaa. Onneksi kolmevuotias osaa jo mennä itse joka paikkaan, hän kertoo.
– Pystyin siis jo siinä vaiheessa touhumaan lapsen kanssa päivät kotona. Olin operaation jälkeen vain tavallista väsyneempi, joten nukuimme sitten lapsen kanssa päiväunia.
Johanna toteaa, että kolmevuotias osasi olla leikattujen rintojen kanssa jo hyvin varovainen. Pienemmille lapsille tyypillisempiä äkkinäisiä, hallitsemattomia liikkeitä tai vahinkotöytäisyjä arkoihin rintoihin ei siis tarvinnut juuri varoa.
– Hänellä on hyvin vahva hoivavietti, ja enemmän hän vain kyseli, että ovatko ne vielä kipeät ja voiko hän silittää niitä varovasti, Johanna naurahtaa.
Ei uusia raskauksia tiedossa – ”tytär jää ainokaiseksi”
Johanna on tyytyväinen niin leikkauksen lopputulokseen kuin sen ajankohtaankin. Olo on kevyt, liikkuminen on helpompaa ja jopa hengitys kulkee paremmin. Kivut ja säryt jäivät leikkauspöydälle.
Toisen nännin tunto ei ole vielä täysin palautunut, mutta lopullinen tulos voi muokkautua jopa vuoden, parin ajan. Leikkausarpea on 83 cm, mutta se saa parantua rauhassa.
– Kärsin raskausaikana pahasta raskauspahoinvoinnista ja sain myös vaikean raskausmyrkytyksen, joka saattaisi uusiutua. En halua ottaa sitä riskiä. Tytär jää siis ainoaksi lapseksi.
”Jos toinen lapsi olisi ollut suunnitelmissa, uusi raskaus olisi ollut kova rasitus leikkausarville.”
Jos toinen lapsi olisi vielä ollut suunnitelmissa, olisi Johanna saattanut odottaa myös toisen imetysajan loppuun ennen pienennysleikkaukseen hakeutumista.
– Tässä iässä ei olisi voinut enää olla kovin montaa vuotta väliä toiseen lapseen, joten uusi raskaus olisi ollut kova rasitus leikkausarville. Siksi olisin vielä lykännyt leikkausta. En olisi halunnut miettiä sitä, alkavatko arpikudokset repeilemään jos rinnat kasvaisivat raskauden myötä, hän toteaa.
– Olen siis tyytyväinen, että odotin leikkausta, sillä oma lasten hankkimisen ajankohta oli niin lähellä. Toisaalta leikkaus oli elämäni paras päätös, ja olen tyytyväinen, etten odottanut yhtään pidempään. Kirurgikin kiitteli päätöksestä hakeutua pienennykseen tässä vaiheessa, kun pysyvät rintarangan ja selän vauriot pystyttiin vielä estämään.
Alexandra, 30: ”Valitsin leikkauksen oma hyvinvointini edellä – en miettien sitä, jos tulen raskaaksi”
Myös Alexandra, 30, oli pohtinut rintojen pienentämistä jo teini-ikäisestä lähtien. Kun rinnat kasvoivat keskimääräistä suuremmiksi, liikkumisen kanssa tuli ongelmia ja ne aiheuttivat epämiellyttävää huomiota.
Pari vuotta sitten Alexandra alkoi selvittämään leikkausmahdollisuutta enemmän ja soitti terveysasemalle kuullakseen reduktioplastiasta lisää suoraan ammattilaisen suusta.
– En ollut varma, olenko oikeutettu leikkaukseen julkisella puolella. Arvioinnissa käytetään pistetaulukkoa, jossa on saatava yli 50 pistettä, jotta täyttää leikkaustarpeen kriteerit, hän kertoo.
Pisteitä annetaan suuresta jugulum-mitasta (rinnan mitta kaulakuopasta nänniin), niska- ja hartiaoireista sekä toimintakyvyn rajoittumisesta. Alexandra sai lääkärin arviossa 90/100 pistettä.
Alexandra sai lääkärin arviossa 90/100 pistettä.
– Se oli yllätys itsellenikin, en ollut liioitellut asioita. Koko prosessi oli myös hyvin tunteellinen, sillä asia oli seurannut koko aikuisiän ja tähän liittyvät vaikeudet olivat jokapäiväistä elämää, Alexandra kertoo.
– Ennen ensimmäistä kirurgilla käyntiä mietin jatkuvasti, haluanko tehdä leikkauksen ennen lasten saamista vai imetyksen jälkeen. Vaikka ensimmäinen vierailu kirurgin vastaanotolla oli järkytys, päätin silti laittaa oman hyvinvointini edelle, sillä kyse oli minun hyvinvoinnistani – ei siitä, entä jos saan lapsia jokin päivä.
Kirurgin tokaisu: ”Imetys ei tule onnistumaan”
Keväällä 2019 Alexandra tapasi kirurgin, jonka sanat pääsivät yllättämään: Alexandra tiesi kyllä ennakkoon rintojenpienennysleikkauksen riskeistä imetykseen liittyen, mutta ei sitä, että hänen kohdallaan imetys ei tulisi varmasti leikkauksen jälkeen enää onnistumaan.
– Kuppikokoni oli 70 I/J. Kirurgi totesi, että koska poistot tulevat olemaan niin isot ja rinnat rakennetaan leikkauksessa uudestaan, imetys ei tule koskaan onnistumaan.
Jos rinnoista poistettava kudoksen määrä on suuri, nännit plaseerataan uudelleen ja samalla maitotiehyet katkaistaan.
– Kun kuulin tämän, aloin itkeä kuin Niagara. En ollut tajunnut, että mahdollinen imetys voisi olla minulle niin iso juttu. Se oli henkisesti kova pala kuulla.
Alexandra kertoo, että asiaa myöhemmin pohdittuaan hän tajusi, että mielen perukoilla oli ollut mielikuva, että jos lapsia joskus tulisi, hän toivoisi imettävänsä.
– Olin siihen asti tiedostamattani ajatellut, että imetys ikään kuin kuuluu äitiyteen, Alexandra kertoo.
Kirurgi kysyi, haluaisiko Alexandra vielä pohtia leikkausta uudelleen. Päätös leikkauksesta oli kuitenkin varma. Sitä helpotti myös tieto siitä, että jos raskaus olisi joskus ajankohtainen, maidoneritys katkaistaisiin hormonilääkityksellä. Näin rintojen turpoamista saataisiin estettyä eikä maito pääsisi pakkautumaan leikattujen rintojen sisälle.
Onko imettäminen lopulta niin ihmeellistä?
Ennen leikkausta Alexandra jutteli lapsiaan imettäneiden ystäviensä kanssa ja kyseli heiltä, miten he olivat imetyksen kokeneet.
Myös ystävien reaktio asiaan tuli yllätyksenä.
– Jokainen, jonka kanssa juttelin sanoi, ettei se imettäminen ole lopulta niin ihmeellinen asia. Että lapsista tulee terveitä ilman imetystäkin, Alexandra naurahtaa.
”Ylipäätään imetyksen onnistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys.”
Toisaalta Alexandra tiesi, ettei pienennysleikkauksen eteenpäin siirtäminen olisi myöskään tarkoittanut automaattisesti sitä, että imetys jonain päivänä onnistuisi.
– Varsinkaan isorintaisilla naisilla imetys ei välttämättä onnistu rintojen koon takia. Ylipäätään imetyksen onnistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan siihen vaikuttavat monet asiat, Alexandra toteaa nyt.
Reduktioplastia oli paras päätös keholle ja mielelle
Alexandralle tehtiin rintojen pienennysleikkaus marraskuussa 2019. Rinnoista lähti pois noin puolet, yhteensä puolitoista kiloa. Kuppikoko pieneni 75 D/E:hen.
– Muutos oli valtava. Koko tapani kantaa kehoa muuttui ja ryhti suoristui, hän kertoo.
Urheilu on nyt aikaisempaa helpompaa: hölkätessä rinnoista ei tarvitse pitää kiinni, joogatessa ne eivät ole asanoiden tiellä. Nyt myös ketjuliikkeiden alusvaateosastoilta löytää omalle vartalolle sopivia bikineitä ja kauniita pitsiliivejä, jotka eivät maksa maltaita.
– Olen onnellinen, että tein tämän oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini vuoksi – pienten tissien kanssa on paljon helpompi elää.
Alexandra kertoo, etteivät lapset ole ajankohtainen asia juuri nyt, eikä hän tiedä, tulevatko ne koskaan olemaankaan.
– Sitä ei voi tietää tai oikein ajoittaakaan. Ei voi elää jossittelemalla, vaan vain itselleen ja itseään varten, hän toteaa.
– Ja jos joskus tulisin raskaaksi, ottaisin hormonilääkityksen ja vauvalle löytyisi äidinmaidonkorvikkeita. Ajatukseen tottui. Elämässä ylipäätään tulee eteen mitä tulee, ja sitten opetellaan elämään sen kanssa.
Kommentit (4)
Minulla on isot rinnat, 70H/I ja olen kyllä pystynyt imettämään kaikki viisi lastani. En nyt ihan ymmärrä miten ei löydä oikeaa asentoa. Makuulla voi imettää jos ei onnistu sylissä istuen (vaikka itse olen kyllä imettänyt sylissäkin) Ja tuohon että suurten rintojen kanssa oppii elämään niin varmasti sellaiset oppiikin joilla ne eivät aiheuta kipuja. Itselläni on myös pienennys leikkaus edessä hartia seudun ja lapojen välin jatkuvien kipujen vuoksi. Lisäksi selkärankani on suoristunut rintarangan kohdalta joka aiheuttaa kovia kipuja ja lukkoja. Koen että nämä johtuvat rinnoistani. Itse olen päätynyt tähän ratkaisuun että lapset ensin ja sitten leikkaus, koska halusin kokea imetyksen.
Suurien rintojen kanssa voi myös elää ja ne voi hyväksyä osaksi itseään myös sellaisina, kuin ne ovat. Imetyskään ei aina vaikuta rinnan kokoon. Tämäkin on yksilöllistä. Ja jottei jutusta jäisi väärää kuvaa, suuri rinta ei ole este imetykselle. Imetyksellä ja rinnan koolla ei ole kai mitään tekemistä keskenään.
Suurelle, raskaalle rinnalle ei ehkä löydy sopivia liivejä marketista, mutta netistä onneksi jo löytyy. Kauniitakin. Esimerkiksi kotimainen Lumingerie myy myös mm. urheiluliivejä isorintaisille. Heidän kokovalikoimansa alkaa ympärysmitasta 60 ja jatkuu kuppikokoon R.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän rinnan koolla on merkitystä. Niin suurien, kuin varmasti pienienkin, rintojen kanssa kyllä oppii elämään. Niiden kanssa oppii liikkumaan ja pukeutumaan. Leikkaus on yksi mahdollisuus, mutta leikkaamattomuus yhtälailla.
Kyllä isot rinnat voi estää imetyksen, koska ne voivat tehdä siitä todella vaikeaa. Välttämättä ei löydy siis mitään asentoa, missä imetys on mahdollista. Toki se on harvinaista. Maidontuotanto taas ei ole riippuvainen rintojen koosta.
Mulla isot rinnat, olen saanut kaksi lasta. Kumpaakaan en imettänyt kun maitoa ei vaan tullut. Kuopus oli pienikokoinen ja paino vaan putosi ennekuin hoitajat tajus antaa pullosta lisämaitoa. Noin pieni väsyi siihen rinnalla oloon ja sit kun sai pullosta ruokaa, oli liian väsynyt syömään. Mulle oli helpotus kun imetys jätetiin pois ja siirryttiin kokonaan pulloruokintaan. Maitoa ei alkanut ikinä tulemaan niin paljon että ois vauvalle riittänyt. Molempien kohdalla tapahtui näin.