Aivotutkija kertoo, miten vauvan aivot kehittyvät: ”Pienen lapsen aivoja ei tarvitse sparrata, hyvä arki on paras tuki”
Aivoissa on kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana käynnissä prosessi, jossa hermosolut järjestäytyvät ja järjenjuoksu vauhdittuu kuukausi kuukaudelta. Aivojen jäsentymisprosessi jatkuu jopa 28-vuotiaaksi saakka.
Raskausviikolla 23. alkaa lapsen aivojen kehityksen kannalta kriittinen vaihe, joka jatkuu aina kolmen vuoden ikään saakka. Tuon jakson aikana lapsen aistit kehittyvät ja aivojen hermosoluyhteydet alkavat jäsentyä.
Aivojen kehitys on hidas mutta mielenkiintoinen prosessi. Vauvan aivot ovat muodoltaan aikuisen aivojen näköiset ja kaikki aivojen osa-alueet ovat muodostuneet.
Vauva ei kuitenkaan vielä ole oppinut hallitsemaan liikkeitään, koska neuroneita eli hermosoluja on valtavasti eikä niiden välille ole vielä muodostunut kovinkaan paljon yhteyksiä.
Lue myös: Näin lapsen persoonallisuus kehittyy 1-3-vuotiaana
Vastasyntyneen aivoissa on käynnissä prosessi. Hermosolujen ympärille muodostuu valkeaa ainetta eli myeliiniä sekä yhteyksiä hermosolujen välille. Myeliini on rasvaa, joka nopeuttaa ”järjen juoksua” eli tiedonkulkua hermosolujen välillä.
Vastasyntyneellä on vain noin 2500 yhteyttä hermosolujen välillä. Kolmen vuoden ikään mennessä yhteyksiä on 15 000.
Aivojen kehitys tapahtuu itsestään
Aivojen jäsentymisprosessi näkyy vastasyntyneen liikehdinnässä: Vauva ei kykene hallitsemaan lainkaan käsiensä ja jalkojen liikkeitä, vaan huitoo ilmaa epämääräisesti.
– Kehitys etenee päästä jalkoihin. Kun hermosolut myelinisoituvat, lapsi oppii ensin kannattelemaan päätään ja käyttämään käsiään, sitten keskivartaloa ja lopulta jalkojaan, kertoo lasten aivojen kuvantamiseen erikoistunut aivotutkija Jetro Tuulari Turun yliopistosta.
Lapsella on jo syntyessään monia yllättäviä kykyjä.
– Lapsen kuulo kehittyy jo kohdussa raskauden viimeisen kolmanneksen aikana lähes valmiiksi. Lapsi pystyy erottamaan kohdussa ääniä ja oletettavasti niiden tunnesävyjä. Aivokuvantamisen perusteella vastasyntynyt erottaa surullisen äänensävyn muista äänistä.
Lapsen näkökyky ei ole vastasyntyneenä vielä täysin kehittynyt. Silmien liikkeisiin ja katseen tarkentamiseen tarvittavat taidot kehittyvät tyypillisesti kolmen kuukauden ikään mennessä.
Vauvalla on jo syntymästään saakka sosiaaliset valmiudet liittyä omaan perheeseensä ja kulttuuriinsa.
– Vastasyntynyt jopa itkee kieliympäristölleen tyypillisellä tavalla. Esimerkiksi ranskalainen vauva itkee tutkimusten mukaan eri tavalla kuin saksalainen vauva, Tuulari kertoo.
Aivojen kehitystä tapahtuu jopa 28-vuotiaaksi saakka
Lapsen aivojen kehitys on ikään kuin omenapuun oksien leikkaamista, Tuulari kertoo.
– Tarpeettomia oksia leikataan pois, jotta puu tuottaa parempaa satoa. Samalla tavoin aivoista karsiutuu pois tarpeettomia soluja, ja hyödylliset, paljon käytetyt neuronipolut vahvistuvat.
Eräiden lähteiden mukaan vastasyntyneen aivoissa on 100-200 miljardia hermosolua. Aikuisikään tultaessa puolet aivojen hermosoluista on karsiutunut pois, noin 89 miljardiin hermosoluun. Tarpeettomien solujen karsiutuminen tehostaa ja jämäköittää aivojen toimintaan.
Hermosolujen määrä karsiutuu, solujen välisten yhteyksien sekä valkoisen aineen määrä kasvaa.
Näin lapsesta tulee kuukausi kuukaudelta järkevämpi ja taitavampi. Aivojen jäsentymisprosessi jatkuu tutkimusten mukaan 25–28 vuoden ikään saakka.
Voivatko vanhemmat vaikuttaa lapsensa aivojen kehitykseen?
Mutta kuinka paljon vanhemmat voivat tehdä asian eteen?
– Vanhemmat voivat vaikuttaa vauvan aivoihin ensisijaisesti tarjoamalla hyvää perushoivaa, turvallisuutta ja mahdollisuuksia ikätasoiseen leikkiin. Normaalitilanteessa lapsen aivojen kehitystä ei kovin helposti saa pilalle, se on niin vahvaa biologiaa, Tuulari sanoo.
– Aivojen kehitys on evoluutiossa syntynyt prosessi. Vanhemmat voivat luottaa siihen, että kehitys etenee ja neuvola reagoi, jos tarvetta on. Hyvä arki ja leikki ovat paras tuki lapsen aivoille.
Hyvät sekä huonot kokemukset vaikuttavat aivoihin.
Erityisesti lapsen arjessa toistuvat kokemukset jättävät jälkensä neuronipolkuihin. Kun arki muotoutuu voittopuolisesti myönteisistä kokemuksista, satunnaiset vastoinkäymiset voivat jopa vahvistaa lapsen ja perheen toimintakykyä.
– Joskus kirjoitetaan ja puhutaan siihen sävyyn, että vanhempien pitäisi rakentaa lapsensa aivot. Olen sitä mieltä, että lapsi rakentaa itse omat aivonsa vanhempien tuella, Tuulari sanoo.
– Aivoissa on lukemattomia eri osia, joista jokaisella on oma erityinen tehtävänsä ja toiminnallisesti tärkeä roolinsa osana kokonaisuutta. On hankala lähteä poimimaan, mihin kaikkeen vanhemmat voivat vaikuttaa ja mihin eivät.
Tuularin mukaan vauvan aivot eivät tarvitse mitään erityistä aivojumppaa, sparraamista tai harrastuksia. Tavallinen arki on parasta vauvan aivoille.
– Vauvojen aivojumpasta ja harrastuksista ei varmasti ole haittaa. Lisääntynyt huomio ja yhdessäolo viitekehyksestä huolimatta voivat saada aikaan positiivista vaikutusta.
Myöskään kodin stressin vaikutuksista lapsen aivoihin ei Tuularin mukaan tarvitse kantaa korostunutta huolta, mutta vanhempien on hyvä seurata omaa hyvinvointiaan, jotta pystyvät olemaan toistensa ja lapsen tukena.
– Jokaisessa kehitysvaiheessa lapsi saa uusia valmiuksia, ja näiden kehityksen virstanpylväiden kohdalla vanhemmuuteen vaaditaan pientä päivitystä. Näissä kohdissa on aihetta myös iloita, että on saanut tukea lapsen kehitystä jo näin pitkälle, Tuulari toteaa.
Jaa oma kokemuksesi