Vauva 08.04.2024 Päivitetty 12.04.2024

Suomen yleisin sukunimi voi yllättää merkityksellään – nämä ovat 20 tavallisinta sukunimeä

Suomen yleisin sukunimi on kaikille tuttu. Harva kuitenkaan tietää, mitä nimi tarkoittaa.

Teksti

Maria Mäkituomas

Kuvat

iStock

Video

Beda Salmi

Suomen yleisin sukunimi on Korhonen. Tilastojen mukaan nimeä kantaa yli 22 000 suomalaista.

Korhosen jälkeen tavallisimpia sukunimiä ovat Virtanen, Mäkinen ja Nieminen. Siinä missä nämä luontoaiheiset sukunimet ovat merkitykseltään selkeitä, Korhonen ei tunnu tarkoittavan oikein mitään. Etymologisesti nimelle kuitenkin riittää erilaisia selityksiä.

Korhonen on vanha savolainen sukunimi, josta ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät jo 1540-luvulta. On arveltu, että sukunimi olisi saanut alkunsa liika- tai lisänimestä Korho. Sanan merkityksestä on monia tulkintoja: se voi tarkoittaa huonokuuloista, kömpelöä, leuhkaa, rikasta, vanhusta tai raavasta miestä. Korho voi viitata myös pörröpäisyyteen.

Suomen yleisimmät sukunimet top 20

Sukunimet yleisyysjärjestyksessä	Sukunimen kantajien määrä
1. Korhonen	22 105
2. Virtanen	21 345
3. Mäkinen	19 764
4. Nieminen	19 586
5. Mäkelä	18 791
6. Hämäläinen	17 990
7. Laine	17 898
8. Heikkinen	17 297
9. Koskinen	16 844
10. Järvinen	15 812
11. Lehtonen	15 570
12. Lehtinen	14 749
13. Saarinen	14 460
14. Salminen	14 259
15. Niemi	14 258
16. Heinonen	14 229
17. Heikkilä	14 081
18. Kinnunen	14 016
19. Salonen	13 591
20. Turunen	13 094

Lähde: Digi- ja väestötietovirasto

Useimmat Suomen yleisimmistä sukunimistä ovat luontoaiheisia, mutta Korhosen ohella sukunimi Kinnunen voi jäädä mietityttämään. Myös Kinnunen on vanha itäsuomalainen sukunimi. Se viittaa nahkurin tai turkkurin ammattiin (ruotsiksi skinnare).

Miksi juuri nämä sukunimet ovat yleisiä?

Enemmistö Suomen yleisimmistä sukunimistä päättyy kirjaimiin -nen, -la tai -lä. Näistä päätteistä ensimmäisenä mainittu on itäsuomalaista alkuperää ja jälkimmäiset länsisuomalaista perua.

Kielikello-lehden mukaan itäsuomalaisissa sukunimissä -nen-pääte on perinteisesti ilmaissut perheeseen tai sukuun kuulumista. Itäsuomalaisittain on tyypillistä, että sukunimestä ilmenee suvun kantaisän nimi, jotain hänen ominaisuuttaan kuvaava lisänimensä tai hänen ammattinsa. Kielikellon mukaan esimerkkejä tällaisista sukunimistä ovat Heikkinen, Pitkänen ja Seppänen. Myös Suomen yleisin sukunimi Korhonen kuuluu joukon jatkoksi, koska se on muodostettu lisänimestä Korho – mitä sanalla sitten onkaan luontihetkellä tarkoitettu.

Vanhimmista itäsuomalaisista, periytyvistä sukunimistä on merkintöjä 1500-luvulta lähtien. Sen sijaan länsisuomalaisella maalaisväestöllä ei ollut sukunimiä ennen 1800-luvun puoltaväliä. Siihen asti Länsi-Suomessa vain sivistyneistö, porvaristo ja käsityöläiset kantoivat sukunimiä ja sukunimet olivat pääasiassa ruotsinkielisiä tai muuten vieraskielisiä, kirjoittaa nimistön erityisasiantuntija Petra Saarnisto Kielikellossa.

Verrattuna satoja vuosia vanhoihin itäsuomalaisiin sukunimiin Nieminen, Virtanen ja Mäkinen ovat varsin uusia keksintöjä. Saarniston mukaan ne kehitettiin itäsuomalaisten sukunimien mallin mukaan 1800-luvun aikana niin, että –nen-pääte lisättiin johonkin luontoaiheeseen. Myöhemmin muotiin tulivat myös muut luontoaiheiset sukunimet, kuten Laine.

Länsisuomalaisissa sukunimissä tyypillinen johdin -la (tai -lä) ilmaisee puolestaan paikkaa. Pääte on tuttu näky talojen ja kylien nimissä. Kun länsisuomalaiset alkoivat ottaa sukunimiä käyttöön 1800-luvun loppupuolella, monesti nimen inspiraationa toimi asuinpaikka. Seurauksena sellaiset sukunimet kuin Mattila ja Mäkelä yleistyivät.

Lähde: Digi- ja väestötietovirasto, Kielikello: Itä- ja länsisuomalaiset sukunimet; Kielikello: Miksi Heikkisessä on -nen ja Mattilassa -la?; Kirjastot.fi, Kotus

Juttua on päivitetty 12.4.2024 klo 9.15 täsmentämällä lähdeviittauksia. Kello 13.00 lisätty tieto siitä, että Länsi-Suomessa myös käsityöläisillä on ollut sukunimiä sivistyneistön ja porvariston lisäksi ennen 1800-luvun loppupuolta.