Hei piitkästä aikaa!!:wave: Mut on varmaan jo unohdettu kun en ole ollut tällä palstalla kuin ehkä viimeksi toukokuussa!
Kävin muistaakseni viimeksi ilmoittamassa raskaudesta ja sen jälkeen en ole enää tänne kirjoitellut. Pari kertaa oon käynyt lukemassa mutta ei meinaa ehtiä ikinä. Nyt on kuitenkin pakko tulla hakemaan vähän vertaistukea kun Mayalle on iskenyt UHMAIKÄ tosi selvästi!!!
Mulla on siis nyt jatkunut tämä raskaus ja oon jo rv23. Alussa oli aika vaikeaa, kun sen keskenemon jälkeen oli kauhea pelko tästäkin raskaudesta, että keskeytyisi. Mullahan olisi ollut suunnilleen sama LA kuin Nooniella.
En nopeasti lukiessa nähnyt että kukaan olisi kirjoittanut sellaisesta, että onko teidän taaperoilla alkanut nyt todelliset uhmaraivarit??
Maya on aina ollut tosi itsepäinen ja temperamenttinen, mutta nyt on heittäytynyt tosi mahdottomaksi. Kun ei saa mitä haluaa alkaa huutamaan niin hysteerisesti että meinaa tukehtua, ja sitä jatkuu ja jatkuu vaikka 20min :O eikä siis MILLÄÄN saa rauhoittumaan tai unohtamaan sitä mitä halusi. Eilen illalla jäi ruoat syömättä... tänään kaupassa alkoi huutamaan kun ei saanut jugurttia jota olin ostamassa, ja jatkoi ihan kamalaa huutoa koko matkan, kunnes oltiin kotona ja pääsi syöttötuoliin ja siinä sai syödä sen jugurtin (ja tämä sattui olemaan tilanne, jossa olin muutenkin sen sille antamassa, mutta usein on niitä tilanteita että ei vain voi saada mitä haluaa...) Ja kadulla ja kaupassa ihmiset tuijottaa enkä yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä.
muutenkin on yhtäkkiä tullut tosi itkuiseksi. HariMao ja Maikki mainitsi pelkäämisen. Maya on alkanut pelkäämään kaikkia kovia ääniä... ja yksin nukkumista! Jos ulkoa vaikka kuuluu maton hakkaamista niin pelästyy ja haluaa syliin. Ennen ei ole ollut mitään tälläistä. Ja vaikka oli pitkään jo laitettu nukkumaan niin että laitetiin vaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja nukahti itsekseen niin pari viikkoa sitten meni sellaiseksi ettei vaan millään jäänyt sinne, vaan alkoi huutamaan hysteerisesti ja oli pakko mennä istumaan viereen ja pidellä kädestä kiinni kunnes nukahti. Yöllä alkoi kans heräilemään ja pelästyi yksin olemista joten lopulta kun oltiin niin poikki siirrettiiin se meidän huoneeseen... missä ei siis ollut nukkunut yli vuoteen.
Mähän olen edelleen kotona mayan kanssa, ja välillä on kyllä tosi väsyttävää kun ihan joka ikisestä asiasta tulee hänelle raivari... Sanokaa mulle että tää on ohimenevää! Ja miten noihin pitää suhtautua? Kuitenkaan en siis missään tapauksessa halua antaa kaikessa periksi vaan on opittava milloin joku asia on ehdoton ei.
Muuten, me kokeiltiin vaipattomuutta kesällä muttei vielä vaikuttanut siihen valmiilta. Kakat tulee melkein aina pottaan, mutta pissalle ei suostu millään menemään potalle. Olisi kiva saada tuo kuivaksi ennen vauvan tuloa. Ja unitutistakin pitäisi luopua... onko vielä muita tuttiriippuvaisia?
Luulen että alan taas kirjoittelemaan tänne vähän ahkerammin, ja yritän nyt lukea teidän juttuja jos ehdin ennen kuin maya herää (oli pakko kirjoittaa ensin, koska muuten käy niin etten ehdi enää kirjoittamaan!)
Kävin muistaakseni viimeksi ilmoittamassa raskaudesta ja sen jälkeen en ole enää tänne kirjoitellut. Pari kertaa oon käynyt lukemassa mutta ei meinaa ehtiä ikinä. Nyt on kuitenkin pakko tulla hakemaan vähän vertaistukea kun Mayalle on iskenyt UHMAIKÄ tosi selvästi!!!
Mulla on siis nyt jatkunut tämä raskaus ja oon jo rv23. Alussa oli aika vaikeaa, kun sen keskenemon jälkeen oli kauhea pelko tästäkin raskaudesta, että keskeytyisi. Mullahan olisi ollut suunnilleen sama LA kuin Nooniella.
En nopeasti lukiessa nähnyt että kukaan olisi kirjoittanut sellaisesta, että onko teidän taaperoilla alkanut nyt todelliset uhmaraivarit??
Maya on aina ollut tosi itsepäinen ja temperamenttinen, mutta nyt on heittäytynyt tosi mahdottomaksi. Kun ei saa mitä haluaa alkaa huutamaan niin hysteerisesti että meinaa tukehtua, ja sitä jatkuu ja jatkuu vaikka 20min :O eikä siis MILLÄÄN saa rauhoittumaan tai unohtamaan sitä mitä halusi. Eilen illalla jäi ruoat syömättä... tänään kaupassa alkoi huutamaan kun ei saanut jugurttia jota olin ostamassa, ja jatkoi ihan kamalaa huutoa koko matkan, kunnes oltiin kotona ja pääsi syöttötuoliin ja siinä sai syödä sen jugurtin (ja tämä sattui olemaan tilanne, jossa olin muutenkin sen sille antamassa, mutta usein on niitä tilanteita että ei vain voi saada mitä haluaa...) Ja kadulla ja kaupassa ihmiset tuijottaa enkä yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä.
muutenkin on yhtäkkiä tullut tosi itkuiseksi. HariMao ja Maikki mainitsi pelkäämisen. Maya on alkanut pelkäämään kaikkia kovia ääniä... ja yksin nukkumista! Jos ulkoa vaikka kuuluu maton hakkaamista niin pelästyy ja haluaa syliin. Ennen ei ole ollut mitään tälläistä. Ja vaikka oli pitkään jo laitettu nukkumaan niin että laitetiin vaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja nukahti itsekseen niin pari viikkoa sitten meni sellaiseksi ettei vaan millään jäänyt sinne, vaan alkoi huutamaan hysteerisesti ja oli pakko mennä istumaan viereen ja pidellä kädestä kiinni kunnes nukahti. Yöllä alkoi kans heräilemään ja pelästyi yksin olemista joten lopulta kun oltiin niin poikki siirrettiiin se meidän huoneeseen... missä ei siis ollut nukkunut yli vuoteen.
Mähän olen edelleen kotona mayan kanssa, ja välillä on kyllä tosi väsyttävää kun ihan joka ikisestä asiasta tulee hänelle raivari... Sanokaa mulle että tää on ohimenevää! Ja miten noihin pitää suhtautua? Kuitenkaan en siis missään tapauksessa halua antaa kaikessa periksi vaan on opittava milloin joku asia on ehdoton ei.
Muuten, me kokeiltiin vaipattomuutta kesällä muttei vielä vaikuttanut siihen valmiilta. Kakat tulee melkein aina pottaan, mutta pissalle ei suostu millään menemään potalle. Olisi kiva saada tuo kuivaksi ennen vauvan tuloa. Ja unitutistakin pitäisi luopua... onko vielä muita tuttiriippuvaisia?
Luulen että alan taas kirjoittelemaan tänne vähän ahkerammin, ja yritän nyt lukea teidän juttuja jos ehdin ennen kuin maya herää (oli pakko kirjoittaa ensin, koska muuten käy niin etten ehdi enää kirjoittamaan!)
:|