3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Hei kaikki ja erityisesti Tilulilu!

Harmittaa, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka mielelläni jakaisin kokemuksia kaksosarjesta. Teilläkin pojat on jo niin isoja, että olette varmaan päässeet jonkinlaiseen rytmiin.

Meillä vaikeinta oli alkuun se, kun tyttöjä piti herätellä syömään 3h välein, kun olivat sen verran pieniä. Kukaan meistä ei olisi halunnut herätä ja nouseminen tuntui kamalalta. Mutta muutaman viikon päästä saatiinkin mennä lasten omaan rytmiin. Eikä mennyt hirveän kauan kun riittikin jo kerran yössä syöttäminen. Sama on edelleen: yösyöttö yleensä 3-4:n aikaan, tytöt heräävät noin 7:ltä, sitten syömiset klo 10 ja 13, jonka jälkeen jossain vaiheessa ulos päiväunille ja ruokaa taas heidän herättyään klo 16-17 ja 19-20. Ihanaa, kun useimpina öinä tytöt nukkuvat hyvin, joskus toki on niitä levottomiakin aikoja.

Päivällä on vähän hankalampaa, kun kääpiöitä pitäisi olla koko ajan viihdyttämässä, ja sitten kun väsy tulee, alkaa myös parku. Eivät vieläkään viihdy pitkiä aikoja yksin/kaksin lelujen parissa. Ja yritäpä siinä luovia eteenpäin, kun olet yksin ja molemmat haluaa syliin. Sitterikään ei aina auta.

Meillä on niin onnellisesti, että mies tekee töitä kotipihassa omassa yrityksessä, joten hän pääsee usein auttamaan syötöissä. Tytöt syö sekä tissiä että pulloa, joten toisesta henkilöstä on hyvin apua. Saan molemmat rinnalle yhtä aikaa ja pullotus käy nopeammin.

Nyt parivaljakolla on ikää 3,5 kk ja taitaa toinen jo tehdä ekoja hampaita, päätellen kuolaamisesta ja toissa yön kirkumiskohtauksista... Parin viikon päästä voidaan jo maistattaa soseita. Jostain syystä odotan sitä kovasti, ehkä siksi että pääsee vähitellen luultavasti pulloruokinnasta eroon kokonaan. Alkuun korviketta annettiin kaikkien syöttöjen yhteydessä, mutta nyt 4 kertaa päivässä, kun yöllä ja aamulla ei kerta kaikkiaan maistunut enää.

Jaksamista odottajille!

Eliza Day ja tytöt

 

Tuosta rokotteesta. Luin tänään terveysportista samasta aiheesta. Oireettomanakin voi tartuttaa, influenssa on eri asia kuin flunssa, jonka moni siis sairastaa ihan täysin rokotteesta riippumatta. Rokote suojaa nimenomaan tältä vaarallisemmalta influenssalta 80-90%:sti, ja jos riehuva virustyyppi satukaan sisältymään rokotukseen, suojaa rokotus silti 50-60%:sti. Riskiryhmään kuuluvien kuolleisuus kasvaa influenssa-aallon aikaan Suomessa n. 500 tapauksella vuosittain. Jo työni puolesta, mutta varsinkin vauvani vuoksi aion siis ottaa rokotuksen.

 

Nonni, täällä on kuulemma beibi jo ihan lähtökuopissa! Ei siis kummakaan, että lantio on ollut hellänä ja käveleminen melkoista vaappumista Ovat nämä supistukset siis saaneet jo jotain aikaan! Tosin siellä lähtökuopissahan voi kyllä sitten pysytellä vaikka viikkoja...

Neuvolassa kyselin rokotuksesta ja suosittelivat kyllä kovasti. Taidetaan se siis miehen kanssa tällä kertaa molemmat se ottaa, kun neuvolan kautta helposti saadaan. Rokotteen tulevat kuulemma parin viikon päästä, eli siinä ja siinä, ehditäänkö saada ennen vauvan syntymää, mutta ainakin sitten jälkikäteen - vaikka vauvalle se on sitten vain epäsuora suoja.

Minervan 39

 

Kiva kuulla vauva-arjen kuulumisia, Eliza Day!

En kyllä oikein itsekään tiedä, mistä tämä epäilevä suhtautumiseni influenssarokotukseen tulee, kun muuten kyllä suhtaudun rokotuksiin positiivisesti. No, onneksi tässä on vielä aikaa pohtia ja kysellä vaikka neuvolassa lisää.

Jokin aika sitten oli puhetta tunnepurkauksista, ja ne on nyt näköjään rantautuneet tännekin Eilen erehdyin katsomaan Planin tyttöjen päivään liittyvän videon äitiyspakkauksesta 11-vuotiaille, eikä itkulle meinannut tulla loppua. Ja tänään aamulla padot meinas aueta uudestaan, kun mies jutteli masulle (tyyliin huomenta vauva, rakastan sua niin paljon).

fabula 12+2

 

Hei pitkästä aikaa! Mä jossain vaiheessa kirjottelin tänne pitkät pätkät, mutta onnistuin poistamaan koko sepustuksen niin sit on jääny kirjottaminen. Onpa jännää, kun Minervan teillä on h-hetki niin lähellä.
Mä onnistuin kanssa saamaan tyynyn Lidlistä, se on kyllä ihana!

Täällä ollaan puoliväli saavutettu ja rakenne-ultra on kolmen tunnin päästä! Jännittää ihan tosi paljon!
Olin viikonloppuna sukujuhlissa ja oli hauska, kun siellä maha sai vähän huomiota. Setä näytti kädellä viereisestä pöydästä, että on maha pyöristynyt ja mun kaksi nuorinta siskoa joilla ei siis ole lapsia vielä, oli ihan haltioissaan, kun kokeilivat miltä mun maha tuntuu. Ihmettelivät sitä samaa mikä on itsestäkin niin hauskalta tuntunut, kun maha on kova eikä sellainen löllö niin kuin ennen.
Mua edelleen aamuisin etoo ja monena aamuna saa samantein mennä vessaan yökkimään. Päänsärkyä on ollut paljon mikä on ollut aika ikävää. Siitä soittelinkin neuvolaan jossain vaiheessa. Panadol onneksi auttaa. Viimeisen viikon mua on vaivannut myös ilkeä kylkikipu. Tuntuu erityisesti autoa ajaessa tai istuessa aivan selkä suorana. Helpottaa sitten, kun pääsee kotiin ja sohvalle lepäämään. Ajattelin siitä lääkärille nyt valittaa.
Muuten tämä on kyllä ollut ihanaa aikaa. Kovasti odotellaan milloin potkut alkaisi tuntua ulospäinkin.

Mustikk4 20+3

 

Miten meni Mustik4n ultra? Mulla oli noihin samoihin aikoihin muistaakseni myös tosi paljon päänsärkyä. Neuvolasta suositeltiin ihan hierojalla käymistä Kuulemma hyvin voi mennä, jos lantion alue jätetään rauhaan.

Fabula, kyllähän nuo rokotukset mietityttää. Influenssarokote on kumminkin ollut jo pitkään käytössä, eikä siinä pitäisi olla liiemmin mitään ylimääräisiä aineita. Itse jäin lähinnä pohtimaan sitä, kun neuvolasta eilen kerrottiin, että meidän beibin rokotusohjelmaan kuuluisi uutena vesirokkorokote. Olen todellakin rokotusten kannalla, mutta nuo uudet vähän mietityttävät

Tänään on ollut sellainen olo, että ei tämä beibi taida enää kovin montaa päivää mahassa viihtyä. Saapa nähdä! Viikonlopuksi olisi vielä kivaa ohjelmaa, sitten saa mun puolesta tulla

Minervan 39+1

 

Mäkin odotan ultrakuulumisia Mustik4lta Saitteko sukupuolta selville vai halusitteko edes tietää?

Toi on kyllä totta, Minervan, että pitkään käytössä olleet rokotteet on niitä luotettavimpia. Vaikka toisaalta influenssarokotetta muutetaan vuosittain, kun viruskantakin muuttuu. Kuulostaa jotenkin omituiselta, että vesirokkokin on lisätty rokotusohjelmaan, vaikka kaipa siitäkin voi tulla jälkitauteja ja muuta ylimääräistä harmia. Varmaan kuitenkin voi yksittäisestäkin rokotteesta kieltäytyä? Ellei sitä sitten ole yhdistetty johonkin toiseen.

Mä en ole vieläkään kertonut raskaudesta töissä, pian täytyy varmaan rohkaistua, ellen sitten halua jatkaa hupparien käyttöä Nää etutaskut peittää mahan kätevästi, muissa vaatteissa se näkyy jo jonkin verran. Jos viikonloppuna vaan on aikaa (ja energiaa), niin suuntaan varmaan äitiysvaateostoksille.

Ihanaa viikonloppua kaikille, ja toivottavasti Minervanin pikkuinen malttaa pysytellä masussa nyt sitten ainakin maanantaihin asti!

fabula 12+4

 

Täällähän kaikkia jänniä kuulumisia tullut vauva-arkea, rakenneultraa ja lähestyviä h-hetkiä.
Täällä on lysähdetty sohvalle taas yhden kuluneen työviikon päätteeksi, ylös ehkä sunnuntaina. No ei... olisi kaikkea pientä puuhaa. 3 viikkoa töitä jäljellä!
Mulla ei kuukauden raudan syönti ollut nostanut hemppaa ollenkaan. Ei lisätä rautaa enöö kuitenkaan kun maha on pinteessä jo nyt ja pitäisi alkaa nousta kuulemma kohta muutenkin. Yöt alkavat olla katkonaisia, lonkkia kolottaa ja pissattaa. Pitkä tyyny on kyllä helpottanut jonkin verran Että väsy on ihminen mutta muuten jees.
Hyvää viikonloppua naiset!

Nipsunen 31+3

 

Nyt on kuulumisia ultrasta. Vauva siellä köllötteli perätilassa, vähän huonossa asennossa oli ultraamista ajatellen. Lääkäri ei saanut sen takia kaikkia mittoja otettua. Mun piti kääntyä siinä kyljelleenkin ja lääkäri niin yritti ultrata, mutta ei saanut mitattua niitä. Parin viikon päästä mennään uudestaan, jospa silloin neiti ( ) olisi paremmassa asennossa. Vauva oli hyvin kasvanut, paino-arvio oli 363g ja vastasi viikkoja 20+2 (eilen oli viikkoja 20+3).
Lääkärin alkaessa ultraamaan näkyi ensimmäisenä pylly, haaroväli ja reidet ja samassa lääkäri kysyikin, että halutaanko tietää kumpi tulee. Tyttö sieltä olisi tosiaan lääkärin mukaan tulossa. Mua on jälkeen päin ihan naurattanut se asento, ihan kun vauva olisi ollut siellä odottamassa, että näyttää meille. Istukka oli etuseinämässä, että saa nähdä koska liikkeet alkaa tuntumaan ulospäinkin, meneekö siihen sitten vielä hetki.

Minervan, täytyykin tuonne hierontaan mennä, jos ei ala helpottamaan. Lääkäri laittoi nyt lähetteen labraan, että katsotaan miltä verikokeet näyttää. Hemoglobiini mulla on ollut alakantissa, vaikka syön rautaa, niin se voi olla yksi syy. Tai sitten ihan raskaudesta johtuva päänsärky, migreeniä myös mietti, kun sitähän mulla on, mutta tämä on musta tuntunut erilaiselta päänsäryltä, kuin migreenipäänsärky, no voihan se silti olla sitä.

Fabula, olisi ollut kiva jättää yllätykseksi tuo sukupuoli, mutta ei me maltettu olla sitä kysymättä. Äitiysvaatteita on kyllä ihana ostaa. Mä oon pari tosi kivaa äitiysvaatetta löytänyt kirppikseltä ihan parilla eurolla. Joitain on tietysti tullut ostettua uusina, kun halusin niitä ostaa, enkä tavallisia vaatteita venyttää. Nyt oon todennut, että kaikki joustavat ja mukavat vaatteet on kaikista parhaimpia.

Mustikk4 20+4

 

Ihania ultrakuulumisia, Mustikk4! Ja onnea siis pikkuisesta tytöstä! Siitä päänsärystä: mulla siis ainakin oli ihan vaan raskauspäänsärky, joka onneksi sitten varmaan parin-kolmen viikon jälkeen hellitti kokonaan. Toivottavasti menee sulla pian ohi!

Nipsunen, sulla on tosiaan viimeiset työviikon menossa! Kohta saat onneksi levätä niin paljon kuin sielu sietää! On kyllä kumma, kun tuo rauta ei kaikilla toimi kunnolla.

Joo, mun ymmärtääkseni voi olla ottamatta yksittäisiä rokotteita. Pitää kumminkin vielä kunnolla miettiä tuota asiaa. Toisaalta on mun mielestä tyhmää heikentää rokotekattavuutta ilman kunnon syytä, ja kyllähän sitä lapselleen haluaa parhaan mahdollisimman suojan, mutta tosiaan: nämä uudet rokotteet...

Hohhoijaa, mulla ei enää mahdu vaatteet päälle... Tai siis äitiysvaatteet kyllä, mutta niitä pitkähihaisia mulla ei oikein ole ja nyt on maha laskeutunut niin, että kaikki omat tavalliset paidat näyttävät ihan kauheilta Tänään kävin äidin kaapilla kaivelemassa huomattavasti omia väljempiä villapaitoja, niin että on jotain päällepantavaa... Mutta se oli kiva, että oman kaapin perältä kaivettu vanha villakangastakki on niin väljä ja A-linjainen, että se mahtuukin yllättäen vielä päälle! Ei tarvitse siis kärvistellä, vaikka ulkona koko ajan viilenee

Rentoa viikonloppua!

Minervan 39+3

 

Onnea tyttölupauksesta mustikk4
Minervan on ilmeisesti selviny viikonlopun yli vielä yhtenä pakkauksena? Ootan innolla että saan rauhassa touhuta kotona ja sit pötköttää sohvalla jos siltä tuntuu.
Nyt kohtalaisesti nukutun yön jälkee taidan olla reipas ja lyllertää autotalliin vetää viimoset maalit häkkisänkyyn. Ei oo ehkä kaunein ja käytännöllisin, mutta armaan ukkelini vanha ni minullekin on tärkeetä että saatiin just se tuolta kyliä kiertelemästä meille. Oon huomannu että ennen mulle oli tosi tärkeetä että että tavarat oli kauniita ja sopi yhteen, mutta nyt oon viime vuosina tahtonu tavaroita joilla on jotain merkitystä. Tavaroita isovanhemmilta, omasta lapsuudesta.. Tarviis isomman kodin
Oon tässä kohta viikon miettiny sitä rokotetta ja luulen että pyydän sitä ensi neuvola käynnillä..

Nipsunen 31+5

 

Tsemppiä Nipsunen viimeisiin työviikkoihin!
Ja onnea Mustikk4 tyttölupauksesta!
Epäilen vähän, että meilläkin saattaa käydä niin, ettei malteta olla kysymättä sukupuolta, vaikka ollaan alustavasti puhuttu, että ei kysyttäisi. Ainakin omalla kohdallani saattaa uteliaisuus voittaa... Onneksi mies ei puhu kovin paljon suomea, niin voin ehkä "salaa" udella sitä sitten ultrassa

En sitten ehtinyt vielä vaateostoksille, ehkä ensi viikolla olis paremmin aikaa. Täytyykin tosiaan kierrellä kirppareita ja kaivella myös omaa kaappia, josko kävis vaikka yhtä hyvin kuin Minervanilla takin suhteen. Just nimittäin tänään mietin, pitääkö mun hankkia talvitakki, johon masukin mahtuu. Varsinkin kun nyt on kai lupailtu kylmää ja lumista talvea, mistä olen kyllä muuten iloinen.

fabula 12+6

 

Jeps, täällä odotellaan edelleen! Ja nyt on ehditty viettää koko viikonloppu ihan aikuisten aikaa miehen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Tänään käyn vielä ostoksilla tekemässä ihan viimeiset hankinnat vauvaa varten - ja sitten alan miettiä, miten tämän pienen kaverin saisi houkuteltua ulos! Eilen oli taas niin tyyntä, että saapa nähdä, meneekö mun aavistelut tästä viikosta ihan pieleen No toisaalta: eipä tässä montaa viikkoa enää kuitenkaan ole! Ja jospa ulkoilu ja muu puuhaaminen saisi asioihin vähän vauhtia...

Tämä ilmojen viileneminen on tosiaan vähän haaste vaatteiden kannalta! Toivottavasti Fabula löydät käyttökelpoisia talvikamppeita! Tässä juuri mietin, että pitää vauvankin kotiintulohaalari varmaan vaihtaa jo paksuimpaan vaihtoehtoon... Heh, itse en kyllä muuten olisi malttanut olla kysymättä sukupuolta! Mies olisi, mutta sanoi, että saan kysyä, jos en jaksa odottaa

Nipsunen, kyllä sillä tunnearvolla tosiaan on merkitystä! Itsestä tuntui valtavan liikuttavalta kaivella varastosta esimerkiksi omia vanhoja vauvanvaatteita meidän vauvan käyttöön.

Minervan 39+5

 

Minervan, mikäköhän siinä on, että miehet voivat tämän(kin) ottaa maltillisemmin, siis sukupuolen kysymisen. Meillä on nimittäin ihan sama juttu Ehkä sen haluaa tietää, koska vauva on niin vahvasti osa omaa itseä tuolla mahassa.
Onko pikkuisen ulos houkuttelu muuten tuottanut mitään tulosta?

Mulla oli kauhea aamu, ensin en meinannut herätä millään ja jouduin käymään noin puoli vaatekaappia läpi, että löysin työkäyttöön sopivaa vaatetta, josta maha ei pomppaa kovin pahasti näkyviin. Sitten kun valitin tästä miehelle, se totesi että tätähän sä halusit, ja vaikka äänensävy oli ystävällinen, niin tietenkin suutuin järkyttävästi. Jos vaan saisin kerrottua raskaudesta töissä, olisi ehkä helpompaa, kun ei tarvisi piilotella mahaa.

fabula 13+1

 

Edelleen vaivaa järkky närästys ym. refluksioireet. Ehdottomasti ikävintä tässä mun raskaudessa, argh. Mielessä pyörii synnytys koko ajan ja tulee jo uniinkin, niin lopussa ollaan jo.
Minervanilla onkin jo jännät ajat.
Fabula, inhottavasti miehesi kyllä sanoi.

Ei taas kummempaa. Rauhallista odottamista vain. Ajattelin, että voisin pakata sairaalakassin lähiaikoina

Poppie ja poika 33+5

 

Tuo vaihe on fabula ärsyttävää, kun ei haluaisi vielä kuuluttaa asiaa maailmalle ja sitten yrittää erinäisin keinoin peitellä sitä mahaansa. Minulla on vieläkin vähän samaa ajatusta (apua nyt joku tuttu kaupassa vaikka huomaa että olen raskaana!) vaikka kai se näin puolivälissä tosiaan alkaa aika selvästi näkyä

Voi että, Minervan alkaa tosiaan olla lähtökuopissa! Hurjan jännittävää

Täällä tuntuu että aika matelee.. Jotenkin tämä syksykin varmaan väsyttää ja tympii ja tuntuu että miehen kanssakin tulee helposti känistyä turhista asioista ja jotenkin elo tuntuu ankealta Hormonit..! Perjantaina mennään vihdoin rakenneultraan, jospa se parantaisi fiiliksiä Onko muilla ollut vahvasti "tyttö- tai poika-olo" ennen ultraa? Näin itse viime yönä unta että pieni tummatukkainen tyttö (joo ultrassa näkyi hiusten värikin ) siellä oli. Nyt jännään että mitäs jos se onkin poika

Pieni haave + pikkutyyppi 20+2

 

Fabula, mies tosiaan olisi ottanut sukupuolen yllätyksenä - mutta sitten kyllä kävi kumminkin niin, että kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö, niin ilme vähän valahti... Miehen suvussa kun on paljon tyttöjä, ja kyllä hän salaa toivoi poikaa. Vähän siinä itsellä hermo meni, mutta rehellisesti sanottuna olisi varmaan käynyt mulle samoin, jos beibi olisikin ollut poika, kun kovasti toivoin tyttöä No, se oli vain ensireaktio! Ja Pieni haave, mulla oli ihan alusta asti tyttöolo. Aloin jo tosi varhain kutsua vauvaa hänen omalla nimellään - välillä tosin mutisin, että sori, jos oletkin poika

Poppie, mua nauratti viime viikolla neuvolassa, kun terkka kysyi varovasti, että joko olet vähän miettinyt, mitä sinne sairaalaan voisi ottaa mukaan. Täälläkin on siis ollut kassi pakattuna monta viikkoa No, kaipa ihmiset valmistautuvat vähän eri tahtiin... Täytyy kyllä sanoa, että itse en kovinkaan paljon mieti synnytystä. Välillä tulee sellainen olo, että herttileijaa, eihän tämä beibi mitenkään mahdu tulemaan ulos - mutta noita hetkiä lukuun ottamatta koitan vain ottaa rennosti. Omat toiveet olen miettinyt, mutta ei niitäkään kovin paljon ole: tarpeeksi lääkkeitä ja jos ilman pysyviä vaurioita selvittäisiin menosta...

Tänään on taas ulkoiltu reippaasti, mutta mitään ei tapahdu Paitsi että itse muutun pahantuuliseksi, kun kävely tuntuu jo aika inhalta: beibi on niin lähtökuopissa, että paineen ja painon tunne on liikkuessa aikamoinen.Ystävälle tänään sanoinkin, että mulla alkaa olla sellainen olo, että tässä on nyt syntynyt jokin väärinkäsitys: ei tässä mitään vauvaa olla saamassa, vaan olen vain loputtomasti raskaana... No, jospa päiväunet vähän parantavat mielialaa! Hyvää mieltä ja hyviä vointeja muillekin!

Minervan 39+6

 

Meillä molemmat tahto tietää kumpaa sorttia olisi mahdollisesti tulossa. Tyttöä toivo isäntä vielä ku lapsen yrittämisestä puhuttiin ekoja kertoja, kun hänellä oli suvussa vain poikia. Mutta ennen ultraa oltii molemmat enemmän pojan kannalla, mut neitiähän meille on povattu. Omat tuntemukset on välillä olleet poikamaiset, mutta aina oon hipelöimässä tyttövaatteita ja tytöstä oon nähny unta koko ajan. Pojan nimi masuasukilla on ollu koko ajan
Meillä terkka puhui jo viikko sitten neuvolassa sairaalakassista, mie oon viel ihan et siihen on viel niiiin kauan et tuntuu kaukaiselta
Minervan voi kun saisit pian nyyttisi kainaloon!

Nipsunen 32

 

Minervan, mikäköhän siinä on, että miehet voivat tämän(kin) ottaa maltillisemmin, siis sukupuolen kysymisen. Meillä on nimittäin ihan sama juttu Ehkä sen haluaa tietää, koska vauva on niin vahvasti osa omaa itseä tuolla mahassa.
Onko pikkuisen ulos houkuttelu muuten tuottanut mitään tulosta?

Mulla oli kauhea aamu, ensin en meinannut herätä millään ja jouduin käymään noin puoli vaatekaappia läpi, että löysin työkäyttöön sopivaa vaatetta, josta maha ei pomppaa kovin pahasti näkyviin. Sitten kun valitin tästä miehelle, se totesi että tätähän sä halusit, ja vaikka äänensävy oli ystävällinen, niin tietenkin suutuin järkyttävästi. Jos vaan saisin kerrottua raskaudesta töissä, olisi ehkä helpompaa, kun ei tarvisi piilotella mahaa.

fabula 13+1

Meillä mies on sanonut tuon saman monta kertaa. Välillä tuntuu tosi pahalta, kun tuntuu ettei saisi ääneen todeta lonkka- tai nivuskipuja, sitä että tuntuu ikävältä kun likka potkii mahalaukkua just syömisen jälkeen, ettei saa nukuttua kun likka potkii niin kovasti tai maha kasvaa kipuillen. Sieltä kun sattaa tulla kommentti, että tätähän oon halunnut. Kivut ja tuskainen olo on kuitenkin vain niin pieni osa tätä hommaa, ettei tunnu reilulta että just noissa kohdissa tuolla tavalla muistutetaan.

Piinamiina ja Pulla 24+1

 

Närästys kuulostaa inhottavalta, toivottavasti olo helpottaa Poppie.

Pieni haave, voin jotenkin kuvitella itseni ajattelemassa samalla tavalla (että toivottavasti kukaan tuttu ei nyt tule vastaan ja tajua, että olen raskaana) vielä parin kuukaudenkin päästä Tsemppiä rakenneultran odotteluun!
Mulla ei vielä ole ollut tyttö- tai poikaoloa, mutta jotenkin kyllä ajattelen vauvaa tyttönä, samoin kuin kuulemma mieskin. Ja vaikka kumpi tahansa on aivan yhtä toivottu ja tervetullut, niin saattaisihan sitä hetkellisesti hätkähtää, jos onkin poika. Mutta ehkä sen sukupuolen sitten jotenkin alitajuisesti tietää, niin kuin Nipsunen ja Minervan.

Piinamiina, kurjaa kuulla, ettei mun mies ole ainoa, joka päästelee tuollaisia sammakoita. Vaikka meillä onkin taas rauha maassa ja kyseessä oli tällainen ei oikeasti vakava valituksen aihe, niin kyllä se jäi jotenkin mieleen. Ja just mietin tuota, että enkö saa sitten mistään kivuistakaan tai muista vaivoista myöhemmin sanoa. Täytyy vielä yrittää keskustella aiheesta.. Toivottavasti sielläkin mies ymmärtäisi, miten pahalta tuo kommentti kuulostaa.

fabula 13+1 (melkein jo +2 )

 

Fabula ja Piinamiina, niinhän se vain on, että raskaus ja varmasti myös äitiys ei ole silkkaa onnea vaan tosi kokonaisvaltainen kokemus, ja täytyy kyllä saada välillä purnata! Varsinkin sille kumppanille. Omasta puolesta täytyy tosin (kurja kyllä) tunnustaa, että itse olen joutunut puremaan tässä raskausaikana kieltäni: on nimittäin jonkun kerran ollut tuo "Sähän tätä halusit" -kommentti kielen päällä toiseen suuntaan, kun oma olo on ollut pahoinvoinnin takia tosi kurja ja mies on purnannut jostakin Meillä siis mies oli se, joka alun perin enemmän lasta halusi. Muistaakseni en onneksi ole tuota kertaakaan lipsauttanut, kun yhteisiä päätöksiähän nämä kuitenkin aina ovat.

Asiasta toiseen, teilläkin on kyllä kaikilla jo ihanasti viikkoja takana! Itsestä tuntuu siltä, että ihan vasta aloin tänne kirjoitella, ja nyt ollaankin jo loppusuoralla! Huomenna taas neuvolaan ihmettelemään, että miten loppusuoralla Siellä saa kyllä nyt rampata ihan jatkuvasti, vaikka tuntuu lähinnä siltä, että mitäs asiaa tässä nyt enää on...

Ai niin: viime aikoina on kyllä aina välillä käynyt mielessä, että mitäs jos meidän tyttömme onkin poika Olisi kyllä melkoinen yllätys... Kotiintulovaatteiksi pakkasin vauvalle vihreää - mutta sen verran varma kuitenkin olen, että haalari on vaaleanpunainen

 

Fabula ja muut, kyllä meillä siis yleensä on hyvinkin seesteistä. Nuo möläytykset vaan otti täältä kaikupohjaa. Jos nuo jää vaivaamaan, niin pitää sit ottaa miehen kanssa asia puheeksi. Onhan silläkin, kuten kaikilla, asioita joita on halunnut ja toivonut, mutta silti niiden kanssa saa painia. Kyllähän nuo miehetkin ymmärtää kun niille asiat kertoo ja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.

 

Joo, niinhän se tosiaan menee, ja onneksi meilläkin pääasiassa mies ymmärtää ja on tukena. Väärällä hetkellä möläytykset vaan saattaa kolahtaa pahastikin, varsinkin kun nyt on ehkä muutenkin herkempi. Itse asiassa tuntuu siltä, että sekä itsellä että miehellä on tunteet jotenkin enemmän pinnassa nyt raskausaikana, niin positiiviset kuin negatiivisetkin. Mutta puhumalla asiat selviää, ja onhan tämä tosiaan yhteinen päätös ja "projekti".

Minervan, tosiaan tuntuu kyllä siltä, että aika on mennyt nopeasti, vaikken itse vielä niin kauhean pitkällä olekaan. Vasta äskenhän se testi näytti positiivista, ja nyt ei enää puoliväli ole kovin kaukana. Tosin nyt kun sanon näin, niin varmaan taas pian ihmettelen, miten aika kuluu niin hitaasti

Vauvan kotiintulovaatteiden pakkaaminen kuulostaa ihanalta, toivottavasti niille on pian käyttöä!

fabula 13+2

 

Ihan samoja ajatuksia fabulan kanssa, meillä on kanssa sama tilanne ja olen vähän ihmeissäni kun en ollut osannut ajatella, että ihan suht ok sujuva raskaus voisi vaikuttaa parisuhteeseen kuitenkin näin paljon..! Vedänkö pisimmän korren kun kerron mitä mies totesi viime viikolla? Kerroin, että nyt raskauden puoliväliin mennessä raskauskiloja on tullut 2,5kg ja olin siitä iloinen niin mies tarttui painolukemaani ja totesi että onhan niitä täytynyt enemmän tulla, tuohan on tosi paljon tuo paino kokonaisuudessaan Nimim. kyllä vähän raskaana olevan sydämeen sattui ja sattuu pikkaisen tuo vieläkin....

Pieni haave + pikkutyyppi 20+3

 

No huh, ikävästi kyllä sanottu mieheltäsi, Pieni haave. Tuli jotenkin oman exän kommentit mieleen...

Mutta toisaalta, tulee sitä toisinaan itsekin möläytettyä ajattelemattomia, mistä toinen pahoittaa mielensä. Siitä olen kyllä todella onnellinen, että nykyisessä suhteessa saadaan erimielisyydet selvitettyä ja kumpikin on valmis tulemaan vastaan ja myöntämään omat virheensä. Tämän takia (monien muiden syiden ohella) olen täysin varma siitä, että olen perustamassa perhettä juuri oikean ihmisen kanssa.

Loppukevennyksenä: joku voisi kehittää sellaisen suodattimen, joka antaisi varoituksen, jos meinaa päästää suustaan riskialttiin kommentin Olisi varmasti tuottoisa keksintö!

Onkohan Minervan jo "tositoimissa"? (tyhmä sana jotenkin, mutta ei nyt tullut parempaakaan ilmaisua mieleen)

fabula 13+3