Henriikka Reinman, 30, poikkitilaraskauden jälkeen: ”Syytin itseäni, miksen ole onnellisempi muuttuvasta kehostani”

Suosikkibloggaajan suuri haave toteutui koronakevään jälkeen. Poikkitilaisesta raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen vie kuitenkin aikansa.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat Aamukahvilla-blogi / Pauliina Tähkäpää
Kahdeksan sairaalassa eristyksissä vietetyn päivän jälkeen kotiin palaaminen tuntui jännittävältä ja ihmeelliseltä.

Hirsistä rakennettu omakotitalo Porvoon saaristossa oli alkanut näyttää omalta pintaremonttien myötä. Tekemistä oli vielä jäljellä, mutta sitä pieni käärö sylissään eteiseen astunut Henriikka Reinman, 30, ei huhtikuisena aamuna välittänyt ajatella.

Kotona onnenkyyneleet valuivat poskille.

– Oli niin ihanaa olla perheenä kotona. Koti tuntui tutulta, mutta samalla uudelta. Elämä tuntui olevan uuden edessä, niin kuin se toki olikin.

Jo autossa Henriikkaa oli jännittänyt. Perhe kohtaa ensimmäistä kertaa ulkomaailman kahdeksan päivän sairaalakuplan jälkeen. Koko maailma oli kuin uusi oma lapsi vierellä.

”Ajattelin pystyväni suhtautumaan kehooni zenimmin”

Somevaikuttajana tunnettu Henriikka tunsi päässeensä lämpimiin väleihin oman vartalonsa kanssa. Hän ajatteli, että tulisi nauttimaan raskaudesta ja kasvavasta vatsasta. Se oli hankalampaa kuin hän oli osannut aavistaa.

Kaikki raskausvatsat eivät ole samasta muotista, ja Henriikka kipuili omaansa. Vatsan muodon vuoksi lopulta synnytystä seurannut erkaumakin oli poikkeuksellisen raju. Se verotti aktiivisesti liikkuvan naisen toimintakykyä.

– Olin päässyt ennen raskautta hyvään vaiheeseen kehoni arvostuksen ja kehonkuvan kanssa, jota raskaus taas yllättäen horjutti välillä isostikin. Syytin itseäni siitä, miksen pysty olemaan onnellisempi muuttuvasta kehostani, vaikka muutosten syy on niin upea. Olin ajatellut pystyväni suhtautumaan kehon muutoksiin zenimmin.

Raskausaikana Henriikka voi muuten mainiosti alkuraskauden muutaman viikon mittaista iltaväsymystä lukuun ottamatta. Raskauden puolivälistä lähtien Henriikka kuvailee vatsansa olleen todella suurikokoinen ja eteenpäin suuntaava.

– Se hankaloitti toki arkea, mutta onneksi säästyin esimerkiksi pahoinvoinnilta ja pystyin elämään suhteellisen normaalia elämää raskauden loppuun asti.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön HENRIIKKA REINMAN (@aamukahvilla) jakama julkaisu

 

Muutto saaristoon hetki ennen syntymää

Bloggaajana ja podcastien tekijänä työskentelevällä Henriikalla riitti töitä ja tuotteliaisuutta läpi raskausajan. Vauva-arjessa on ollut opeteltavaa.

”Yritän päästä eroon tehokkuuden tavoittelusta ja keskittyä siihen, että tuo pieni, maailman söpöin tytär on noin avuton ja mini aivan pienen hetken vain. Minun mitättömät puhdetyöni voivat nyt hetken odotella sitä, kun vauvakupla puhkeaa, Henriikka kirjoittaa Aamukahvilla-blogissaan.

Aina sen pitääkin olla häiritsemässä, tehokkuus. Miten paljon mieluummin valitsenkaan nyt ne kahden tunnin päiväunet kuin saunan kaakelimaalin sävyn, kun siihen on kerran ainutlaatuinen mahdollisuus”

Luonnon tarjoama rauha ja seesteisyys on tullut Henriikalle tärkeäksi. Henriikka muutti Helsingistä porvoolaiseen saareen kolme kuukautta ennen synnytystä. Pari vuotta aiemmin hän kouluttautui eräoppaaksi. Vaikka luonto ja maaseutu ovat sydäntä lähellä, pienokaisen mielipidettä ei voi vielä tietää.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön HENRIIKKA REINMAN (@aamukahvilla) jakama julkaisu

– Toivomme, että myös pikkuinen arvostaa tulevaisuudessa luonnonrauhaa ja sitä, että heti kotiovelta pääsee parissa minuutissa merelle, pellolle ja metsään seikkailemaan. Tulevaisuus näyttää, onko maaseutuelämä hänestä kivaa vai mälsää. Toki emme mekään ole päättäneet, asummeko täällä loppuelämäämme, mutta nyt tuntuu hyvältä juuri näin. Emme suunnittele liikaa etukäteen.

Neljän päivän ensisynnytys

Henriikalla oli toiveissaan luonnollisesti alkava alatiesynnytys.

– Valmistauduin henkisesti siihen, että kaikkea voi tapahtua enkä lukinnut tiettyjä suunnitelmia mieleeni. Unelmasynnytykseni olisi ollut varmasti erilainen kuin nykyinen.

Vauva oli kuitenkin viistotilassa, ja takia synnytys päädyttiin käynnistämään. Näin lääkärit pystyivät seuraamaan vauvan asentoa synnytyksen aikana.

– Olihan se aluksi shokki, kun viikkoja oli vielä pari jäljellä ja kaikki oli mennyt kuitenkin rauhallisesti ja hyvin. Onneksi jo käynnistykseen tultaessa mieli oli rauhallinen ja luottavainen.

Henriikka tiesi olevansa ammattilaisten käsissä ja luotti synnytyssairaalan osaamiseen.

Ensisynnytys kesti peräti neljä päivää. Käynnistyksestä huolimatta vauva ei monen päivän rajujen supistusten ja muiden yritysten jälkeen lähtenyt synnytysreitillensä.

Lopulta tehtiin kiireellinen päätös sektiosta. Ennen leikkausta Henriikka sai vielä keskustella asiasta lääkärien kanssa. Leikkaus tuntui Henriikasta parhaalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta tilanteeseen nähden.

– Itse leikkaus oli rauhallinen ja tunnerikas kokemus, josta jäi todella hyvä mieli. Oli uskomaton kokemus saada kohdata pikkuinen kaiken jälkeen.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön HENRIIKKA REINMAN (@aamukahvilla) jakama julkaisu

Toipuminen vie aikansa

Toipuminen synnytyksestä alkoi hyvin, mutta noin viikon päästä kotiutumisesta Henriikan kivut voimistuivat. Helsingin Naistenklinikalla syyksi selvisi kohtutulehdus. Se huomattiin varhaisessa vaiheessa, eikä tilanne ei päässyt äitymään pahaksi.

Kuukauden kuluttua synnytyksestä olo on jo helpompi.

– On ollut ihanaa päästä kivuista, jotta vauvan hellimiseen ja arkeen pystyy keskittymään täydellä volyymilla. Vasta kipujen hellitettyä on tuntunut, että myös oma palautuminen voi kunnolla alkaa.

Muuttunutta kehoaan Henriikka on tarkastellut kiinnostuksella. Suureksi kasvaneen vatsan vuoksi iho oli kovilla ja vatsalihaserkauma suuri.

Välillä tulee olo, että omaa kehoa on vaikea tunnistaa. Henriikalla on kuitenkin selvä ajatus, miten hän haluaa omaan vartaloonsa suhtautua.

– Haluan mieluummin helliä ja vaalia kehoa nykyisellään kuin jäädä loppuelämäksi haikailemaan sellaista kroppaa, millainen omani oli ennen synnytystä.

Myös seuraajilleen hän pyrkii esittelemään rehellisesti muuttunutta kehoa.

– Pikavauhtia palautuvat kropat ovat kuitenkin melko harvinaisia, vaikka olemme tottuneet näkemään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa lähinnä sellaisista kuvia.

Henriikka Reinman: ”En oikein osaa sanoittaa, mistä haaveilen”

Ennen vauvan syntymää Henriikalla ei ollut muita rutiineja kuin pitkä aamupala ja hampaidenpesu. Vauva on tuonut mukanaan omat vaateensa päivittäin toistuviin asioihin.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön HENRIIKKA REINMAN (@aamukahvilla) jakama julkaisu

– Toisaalta on ollut kiva huomata, että monet asiat jatkuvat aivan tavallisesti. Olemme käyneet ravintolassa, ulkoilemassa ja isovanhempien luona yökylässä.

Perjantaisin kolmikko katsoo leffaa ja syö popcornia. Vauvan nukkuessa itkuhälytin vierellään tuoreet vanhemmat pystyvät esimerkiksi haravoimaan ja hoitamaan pihaa.

– Välillä otamme päiväunet yhdessä kolmisin. Välillä vauva kiukuttelee ja me vasta harjoittelemme, mistä milloinkin on kyse, mutta kaikki on mennyt ihmeen hyvin. Joka päivä opimme toisistamme ja itsestämme uutta.

Henriikka oli aina haaveillut lapsista. Uusi elämäntilanne oli haaveen toteuttamiselle otollinen, ja kaikeksi onneksi se toteutui.

– Tällä hetkellä en osaa oikein edes sanoittaa, mistä haaveilen. Lapsensaanti on ollut elämänmittainen unelma, joka onkin nyt toteutunut.

Lue myös: Raskausaikana otetaan täysin uusi sanasto haltuun – ovatko nämä 45 termiä sinulle tuttuja?

Kommentit

1 kommenttia

Täällä kohtalotoveri, minulla myös poikkitilaraskaus äskettäin. Hyvin erilaista oli kantaa lasta loppuraskaudessa siinä asennossa, kuin raivotarjonnassa – molemmista kokemus.
Vasta komplisoituneessa sektiossa lääkäri huomasi, että syynä oli kaksiosainen kohtu.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä