Äiti viemässä lapset 200km päähän isästään -mitä mieltä tästä tapauksesta?

On yhteishuoltajuus mutta se nainen on lähivanhempi. Tästäkin asiasta meinasi aikoinaan tulla riita mutta mies lopulta myöntyi antamaan lähivanhemmuuden äidille. Äiti mm.huijasi kelalta lapsilisät itselleen niin että muutti fyysisesti pois mutta jätti kirjat exälle eli entiseen yhteiseen kotiin. Ei suostunut muuttamaan niitä pois. Siis niin törkeä ämmä ettei toista. Kovin moni ei todellakaan tiedä tämän naisen todellista luonnetta . Niin herttainen ja ihana hän on ulospäin mutta mätä sisältä, sen on osoittanut nyt kaikilla toimillaan. Oikeuteenhan tämä muuttoasiakin menee ja kovin on varma voitostaan. Toivon sydämeni pohjasta että lähivanhemmuus siirtyy isälle koska kaikki järjelliset faktatkin tät puoltaisi.

 

Ap:n teksti kuulostaa juurikin niin puolueelliselta kuin vastarakastanuneen naisen miehensä puolustusteksti voi kuulostaa. Mukana on varmasti ihan hitosti liiottelua ja nyyhkytarinan makua, kauhistelua ja oman sädekehän kiillotusta kun on olevinaan ihana äitipuoli.

Pyyyyyyyh, sanon minä. Annahan olla, asia ei sinulle kuulu. Lapset ovat teinejä ja tekevät niinkun haluavat, siinä ei iskän ja äiskän sanat paina.

Ja taas näitä..voikun oliskin liioiteltua. Vastarakastunut. Sinähän sen tiedätkin! en ole ryhtymässä äitipuoleksi , kyllä heillä ihan tämä oma ihana äitinsä on. Mutta hyvää elämää sinullekin.

 

Noita on tosi paljon. Uusi työ/koulutus tai paluumuutto toiselle (koti)paikkakunnalle tulee, ja lapsi matkustaa säännöllisesti tätä väliä. Isä voi tulla vastaan tai hoitaa kuljetukset miten parhaaksi näkee. Ei se elämä mene aina niin käsikirjoituksen mukaan, että kaikki pysyy 18 vuotta samalla paikkakunnalla. Jos lapset ovat tosiaan jo teini-ikäisiä niin muutto voi olla heille jännittävä ja kiva asia, vaikka entiset kaverit ja koulu jää.

 

kyllä mä ainakin pyrkisin välttämään muuttamasta teini-ikäisiä

 

Ja taas näitä..voikun oliskin liioiteltua. Vastarakastunut. Sinähän sen tiedätkin! en ole ryhtymässä äitipuoleksi , kyllä heillä ihan tämä oma ihana äitinsä on. Mutta hyvää elämää sinullekin.

Jos et ole vastarakastunut, olet siis perheenrikkoja? Kuka pitää äidin puolia? Ehkä se kamala juttu onkin se että äitikin on löytänyt suhteen? Tiedätkö, olen 25 vuotta työkseni setvinyt näitä kuvioita ja tiedän mistä on kyse kun tekstejäsi luen. Toinen vaihtoehto on että valehtelet. Kolmas on se, ettet osaa ilmaista itseäsi.

 

Luin koko tämän ketjun ja ap olet siinä asiassa oikeassa, että lasten elämä tulee radikaalisti muuttumaan, kun samalla kertaa vaihtuu koulu, kaverit jää ja toista vanhempaa näkee vähemmän.

Mutta kolikolla on aina kaksi puolta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Jos tämä äiti on löytänyt rakkauden hänellä on valintana muuttaa rakkaudenkohteen luoksi lapsien kanssa tai ilman lapsia tai olla kokonaan muuttamatta.
Hän on päättänyt muuttaa, hän tuntee omat lapsensa ja on varmaankin ajatellut, että he pystyvät hyvin sopeutumaan uusiin ympyröihin.
Sekä ovat sen verran vanhoja, että voivat vaikka junalla tai linja-autolla käydä isän luona, kun on tapaamisaika.

Kirjoitit ap, että erosta on vain vuosi aikaa.
Vuosi on sitä surutyötä vielä, ja silloin tulee napattua itselleen laastarisuhde.
Joskus ne kestää, joskus ei.
Toivottavasti tämä sitten kestää, kun tulee muutto ja kaikkea lapsille.

Mutta sitä ihmettelen, että sinä ap, joka olet reilun puolivuotta ? tai milloin sitten eron jälkeen tapasittekin, kuitenkin alle vuoden, ollut tämän miehen kanssa.
Niin otat tähän tapailuaikaan nähden turhan kiihkeän suhtautumisen tähän.

En usko, että olet alle vuodessa vielä rakentanut täydellistä suhdetta lapsiin, joilla vielä erotoipuminenkin ollut käsiteltävänä.

Minusta saisit antaa tilaa tälle miehellä ja entiselle vaimolleen järjestää tämä juttu, ilman sekaantumista

 

Kuulostaa niin tutulta! Siis tuo kuvaus tuosta äidistä..

Sanoisin, että miehelläsi on ihan hyvät lähtökohdat lähteä vaatimaan lapsen asumista itselleen. Lapsilla ei ole vakiintuneita olosuhteita asua ensisijaisesti äidin kanssa, kun on tuo vuoroviikkosysteemi ollut. Sossut tekee olosuhdeselvityksen, ja kyllä siinä otetaan huomioon koulu ja muut jo tuon ikäisillä vakiintuneina olosuhteina. Ja tässähän on juuri suuria muutoksia tapahtumassa, äitejä suositaan yhä, mutta ratkaisuissa pyritään kuitenkin ottamaan ensisijaisesti huomioon lasten etu. Tuon ikäiset saavat myös itse kertoa kantansa asiasta ja todennäköisesti se nimenomaan sitten painaa eniten.

Sitten vaan toivomaan, että tuo äiti ei saa lapsia manipuloitua puolelleen. Rumaksi voi mennä, mutta kyllä kannustaisin yrittämään sitä lähihuoltajuuden muuttamista isälle.

 

Noita on tosi paljon. Uusi työ/koulutus tai paluumuutto toiselle (koti)paikkakunnalle tulee, ja lapsi matkustaa säännöllisesti tätä väliä. Isä voi tulla vastaan tai hoitaa kuljetukset miten parhaaksi näkee. Ei se elämä mene aina niin käsikirjoituksen mukaan, että kaikki pysyy 18 vuotta samalla paikkakunnalla. Jos lapset ovat tosiaan jo teini-ikäisiä niin muutto voi olla heille jännittävä ja kiva asia, vaikka entiset kaverit ja koulu jää.

On eri asia, jos esim. työtön vanhempi saa työpaikan toiselta paikkakunnalta tai muuta pakottavaa syytä. Mutta sen verran muistan omasta nuoruudestani, että en lähtisi suunnittelemaan muuttoja lasten ollessa teini-ikäisiä. En ainakaan paikkakunnalta toiselle. Sen ikäisille on kaverit, ystävät, seurustelukumppanit ja ihastukset niin tärkeitä, ja muutto voi vaikuttaa koulunkäyntiin huonolla tavalla etenkin lukiossa.

Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan niin, että kun rakastutaan, muutetaan heti yhteen ja kaikki on ihanaa. Se voi mennä niinkin, että neljästä lapsesta yhdelle muutto on "jännittävää ja kivaa" ja kolmen muun elämä menee sekaisin. Tai sitten päinvastoin - mutta itse en haluaisi yhdenkään lapseni elämää pistää sekaisin täysin vapaaehtoisen muuton takia. On todella epätodennäköistä, että kaikille neljälle teini-ikäiselle lapselle perheen muutto olisi positiivinen asia.

Aikuiselle vuosi on lyhyt aika, eikä muutamakaan vuosi ole mahdoton. Joten jos lapset ovat jo yli 12, kai se vanhempi voisi sinnitellä nykyisellä paikkakunnalla vielä muutaman vuoden. Miksi ei voisi olla etäsuhteessa sen aikaa ja pikku hiljaa suunnitella tulevaa yhteenmuuttoa? Jos lapset ovat välillä isällää, voisi äiti silloin mennä uuden miehensä luo. En itse kyllä käsitä, mikä kiire ja hinku aikuisella on muuttaa yhteen - ja edelleen kysyn miksi aina se muuttaja on nainen? Ymmärrän, että lapseton sinkku voi muuttaa rakastettunsa perässä, mutta eihän perheellisen naisen elämä ole noin vaan siirreltävissä, kun hänellä on ne lapset, joilla on oma elämänsä.

 

Koko ajanhan on ollut kyse isän oikeuksista, isän halusta elää lastensa kanssa ja pysyä heidän elämässä, miksi ihmeessä ihmiset takerrutte ap:n kiihkeyteen ja alatte ARVAILLA asioita, kertokaa vain onko oikein isää kohtaan jos exä toimii kuten nyt annetaan ymmärtää. Ja onko se oikein lapsia kohtaan? Mitä jos exän uusi suhde ei kestä, löytyy heti taas uusi vaikka ulkomailta, taasko mennään lasten kanssa kun ruoho vihertää? Missä on oman onnen tavoittelun raja jos on kolme lasta hankkinut? Eikö ne lapset pidä asettaa etusijalle, kokonaisuus myös, sitten tulee omat asiat? Miksi hän eli exä ei ala reissunaiseksi, miksi lasten pitää se tehdä, vieläpä kolmen lapsen, eli kyllä tässä paistaa kaikesta kiihkoilusta huolimatta exän täysin epäsopiva, sovittelematon ja itserakas oman edun hoitaminen, ainakin minun mielestäni.

Ja sinä joka aloit ap:n puolen vuoden ajanjaksoja julkistaa, entä jos hän on tuntenut jo lapsuudesta ko miehen, entä jos he ovat tunteneet jo vuosia ja nyt eron myötä alkaneet seurustella, entä jos ja jos.. Ja hänhän nimenomaan ei sekaannu, vaan kihisee kiukkuaan täällä, fiksusti tehty vai mitä? Lueppa läpi miten hän sanoo että tekisi mieli puuttua. Lukekaa ihmiset oikein jos otatte kantaa tai syyllistätte. Olette osittain ärsyttäviä kun tulkitse niin asioita mitä ei voi tietää. Toki kantaa saa ottaa, mutta ei edes sadan vuoden kokemus auta nettikeskusteluissa, ihmiset todella kirjoittaa eri tavalla, jos et ihmistä tunne, et tiedä miten hän kirjoittaa. Pohtikaa asetelmaa, älkää ihmisiä.

Onko se oikein jos noin tekee, onko se lasten etu, onko se reilua isää kohtaan, vai onko kuvattu ex nyt liian rakastunut ja unohtaa oleellisen? Ught, olen puhunut.

 

On eri asia, jos esim. työtön vanhempi saa työpaikan toiselta paikkakunnalta tai muuta pakottavaa syytä. Mutta sen verran muistan omasta nuoruudestani, että en lähtisi suunnittelemaan muuttoja lasten ollessa teini-ikäisiä. En ainakaan paikkakunnalta toiselle. Sen ikäisille on kaverit, ystävät, seurustelukumppanit ja ihastukset niin tärkeitä, ja muutto voi vaikuttaa koulunkäyntiin huonolla tavalla etenkin lukiossa.

Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan niin, että kun rakastutaan, muutetaan heti yhteen ja kaikki on ihanaa. Se voi mennä niinkin, että neljästä lapsesta yhdelle muutto on "jännittävää ja kivaa" ja kolmen muun elämä menee sekaisin. Tai sitten päinvastoin - mutta itse en haluaisi yhdenkään lapseni elämää pistää sekaisin täysin vapaaehtoisen muuton takia. On todella epätodennäköistä, että kaikille neljälle teini-ikäiselle lapselle perheen muutto olisi positiivinen asia.

Aikuiselle vuosi on lyhyt aika, eikä muutamakaan vuosi ole mahdoton. Joten jos lapset ovat jo yli 12, kai se vanhempi voisi sinnitellä nykyisellä paikkakunnalla vielä muutaman vuoden. Miksi ei voisi olla etäsuhteessa sen aikaa ja pikku hiljaa suunnitella tulevaa yhteenmuuttoa? Jos lapset ovat välillä isällää, voisi äiti silloin mennä uuden miehensä luo. En itse kyllä käsitä, mikä kiire ja hinku aikuisella on muuttaa yhteen - ja edelleen kysyn miksi aina se muuttaja on nainen? Ymmärrän, että sinkku voi muuttaa rakastettunsa perässä, mutta eihän perheellisen naisen elämä ole noin vaan siirreltävissä, kun hänellä on ne lapset, joilla on oma elämänsä.

Ihan samaa mieltä, enkä itse muuttaisi tuon naisen tapauksessa ellei olisi lähes satavarmaa et lapsille muutos on hyvä. Mutta kun ei ihmisiä voi velvoittaa elämään ilman riskejä ja muuttaminen paikkakunnalta toiselle ei ole tavatonta, moni lapsi muuttaa ihan pienenäkin kauaksi toisesta vanhemmasta. Lapset voi kotiutua erittäin hyvin tai sitten niin kun sanoit, pistää vastaan jne.

 

[QUOTE="Sanna";30313025]Luin koko tämän ketjun ja ap olet siinä asiassa oikeassa, että lasten elämä tulee radikaalisti muuttumaan, kun samalla kertaa vaihtuu koulu, kaverit jää ja toista vanhempaa näkee vähemmän.

Mutta kolikolla on aina kaksi puolta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Jos tämä äiti on löytänyt rakkauden hänellä on valintana muuttaa rakkaudenkohteen luoksi lapsien kanssa tai ilman lapsia tai olla kokonaan muuttamatta.
Hän on päättänyt muuttaa, hän tuntee omat lapsensa ja on varmaankin ajatellut, että he pystyvät hyvin sopeutumaan uusiin ympyröihin.
Sekä ovat sen verran vanhoja, että voivat vaikka junalla tai linja-autolla käydä isän luona, kun on tapaamisaika.
[/QUOTE]

Teini-ikäisten kohdalla ei ole kyse vain isästä - sen ikäisille voivat omat ystävät ja kaverit olla melkein tärkeämpiä kuin omat vanhemmat. Tai siltä se voi ainakin tuntua. Moni vanhempi ajattelee turhan ruusuisesti lasten sopeutumisesta muutoksiin, ja voi suhtautua turhan kevyesti esim. ystävistä eroamisen aiheuttamaan kriisiin tyyliin "kyllähän sieltä uudelta paikkakunnalta aina löytyy uusia kavereita". Mutta ei se enää tuon ikäisten kohdalla ole niin simppeliä. Ystävistä eroon joutuminen voi olla teinille pahempi asia kuin jos aikuinen joutuisi eroon kumppanistaan. Tuossa esimerkissä äidillä on valtava polte muuttaa yhteen uuden miehensä kanssa, mutta yhtä lailla hänen lapsillaan voi olla suuri tarve ja halu olla oman viiteryhmänsä parissa. Aina voi käydä niinkin, että uudelta paikkakunnalta ei löydäkään paikkaansa eikä saa ystäviä - se voi tuntua teini-ikäisestä ihan musertavalta. Kaikki kun eivät ystävysty enää tuossa iässä sen naapurin Liisan kanssa, joka nyt vaan sattuu olemaan samanikäinen - vaikka vielä päiväkoti-iässä niin olisi saattanut käydäkin.

En tajua, mikä estää aikuista olemasta onnellinen, vaikka ei heti voisikaan muuttaa yhteen uuden kumppanin kanssa. Kuitenkin voi seurustella ja tuo äitihän voisi itse olla lasten isäviikkoina miehensä luona - puolet ajasta siis. Kai sillä lailla voisi jonkin aikaa mennä.

 

Kaikki on suhteellista. Esimerkiksi välimatkat.

Nainen haluaa muuttaa uuden miehen luokse ilmeisesti siksi, että 200 km välimatka on liian raskas usein kuljettavaksi.
Tämä sama 200 km on kuitenkin palstalaisten mielestä ihan sopiva matka hänen murrosikäisille lapsilleen ja ex-miehelle?
Ja muistuu tässä mieleen keskusteluketju muutaman viikon takaa, jossa kuorossa kauhisteltiin, kun erään naisen mies ei suostunut muuttamaan yrityksen toimitiloihin yhdistettyä asuntoaan keskustaan, jonne oli matkaa epäinhimilliset 8 km autollisella naisella.
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2401993-voisitko-erota-taman-takia/

 

Ihan samaa mieltä, enkä itse muuttaisi tuon naisen tapauksessa ellei olisi lähes satavarmaa et lapsille muutos on hyvä. Mutta kun ei ihmisiä voi velvoittaa elämään ilman riskejä ja muuttaminen paikkakunnalta toiselle ei ole tavatonta, moni lapsi muuttaa ihan pienenäkin kauaksi toisesta vanhemmasta. Lapset voi kotiutua erittäin hyvin tai sitten niin kun sanoit, pistää vastaan jne.

Ei toki tarvitse elää ilman riskejä, mutta itse en äitinä ja entisenä teininä uskaltaisi ottaa tuollaista riskiä lasten kohdalla : /

Ja on tuossa kyllä sekin puoli, että vaikka on erottu, niin minusta pitäisi kuitenkin sillä lailla kasvattaa lapset yhdessä, että kumpikin vanhempi turvaisi parhaansa mukaan lapsille oikeuden siihen perheeseen, joka lasten näkökulmasta on heidän ensisijainen perheensä. Todennäköisesti se on tuon ikäisille ne omat vanhemmat. (Vaikka vanhemman uusi kumppani olisi vanhemman omasta mielestä aivan ihana ja täydellinen isä/äitipuoli, niin lasten näkökulmasta hän on vanhemman poika/tyttöystävä.) Molempien vanhempien intresseissä pitäisi olla lasten oikeus molempiin vanhempiin - ja oikeus elää arkea ja normaalia elämää kummankin kanssa. Ei olisi hullumpi idea, että kumpikin vaikka sitoutuisi asumaan samalla paikkakunnalla lasten lapsuuden ja nuoruuden - toki pakottavista syistä, kuten työn takia, tuollaista päätöstä ei aina voi pitää. Mutta luulisi omien lasten painavan vaakakupissa kuitenkin enemmän kuin kohtalaisen uuden seurustelukumppanin!

 

Kuullostaa näin miehen ja isän näkökulmasta ihan hirveältä. Voiko lähivanhempi tosiaan tehdä ihan mitä haluaa? Jos isä vielä yhteishuoltajana niin luulis iolevan jotain merkitystä silläkin vai eikö se miesten kohdalta pidäkkään paikkaansa?

Itse muutan juuri kohtapuoliin lähelle lapsia että saan tavata heitä useammin.
Ilman lapsia en todellakaan muuttaisi sinne. Onneksi exä ilmeisesti aikoo asua siellä paikkakunnalla vielä pitkään? En tiedä kun ei ole kertonut mutta ei ole ainakaan kertonut muuttavansa muualle.

Mielestäni liian usein vain käy niin että lähivanhemman, joka useimmiten on nainen, mielipide/halut saa määrätä kaiken. Ei ole ainakaan LASTEN edun mukaista että heidät viedään 200km päähän isästään ja eroperheiden ainakin pitäisi ajatella nimenomaan lapsiansa. Ei omia halujansa..

On tietenkin hienoa sanoa että "kunhan äiti on onnellinen" ja muuta paskaa. = Itsekästä.
Jos on tehnyt lapsia maailmaan niin pitäisi pitää huolta että tulee ajateltua lapsen parasta.

 

Teini-ikäisten kohdalla ei ole kyse vain isästä - sen ikäisille voivat omat ystävät ja kaverit olla melkein tärkeämpiä kuin omat vanhemmat. Tai siltä se voi ainakin tuntua. Moni vanhempi ajattelee turhan ruusuisesti lasten sopeutumisesta muutoksiin, ja voi suhtautua turhan kevyesti esim. ystävistä eroamisen aiheuttamaan kriisiin tyyliin "kyllähän sieltä uudelta paikkakunnalta aina löytyy uusia kavereita". Mutta ei se enää tuon ikäisten kohdalla ole niin simppeliä. Ystävistä eroon joutuminen voi olla teinille pahempi asia kuin jos aikuinen joutuisi eroon kumppanistaan. Tuossa esimerkissä äidillä on valtava polte muuttaa yhteen uuden miehensä kanssa, mutta yhtä lailla hänen lapsillaan voi olla suuri tarve ja halu olla oman viiteryhmänsä parissa. Aina voi käydä niinkin, että uudelta paikkakunnalta ei löydäkään paikkaansa eikä saa ystäviä - se voi tuntua teini-ikäisestä ihan musertavalta. Kaikki kun eivät ystävysty enää tuossa iässä sen naapurin Liisan kanssa, joka nyt vaan sattuu olemaan samanikäinen - vaikka vielä päiväkoti-iässä niin olisi saattanut käydäkin.

En tajua, mikä estää aikuista olemasta onnellinen, vaikka ei heti voisikaan muuttaa yhteen uuden kumppanin kanssa. Kuitenkin voi seurustella ja tuo äitihän voisi itse olla lasten isäviikkoina miehensä luona - puolet ajasta siis. Kai sillä lailla voisi jonkin aikaa mennä.

Me ei tiedetä mitä kaikkea äidillä on painamassa vaakakupissa, parempi työ tms. Tai se voi olla hänen kotikaupunkinsa ja hän on odottanut jo vuosia tätä tilaisuutta.

Anyway aapee haukkuu melkoisen puolueellisesti äitiä, joten haiskahtaa ikävältä ainakin minun korviin. Lapsen etu ei ole, että äitipuoli ämmittelee yms heidän äitiään.

 

Kaikki on suhteellista. Esimerkiksi välimatkat.

Nainen haluaa muuttaa uuden miehen luokse ilmeisesti siksi, että 200 km välimatka on liian raskas usein kuljettavaksi.
Tämä sama 200 km on kuitenkin palstalaisten mielestä ihan sopiva matka hänen murrosikäisille lapsilleen ja ex-miehelle?
Ja muistuu tässä mieleen keskusteluketju muutaman viikon takaa, jossa kuorossa kauhisteltiin, kun erään naisen mies ei suostunut muuttamaan yrityksen toimitiloihin yhdistettyä asuntoaan keskustaan, jonne oli matkaa epäinhimilliset 8 km autollisella naisella.
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2401993-voisitko-erota-taman-takia/

Muistan tuon 8km-keskustelun. Mutta siinähän oli kyse siitä, että mies ja nainen kumpikin kokivat sen matkan hankalaksi, kyse ei siis ollut vain siitä, ettei nainen halunnut sitä kulkea. Ja kyse oli muustakin, esim. asuinpaikasta. Vaikutti siltä, että sen pariskunnan kohdalla kumpikin halusi elämältä ihan eri asioita, ja siksi tilanne oli muuttunut ongelmalliseksi. Vähän eri asia siis - siinä oli kyse aikuisten intresseistä, tässä keskustelussa lasten oikeuksista.

 

Koko ajanhan on ollut kyse isän oikeuksista, isän halusta elää lastensa kanssa ja pysyä heidän elämässä, miksi ihmeessä ihmiset takerrutte ap:n kiihkeyteen ja alatte ARVAILLA asioita, kertokaa vain onko oikein isää kohtaan jos exä toimii kuten nyt annetaan ymmärtää. Ja onko se oikein lapsia kohtaan? Mitä jos exän uusi suhde ei kestä, löytyy heti taas uusi vaikka ulkomailta, taasko mennään lasten kanssa kun ruoho vihertää? Missä on oman onnen tavoittelun raja jos on kolme lasta hankkinut? Eikö ne lapset pidä asettaa etusijalle, kokonaisuus myös, sitten tulee omat asiat? Miksi hän eli exä ei ala reissunaiseksi, miksi lasten pitää se tehdä, vieläpä kolmen lapsen, eli kyllä tässä paistaa kaikesta kiihkoilusta huolimatta exän täysin epäsopiva, sovittelematon ja itserakas oman edun hoitaminen, ainakin minun mielestäni.

Ja sinä joka aloit ap:n puolen vuoden ajanjaksoja julkistaa, entä jos hän on tuntenut jo lapsuudesta ko miehen, entä jos he ovat tunteneet jo vuosia ja nyt eron myötä alkaneet seurustella, entä jos ja jos.. Ja hänhän nimenomaan ei sekaannu, vaan kihisee kiukkuaan täällä, fiksusti tehty vai mitä? Lueppa läpi miten hän sanoo että tekisi mieli puuttua. Lukekaa ihmiset oikein jos otatte kantaa tai syyllistätte. Olette osittain ärsyttäviä kun tulkitse niin asioita mitä ei voi tietää. Toki kantaa saa ottaa, mutta ei edes sadan vuoden kokemus auta nettikeskusteluissa, ihmiset todella kirjoittaa eri tavalla, jos et ihmistä tunne, et tiedä miten hän kirjoittaa. Pohtikaa asetelmaa, älkää ihmisiä.

Onko se oikein jos noin tekee, onko se lasten etu, onko se reilua isää kohtaan, vai onko kuvattu ex nyt liian rakastunut ja unohtaa oleellisen? Ught, olen puhunut.

Anteeksi mitä ?
Jos nyt ajatellaan yleisesti tätä asiaa, niin tässä ei ole kyseessä isän oikeudet ja isän halut, eikä tässä pitäisi olla kyseessä äidinkään oikeudet eikä halut.
Tärkeitä ovat lapset ja se, että heidän elämässään heille kaksi tärkeintä ihmistä äiti ja isä saavat hoidettua tämän eronjälkeisen elämän, niin, että lapsista ei tehdä pelinappuloita, siinä nokkimispelissä, jota jotkut eronneet vanhemmat harrastaa.

Mutta kun valitettavasti elämä ei ole satukirjan ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti satu.
On rakennettava elämä jossa kaikki ovat onnellisia ja se on mahdottomuus, joku tulee aina kärsimään.

Ensimmäinen suurin ja mullistavin muutos tässä kuviossa oli lapsille se kun vanhemmat päättivät erota.
Nämä seuraavat muutokset ovat siitä seurausta.
Jokaisella on syynsä eroon ja varmasti tämäkin pari teki kaikkensa saadakseen liiton vaikeuden voitettua, mutta eivät pystyneet siihen.

Nyt on vain rakennettava elämä uudestaan.
Molemmilla vanhemmilla on nyt uusi rakkaus elämässään ja valitettavasti se rakkaus äidin puolelta ei löytynyt siitä naapurista.

Ei, ei se muutto ole reilua lapsille, mutta ei ole reilua äidille olla olematta rakkauden kohteensa kanssa. Isällä oikeus olla uudessa suhteessa myös.
Ei tähän kuvioon ole helppoa ratkaisua, toivottavasti tämä pari saa edes jonkinlaisen selvyyden asioihin.
Mutta toivoisin, että ap osaisi olla puolueettomasti hissukseen, ilman voivottelua tai muuta tälle isälle.
tuo stressaaminen ja voivottelu, vaikuttaa isän mielialaan ja johtaa pahimmassa tapauksessa sopuratkaisun löytymisen katoamiseen

 

Me ei tiedetä mitä kaikkea äidillä on painamassa vaakakupissa, parempi työ tms. Tai se voi olla hänen kotikaupunkinsa ja hän on odottanut jo vuosia tätä tilaisuutta.

Anyway aapee haukkuu melkoisen puolueellisesti äitiä, joten haiskahtaa ikävältä ainakin minun korviin. Lapsen etu ei ole, että äitipuoli ämmittelee yms heidän äitiään.

Nyt puhutaankin se mukaan, mitä tietoja meillä on. Voihan muuten keksiä argumentteja puolin ja toisin. Tämänhetkisen tiedon mukaan kyse on vain siitä uudesta miehestä. Tuota vanhalle kotipaikkakunnalle muuttamista en pidä hyvänä syynä - jos on jo vuosikausia haikaillut sinne, jaksanee odottaa kyllä vielä muutaman vuoden, jos ei aikaisemminkaan saanut aikaiseksi muuttaa (esim. silloin kun lapset olisivat olleet pienempiä eikä muutto olisi ollut heille niin suuri kriisi). Ja muutenkin on pienempi paha, että äiti kaipaa vanhaan kotikaupunkiinsa kuin että hänen teinilaumansa joutuisi kaipaamaan kotikaupunkiinsa.

En niinkään ota itse kantaa tuohon yksittäiseen tapaukseen, vaan puhun yleisellä tasolla tällaisista tilanteista. Minusta teinejä ei vaan heitellä ympäriinsä kaupungista toiseen aikuisten vaihtelunhalun vuoksi, se on tosi ikävä temppu omille lapsille.

 

[QUOTE="sanna";30313109]
Ei, ei se muutto ole reilua lapsille, mutta ei ole reilua äidille olla olematta rakkauden kohteensa kanssa.
[/QUOTE]

Ei kai mikään estäkään? Saahan äiti olla suhteessa kenen kanssa haluaa. Mutta onko se kauhean epäreilua ja ihan kamala uhraus, jos lasten takia ei muutakaan ihan heti miehen luo 200km:n päähän uusperhehaaveet mielessään? Minusta ihan normaalia ottaa huomioon läheiset ja rakkaat ihmiset. Äitihän ei oikeastaan joudu luopumaan yhtään mistään, mutta jos perhe muuttaisi, joutuisivat lapset luopumaan paljosta. Millä lailla se sitten ei olisi epäreilua?

Jotenkin kamalan lapsellista, jos aikuinen (ilmeisesti joku nelikymppinen) kokisi asian niin, että "epäreilua kun en saa olla mun rakkaan kanssa" - vaikka kuitenkin saa olla. Minusta hyvä kompromissi lasten nuoruusvuosien ajan olisi äidin vuoroviikot miehen luona. Aikuisen täytyy ymmärtää asioita vähän muunkin kuin oman navan ympäriltä. Ja ainahan sekin vaihtoehto on, että jos lapset tuntuvat kauhealta esteeltä oman rakkaussuhteen kannalta, niin muuttaa yksin sen miehen luo ja antaa lasten jäädä halutessaan isälle.

 

Nyt puhutaankin se mukaan, mitä tietoja meillä on. Voihan muuten keksiä argumentteja puolin ja toisin. Tämänhetkisen tiedon mukaan kyse on vain siitä uudesta miehestä. Tuota vanhalle kotipaikkakunnalle muuttamista en pidä hyvänä syynä - jos on jo vuosikausia haikaillut sinne, jaksanee odottaa kyllä vielä muutaman vuoden, jos ei aikaisemminkaan saanut aikaiseksi muuttaa (esim. silloin kun lapset olisivat olleet pienempiä eikä muutto olisi ollut heille niin suuri kriisi). Ja muutenkin on pienempi paha, että äiti kaipaa vanhaan kotikaupunkiinsa kuin että hänen teinilaumansa joutuisi kaipaamaan kotikaupunkiinsa.

En niinkään ota itse kantaa tuohon yksittäiseen tapaukseen, vaan puhun yleisellä tasolla tällaisista tilanteista. Minusta teinejä ei vaan heitellä ympäriinsä kaupungista toiseen aikuisten vaihtelunhalun vuoksi, se on tosi ikävä temppu omille lapsille.

Niitä ikäviä temppuja on niiiin paljon eikä tämä ole mtn. Mutta senkus moralisoitte ja hienoa että on hyviä äitejä täällä, lapsen etu ykkösenä. Tosiaan itse en myöskään muuttaisi, mutta sen takia että muuttaa ei ole huono äiti.

 

Niitä ikäviä temppuja on niiiin paljon eikä tämä ole mtn. Mutta senkus moralisoitte ja hienoa että on hyviä äitejä täällä, lapsen etu ykkösenä. Tosiaan itse en myöskään muuttaisi, mutta sen takia että muuttaa ei ole huono äiti.

En itse ajattele yleensäkään asioita sen kautta, kuka on hyvä ja kuka huono äiti. Se yksinkertaistaa ajattelua liikaa ja lopulta siinä ajattelussa aina annetaan synninpäästö milloin millekin huonolle ratkaisulle tyyliin "sä oot silti tosi hyvä äiti vaikka päätitkin muuttaa vaikkei teinit olisi halunneet". Sen sijaan, että miettii, onko "kaikesta huolimatta hyvä äiti", pitäisi miettiä, onko jokin teko tai ratkaisu hyvä vai huono - ja jos se ei ole hyvä, niin voisiko sen korvata jollain muulla tai jättää asiat ennalleen.

 

En itse ajattele yleensäkään asioita sen kautta, kuka on hyvä ja kuka huono äiti. Se yksinkertaistaa ajattelua liikaa ja lopulta siinä ajattelussa aina annetaan synninpäästö milloin millekin huonolle ratkaisulle tyyliin "sä oot silti tosi hyvä äiti vaikka päätitkin muuttaa vaikkei teinit olisi halunneet". Sen sijaan, että miettii, onko "kaikesta huolimatta hyvä äiti", pitäisi miettiä, onko jokin teko tai ratkaisu hyvä vai huono - ja jos se ei ole hyvä, niin voisiko sen korvata jollain muulla tai jättää asiat ennalleen.

Totta totta.
Mutta uskon kyllä että lasten äiti punnitsee tarkkaan nämä asiat ja tietää mitä tekee.

 

Totta totta.
Mutta uskon kyllä että lasten äiti punnitsee tarkkaan nämä asiat ja tietää mitä tekee.

Varmasti tietää mitä tekee. Aivan eri asia on sitten lasten etu. Ei edelleenkään ole lasten etu että viedään lapset 200km päähän isästänsä ja näin vaikeutetaan ja harvennetaan lasten mahdollisuutta tavata isäänsä.

 

Varmasti tietää mitä tekee. Aivan eri asia on sitten lasten etu. Ei edelleenkään ole lasten etu että viedään lapset 200km päähän isästänsä ja näin vaikeutetaan ja harvennetaan lasten mahdollisuutta tavata isäänsä.

Juu semmosta se on. :/

 

Juu semmosta se on. :/

Kun ei saa olla tuollaista

Ainakaan minun mielestäni, tuohan on verrattavissa vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta.