Affektikohtaus voi pelästyttää vanhemmat – ”Vauva huutaa niin lujaa, että ääntä ei tule, ja veltostuu sen jälkeen”

Affektikohtausta eli tikahtumiskohtausta edeltää jokin tilanne, jossa lapsi suuttuu, turhautuu, pelästyy tai tuntee kipua.

Ensin kuuluu tyytymätöntä huudahtelua, sitten itketään 10 sekuntia kovempaa ja yhtäkkiä tulee hiljaisuus. Tässä vaiheessa on jo kiire, koska hiljaisuus ei suinkaan tarkoita itkun loppumista, vaan äänetöntä huutoa ilman hengittämistä. Niinpä niin. Vauva huutaa niin lujaa, että ääntä ei tule ja happikin loppuu kesken. Punaisen kautta siniseksi ja sen jälkeen lievä veltostuminen. Miksi? Mistä johtuu?

Anette kuvaili vuonna 2018 vauvansa tikahtumiskohtausta Operaatio äiti -blogissaan.

– Lapsi alkaa kovasti itkeä. Lyhyen aikaa kestänyttä itkua seuraa äkillinen uloshengityksen pidättäminen: lapsi hengittää huutonsa sisäänpäin ja muuttuu sinertäväksi tai kalpeaksi, lastenneurologi Henna Jonsson kuvailee kohtauksen alkua. Jonsson työskentelee Helsingin Uudessa lastensairaalassa lasten epilepsian ja kohtauksellisten oireiden asiantuntijana.

Kohtaukset jaetaan syanoottisiin tikahtumiskohtauksiin ja kalpeuskohtauksiin. Syanoottiset kohtaukset ovat yleisempiä, niiden aikana lapsen iho muuttuu sinertäväksi. Kalpeuskohtaus tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että lapsi muuttuu kalpeaksi. Pienellä osalla lapsista esiintyy molempia muotoja.

Kohtaus kestää vain 10–60 sekuntia, mutta vanhemmista sen kesto saattaa tuntua pidemmältä. Kohtaus voi mennä ohi jo siinä vaiheessa, kun lapsen ihon väri muuttuu. Kohtauksen jatkuessa lapsi saattaa muuttua veltoksi tai jäykäksi ja voi menettää tajunnan muutamaksi sekunniksi, samoin kuin pyörtyessä.

Lapsen vointi palautuu nopeasti ennalleen. Hän saattaa olla affektikohtauksen jälkeen jonkin aikaa väsynyt ja vetämätön, erityisesti jos kohtaus on aiheuttanut hetkellisen hapenpuutteen aivoissa.

Tikahtumiskohtaus jää harvoin yksittäiseksi. Tikahtumiskohtaukset alkavat tyypillisesti 6–18 kuukauden iässä, yleensä ennen toista ikävuotta. Suurimmassa osassa tapauksista tikahtumiskohtauksia esiintyy viikoittain ja ja ne jatkuvat yleensä 3–4 vuoden ikään saakka. Kohtauksia tulee harvoin enää kouluiän lähestyessä.

Mistä affektikohtaus johtuu?

Tikahtumiskohtauksia esiintyy noin viidellä prosentilla lapsista, enemmän pojilla kuin tytöillä. Kohtaukset johtuvat siitä, että hermoston säätely on vielä keskeneräistä. Pienillä lapsilla on taipumus reagoida asioihin koko kehollaan johtuen autonomisen hermoston kypsymättömyydestä.

– Tikahtumiskohtauksia on esiintynyt 20–35 prosentissa tapauksista myös muilla perheenjäsenillä. Monesti toisella vanhemmista on ollut vastaavanlaisia kohtauksia lapsuudessaan, Henna Jonsson kertoo.

Neurologit ovat pohtineet temperamenttipiirteiden vaikutusta affektikohtauksien esiintyvyyteen, mutta selvää yhteyttä kohtausten ja temperamentin välillä ei ole löydetty.

– Lapset, joilla tikahtumiskohtauksia on paljon, voivat tietenkin olla vahvatahtoisia. Mutta harvapa lapsi ei ole tässä ikävaiheessa vahvatahtoinen, Jonsson toteaa.

Intiassa ja Jordaniassa tehdyssä tutkimuksessa on esitetty, että raudan puute voi altistaa lapsia tikahtumiskohtauksille.

– Suomessa ravinto on erilaista verrattuna Intiaan ja Jordaniaan, joten näitä tutkimustuloksia ei voi suoraan soveltaa Suomen oloihin. Raudan puute kannattaa kuitenkin selvittää ja rautalääkitystä voidaan harkita, jos siihen on aihetta. Aika harvoin kohtauksia saavilla lapsilla on ollut raudan puutetta.

Jos lapsi saa tikahtumiskohtauksen

Tikahtumiskohtaus voi tuntua pelottavalta, mutta se ei ole vaarallinen eikä se vaikuta lapsen kehitykseen.

– Vanhempien kannattaa pyrkiä pysymään rauhallisena ja keskittyä turvaamaan lasta, ettei hän satuta millään tavalla itseään, Jonsson neuvoo.

– Jos vanhemmat ovat todella huolestuneita, silloin voi soittaa 112 tai hakeutua lääkäriin. Sitä varten meillä on terveydenhuolto, että tilanteen voi halutessaan tarkistaa.

Seura.fi: Kun omaishoitajan arki kävi liian raskaaksi, TIA-kohtaus vei Merja Salmisen sairaalaan

Jonsson painottaa, että tikahtumiskohtauksien vuoksi ei pitäisi ryhtyä varomaan ja välttelemään lapsen suuttumusta.

– Kohtauksia tulee, jos on tullakseen. Niistä kasvetaan iän myötä pois.

Vanhemmilla herää herkästi epäilys, onko kyse epilepsiasta.

– Epilepsiakohtaus kestää pidempään ja lapsen väsymys on kohtauksen jälkeen voimakkaampaa. Jos kohtaus kestää vain hetken, oireet eivät viittaa epilepsiaan. Epilepsiakohtaukset eivät myöskään ole tilannesidonnaisia eli ne eivät liity suuttumukseen, kipuun tai turhautumiseen.

Perhe-elämä

Lapsen epilepsia – äiti on lähellä joka yö: ”Vivi on alkanut pelätä nukkumaanmenoa”

Minun tarinani

Alexsandra lakkasi puhumasta 3-vuotiaana – mitä hänelle kuuluu nyt?

Minun tarinani

Kohdun ulkopuolista elämää ei ehkä tule, sanottiin Heidille, 39 – hänen sinnikäs tyttönsä osoitti toisin ja kantaa arpensa 2-vuotiaan ylpeydellä