Vanhemmuus 18.04.2023 Päivitetty 02.10.2023

Yksin lapsen hankkineen Jemiinan synnytyksessä tapahtui jotain, mihin hän ei ollut osannut varautua – Yksinodottaja kohtaa yhä paljon yllätyksiä ja ennakkoluuloja

Mihin kannattaa varautua, kun päättää saada lapsen yksin? Vaikka perhemuotojen kirjo on kasvanut, yksin lasta odottava voi kohdata yllättäviä ja ikäviä tilanteita.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
Jemiina Lindin kotialbumi
3 kommenttia

Joka vuosi osa naisista valitsee itsellisen äitiyden eli lapsen saamisen ilman toisen vanhemman osallistumista odotukseen, synnytykseen ja lapsen arkeen.

– Itsellinen äitiys voi olla vuosien harkinta- ja suunnitteluprojekti, kertoo Pienperheyhdistyksen yksinhuoltajien vauva- ja taaperokahvilaa pitävä varhaiskasvattaja Jemiina Lind, jolla on aiheesta henkilökohtaista kokemusta.

Monissa maissa yhden vanhemman luotsaaminen lapsiperheiden määrä on noussut viime vuosina. Suomessa yhden vanhemman perheiden lukumäärä on kuitenkin pysynyt lähes vakiona 2000-luvun alusta lähtien. Neljännes alaikäisistä asuu yhden vanhemman perheessä.

Yksin lasta odottava äiti voi yhä kohdata yllättäviä ennakkoluuloja ja tarpeetonta tunkeilua. Tämän koki myös Jemiina Lind, kun hän odotti esikoistaan koronavuosina.

Kun odotat yksin, valmistaudu uteliaisuuteen

Ennen äitiyslomalle jäämistä Jemiina sai työnantajaltaan täytettäväksi lomakkeen vanhempainvapaan kestoon liittyen. Lomakkeessa kysyttiin lapsen isän nimeä, ja Jemiina jätti kohdan tyhjäksi.

Jonkin ajan kuluttua hän sai puhelun esimieheltään. Tämä kysyi, voisiko Jemiina kertoa lapsen isän nimen. Jemiina vastasi, ettei hän halua sitä kertoa. Puhelu oli hämmentävä. Esimies jatkoi tivaamista ja perusteli pyyntöään sillä, että Kela tarvitsee tiedon.

Jemiina vastasi, että Kela voi kysyä suoraan häneltä itseltään, jos isän nimi todella tarvitaan.

– Valitin siitä aika paljon, ettei tällä tavalla voi toimia. Ei ole asiallista, että esimies soittaa alaiselle tällaisen puhelun. Kaikilla lapsilla ei ole isää. Joillakin on kaksi äitiä tai kaksi isää. Lomakkeet olisi aika muokata sen mukaisiksi, mitä tietoja työnantaja oikeasti tarvitsee.

Lue myös: Yksin vauvaa odottanut Kira, 40: En aio kieltää lastani puhumasta isästä, jota emme tunne

Myös läheiset ja ystävät voivat ottaa yksinodottajan vauvauutisen vastaan enemmänkin yllättyneinä kuin välittömästi onnitellen ja iloiten.

Jemiina kannustaa yksinhuoltajia vastaamaan uteliaisiin ja tunteileviin kommentteihin asiallisen jämäkästi. Ikäviä tilanteita ja loukkaavia lauseita ei kannata jäädä liikaa miettimään.

– Jälkeenpäin voi nauraa, että olipa taas tilanne.

Yksinhuoltaja-arkea kannattaa suunnitella etukäteen

Jemiina aloitti vauvaperhearkeen valmistautumisen hankkimalla vauvalle sängyn pieneen yksiöön ja varaamalla keittiön kaappeihin riittävästi ruokaa synnytyksen jälkeisiksi viikoiksi, jolloin ruokakauppaan lähteminen voisi olla hankalaa.

– Tein exel-taulukkoon budjetin koko vauvavuoden ajaksi. Varasin budjettiin jokaiselle kuukaudelle noin 100 euroa ylimääräistä käyttövaraa sen varalla, että täytyisi vaikka mennä taksilla lääkäriin tai apteekkiin. Sain myös kerättyä vähän säästöjä raskausaikana.

Vauvanvaatteita ja leluja ei tarvinnut hankkia juuri lainkaan. Ne Jemiina sai lahjaksi, kierrätettynä ja äitiyspakkauksesta.

Jemiina teki listan puhelinnumeroista, joista voi saada tarpeen vaatiessa apua. Hän varautui myös siihen, että kuka tahansa voi sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Sukulaisilta ja ystäviltä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt kysyä apuvoimia etukäteen.

– Olisin voinut myös hankkia valmiiksi äidinmaidonkorviketta ja laittaa enemmän puhtaita tuttipulloja valmiiksi.

Synnytysvalmennus pidettiin Teams-istuntoina, joihin Jemiina ei oikein jaksanut keskittyä. Teamsissa oli kuitenkin se hyvä puoli, ettei kenenkään perhemuoto erottunut joukosta.

– Toisaalta voisi olla hyvä idea jakaa osallistujia ryhmiin iän ja elämäntilanteen mukaan. Siitä voisi syntyä hyviä keskusteluja ja ideoita, Jemiina pohtii.

Synnytykseen kannattaa ottaa tukihenkilö mukaan

Raskausaika koronavuonna oli yksinäistä, mutta samalla onnellista aikaa. Jemiina odotti synnytystä hempeänä tapahtumana, mitä se ei valitettavasti ollutkaan.

Jemiina sai synnytyksen aikana vakavia sydämen rytmihäiriöitä ja päätyi kiireelliseen sektioon.

Synnytyksessä ei ollut mukana tukihenkilöä eikä Jemiinan tiedoista löytynyt yhteystietoa henkilöstä, joka olisi voinut huolehtia vauvasta, jos äidille tapahtuu jotain ikävää. Sosiaalityöntekijään oli otettu yhteyttä sillä välin, kun äiti oli sektion jälkeen heräämössä.

Tämä oli juuri synnyttäneelle Jemiinalle hirveä järkytys.

– Kun sain kuulla asiasta herättyäni, ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt täytyy pysyä rauhallisena, muuten tämä tilanne leviää käsiin.

Oli perjantai-ilta ja lastensuojelun pyörät lähtisivät pyörimään vasta maanantaina. Jemiinalla oli viikonloppu aikaa selvittää asiaa.

– Jälkeenpäin olen miettinyt, että minun olisi pitänyt hankkia jostain doula mukaan synnytykseen. Se olisi tuonut siihen tilanteeseen rauhaa. Tosin oli edelleen korona-aika eikä kukaan ulkopuolinen olisi päässyt sairaalaan hoitamaan vauvaa.

Asiat kääntyivät lopulta parhain päin. Jemiina toipui sydäntautien osastolla ja vauvaa hoidettiin lastensairaalassa äidin toipumisen ajan.

– Se rauhoitti oloani. Tiesin, että vauva on turvassa ja häntä hoidetaan hyvin. Vauva tuotiin luokseni kerran tai pari päivässä.

Jemiina kehottaa yksin odottavia varautumaan siihen, että synnytyksessä ei aina mene kaikki hyvin. Synnytykseen kannattaa pyytää tukihenkilö mukaan, ja vauvan luotettava varahoitaja on tärkeää kirjata synnytyssairaalan papereihin.

Ryhdy rakentamaan tukiverkostoa 

Vaikka Jemiina oli valmistautunut vauva-arkeen hyvin, sairaalasta kotiutumisen jälkeen hänen täytyi kysellä vanhoilta ystäviltään, ehtisikö kukaan apuun. Oli tammikuu, lunta oli satanut paljon ja vauvan kanssa liikkuminen oli sektion jälkeen haasteellista.

– Haastavinta vauvaikäisen yksinhuoltajuudessa oli se, että olin joka ikinen hetki yksin vastuussa kaikesta. Ei ollut ketään rauhoittelemassa ja pohtimassa tilannetta kanssani, jos lapsi esimerkiksi sairastui yöllä. Hyvä puoli oli se, ettei tarvinnut riidellä eikä neuvotella toisen vanhemman kanssa. Sitä stressiä ei ollut lainkaan.

Jemiina kannustaa miettimään jo etukäteen rauhoittumis- ja rentoutumistapoja erityisesti niihin hetkiin, kun vauvan itku hermostuttaa tai vanhemmuus väsyttää. Yksinhuoltajaperheessä ei ole aina toista syliä, johon lapsen voi hetkeksi antaa.

– Mielestäni on tärkeää, että yksinhuoltajalla on riittävästi aikaa olla myös yksinoloon ja lepoon. Itselleen kannattaa olla armollinen. Some on täynnä sisältöä, joka luo mielikuvia siitä, millaista perhe-elämän pitäisi näyttää. Joskus katselin some-kuvia ja mietin, että miksi meillä ei näytä tuolta.

Kun lapsi oli puolivuotias, Jemiina alkoi kaivata perheellisiä tuttavia.

– Kävin läheisessä leikkipuistossa, jossa tapasin lähinnä tavallisia kahden vanhemman perheitä. En kokenut sitä omaksi jutukseni.

Hänen kotinsa lähettyvillä oli Pienperhe ry:n toimitilat. Jemiina kulki siitä usein ohi ja mietti, mikähän paikka tuo on. Hän päätti ottaa selvää.

Jemiina ei ollut koskaan aiemmin osallistunut yhdistystoimintaan. Hän koki, että yhdistyksen kautta sai tietoa hauskoista tapahtumista, tuttavia ja tarvittaessa myös henkistä tukea.

– Päätin perustaa vauvakahvilan samankaltaisessa elämäntilanteessa oleville. Sitä kautta tutustuin alueen äiteihin. Nyt lapsemme ovat taaperoita ja kokoonnumme edelleen, vaikka minullakin on nykyisin uusperhe. Puhumme päivähoitokokemuksista, treffeistä ja jaamme vinkkejä hyvistä lastenhoitajista.

Milloin on hyvä aika uudelle parisuhteelle?

Jokainen yksinhuoltaja tekee omat ratkaisunsa sen suhteen, milloin on aika antaa mahdollisuus uudelle parisuhteelle. Jemiina oli jo raskausaikana päättänyt, että uusi parisuhde voi alkaa vaikka heti.

– En ollut ikinä aiemmin kokeillut Tinderiä. Kaikki olivat sanoneet, että miehet ovat siellä ihan hirveitä. Mutta 80 prosenttia Tinderin kautta tapaamistani miehistä oli tosi huomaavaisia. Melkeinpä jokaisilla treffeillä sain kukkia tai suklaata. Myös lastani huomiotiin tuomalla lahjaksi esimerkiksi tutteja.

Pian treffailun aloitettuaan Jemiina tapasi nykyisen avopuolisonsa. Yhteen muuttaminen toi myös lapsiarkeen uudenlaisia näkökulmia.

– Kaikki on vähän helpompaa ja turvatumpaa, kun vanhempia on kaksi. Mutta ei ydinperhe välttämättä takaa sitä, että elämä olisi yhtään helpompaa.

Yksinhuoltaja-aikoinaan Jemiina kiinnitti huomiota siihen, miten yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi hän tunsi olonsa ydinperheiden keskellä.

– Toivon, että ihmiset voisivat olla aidosti ystäviä, vaikka perhemuodot ja elämäntilanteet ovat erilaisia.

 

Lue myös: Kun Saija teki päätöksen lapsesta, eniten pelottivat ympäristön asenteet: ”Tällainen ratkaisu vaatii rohkeutta”

Artikkeli päivitetty 24.4.2023. Korjattu tieto: Neljännes alaikäisistä asuu yhden vanhemman perheessä.

Kommentit (3)

Kela ei todellakaan tarvitse lapsen isän nimeä.

Tilastokeskuksen lapsiperhetilaston mukaan v. 1992 lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä oli 15 % ja vuonna 2021 23 %.

v. 1992 kaikista yhden vanhemman perheitä 87 % oli äitien ja lasten perheitä ja 13 % isä ja lapset. v. 2021 äitien perheitä oli 85 % ja isien 15 %.

Hei,

Olen jutun kirjoittaja. Tarkistin luvut vielä Tilastokeskuksesta. Kaikista perheistä 10,3% on äidin ja lasten muodostamia perheitä ja 2,4% isän ja lasten muodostamia perheitä (2021). Tässä on mukana kaikki perhetyypit. Kun tarkastellaan pelkästään lapsiperheitä, äidin ja lasten muodostamia perheitä on 19,7%. Isän ja lasten perheitä on 3,6%. Viittaan jutussa taulukkoon, jossa on mukana kaikki perhetyypit. Selvennetään ko. kohtaa artikkelissa.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X