Jaan tässä minun kokemukseni erosta. Erosimme puolisostani 4 vuoden liiton jälkeen ja lapsemme ollessa 2- vuotias. Olin harkinnut eroa jo pitkään ja asumusero päätös oli minun. Muutin pois omistusasunnostamme ja mies jäi asumaan sinne. Aluksi oli riitaisaa, emmekä pitäneet yhteyttä. Sitten mies alkoi kaivata, kävin "kotona"(asuntomme oli vielä myymättä, enkä ollut vienyt vielä kaikkia tavaroita mm. astioita ja huonekaluja) tekemässä ruokaa, leikkimässä lapsen kanssa jne. Mies puhui, että tekee saunaremontin jouluksi ja voimme muuttaa takaisin kotiin. Yhtääkkiä miehellä ei ollutkaan enää aikaa tavata lastaan (tässä vaiheessa asumuserosta aikaa 4-5kk) ja sain kuulla, että hän tapailee uutta naista, samaan aikaan puhui minulle että me muutamme kotiin. Kaikkein vaikeinta ja toisaalta hauskinta oli, kun menin avaimillani hakemaan kirjaston kirjoja kämpästä. Mies oli lähtenyt töihin mutta tämä uusi nainen oli makkarissa nukkumassa. Siellä hän siis eli ja oli..minä maksoin asunnon lyhennyksiä ja nainen makasi yöt ja päivät siellä. Kohtaaminen oli aika hauska kun hän kömpi yöpaitasiltaan olkkarrin tervehtimään ja minä esittelin vaunuissa olevan lapsemme hänelle. Miehen kavereilta kuulin kuinka tämä uusi nainen oli kertonut ettei halua tavata lasta ja sen takia lapsi ei saanut olla isänsä luonakaan. Mies vieraili sitten meidän luonamme ja väitti minulle ettei ole enää uuden naisen kanssa ja rakastaa minua. Rakastelimme useasti ja joka kerta kun ex kävi luonani. Mikään miehen puheista ei pitänyt paikkaansa. Olin myöhemmin puh. yhteydessä uuteen naiseen ja kysyin onko hän tietoinen siitä että mies ravaa minun luonani ja haluaa jatkaa kanssani. Uusi nainen oli ihan rikki ja sanoi että mies on sanonut että haluaa erota minusta, ei ole koskaan rakastanutkaan minua, olen ihan hullu ja tämä uusi nainen on kaikkea mitä hän toivoa saattaa. Kun tajusin miehen pomppivan kahden naisen välillä edelleen, puhalsin pelin poikki. Uusi nainen jatkoi seurusteluaan miehen kanssa. Kerran baarissa hän (uusi nainen) tuli kännissä avautumaan kuinka hän ei ymmärrä miksi mies kävi vielä luonani..okei sulla on noi isot tissit mutta hänellä toisaalta iso perse..(huh miten lapsellista). Myöhemmin olen saanut kuulla, kuinka uusi nainen on haukkunut minua hulluksi ja vainoharhaiseksi ja kuulin että hän on ottanut silikonirinnat...exäni maksamana..huh. Ei se suhde sitten paria vuotta kauempaa kestänyt. Minusta puhuttiin paskaa kaupungilla minkä kerettiin. Ja kai mä sekopäisesti jossain vaiheessa käyttäydyinkin, kun exä ei lyhentänyt asuntoa, minä maksoin sitä vaikka uusi nainen jo majaili siellä. Ex ei maksanut elatusmaksuja kun piti ostaa kaikkea uudelle naisystävälle. Ei tavannut lasta, vaikka lapsi ikävöi, koska uusi nainen ei halunnut lasta heidän elämäänsä. Mitä tästä minun kokemuksestani voi ehkä saada irti. Ensinnäkään ei voi koskaan tietää onko ero loppulinen molempien mielestä. Jos jompi kumpi vaikka sinun tapauksessa tämä nainen ei ole siihen vielä valmis, vaikka mies on, pitäisi naiselleki antaa aikaa. Mies ei välttämättä ole sinulle totuudenmukainen. Et voi sitä 100% tietää. Näin ole minun tapauksessani. Uusi nainen romahti kun sai tietää ettei asiat olekaan niin kuin mies oli hänelle sanonut. Niin romahdin tosin minäkin. Meillä oli vielä lapsi jutussa mukana,joka teki siitä vielä kamalampaa. Eniten katkeruutta aiheutti se että uuden naisen mukaan tulo oli lapseltamme pois. Omat tunteeni olisin vielä pystynyt käsittelemään. ex- Mieheni ei ole tavannut lastamme sen jälkeen. Olin eromme jälkeen itse vuoden sinkkuna. Tapailin kyllä miehiä vuoden aikana, mutten seurustellut enkä mennyt edes sänkyyn kenenkään kanssa. Vuoden päästä aloin seurustelemaan ja olen samassa suhteessa edelleen ja lapsi on saanut "varaiskän" joka rakastaa lasta ehdoitta. Eli minunkin tapauksessani: vaikka HUOM itse halusin asumuseroa, kun tilanne oli mahdoton, en halunnut lopullista eroa. Mieskin vakuutteli mulle että palataan takaisin yhteen vaikka samalla kiinnittyi toiseen naiseen. Se kertoo siitä että tunteet voivat olla todellakin sekaisin eron jälkeen ja kyllä siinä paikkaillaan jotakin jos rynnätään uuteen suhteeseen heti ja useat tarinat sen kertovat ettei siitä tule mitään. Minä käsittelin asiaa monelta kantilta: toisaalta vihasin uutta naista, ja välillä syytin häntä perheeni hajoamisesta. Miksi hänen piti tunkea siihen? Jos ei olisi tunkenut ja kieltänyt miestäni tapaamasta lasta, olisimmeko voineet saada asiat selville? Toisaalta, juttelin naisen kanssa useasti puhelimessa ja itkimme yhdessä ja ymmärsin hänen tuskansa. Ihmisten tunteet eivät ole leikin asia. Siksi olen samaa mieltä kuin jotkut yläpuolella. Vaikka harkinta-aika on vain lakia, se on hyväksi rauhoittaa tilannetta, vaikka kuinka eroa olisi suunnitellut tai päättänyt jo ajat sitten. Jos rakkautenne tämän uuden miehen kanssa on niin vahvaa, se kyllä kestää sen, että annat miehelle ja eron jälkitilalle tilaa ja astut askeleen taaksepäin. Jos se ei sitä kestä, ei se olisi kestänyt muutenkaan.
