järjetöntä menoa
Nyt on pakko kysyä yleistä mielipidettä, tai jos jollain on kokemusta niin saa kertoa. Nykyisellä miehelläni on hänen exänsä kanssa kolme lasta jotka ovat pian kaikki teini-ikäisiä. Heillä oli reilu vuosi sitten riitaisa ero lähinnä raha-asioista mutta asiat saatiin lopulta selvitettyä asianajajien kanssa. Heillä on koko ajan ollut yhteishuoltajuus ja viikko-viikko asuminen käytössä koska asuvat tarkoituksella lähekkäin että lasten ympäristö on pysynyt samana, koulut ja harrastukset ja kaverit yms. Lasten isä asuu edelleenkin samassa omakotitalossa jossa ennenkin, jossa lapsilla on omat huoneet jne. Äidille ostettiin asunto siis läheltä, ja kaikki on mennyt hyvin.
Nyt äiti onkin tavannut uuden miehen, joka asuu 200km päässä ja äiti on päättänyt tämän uuden miehensä kanssa että he asettuvat sinne 200km päähän ja perustavat uusioperheen (6 lasta yhteensä). Äiti myös kertoi että sekä äidin että tämän tulevan uusioperheen isän työpaikoistakaan ei ole enää varmuutta mutta heillä on HAAVE että kaikki he asuisivat like a one big happy family tuolla uudella paikkakunnalla. Luonnollisesti voi tulla eteen, että lasten isä joutuu maksamaan lisää siis elareitakin koska jos heillä ei työpaikkojakaan kohta ole (äiti itse tämän sanoi)... Äiti ilmoitti tästä asiasta lasten isälle tuosta noin vaan, että näin tulee käymään. Mies ei luonnollisestikaan halua päästää lapsiaan 200km päähän koska haluaa olla lastensa kanssa eikä VARSINKAAN alkaa maksamaan tästä järjettömyydestä vielä tuohon uusiooerheeseen lisää rahaa. Erosta on kulunut siis reilu vuosi, lapset ovat tästä juuri ja juuri toipuneet ja nyt heidän pitäisi lähteä kohta eroon isästään (joka on lapsille hyvin rakas ja lapset luonnollisesti tälle isälle) ihan uuteen ympäristöön uuden aikuisen ihmisen ja toisten kolmen lapsen keskelle. Jättää koulut ja harrastukset ja kaikki. Tapaisivat isäänsä sitten... milloin?? Kun nyt on ollut viikko-viikko systeemi. Voiko tälläistä järjettömyyttä oikeasti tapahtua ja miten itse suhtautuisitte? Eihän tämä todellakaan voi olla lasten etu?? Isä tietenkin taistelee lapsistaan viimeiseen saakka, mutta koska on luovuttanut äidille lähivanhemmuuden niin periaatteessa äiti kai VOI viedä lapset mukanaan vaikka väkisin. Äiti on siis nyt jo kaiken aikansa uudella paikkakunnalla koska on aloittanut opiskelunsa siellä. Lasten viikoilla äiti matkustaa joka päivä päiviksi opiskelemaan tuonne uudelle paikkakunnalle eli lapset näkevät äitiää äidin viikoilla ehkä pari tuntia päivässä.
Eihän asia minulle kuulu sinänsä, mutta mielestäni tuo on niin järjetöntä lasten kannalta ja se että äiti ei pysty ajattelemaan ketään muuta kuin itseään.
Nyt äiti onkin tavannut uuden miehen, joka asuu 200km päässä ja äiti on päättänyt tämän uuden miehensä kanssa että he asettuvat sinne 200km päähän ja perustavat uusioperheen (6 lasta yhteensä). Äiti myös kertoi että sekä äidin että tämän tulevan uusioperheen isän työpaikoistakaan ei ole enää varmuutta mutta heillä on HAAVE että kaikki he asuisivat like a one big happy family tuolla uudella paikkakunnalla. Luonnollisesti voi tulla eteen, että lasten isä joutuu maksamaan lisää siis elareitakin koska jos heillä ei työpaikkojakaan kohta ole (äiti itse tämän sanoi)... Äiti ilmoitti tästä asiasta lasten isälle tuosta noin vaan, että näin tulee käymään. Mies ei luonnollisestikaan halua päästää lapsiaan 200km päähän koska haluaa olla lastensa kanssa eikä VARSINKAAN alkaa maksamaan tästä järjettömyydestä vielä tuohon uusiooerheeseen lisää rahaa. Erosta on kulunut siis reilu vuosi, lapset ovat tästä juuri ja juuri toipuneet ja nyt heidän pitäisi lähteä kohta eroon isästään (joka on lapsille hyvin rakas ja lapset luonnollisesti tälle isälle) ihan uuteen ympäristöön uuden aikuisen ihmisen ja toisten kolmen lapsen keskelle. Jättää koulut ja harrastukset ja kaikki. Tapaisivat isäänsä sitten... milloin?? Kun nyt on ollut viikko-viikko systeemi. Voiko tälläistä järjettömyyttä oikeasti tapahtua ja miten itse suhtautuisitte? Eihän tämä todellakaan voi olla lasten etu?? Isä tietenkin taistelee lapsistaan viimeiseen saakka, mutta koska on luovuttanut äidille lähivanhemmuuden niin periaatteessa äiti kai VOI viedä lapset mukanaan vaikka väkisin. Äiti on siis nyt jo kaiken aikansa uudella paikkakunnalla koska on aloittanut opiskelunsa siellä. Lasten viikoilla äiti matkustaa joka päivä päiviksi opiskelemaan tuonne uudelle paikkakunnalle eli lapset näkevät äitiää äidin viikoilla ehkä pari tuntia päivässä.
Eihän asia minulle kuulu sinänsä, mutta mielestäni tuo on niin järjetöntä lasten kannalta ja se että äiti ei pysty ajattelemaan ketään muuta kuin itseään.
