3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Jenifer, mulla on ihan alusta asti ollut puhelimessa sovellus, joka laskee viikkoja, päiviä, tunteja ja minuutteja ja olisko ollut sekuntejakin laskettuun aikaan :LOL: Latasin sen kyllä muista syistä, kun siellä on myös tietoa vauvan kehitysvaiheista jne. :) Toivottavasti viimeisen kolmanneksen päivät kuluvat sopivaa tahtia!

Nipsunen, toivottavasti kotona oleskelu sujuu hyvin, parempihan se tosiaan on ottaa rauhassa varmuuden vuoksi. :) Ja hyvä, että on kuitenkin tekemistä!

Musicrolle jaksamista viimeisiin työpäiviin! :) Tuo motivaation katoaminen kuulostaa kyllä kovin tutulta, itse laskeskelin jo jokin aika sitten, kuinka monta päivää on jäljellä äitiysloman alkuun (liian monta :p).

Täällä on kai iskenyt jokin pesänrakennusvietti tai jotain, alettiin suunnitella miehen kanssa keittiöremonttia.. :LOL: Ja kaikkea muutakin pientä ja isompaa pitäisi laitella kotona.
Vastapainoksi olen alkanut pelätä, ettei kaikki menekään hyvin :unsure: Tuolla huhtikuisten ketjussa yhdellä odottajalla ilmeni keskenmeno viikolla 17, ja olen myös blogeista ja vastaavista lukenut myöhäisistä keskeytyksistä. Saisikohan googleen viritettyä eston tiettyjen aiheiden hakemiseen?

fabula 14+2
 
Fabula tuttu tunne tuo pesänrakennus. Meillä ei nyt ihan remonttiin asti oo menty(ei suostuttu). Mulla haave myös uudesta keittiöstä. Huonekalut ovat vaihteneet paikkaa, kaappeja siivottu ja toivon että jaksan vielä sitten lähempänä h-hetkeä siivota niin että paikat kiiltää kun tullaan vauvan kanssa kotiin. Joulukin on varmaan siinä vaiheessa aika käsillä. :)
Olet jo turvallisilla viikoilla, niin suurella todennäköisyydellä kaikki menee oikein hyvin. Mulla helpotti tossa vaihessa omaa oloa doppleri. Otin sen riskin hankkiessa että vaikutus saattaa olla myös päinvastainen. Varmaan sen 5-6 viikkoa välillä kuuntelin ja sitten alkoi tuntua liikkeet niin jäi koko kapistus.
Nyt on ekan kerran herätty yöllä klo 2 ja ei tullutkaan enään uni! 4-6 välillä torkuin ja mies kun lähti töihin niin sain vielä hetken unta. Tämäkö on nyt sitä valmistautumista :sleep: olokin oli yöllä jotenkin kuvottava. Ehkä tuo heiluva tyyppini painoi johonkin pahaan paikkaan. Mutta nyt oon iloinen että oon jo kotona. Huomenna lääkäri alkuviikon supisteluista ja varmaan se sairasloma vielä viimeiseksikin viikoksi.

Nipsunen 33+2
 
  • Tykkää
Reactions: fabula
Fabula ja Nipsunen, tuttuja tuntemuksia. On varmaan aivan luonnollista murehtia tulevaa ja olla huolissaan lapsesta. Osaltaan se on näin odotusaikana kenties myös sitä tulevaan vanhemmuuteen valmistautumista. Siitä asti kun tikussa on kaksi viivaa ei elämä ole enää samanlaista ja lapsesta on varmaan aina tavalla tai toisella huolissaan. Ensin raskausaikana, sitten synnytys, ensimmäiset kuukaudet, myöhemmin taas omanlaisensa murheet. Ja sitten kun lapsi on täysi-ikäinen, niin siltikin varmasti murehtii, esim. pitkiä automatkoja jne. Aina on jotain. Kieltämättä viime aikoina on ollut murhe enemmänkin pinnalla, koska yhden tuttavan odotus ei päättynyt onnellisesti, vaikka pääsikin ns. loppuun saakka. En lähde sen enempää kertomaan, ettei tule kellekään mitään kauhukuvia asiasta.
Miten olette selättäneet omia pelkojanne ja tulleet niiden kanssa toimeen? Itselle ehkä eniten auttaa se, että hyväksyn sen, että pelkoja välillä nousee pintaan, mutta koetan päästää niistä ajatuksista irti. On valtava määrä asioita, joihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka toivoisi. Ehkä parasta iloita juuri siitä hetkestä, joka on ja että kaikki on hyvin ja masussa vilskettä. :) Niin, ja toivoa, että aika kiitää ja koettaa keksiä kaikenlaista tekemistä, mikä ohjaisi ajatukset toisaalle.

Sitten vähän kevyempiin sfääreihin. Vaunuviidakossa tuli samoiltua viime viikonloppuna. Emmaljunga houkuttelisi eniten. Edge tai se uusi Nxt90 vaikutti aikas ihanalta. :) Mutta ovat tosi hintavia. Sopivan oloisia käytettyjä ei ole kuitenkaan tullut vastaan. Kaupassa oli myös käytettyjä myynnissä ja niissä ei mielestäni hinta ja laatu kohdanneet alkuunkaan.

Pesänrakennus on täälläkin menossa ja tekee mieli siivota kaikki kaapit ja heittää turhat ja tarpeettomat tavarat pois. Mitään isompaa remppaa en kuitenkaan jaksaisi nyt aloittaa.

Nyt on tullut nukuttua pari yötä tosi sikeästi. Ihanaa. Välillä herään siihen, että lonkkaa särkee ja kun vaihdan puolta niin helpottaa. Onneksi uni on tullut kuitenkin nopeasti uudestaan. On se uni vaan tärkeä juttu, ei voi muuta sanoa.
 
Mulla toimii myös pelkojen kanssa se, että yritän vaan päästää niistä irti. Parhaiten se onnistuu itselläni kun ajattelen, että teen kuitenkin jatkuvasti parhaani oman ja vauvan hyvinvoinnin eteen, ja sen enempää en oikeastaan asiaan voi vaikuttaa. Usein ajattelen myös todennäköisyyksiä, koska vaikka edelleen voikin jotain käydä, niin se on kuitenkin todella epätodennäköistä. Pari päivää sitten kerroin miehelle mieleen nousseista peloista, ja huolen jakaminen rauhoitti myös. Kun oltiin juteltu, mies laittoi korvan masulle ja "kuunteli" vauvaa, joka kuulemma sanoi, että älä äiti huoli, täällä on kaikki hyvin. :LOL::love:

Vaunurumba on täälläkin vielä jossain vaiheessa edessä. Saataisiin ehkä kavereilta käytetyt yhdistelmä-Briot suht kohtuulliseen hintaan, mutta pitää vielä käydä katsomassa, millaiset ne on ja mahtuuko ne esim. meidän talon hissiin. Netin kuvista katsottuna ainakin näyttivät suht hyviltä, mutta en kyllä ole vielä yhtään perehtynyt vaunujen ominaisuuksiin tämän mallin kohdalla tai muutenkaan.

Hyvää vointia ja pitkiä unia kaikille! :)

fabula 14+4
 
Mulla fabulan kanssa sama periaate. Hetken joku asia saatta murehdituttaa ja mietityttää, mutta kun tiedostaa just sen et parhaansa tekee ja muuta ei voi. Kaikesta on selvitty mitä tähän ikään mennessä on vastaan tullu nu eiköhän sitä selvitä tulevastaki (y) Sillon nautitaan asioista kun ne on hyvin, huomenna voi olla jo jotain muuta.
Mulla auttoi vaunujen loppumattomassa suossa et laitoin ylös ominaisuuksia ja hintoja paperille ja oli helpompi sitten vertailla kokoa ja varusteita. Meillä vaatimuksena näppärästi ja pieneksi menevä runko, helposti kannettava koppa, kun koko vaunut ei tuu ehkä mahtumaan sisälle ja 4 iso pyörää. Vaikka kaupungissa asutaan niin ulkoillaan vaihtelevassa maastossa ja isovanhempien luona hiekkateitä. Eikä meidän kotikatua aurata välillä kun vasta illalla. Sitten päädyttiin, kun edullisesti torista löytyi, hankkimaan kauppa rattaat(britax b-smart) johon käy turvakaukalo. Mutta onnea vaunuviidakkoon :)
Meillä maha-asukki kääntynyt pää alaspäin raivotarjontaan, jos malttaisi pysyä asemissaan :whistle:

Nipsunen 33+4
 
Iso kiitos onnitteluista! :love: Nyt ehdin ja jaksan vähän kirjoitella, kun neiti Ihana torkkuu mummonsa sylissä :)

Olipa kokemus! Illalla viideltä alkoivat ihan puun takaa supistukset tulla viiden minuutin välein. Siinä vaiheessa vielä miehen kanssa mietittiin, että no, eiköhän me viimeistään aamulla lähdetä sairaalaan... mutta kahden tunnin päästä istuttiin jo autossa, sillä supistukset muuttuivat koko ajan kovemmiksi. Sairaalassa olikin paikat jo 3cm auki ja avautuivat tosi nopeasti edelleen. Se alku oli kyllä melkoista. Pian päästiin synnytyssaliin ja kokeiltiin ilokaasua. Se sai mulla aikaan lähinnä huuto-oksennusta, niin että eipä kokeiltu montaa kertaa :confused: Epiduraali sen sijaan oli kyllä omalla kohdallani naisen paras ystävä! Sitä ehdin saada kahdesti ja ei onneksi edes liiemmin hidastanut synnytystä: ihan lopussa vain piti panna oksitosiinitippa, kun supistukset alkoivat jäädä vähän lyhyiksi. Puoli yhden aikaan pääsin ponnistamaan, ja yhden jälkeen olikin vauva jo maailmassa.

Jäi kyllä tosi positiivinen mieli! Meillä oli ihana kätilö, joka ehti olla paljon paikalla ja tukena, neuvoi ja tsemppasi. Kivunlievitys toimi tosi hyvin, niin että pystyin oikeasti keskittymään synnytykseen. Ja oli tosi nopeaa toimintaa... Oltiin tosiaan varauduttu miehen kanssa todella pitkään prosessiin, mutta kaikki menikin vauhdilla. Kätilökin totesi, että aika harvoin ekakertalaisella etenee näin nopeasti! Tosi iloinen yllätys oli sekin, että jälkikäteen ei tarvinnut edes paikkailla. Pieniä limakalvovaurioita tuli, mutta ne paranevat nopeimmin ihan itsekseen. Sairaalassa tuli sellainen olo, että olen ihan hävettävän hyvässä kunnossa :LOL:

Muutama päivä on nyt oltu kotosalla. Väsymys on jotain järkyttävää, mutta muuten on kaikki hyvin. Tyttö syö reippaasti ja on enimmäkseen aika rauhallinen, öisin vain menee hermo kun pitäisi siirtyä pois sylistä nukkumaan (n) Mutta on hienoa voida sanoa, että kaikkien raskausajan hankaluuksiin jälkeen oma vointi on hyvä ja vauva on ihaninta ja kauneinta, mitä olen nähnyt :love:

Hankinnoista sen verran, että meidän tirppana olikin syntyessään vain 3200g, eli eipä mennytkään heti Manducaan! Mies kävi kantoliinaostoksilla, kun alettiin kovasti kaivata omille käsille vähän vapautta, ja toistaiseksi on ollut tosi hyvä juttu! Vaikka solmimisohjeet ja univelka olivatkin aika lystikäs yhdistelmä :LOL:

Minervan ja neiti Ihana jo viisi päivää!
 
Minä täällä taas hei. Raskautta on takana 26 viikkoa ja jotenkin en osaa vieläkään iloita tästä. Olin jo kerran endokipujen aiheuttamien supistusten takia sairaalassa ja jatko pelottaa hurjasti. Miun on tosi vaikea hyväksyä näitä muutoksia ja nauttia niistä. Keho kun muuttuu viikko viikolta, niin koskaan ei voi olla varma, että missä vaiheessa kivut menee taas yhtäkkisesti pahemmiksi. Toista kertaa en halua kipujen takia sairaalaan ja töidenkin järjestely saikun ajaksi on hankalaa. En meinaa löytää keskitietä aktiivisuuden määrään ja siitä tulee huono omatunto, koska tiedän että lapsi hyötyisi liikunnasta.

Yritänkin keskittyä vapaa-ajallani jouluun. Kokeilen erilaisia käsityötekniikoita ja näpertelen joulukalenteriin pussukoita. Onhan tässä vielä aikaa, mutta mieleni on niin joulussa. Mie kun meinasin joululta jäädä äitiyslomalle.

Minervanin kirjoitus oli ihana lukea. Joskus asiat menevät hyvin ja helposti. <3

Tällä viikolla miulla on neuvola ja sokerirasitus. Myöhemmin tässä kuussa on aika neuvolapsykologille ennalta ehkäisevässä mielessä. Joulukuussa on aika pelkopolille. Se joka sanoi, että raskaus on ihanaa aikaa, valehteli. Miulle tää on pelosta toiseen syöksymistä ja kipujen eliminoimista ja sosiaalisen piirin kaventumista. En jaksa. Onneksi tälle kaikelle on olemassa takaraja. Kukaan kullanmuru ei ole vielä vatsaan jäänyt.

Piinamiina ja Pulla 26+0
 
Minäkin voisin liittyä varovasti tänne :) Jos te huolitte uusia odottajia. Täällä on nyt kasassa 4+6 ja olen syksyllä täyttänyt 30v. Ensimmäinen tosiaan on tulossa. Tämä sai alkuunsa yk18 ja toisen letrozoli kierron aikana. Nyt toivon, että pysyy matkassa mukana. Oireiden vähyys huolestuttaa. Tissitkään ei enää satu niin paljoa mitä eilen... mahassa tuntuu siltä kuin kuukautiset olisi alkamassa. Varhaisultraan olen menossa. Jos tää ei kestäis, niin täytyy olla vaan tyytyväinen, että nyt edes jotain tapahtuu!! Niillä 17kerralla en saanut edes roskishaamua ikinä!
Eli jänniä hetkiä täällä eletään.
 
Minervan, Lohduttavaa lukea että kaikki voi mennä noinkin hyvin :love: Teillä on yhteinen mahan ulkopuolinen elämä alkanut hienosti ja neiti on varmasti ihanaakin ihanampi! Heitäthän meille perässä tuleville hyviä vinkkejä ihanuuden kanssa, että miten vauva-arki lähtee sujumaan. En malta tänään taas odottaa omaani!!:D
Piinamiina toivottavasti jouluinen mieli valtaa sinut ja unohdat pelot hetkeksi johonki edes vähän taaemmas. Toivottavasti psykologista ja pelkopolista on myös apua. Oo itelles armollinen, ei tarvi jaksaa jos keho sanoo toista. Varsinkin sinulla, kun on ollut kipuja, niin lepo on tärkeämpi kun et hikoilisit urheillen vaan koska joku muu sanoo että se olis parasta sinun lapselle. Sinä tiiät ja hyvin sanottu että on takaraja tiedossa ja siitä rakas palkinto :)
Tiitu tervetuloa ja onnea plussasta! Täällä meitä on joka kolmanneksella menijöitä ja jo onnellisesti poksahtaneita. Mukaan vaan. Itse oon viihtyny täällä kun joulukuisten palsta hiljeni ja kaikki menivät facebookkiin ja ite en siellä ooo_O Toivottavasti matkalainen on tarrannut kunnolla kiinnii! Mulla tissikivut hellittivät aika nopeasti plussan jälkeen ja menkkajomotusta oli alkuun aina johonkin ekan neuvolan asti. Kaikki menee varmasti hyvin(y)

Nipsunen 33+6
 
Ihanaa kuulla, että teillä meni kaikki noin hyvin, Minervan! :love: Antaa jotenkin toivoa itsellekin. :) Parhaita mahdollisia yöunia sinne!

Piinamiinalle jaksamista, joulujuttujen askartelu on varmasti hyvää vastapainoa. Toivottavasti saat oikeanlaista tukea neuvolapsykologilta ja pelkopolilta ja olo helpottuu pelkojen suhteen! Nipsunen kirjoitti hienosti tuosta lepäämisestä, se on varmasti useimmin niin vauvan kuin äidinkin kannalta tärkeämpää kuin urheilu. :)

Nipsunen, piti jo aiemmin todeta, että huippukommentti tuo että kaikesta on tähänkin asti selvitty niin eiköhän tulevastakin selvitä (y) Toivottavasti pikkuinen pysyy raivotarjonnassa! :)

Tervetuloa joukkoon Tiitu ja onnittelut! :) Nuo alun menkkajomotukset kuulostaa täälläkin tutuilta, toivottavasti sullakin siis on kyse vain raskausoireesta.

Täällä on olo ihan kuin olisin palannut alkuraskauteen: tissit on kipeet, hajut etoo, huimaa ja jatkuvasti on "krapulainen" olo. :sick: Tässä välillä olikin lähes täysin oireetonta, eli kai sitä voisi olla iloinen, että jostain tietää olevansa raskaana.. Vaikka eipä siitä kyllä ole epäilystä, alkaa toi maha jo sen verran näkyä. :LOL: Huomenna neuvola, toivottavasti kuunnellaan sydänääniä pitkästä aikaa.

fabula 15+0
 
  • Tykkää
Reactions: Nipsunen86
Fabula tällä maha muuttaa muotoaan jatkuvasti, että tolla mylläämisellä pieni ehtinee vielä vaihtaa asentoaan useasti. Muljuilevan vatsan katsominen on viihdyttävää ja täällä sohvalla makoillessa hihittelen pötsilleni. Kummasti rauhoittuu meno kun isänsä juttelee tai silittelee, toivottavasti toimii ulkopuolellakin. Ihana että sinulla ja masu näkyy! Ite näytin noilla viikoilla vaan että on neidille maistunut kesäherkut...
Ja toi olo on sahannu täälläki parin viikon sykleissä hyvän ja huonon väliä melkein koko ajan. Hyvää neuvolaa (y)
 
  • Tykkää
Reactions: fabula
Tervetuloa Tiitu :)

Lepo on varmasti tärkeämpää, kuin urheilu nyt, piinamiina. Joulujutut kuulostaa ihanalta ja mukavalta puuhalta. Itse olen väsäillyt joulukortteja ja niihin tuleekin tänä vuonna yksi onnittelija lisää.

Vähän meinaa olla tylsää, kun olen yksin kotona. Olen kokannut, siivonnut, leiponut ja kahvitellut. Mies palaa yöllä konsertista :)
Tässä me koiran kanssa jumitetaan sohvalla, on meinaan kävely aika hankalaa toisinaan.

Mun on pakko kysyä polilta tehokkaampaa närästyslääkettä, kun käyn siellä perjantaina. Unelmoin joulumässyistä ilman närästystä :) Olen niin jouluihminen ja mikä parasta, nyt sitä viettää pikkutonttukin meidän kahden ja koiran lisäksi.

Ei enää pitkä aika... :) Huomenna kuukausi laskettuun!

Poppie ja poika 35+4
 
Heippa kaikille, saisinkos minäkin liittyä tähän joukkoon, kun niin aktiiviselta tuntuu keskustelu :geek: mukava lukea teidän pidemmällä olevien tuntemuksia ja kokemuksia! :)
Meillä on siis esikoinen tulossa ja minä olen 32 ja mies 33 vuotta. Ollaan lasten kanssa melko ummikkoja, mutta luottavaisin mielin tässä mennään.
Viikkoja on nyt kasassa 8+5 ja tänään oli ensimmäinen lääkärikäynti ja samalla ultra. Jännitti kyllä aika kovin, mutta aikamoinen fiilis oli kun pieni ilmeistyi ruutuun. Sydämen ensi kertaa näkeminen oli jotain ihan mieletöntä. :love: Hymyilin töissä koko loppupäivän enkä edes muistanut merisairautta, joka on tässä viime viikot vaivannut... Aika mieletöntä :giggle:
 
Täällä on muistaakseni ollut puhetta aiemmin miesten möläyttelyistä. Mies heräsi viime yönä miun itkuun. Tuntui niin lohduttomalta kaikki pelot ja kivut ja se että kannan vielä 3 kk täyden vastuun toisesta ihmisestä. No, menin sit sanomaan et mie en jaksa olla koko ajan ristiriitaisten tunnemyrskyjen kourissa ja kaikkien pelkojen vallassa. Tuo toope meni sit sanomaan vihaisena, että hänen olisi pitänyt sanoa ennen lapsen alulle saattamista, etten mie todennäköisesti kestä raskausaikaa. Tuli niin paska olo. Tänään oon ollu normaalin päivän töissä ja sen päälle ihan törkeän kipeä. Syyllisyys vaivaa. Onneksi huomenna on neuvola ja vauva potkii tomerasti.

Anteeks kun puran ahdistukseni aina tänne. En oikein osaa tästä livenä kenellekään puhua, noille ammattityypeille ainoastaan.
 
Mie illalla tutkin tuota tunneasiaa netistä. Kävikin ilmi, että tää kaikki syyllisyys, pelko ja ristiriitaiset tunteet onkin ihan normaaleja juttuja, miulla ne nyt on vaan ehkä pikkaisen korostuneet endokipujen ja omien varhaisten kokemusten vuoksi. Olipa helpottavaa. Tänään on neuvola ja kuun vaihteen kiireisemmät hetket töissä. Lähtökohtaisesti on kyllä nyt hyvä fiilis. :) Se tunne, kun tajuaa tän kaiken tunnepuolen olevan ihan normaalia... ja se, kun sai sanoa miehelle että ähäkutti, tää kuuluu kuvioon. Ehkä tuo mieskin tuosta rauhoittuu. Meillä taas kerran osui tunnekuohut samaan kohtaan.

Sohfia, tervetuloa joukkoon! Onnea hyvästä ultrakokemuksesta. (y) Merisairauteen suosittelen kokeilemaan akurannekkeita. Miulla ne auttoi töissä sen pahoinvoinnin ajan.

Poppie, miekin olen tehnyt jo kortteja. Vaikka meiän vauva saa vielä joulun jälkeenkin kasvaa kohdussa vielä kuukauden päivät, niin enköhän mie laita meillekin uuden toivottajan kortteihin. :love:

Piinamiina ja Pulla 26+1

Ps. Ei meiän vauvan työnimi oikeasti ole Pulla. Se vaan tulee kirjoitettua automaattisesti tuohon oman nimen perään.
 
  • Tykkää
Reactions: Sohfia
Merisairauteen suosittelen kokeilemaan akurannekkeita. Miulla ne auttoi töissä sen pahoinvoinnin ajan.
Kiitos vinkistä! Eilen illalla oli ihan tosi huono olo, ja huomenna aamulla olisi lähdettävä työmatkalle kolmeksi päiväksi. Vähän jännittää miten siitä selviän.
Pitää jemmata riittävästi pientä syötävää matkalle mukaan, kun matkustaminen menee pitkän kaavan kautta (kaksi eri lentoa ja juna päälle), enkä tiedä miten pääsen/ehdin syömään lentojen välissä. Tuo ranneke on ehdottomasti hommattava ennen lähtöä.
 
Nipsunen, ihanaa että vauva rauhoittuu isän juttelusta ja silittelystä. Täytyy muistaa kokeilla tuota sitten, kun päästään tuohon mylläysvaiheeseen (y)

Poppie, kuulostaa mukavalta tuo kotona puuhailu :) Itsellä ei oikein tällä hetkellä olisi yhtään motivaatiota tehdä töitä.. Vaikka helpostihan se kyllä käy tylsäksi, kun joutuu yksin olemaan kotona. Ja niin kiva, että teillä on myös sitten pikkutonttu mukana viettämässä joulua! :love:

Tervetuloa joukkoon, Sohfia! Hienoa, että ultrassa oli kaikki hyvin :) Tuo sydämen ensimmäistä kertaa näkeminen/kuuleminen on kyllä unohtumaton kokemus <3

Piinamiina, kiva kuulla että fiilis parani! :) Odottamiseen ja äitiyteen liittyy kyllä uskomattoman valtava kirjo erilaisia tunteita. Ja varmasti näin on myös miehillä, onhan tämä niin iso asia. Meilläkin toisinaan sattuu molemmilla olemaan tunteet pinnassa samaan aikaan, ne on niitä vaikeita hetkiä, mutta onneksi ohimeneviä.
Hih, Pulla on söpö lempinimi, vaikkei oikea työnimi olekaan. :)

Meillä meni neuvolassa kaikki hyvin, oli ihanaa päästä kuulemaan pienen sydämen sykettä :love: Siellä hän liikkui todella aktiivisesti ja pakeni anturia :LOL: Ja mä yritin kovasti olla nauramatta, ettei siitä aiheutuisi ylimääräisiä ääniä. Niin helpottunut olo, nyt malttaa taas odotella sitä, että liikkeet alkaisivat tuntua.

fabula 15+1
 
Täällä kanssa neuvola takana ja sama homma kuin fabulalla, juniori pakeni koko ajan anturin alta että ois saanut puhdasta sydänääntä pitemmäksi aikaa kuulumaan :LOL: kyljelleen kääntyminen onneksi auttoi ja nappula malttoi hetken olla yhdessä kohtaa :) hemoglobiini oli päässyt salakavalasti tipahtamaan ja rautakuurille joutui. Nyt vasta tajusi että onpa sitä kyllä ollutkin ihmeen väsynyt viime aikoina.

Jouluaskartelu on kyllä ihan parasta :love: muutamaan vuoteen ei ole tullut joulukortteja tehtyä mutta nyt voisi taas aktivoitua. Toissapäivänä leikkelin tonttuja kartongista ja suunnittelin että tekisin itse jouluverhot olohuoneeseen. Meillä ei (toivottavasti :LOL:) ehdi jouluksi tulla pikku tonttua mutta silti joulua odottaa nyt jotenkin ihan eri tavalla :love:

Mukava kuulla Piinamiina että tunteiden myllerrys vähän helpotti! On se kyllä välillä haastavaa tämän raskauden tunnepuolen kanssa. Tsemppiä jatkoon! :)

Huippua kuulla Minervanin hienosti menneestä synnytyksestä! Jotenkin sitä eksyy aina niihin kauhutarinoihin kun asiasta lueskelee niim tekee hyvää nämä positiiviset uutiset välissä :LOL:;)

Vähän meinaa jännittää viikonlopun Helsingin reissu kun mennään lentäen. Eipä siinä näillä viikoilla pitäisi mitään haittaa/estettä olla kun kaikki on mennyt hyvin mutta silti.. :oops: noh, eiköhän siitä selvitä :)

Tervetuloa minunkin puolesta uusille!

Narana 30+4
 
Poppie sinä ehit varpilla saada tontun jouluksi kainaloon :love: Ihanaa. Minä oon ihan varma kun toi laskettu on 13. ja äitin kanssa juttelin et ollaan menty 10 päivää yli niin neuvola meinasi et tyttärellä voi mennä samalla kaavalla. Mutta toivon meidän tontun olevan vähän hätäinen :whistle: Ja tuo koiran kanssa hengailu kuulostaa tutulta. Meidän koira herra on vanha niin sille riittää hyvin ulkona minun lyllerrys vauhti ja välillä tulee tuohon viereen rötköttämäön seuraksi.
Sohfia onnea ihanista ultrakuulumisesta ja tervetuloa joukkoon. Minä suosittelen myös akurannekkeitä. Mulla autto jatkuvaan kuvotukseen niin sain syötyä ja jaksoin töissä.
Piinamiina hyvä jos olo helpotti. Sinä jaksat kyllä ja selviät hienosti! Uskon myös että kaikki painivat hurjissa tunnemyrskyissä tässä tilassa ja ensimmäisen lapsen kohdalla. Minä oon itkeny litroittain! Joku muu mies ois jo voinnu pahasti säikähtää ja ahistua. Mut minulla sattuu olemaan näissä asioissa rauhallinen, mutta muista asioista hermot helposti menettävä mies.
Fabula kohta siellä mahassa alkaa polskinta.;)
Teillä onkin monella jo joulutohinat alkaneet. Minuun ei oo vielä joulumieli iskenyt, mutta pitäisi ainakin sisarusten lasten joululahjat kohta ostaa ja toimittaa perille. Oon tehny kortit joka vuosi, mutta nyt tuntuu että saattaa jäädä väliin. Tai sitten se joulu ehtii vielö minutkin vallata kun saa viimiset vauvan tavarat hankittua niin se on hoidettu. Vapautuu aivokapasiteetteja muuhun käyttöön:LOL: Myö lähdetään kohta tutustumaan synnytysosastoon. Jännää.

Nipsunen 34 ja pinkeä rantapallo
 
Onpas täällä taas ollut aktiivista keskustelua. Kiva. :) Olen toisella foorumilla kuukausiketjussa, mutta se on kovasti hiljentynyt, kun keskustelijat ovat siirtyneet FB:n maailmaan. Itse en oikein FB-ryhmästä innostunut. Eniten varmastikin tykkäisin vaihtoehdosta, jossa ryhmä olisi anonyymi, mutta jotenkin suljettu/suljetumpi, ettei kuka tahansa pääse viestejä lukemaan.

Minervan: Mielenkiintoista oli lukea synnytyskertomuksesi. Hienoa, että kaikki sujui niin mallikkaasti!
Kenenkäs vuoro onkaan seuraavaksi? Ilmeisesti Poppie, sitten Nipsunen. Muut taitaa mennä ensi vuodelle, mutta muutama vauva ehtii siis vielä joulun viettoon mukaan. <3
Sama kokemus joulufiiliksestä kuin monella muullakin. Muutama lahja on jo ostettukin ja jotenkin joulufiilis tuntuu tulevan eri lailla ja jopa näin aikaisin.

Hauska oli lukea myös tuosta, miten samanlaisesti vauvat käyttäytyvät. Varsin tutulta kuulostaa tuo, että miehen ääni ja silittely rauhoittaa. Myös kokemus anturin alta pakenemisesta on tuttua meilläkin.

Täällä on nyt tullut koettua eräässä blogissakin mainittu "hikka hanurissa". :) Tuntuipa aika veikeältä.

Olisiko kellään vinkkejä heittää alaselkäjuilintaan? Ice Poweria olen käyttänyt ja se helpottaa, särkylääkkeitä en, kun ei ole vielä niin kivulias. Hyvät vinkit ja venyttelyniksit siis kehiin, jos sellaisia jollakin mielessä on.

Tervetuloa uudet tulokkaat!
 
Jenifer mullakin nyki hikka tuolls peräpäässä kerran :LOL: nyt on lähinnä tuntunu tossa kyljen seutuvilla. Meillä tuo tuleva iskä on välillä surullinenkin kun ensin hihkun et potkii ihan hulluna vauva, sit hää tulee ja meno rauhottuu. Tahtois tuntea enemmän liikkeitä mut minä oon ainakin onnellinen et joku ton hyrrän rauhoittaa. Alaselkä juilii myös täällä ja icepowerilla menty. En oo keksiny mitään venytystä joka tuntuis hyvältä (n)
Kyllä se Poppie taitaa olla seuraava ja sitten minä :eek: Eilen kun käytiin synnärillä niin tuli jotenkin taas konkreettisemmaksi että kohta siellä puhkutaan. Olin jotenki tosi jännittyny koko kierroksen, vaikka en ihan kauheasti ainakaan vielä jännitä synnytystä. Siellä ei ollut osastolla ketään tällä hetkellä niin saatiin rauhassa katsella. Hui. Joulukuussa oli bout 70 laskettua aikaa, toivon että sattuis rauhallinen väli niin olis mahdollista olla yhden hengen huoneessa, omassa rauhassa. Luottavaisin mielin menen seuraavalle käynnille :)

Nipsunen 34+1
 
Täälläkin on alaselkä alkanut vihoitella ja myös vähän ylempää on vissiin joku lihas mennyt jumiin. Joten vinkkejä otetaan vastaan myös täällä :) icepoweria en ole tullutkaan ajatelleeksi joten kiitos jo siitä! :)

Hikkaa ei ole onneksi tuolla hanurin puolella tuntunut :LOL: alavatsalla yleensä naputtaa, suunnilleen keskellä. Tästä voisin päätellä että nappula viihtyy nykyisin enempi pää alaspäin? Ainakin jostain muistelen lukeneeni että hikka tuntuu enemmän vauvan pään/hartioiden seudulla?

Täällä päin ei enää ilmeisesti järjestetä synnärille tutustumisia o_O en ole kyllä varma tarvisinko edes sitä.. kunhan tietää mistä ovesta mennään sisälle :LOL: haluaisiko Nipsunen jakaa enemmän omasta käynnistään? :)
Samoin ilmeisesti käytännöt synnytykseen lähdöstä vaihtelee että pitääkö soittaa synnärille etukäteen että on tulossa vai ei?

Just soitteli th neuvolasta että haluaisi nähdä mut kuitenkin parin vkon päästä uudelleen. Haluaa vähän seurata painon kehitystä kun oli edellisestä vähän kertynyt ja vissiin pähkäilee laittaako uudestaan sokerirasitukseen vaikka arvot oli hyvät edellisellä kerralla.. tunnustin kyllä että ihan vaan syötyjä kiloja on nämä eikä varmasti raskaudesta johtuvaa :D noh, sen hemoglobiinin laskun takia on kyllä ihan hyvä mennä käymään tarkistamassa onko se lähtenyt nousuun.

Narana 30+5
 
Heh, Narana, anturi taitaa siis olla kaikkien masuvauvojen inhokki :LOL: Meillä on myös edessä Helsingin reissu viikonloppuna, tosin mennään ihan Onnibussilla. Pakko mennä etsimään äitiysvaatteita, kun täältä Turun suunnalta ei niitä tunnu mistään löytyvän. (n) Toivottavasti lennot sujuvat hyvin! :)

Tuntuu olevan aika yleistä tuo kuukausiryhmien hiljeneminen, kun ihmiset siirtyvät Facebookiin, mistä Jenifer mainitsi. Itsekään en jotenkin innostunut FB-ryhmäajatuksesta.

Mulla ei vielä ole ollut alaselässä kipua, mutta niskajumitukseen (joka on tuntunut nyt raskausaikana yleistyvän) olen käyttänyt sellaista lämmitettävää kauratyynyä. Ja sen voi myös viilentää pakastimessa, jos kylmä auttaa paremmin. En tosin tiedä, saako sellaisen mitenkään viritettyä alaselän kohdalle ja onko siitä apua, vaikka saisikin.

Mietin itsekin, että pääseekö kaikilla paikkakunnilla tutustumaan synnäriin. Kuulostaa kivalta käytännöltä. :) Itse olen kyllä jo moneen kertaan käynyt "melkein" synnärillä, kun ultrat tehdään sairaalan äitipolilla. :LOL: Ainakin on sama sisäänkäynti sitten synnyttämään mennessä.

Tänään on ollut tukala päivä töissä, kun istuessa farkut puristaa ja seistessä alkaa melko nopeasti huimata... :cautious: Ehkä pitäisi olla vähemmän valikoiva ja ostaa vaan jotkut mitkä tahansa äitiyshousut, niin olisi ehkä helpompi olo. Tai tietty voisin myös käyttää mekkoa ja leggareita, mutta tuossa tämän päivän hyisessä tuulessa ei sekään ollut houkutteleva vaihtoehto.

fabula 15+2
 
Meillä tosiaan kuuluu perhevalmennuksen 2 kertaa neuvollalla, jossa jutellaan imetyksestä, parisuhteesta, vauva-ajasta porukalla, yksi psykologin luento ja sit toi synnärivisiitti kun 34 viikkoa on täys. Sairaalalla kokonnuttin ensin kuuntelemaan oireista joista yleensä voi päätellä h-hetken tulleen. Limatulppa,ripuli, supistukset, vedet jne. Monessa tilanteessa pyysi että soittaa ensin että yhdessä voidaan miettiä kannattaako jo tulla vai odotella vielä kotona. Ja siitä soittamisesta painotti että ihan milloin vain jos siltä tuntuu. Ja kun supistuksia tulee 10 min välein niin voi jo pyyhältää paikalle tai jos lapsivedet hulahtavat. Sitten käytiin avautumisvaihetta ja kivunlievityksiä ja asentoja läpi ja ponistusvaiheesta samat. Ja mitä vauvalle tehdään kun pölähtää pihalle ja mitä äidille. Isukeille kerrottiin mimmoista tukea heiltä tarvitaan. Sitten lähdettiin katsomaan kaikki ovet ja soittokellot mistä pääsee sisälle. Meno sinne oli tuttua jo ultrakäynneiltä. Käytiin läpi mistä löytää kätilöt tai muuta henk.kuntaa jos ketään ei näy. Sitten vuodeosasto ja aula jossa voi tavata isovanhempia. Sitten katsottiin tarkkailuhuoneet johon yleensä mennään ensin käyrille ja odottelemaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko vielä mitäön, allas huone, isien pukuhuone/taukotila, vauvan hoitohuone jos jotain hoitotoimenpiteitä tarvitsee tehdä ja viimeiseksi synnytyssali. Siellä sitten 2 kätilön ja isän voimin työnnetään pieni pihalle ja sitten vauva saakin olla äidin ja isän paidan alla pari tuntia, odotellaan että istukat tykötarpeineen syntyy ja kursitaan äitiä kasaan. Sitten suihkut jos jaksaa, kahvit tarjotaan synnytyssalissa :ROFLMAO: ja sitten hipsitään osastolle. Täällä tosiaan 1 ja kahden hengen huoneita ja jos ei ruuhkaa niin perhehuone jossa mies saisi olla myös yötä. Minä toivon mahtuvani 1 hengen huoneeseen, isukki tulkoon koti lepäämään yöksi niin on sitten virkkunen kun tullaan kotiin. (y) En nyt oikeen tarkemmin osaa mistään kertoa, mutta kysykää jos osaisin vastata..
 
  • Tykkää
Reactions: narana85
Heippa, nyt on pakko purkaa tuntoja tänne kun täältä voisi löytyä vertaistukea... :unsure: Melkein noloa kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin...

Reissussa on selvitty ilman suuria pahoinvointeja, mutta ongelmaksi on osoittautunut ruokailu. Reissasin siis Ranskaan työn puolesta ja ensimmäisenä iltana kävin kollegani kanssa syömässä. Tilasin hampurilaisen ja pyysin pihvin luonnollisesti kypsäksi paistettuna. Nyt sitten kävi niin, että pihvi oli vahvasti punertava sisältä, enkä jotenkin saanut palautettua sitä keittiöön. En kai halunnut tehdä asiasta numeroa ja paljastaa olevani raskaana työkaverille. Närkin pihvistä kypsän oloisia reunoja, mutta tulin syöneeksi myös muutaman punertavan kohdan. Suurin osa jäi kyllä lautaselle ja keskityin syömään ranskalaiset.
Noh, tästä seurasi sitten tietysti aivan HIRVEÄ tunnontuska, googletus ja ahdistus. Olin terveydenhoitajaankin tekstarilla yhteydessä, mutta hän sanoi ettei ole syytä olla huolissaan, kun Suomessa ollaan. Laitoin viestiä takaisin että miten Ranskassa, ja sanoi että kuumetauti on toksoplasman oire, eli sitä pitää nyt vahdata. Seuraavan päivän palavereista ei meinannut tulla mitään kun asia vaivasi ihan hirveästi. Ja mies on iltaisin rauhoitellut minua puhelimen välityksellä. Onneksi hän on meidän perheen viilipytty.

Ranskalainen tapa on nyt sitten ilmeisesti syödä liha puolikypsänä aina, sillä Seuraava päivänä lounaalla otin possun pihviä, kun ajattelin että se nyt ainakin on kypsä, mutta mitä vielä.. Ihan roseeta keskeltä. o_O Pöydän toisella puolella possu oli osittain aivan punaista! Jätin itse pihvin kokonaan lautaselle, ja taas söin pelkät perunat. Melko noloa on kyllä vaan jättää lautanen puolilleen ruokaa, ja mietin siinä syödessä että millä ihmeellä saan pihvin vaivihkaa servettiin ja taskuun :confused:
Tämä panikointi varmaan kuuluu raskauteen, varsinkin ensimmäiseen, ja varsinkin kun olen sellainen että jos joku asiaa minua huolettaa, tykkään murehtia sitä aivan järjettömän paljon. :cry:

Huh, mutta sanonpa vaan, että on hirveän raskasta olla raskaana :ninja:

Sohfia 9+2
 

Yhteistyössä