30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)

Onnea Tirlittanilla hyvistä ultrakuulumisista :heart:

Rakenneultra jätti minullekin kysymyksiä, että onko kaikki hyvin kun hoitaja ei juurikaan ääneen mitään sanonut. Valitin sitä neuvolassa ja siellä sitten luettiin koneelta mitä kaikkea on tutkittu ja kaikki oli edelleen ok. Mutta olisin kaivannut enemmän hoitajan kommentteja suoraan ultrassa kun en minä siinä osannut mitään kysyä. Varsinkin kun edellisenä päivänä selvisi, että mies ei pääse mukaan, niin olin aika itkuinen ja peloissani kun yksin menin.

Sf-mitta oli minulla iso vauvaan nähden. Ihan niinkuin Duudlari kirjoitti ystävästään. Koska minulla on pitkä selkä, niin mitta oli pituussuunnassa iso kun taas maha ei sivulle juuri levinnyt. Takaapäin minua ei tiennyt raskaana olevaksi ollenkaan

Duudlari Hienoa, että olette onnistuneet unikouluissa. Hyvät yöunet todellakin helpottavat jaksamaan.

Perhepeti ei meille sopinut ollenkaan. Tyttö nukkui keskellä leveästi ja me miehen kanssa reunoilla liikahtamatta mihinkään :/ Alun vatsavaivojen kanssa vain olisi niin helppoa ollut jättää siihen nukkumaan mihin imetyksessä nukahti. Havahtui hereille lähes aina kun pinnikseen nostettiin. Tehtiin vaikka mitä että nukahtaisi paremmin pinnikseen: Siellä oli puklurättiä, äidin paitaa, lämmitettiin etukäteen kaurapussilla, oma peitto kulki mukana imetyksessä ja omaan sänkyyn nostettiin siihen käärittynä. Pari yötä nukuttiin välillä tytön kanssa meidän sängyssä ja isi vieraspatjalla lattialla.
Nyt nukahtaa omaan sänkyyn tai ainakin saa nukkuvanakin siirrettyä pinnikseen. Meillä on pinnis sivuvaununa laita vielä alhaalla. Siitä on helppo silitellä ja itse nukahtaa ensin :ashamed:
Meillä nukahtaa milloin mitenkin: tissille, meidän sänkyyn, syliin, omaan sänkyyn... Mutta nukuttamista vaatii joka ilta ja välillä aika pitkäänkin :/ Eilenkin syliteltiin ja siliteltiin monta tuntia ja välillä syötiin. Yöt ovat menneet jostain syystä tosi rikkonaiseksi. Päiväunet kyllä maittavat, mutta öisin ährätään ja kitistään ja syödään taas enemmän. Peukku menee jatkuvasti alaikeniin, että taitaa meille hampaita olla tulossa tai ainakin ikeniä jo kutittaa.

Täytyy taas kohta jatkaa :wave:

 

Merilintu Toivottavasti saisit asian pois mielestä jotenkin tai sitten tosiaan sinne 4D-ultraan sitten jos kovasti asia mietityttää. Minä en ole tuollaisesta ikinä kuullutkaan, joten en oikein voi auttaa. Kovasti tsemppiä kuitenkin lähetän.
Minä en raskausaikana juurikaan uskaltanut mitään lukea, varsinkaan netistä. Kun kaikki asiat aina jäi vaivaamaan. Nyt olen lukenut enemmän kaikkia raskausjuttujakin kuin itse raskausaikana. Minäkin erehdyin ehkä kuukausi sitten lukemaan kätkytkuolemista ja monta yötä kuulostelin Nupun hengitystä. Samoihin aikoihin Nuppu itse jätti sen klo 3 syötön väliin ja oli ensin outoa tottua ensinnäkin nukkumaan niin pitkä väli syöttämättä ja sitten aloin kuulostelemaan että onko tyttö hengissä.
Kiitos, kyllä taas paremmalla mielellä olen ollut

Vaahtokarkki Kiitos sinullekin tsempeistä :heart:
Minä synnytin Vammalassa kun täältä voi valita joko Tays tai Vas. Eli en osaa sanoa Taysista omakohtaisia kokemuksia. Siskoni kaikki 3 poikaa on siellä syntynyt ja monen tuttavankin lapsia.
Minulla itselläni painoi valinnassa se, että Tays on niin ruuhkainen. Mutta onhan Vas pienempi paikka ja ei ole esim. teho-osastoa. Että jos kaikki olisi mennyt pieleen niin Tays olisi ollut turvallisempi vaihtoehto.


Meillä oli viime viikolla 3 kk:n neuvola ja kaikki hyvin :heart:
Mitat olivat seuraavat:
Paino 7500 g (oikein äidinmaitopallero)
Pituus 61,5 cm
Pipa 40,7 cm
"Hyväntuulinen tyttö. Hieno kasvu. Iho upea." kirjoitti terkka neuvolakorttiin.

Rokotuskin saatiin ja pikkaisen itki, mutta rauhoittui pian ja nukahtikin syliin :heart:
Seuraava käynti onkin sitten lääkäri 4 kk:n iässä.
Yli käyrien mennään, varsinkin paino huitelee 25 % yli. Mutta tässä vaiheessa ei niillä vielä niin suurta merkitystä ole.

 

Hei pitkästä aikaa,

Täällä on vihdoin taas aikaa palata netin ääreen.

Tirlittan, onnea hyvistä ultrakuulumisista! :flower:

Vaahtokarkki, tuollaisiin tarkoituksiin se 4D -ultra onkin ihan paikallaan. Eli kun haluaa lisätietoa jostakin tietystä asiasta. Ihana juttu, että uutiset olivat hyviä! Ja onhan hyvä että sulla on tiivistä seurantaa. Se rauhoittaa mieltä ja pitää mielikuvituksen kurissa (ettei pääse liikaa kehittelemään asioita päässään pahemmaksi -googlen avustuksella

Duudlari, 4D -ultran teki meillekin Bruno Cacciatore Femedasta (englanniksi sillä mieheni ei suomea puhukaan). Me maksettiin reilut 230 euroa sillä meihin ei tietysti Kela -vähennykset päde. Mukava mies ja tosiaan meidänkin tapauksessa keskittyi tutkimaan juuri tiettyjä juttuja. Eli kun kerroimme, että niskaturvotusultra jäi meiltä väliin, hän keskittyi erityisesti seuraamaan merkkejä kromosomipoikkeavaisuudesta.

Kiva oli kuulla juttujasi vauva-ajasta. Nämä asiat alkavatkin pyöriä yhä enemmän mielessä.

Merilintu, voihan harmi että sinällään positiivinen ultrakokemus on kääntynyt ahdistavaksi! Mäkin todella kyllä ymmärrän tuon että hakee netistä tietoa, teen sitä vähän väliä.. Mies on jo useaan otteeseen kieltänyt mua lukemasta juttuja netistä, kun sitten olen niin huolissani.

Sompio, onnea neuvolakuulumisista!

Me varmaankin yritetään perhepetiä. Mutta mä olen kyllä ymmärtänyt, Sompio, että myös pinnasänky sivuvaununa lasketaan perhepediksi. Eikö näin olekaan? Me ei missään tapauksessa haluta öisin joutua nousemaan ylös vauvan herätessä -ennen kuin on pakko. Laiskiaisia siis ollaan. Toisekseen, mun perheessä minä ja sisarukseni ollaan nukuttu perhepedissä, joten mulle se on normaalia (me ollaan tosin kovin eri-ikäisiä, joten emme koskaan kaikki nukkuneet yhtä aikaa yhdessä) Mä olen jotenkin tottunut ajattelemaan, että vauvan kanssa ne yöt vaan ovat rikkonaisia eikä sille mitään voi. Katsotaan mitä se todellisuus sitten on ja jaksanko olla niin filosofinen asian suhteen sitten kun on tosi kyseessä.

 

Tuli kiire työasian puitteissa joten oli pakko lopettaa juttu ennen aikojaan. Sellaista se on kun ei osaa lyhyesti kirjoittaa..

Eli vielä jatkoa perhepetiasiaan. Meillä on tosi suuri sänky, joten se on myös yksi syy, jonka takia ajattelen perhepedin olevan meillä toteutuskelpoinen juttu. Sänky on mielestäni kahdelle jopa liian suuri ja täyttää käytännössä koko huoneen! Harmittelin sitä silloin kun ostimme sängyn, mutta nyt se tuntuu loistosijoitukselta! Jos ei yöt vauva välissämme ala sujua, niin sitten mekin siirrytään pinnis sivuvaununa -vaihtoehtoon. Kunhan vauva pysyy kosketusetäisyydellä..

Mun masu on potkupallo (potkut vaan tulee sisältä ja muutenkin olen pehmeämpi kuin ennen. Painoa on nyt tullut 6 kg. Olen ihan tyytyväinen mutta katsellaan villiintyykö painonnousu tästä.

Eräänä päivänä toissa viikolla töissä mulla oli sellainen olo kuin olisi ollut liian tiukka vyö vatsan alapuolella. Sitä jatkui koko päivän. Kun edellisenä päivänä oli tullut myös lusikallinen verta niin neuvolantäti määräsi mut lopulta iltapäivällä töistä kotiin ja tuli tekemään tutkimuksen (täällä tulevat kotiin tsekkamaan). Hän sitten totesi, että kohtu on supistunut ja lämpö oli noin 38 astetta, joten sairaalaan kävi tie. Sairaalassa tutkittiin, ettei vain synnytys ole alkamassa. Tähän saakka erinomainen verenpainekin huiteli ylempänä. Kaikki oli hyvin kohdunkaulan ja -suun kanssa eikä tulehduksia ollut, mutta mut määrättiin ottamaan iisimmin ja kuuntelemaan kroppaani enemmän. Neljä päivää vietin vuodelevossa. Sen jälkeen olenkin ottanut rauhallisemmin eikä tuo 'kiristävä vyö' ole enää palannut. Jos tuollainen tapaus ei hiljennä vauhtia niin ei mikään.. Sairaalassa kehottivat myös ottamaan iisisti urheilun suhteen.

Me ostetaan ihan uusin Maxi Cosi -kaukalo, jonka saa kiinni sellaiseen alustaan, johon voi myöhemmin kiinnittää myös turvaistuimen. Tässä kaukalomallissa on myös kaksi eri asentoa (vai oliko vielä useampi?), johon kaukalon voi asettaa, joten hieman voi säädellä kuinka makuultaan vauva on. En sitten tiedä, onko kaikissa kaukaloissa sama toiminto, mutta itse ajattelin, että kätevältä kuulostaa. Me halutaan tosiaan Maxi Cosi hyvien testitulosten tähden. Ja me ostettiin myös nuo Bugaboo Frog -rattaat (Maxi Cosin saa niihin kiinni). Kaukalo onkin kutakuinkin ainoa asia, jonka olen halunnut ostaa uutena (okei, pinniksen patjan myös), muuten meillä on paljon käytettyä (myös ne rattaat).

Olo alkaa olemaan myös muuten 'raskaampi' kuin ennen. Nälkä on usein ihan pohjaton ja alun väsymys on siinä mielessä alkanut palailla, että nukkumaan on vaan mentävä aikaisin kun silmät menevät itsestään kiinni. Herään usein aamuyöllä täysin pirteänä ja valvon pari tuntia, ennen kuin nukahdan juuri ennen kellon soimista. Tämä alkaa olla jo oikea ongelma, kun töissä pitäisi jaksaa; työtahti on juuri nyt aika kova. Olen varma, että hormoneilla on asian kanssa jotakin tekemistä, sillä ennen tällaisia uniongelmia ei ole ollut.. Joten mä yritän ratkaista asian lepäämällä kaiken mahdollisen ajan, jonka mitenkään vaan pystyn. Olen oikea sohvaperuna..

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Mona 25+4

 

Hei vaan!
Kylläpäs aika rientää ja viikot kertyvät!

Ompelin eilen äitiyspakkauslaatikkoon verhoilun. Kesällä rakensimme miehen kanssa oikein jalusta sille laatikolle. Nyt näitä viestejä lueskellessani heräsin miettimään, että ehkä se pinnasänky sivuvaununa olisi ollut kätevämpi ratkaisu... Saas nähdä, miten käytäntö tulee olemaan. Helpointa tietysti olisi, kun ei tarvitsisi nousta ylös sängystä yöllä vauvaa hoitamaan ja toiseksi tietysti vauvalle olisi turvallinen olo olla siinä lähellä.

Hassua miten nopeasti tämä odotusaika on loppujen lopuksi mennyt ja kuinka kaukaiselta asialta alkuraskauden vastoinkäymiset (ja myös lapsettomuushoidot) tuntuvat nyt. Pikku hiljaa on mieleen hiipiinyt huoli siitä, että kaikki tulee menemään loppuun asti hyvin. Uusimman Vauvan lehden lukeminen ei asiaa edes auttanut, kun siinä oli juttu kohtukuolemasta ihan viime metreillä. Joka vaiheelle on ne omat huolensa ja ne eivät suinkaan sitten lopu synnytykseen.

Iloisia syyspäivä!!!

Ellastiina (33+5)

 

Mona Totta, pinnis sivuvaununa kai luetaan perhepetiin. Mä ajattelin perhepetiä vain niin, että ollaan kaikki meidän sängyssä

Hyviä vointeja kaikille ja voi että mulla on ikävä sitä vauvamahaa B)

 

Moikka, ja kiitos paljon duudlari, vaahtokarkki, sompio ja mona kommenteista ja tsempeistä!

Varasin nyt sitten sen 4D-ultran noin kahden ja puolen viikon päähän, eli viikolle 26. Saa nähdä, onko se nesterakkula silloin vielä siellä vai ei. Toivon tietysti kovasti että ei. Muuten otan sen käynnin sitten tavallaan "second opinionina", mistä vaahtokarkki taisit puhuakin. Olo toivottavasti paranee, kun toinen henkilö vielä tarkistaa rakenteet. Tosin olen jo hiukan rauhoittunut asian suhteen. Kummasti uuden ultran varaaminen auttoi. Jos sieltä saa lisää mielenrauhaa, niin mielelläni sen hinnan maksan. Mullahan on se ilmainen kontrollikäynti sitten vielä viikon 30 paikkeilla istukan paikan takia, mutta sinne olisi ollut liian pitkä aika sinnitellä...Välillä mietin sitäkin, että onko meidän nykyäitien vaikeampi luopua hallinnasta ja"kontrollista", kun on enemmän tietoa ja toisaalta erilaisia yltra- ym. mahdollisuuksia. Taistelen itse ainakin sen kanssa, että välillä pystyn ajattelemaan tyynen "zeniläisesti", että asiat menevät niin kuin niiden pitää mennä ja turha siinä on rimpuilla, kun ei kerran mitään voi tehdä. Sitten on päiviä, jolloin ei pysty ajattelemaan noin vaan meinaa hyppiä seinille...

Nyt siis kuitenkin parempi päivä. =) Sellaista teillekin sinne... :wave:
*muoks* kiva kuulla ellastiina sinustakin!

 

:'( kääk, kirjoitin tähän tarinaa ja se katosi :kieh: :kieh: Yritän myöh uudelleen

 

Hei kaikille!

Oltiin tiputtu kolmannelle sivulle, joten aika nostaa ketjua ylöspäin taas!

Merilintu, toivottavasti pystyt nauttimaan raskaudesta huolesta huolimatta! Tsemppiä!

Raskaudesta nauttimisesta mun pitikin puhua. Mä tunnen aika syvää rauhaa ja onnellisuutta tämän raskauden myötä, nautin (häpeämättömästi mahan saamasta huomiosta ja kaikin puolin tunnen jo nyt aavistuksen haikeutta siitä, että masua ei kohta enää olekaan. Mites teillä muilla?

Luulisin, että raskaana olevat naiset ovat usein aika onnellisia tilastaan, mutta mietin kyllä sitäkin että onkohan tämä osittain myytti, jota vain itse mielessäni vahvistan..? Olen itse saanut painoa noin kuusi kiloa tähän saakka, mutta sitä ei paljon huomaa. Vain maha on iso. Joten en edes ole 'menettänyt' kroppaani raskaudelle niin kuin ajattelin voivan käydä. Tykkään jopa kuljeskella kotona ilman vaatteita kun kroppa tuntuu nyt niin kivalta. Taidan olla ihan pöllö.. Tunnustautuuko kukaan muu tällaiseen käytökseen sortuneensa?

Tämä voi nyt olla hieman ylipositiivinen viesti, mutta kun lisäksi suhde miehen kanssa on onnellisempi kuin koskaan, niin kyllä mun täytyy sanoa nauttivani olostani. Öiset heräämiset, närästykset, turvonneet ja kipeät nilkat, jatkuva nälkä ja levottomat yöt eivät oikeasti tunnu kuin pikkuhaitoilta.. Ja työstressistäkin alan jotenkin henkisesti irtautua. Outoa..

Joka tapauksessa, olisi mukava kuulla muidenkin kommentteja aiheeseen liittyen!

Mona 26+5

 

Kiva kun nostelit ketjua Mona. Kävin itsekin eilen etsiskelemässä, mutten ehtinyt vielä kiireiltä kirjoittelemaan..

Ajattelin, että kaikki taitavat viettää seesteistä vaihetta, kun ei ole niin tarvetta kirjoitella. Yleensähän sitä helposti kirjoittaa, kun on joku huoli tai vaihe, jota odottelee kuumeisesti. Joten hyvä, että ihan vaan positiivisesta hyvästä olostakin tulee viestiä.

Minä kyllä allekirjoitan aika tarkalleen ajatuksesi. Täällä nautitaan täysin siemauksin. En ehkä täysin osaa ottaa vastaan sitä huomioita, jota masulle ja minulle suodaan. Jotenkin tuo pitkä yrittämisen aika, jolloin itse ei jaksanut muiden raskausjuttuja yhtään, on jättänyt jälkensä. Ajattelen, ettei kukaan muukaan niitä halua oikesti kuulla.. Mutta onnellisia täällä ollaan!

Mulle on tullut painoa aika samassa suhteessa, nyt 23+3 kiloja on noin viisi. Alkuun mulle ei tullut yhtään, mutta sitten viimeisen kuukauden aikana on tullut melkin kilo per viikko! Hieman näkymä vaa'alla hirvittää, mutta samaan tapaan nautin vatsasta ja uusista muodoista. Samoin nauttii mies : ) Vartalo on muokkaantunut oikeastaan vai rintojen ja masun kohdalta. No, ehkä aikaisempi huomattavati aktiivisemman urheilun tuoma kiinteys on jonnekin kadonnut, mutta sehän tuntuu aivan toisarvoiselta. Saa nähdä, voi sitä vielä monenlaisia tuntemuksia tästäkin tulla, koska isot ja osittain pysyvät muutokset ovat varmaan edessä.

Minäkin koen oloni koko ajan hurjan hyväksi ja onnelliseksi, vaikka täällä hemoglobiini huitelee sadassa, jalat kramppaavat varsinkin öisin ja puuskutan kävellessä kuin höyryveturi.. Mutta niitä ei pidä jotenkin varsinaisina vaivoina. Smoin edelleen täällä pistän töiden kiireet ja haasteet mappi ööhön. Olen yleensä se, joka puuttuu kaikkiin epäkohtiin ja huolehtii muidenkin asioista, mutta nyt ajattelen, että katsotaan sitten joskus..

Joten ehkä se on jotakin luonnon luonnollista muokkaamista. Äidiksi sopeuttamista. Tai superhyrrääviä hormoneja. Luomuonnellisuuspillereitä. Pitänee nauttia niistä nyt, kun uskon kyllä että muunkinlaisia vaiheita voi tulla.. Ai niin ja parisuhde voi myös hyvin. Mies on jotenkin niin liikuttavan onnellinen raskaudesta. Eilenkin kun treffasimme kaupassa näin jo kaukaa kuinka hän tuijotti vain massuani, otti kiinni ja antoi suukon - suoraan mahalle! Pitää nauttia tästäkin vaiheesta, koska yövalvomiset ja uudenlainen arki vaatii varmasti totuttelemista sitten jatkossa. Vai miten teillä jo synnyttäneet? Onko parisuhde pysynyt hyvänä, kun vauva-arki alkaa?

Muuten täällä on ollut napasuonikontrollia ja normaalia neuvolaa. Vatsassa kasvetaan tasaisesti ja edelleenkään suonen puuttuminen ei ole paljastanut mitään ongelmia. Toivotaan, että sama jatkuu.

Huh, tulipas omanapaista vuodatusta. Mitä muille kuuluu??

Reipasta viikonloppua kaikille!

Vaahtokarkki 23+3.

 

Hei!

Minä nautin omasta raskaudestani suunnattomasti ja surin jo etukäteen sitä, että mahaa tulee ikävä. Ja olihan sitä alkuun ikävä, silittelin mahaa ihan niinkuin raskausaikanakin Nyt sitä ei ole oikeastaan enään muistanut. Tosin tänään katselin koneelta valokuvia ja katselin sitten myös mahakuvia. Ja olin jo ehtinut unohtaa, että kuinka valtava maha se oli Raskauskiloja minulle tuli vain 10 tai 11 kg, joten aika hyvin oma vartalo pysyi. Tosin olen hieman ylipainoinen ja niistä kiloista olen nyt osasta päässyt eroon imetyksen myötä.

Mieskin sanoi raskausaikana, että minä olen tasaisempi luonne kuin aikaisemmin.

Minua jäi raskausajassa harmittamaan se, että jouduin sairaslomalle niin aikaisin ja liikkuminen oli tosi vähäistä ihmisten ilmoilla. Niinpä en päässyt ylpeänä esittelemään mahaani niin paljon kuin olisin halunnut ja keräämään sen herättämää huomiota

Parisuhde meillä on vähän niin ja näin. Välillä menee tosi ihanasti ja välillä riidellään. Väsymys ja huolet verottavat parisuhdetta. Meillä kun on näitä huolia tässä samaan syssyyn vauvan syntymän kanssa (miehen selkä, taloudellinen ahdinko johtuen myös siis selästä, asunnon korjaus ja riidat rakennuttajan kanssa). Mutta on niitä hyviä hetkiä kuitenkin niin paljon, että kyllä tämän jaksaa kaikilta osin :heart:

Illat vain tuppaa mennä aika myöhäiseen Nupun nukahtamisen kanssa ja niinpä sitä aikaa miehen kanssa ei tähän iltaan juuri jää. Sitä menee sitten itsekin nukkumaan heti kun pystyy. Ja niinpä taidan painuakin pehkuihin, että jaksaa yöllä imettää.

Olen muuten niin tyytyväinen, että meillä päästään siihen 4 kk:n täysimetykseen :heart: Tai siis varmaan jatketaan vielä täysimetyksellä, jos kasvu on edelleen ollut riittävää, mutta ainakin saavutimme tuon vähimmäissuosituksen.

Hyvää vointia kaikille ja nauttikaa tosiaan siitä mahastanne ja olostanne :heart:

 

Moikka!
Oon kohta 31v. esikoisen odottaja.
laskettuaika on 3.1 ja poikalupaus annettu, Tays on synnäri..
Oon tuolla tammikuun odottajissa, mutta tänne kuulun ikäni puolesta vissiin kanssa!
tsemppä kaikille odottajille ja öitä! :heart:
tammikuun4 ja meloja 24+5

 

Tervetuloa tammikuun4 ja onnea :heart:

Onkohan multa jäänyt huomaamatta noita päivitysjuttuja, kun meidän etusivun lista on niin vajavainen
Synnärit puuttuu Merilinnulta, Tirlittanilta ja Tehillalta. Synnäri ja LA puuttuu Vaahtokarkilta. Ei ole tietenkään niitä pakko ilmoittaa jos ei halua.

 

Kiva kuulla muiden positiivisesta olosta raskauden suhteen! Välillä en tiedä mihin hyvää mieltäni vuodattaisin, kun en myöskään halua ketään onnellisuudellani loukata. Muutamakin ystävä toivovat itse vauvaa (tai yleensä parisuhdetta ensi alkuun, sinkkuja kun ovat) eikä olisi reilua heille kertoa onnestani. Yleensä en heille paljon voi kertoa juuri mistään raskausaiheisesta asiasta, ymmärrettävästi. Joten hehkutan vaan äidilleni ja miehelle. Miehellä on muuten alkanut kova vauvakuume, hauskaa kyllä. Ei päästä yksienkään vaunujen ja pikkulapsien ohi kaupungilla kulkiessamme ilman, että mies huokailee ihastuneesti lapsen perään! Hihi.. Se on hauskaa katsottavaa.

Tammikuun4, tervetuloa joukkoon!

Onko muut liittyneet johonkin raskausaiheisiin liikunta- tai muihin ryhmiin? Käyn itse raskausjoogassa ja tunnen saavani siitä todella paljon irti. Ekan kerran siellä käytyäni puhkesin kotona ihan itkuun, kun musta oli niin kiva olla siinä mammaporukassa! Meidän jooga kestää pari tuntia ja tahti on tosi rauhallinen. Siellä puhutaan paljon ja välillä se tuntuu olevan suurin anti koko kurssissa. Liityimme myös englanninkieliseen synnytysvalmennusryhmään ja se on todella mukava porukka. Olemme alkaneet ystävystyä keskenämme ja erään toisen odottajan kanssa ajattelimme mennä myös raskausuintiin kun sellaistakin lähiuimahallissa järjestetään.

Synnytyksen jälkeen haaveilen osallistuvani äiti-vauvajumppaan, vauvahierontaan, vauvauintiin ja lykkääväni miehenkin isille tarkoitettuun vauvahierontaan (joka on kuulemma loistava paikka isille tuulettaa päätään muiden miesten seurassa! Onkohan meillä ehkä liiankin paljon aktiviteetteja suunnitteilla? Kaikkihan tietysti riippuu miten asiat menee ja kuinka arki lähtee sujumaan, mutta haaveillahan saa.

Minkälaisista aktiviteeteista te muut haaveilette vauvan kanssa?

 

Tervetuloa mukaan ihmettelemään odotusta Tammikuun4!

Mona, sulla on kyllä virtaa touhuta ja suunnitella. Ihanaa! Minä taidan olla vielä tuon tulevan osalta vaiheessa "yritetään saada lapsi terveenä ulos ja katsotaan sitten". En vain ole osannut miettiä, miten arki lähtee rullaamaan ja mitä haluamme touhuta. Aino poikkeus on vauvauinti, josta on niin paljon positiivisia kokemuksia ympärillä, että sinne haluamme. Tosin täällä on melkoiset jonot ryhmiin. Yhteiset jumpat ja muut kuulostavat ihanilta ajatuksista, varmasti sitä tarvitsee jotain aktiviteettejä ettei tule mökkihöperöksi. Samoin kaipaan varmasti muiden äitien kontakteja. Jotenkin vaan haluaisin löytää niitä kontakteja enemmän samanikäisten ensikertalaisten joukosta. Mammajoogaa olen täältä myös etsiskellyt, mutta pieni kynnys on lähteä mukaan, kun jooga harrastuksena olisi uusi. Luuletko Mona, että joogan voi aloittaa vielä viikon 30 tietämillä? Noihin viikkoihin osuu täällä aloittava uusi ryhmä. Oikeastaan nämä raskausajan touhuamiset ovat olleen hyvin samoja kuin ennenkin. Pelaan golfia, joka onnistuu edelleen mainiosti. Kävelen, uin ja käyn satunnaisesti salilla.

Täällä muuten on alkanut vatsassa todella ahkera möyrintä, joka hymyilyttää ja piristää tylsiä työpäiviä koneen äärellä. Neidillä tuntuu olevan jonkinlainen oma rytmi, joten liikkeitä osaa jo odottaa tiettyyn aikaan.

Hyviä syysvointeja!

Vaahtokarkki 24+2

 

Mona Minä en käynyt raskausaikana missään ryhmässä. Enkä usko, että sellaisia tässä meidän kylällä olisi järjestettykään ja olin iltaisin paljon töissäkin.

Nyt käymme vauvamuskarissa, mikä on ½ tuntia viikossa. Se on vain tosi pahasti meidän päiväuniaikaan, mutta kyllä me siellä nyt yritetään käydä. Meinasin sen kyllä perua ekan kerran jälkeen, mutta tällä viikolla päätin että jatkamme.
Perhekahvilassa meidän piti käydä, mutta ei olla vielä käyty. Tosin kaikki aktiviteetit alkoivatkin täällä syyskuun alussa, että ei tässä niin montaa viikkoa vielä ole ollutkaan.
Etukäteen kuvittelin kaipaavani paljonkin aktiviteettia ja mammakavereita. No, nyt on mies ollut koko ajan saikulla, joten kotonakin on aikuista seuraa ja minulla on auto joka päivä. Mitä ei siis normaalisti ole miehen töissä ollessa. Pääsen siis liikkumaan miten lystään enkä ole sidottu tähän kylälle.
Meillä ei kunnollista rytmiä ole ja lähteminen esim. yksin vaunulenkille on mukavampaa omaan tahtiin kuin jonkun muun kanssa aikataulun kanssa sopiminen.
Vauvauintiin olisin halunnut mennä, mutta lähin vauvauinti on 30 km:n päässä ja en sinne asti ole valmis kulkemaan.

 

MOI ! :wave:

Täällä ollaan. Nyt tässä raskaudessa hiljainen vaihe (itseasiassa pelottavan hiljainen). Oireita ei ole (paitsi närästys ja mahan TURVOTUS), eikä liikkeitä ole tuntunut. Niitä liikkeitä tässä nyt odotellaan .

Täällä korpikuusen kannon alla kun elellään niin mietin jo NYT hoitopaikka -asioita. Mulla työaika epämääräisen pituinen, eikä ennustettavissa, niin hoitopaikankin pitäis olla joustava. Mutta ei taida olla tällä kylällä valinnanvaraa. Mitenkäs sitten? No, kunhan ensin saan tämän synnytettyä niin mietitään sitten uudestaan..

Väsyttää niin, että nyt päätä tyynyyn.
Tehilla ja E 18+3

 

Vaahtokarkki, ihana kun tunnet vauvan liikkeitä selvästi! Se on ihanan rauhoittava tunne, kun tuntee pikkuisen potkuja tai hikan. En tiedä kuinka siellä päin mammajooga toimii, mutta täällä mammajoogan voi aloittaa missä vaiheessa raskautta tahansa ilman aiempaa joogakokemusta. Kuntovaatimuksia ei ole. Joten meidän tunnilla on niin hyväkuntoisia odottajia Nike -urheiluvaatteissaan kuin selvästi vähemmän sporttisia mammoja vanhat löysät verkkarit jalassa (minä!).

Mulla on varmaan monia suurempi motivaatio liittyä kaikenlaisiin syhmiin ja aktiviteetteihin, sillä mun ystäväpiiriin ei kuulu lapsiperheitä eikä edes toista raskaana olevaa naista täällä asuinmaassani. Moni elää sinkkuelämää ja kaikki ovat päivät töissä. Mies on töissä pitkiä päiviä, joten hänestäkään ei juuri iloa ole sitten niinä pitkinä arkipäivinä..

Mä olen alkanut harkitsemaan doulan hankkimista synntykseen. Doula on sellainen koulutettu 'synnytysavustaja'. Mun synnytysvalmennusta vetävä nainen toimii doulana, vaikkakaan täällä Hollannissa heitä ei paljonkaan vielä käytetä. Suomessa en ole koskaan kuullut ammattimaisesta doulasta synnytyksessä..

Tämä tuli mieleeni, kun kuulin miten myöhäisessä vaiheessa täällä vasta tulee lähteä sairaalaan. Tosin kätilö tulee kotiin, mutta olen kuullut paljon tarinoita kotikätilöistä niin hyvässä kuin pahassakin. Joten doula, joka osaa luonnonmukaiset niksit kivunlievitykseen, ohjaa pysymään liikkeessä synnytyksessä ja osaa ohjata parhaisiin synntysasentoihin, kuulostaa yhtäkkiä kovin kivalta tällaisen ensikertalaisen korviin! Lisäksi doula tietää muutkin kivunlievitysvaihtoehdot ja toimii linkkinä pariskunnan ja hoitohenkilökunnan välillä (esim. vaatii puolestasi kivunlievitystä, jos sitä ei muuten näytä tippuvan . Doulan kanssa tutustutaan ennen synnytystä ja tärkeintä doulan valinnassa onkin, että henkilökemiat kohtaavat ja että hän ymmärtää mitä haluat -ja et halua- synntyksessäsi.

Suomessa en tällaista edes juuri pohtisi, mutta täällä ajatus doulasta tuntuu mielenkiintoiselta. Ainoa mahdollinen ongelma (ja ihan suuri sellainen) on raha, sillä doulan palkkio maksetaan omasta pussista kokonaisuudessaan. Vielä en tiedä paljonko se olisi, mutta voin kuvitella että ihan halpaa tämä ilo ei olisi..

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa! Hyviä viikonloppuja kaikille!

 

MOI kaikki!

Mulla on ollut tätä palstaa oikein ikävä, kun taas on hurahtanut pitempi tovi, etten ole päässyt käymään. Tai myönnetään, että varmaan olisin jossain välissä jo aiemmin ehtinyt käydä, mutta sitten jos aikaa on ollut vähän, olen siirtänyt ja ajatellut, että tulen sitten "paremmalla ajalla" kun ehdin rauhassa kirjoittaa pitkästi ja kommentoida kaikille ym.ym. NYT otin järjen käteen ja tulin käymään täällä, vaikka kohta onkin ruoka-aika (mies kokkailee tuossa parasta aikaa). =)

Olet vaahtokarkki varmaan oikeassa siinä, että monella on nyt seesteinen vaihe raskaudessa meneillään. Varmaan loppuraskaudessa tulee eri tavalla pohdittavaa ja juteltavaa, h-hetken lähestyessä. Tavallaan tämä pino sopii mulle kuitenkin hiukan hiljaisempanakin paremmin kuin tosi aktiiviset (ja ruuhkaisat) pinot, koska en tällä tavalla hiukan harvempitahtisena palstailijana pysyisi muuten mitenkään kärryillä ja jutussa mukana...

Minäkin olen nauttinut raskaudestani ja mahan saamasta huomiosta. Olen kuin olenkin onnistunut sulkemaan ajatuksistani kaikki ikävät ajatukset. 4D-ultra onkin jo muutaman päivän päästä ja toivon, että siellä käynti ei ainakaan huonompaan suuntaan vaikuta...

Erityisesti olen nauttinut vauvan liikkeiden tuntemisesta. Yleensä pikkuinen myllää monta kertaa päivässä, ja se on ihanaa! Ainoastaan kerran mulla oli vaikeuksia nukkua, kun pikkuinen innostui yöllä jumppaamaan vähän enemmänkin. Yleensä kuitenkin ilta"jumpat" hän tekee jo ennen kuin menen nukkumaan. Tunnustan myös, että juttelen ja laulan aika paljon vauvalle, eli mahalleni. En kuitenkaan töissä tai ihmisten ilmoilla..

Minä aloitin myös äitiysjoogan (lähes olemattomalla joogataustalla). Olen käynyt vasta pari kertaa, ja ainakin se jooga näyttäisi olevan pitkälti rentoutumista ja HYVIN helppoja joogaliikkeitä. MItään hikijumppaa se ei todellakaan ole (ennemminkin meinaa tulla kylmä, pitää ottaa villasukat ensi kerralla mukaan)...Mistä tulikin mieleen, että hiukan mua harmittaa, etten ole oikeastaan kävelyä lukuun ottamatta käynyt ohjatuissa jumpissa koko raskausaikana, vaikka mulla olisi kuntosalille kertakäyntejäkin tosi paljon käyttämättä. Alkuraskaudesta en uskatanut/jaksanut "rasittaa" itseäni, nyt olen oikeasti ollut tosi kiireinen työasioiden kanssa ja tietysti sairastin tässä jo yhden flunssankin, eli (teko)syitä tuntuu riittävän. Flunssa muuten oli tylsempi juttu, mutta onneksi kyse oli tavallisesta lentsusta, multa nimittäin otettiin varmuuden vuoksi H1N1-testikin. Mutta olen siis tyytyväinen, että aloitin edes tuon joogan. Haluaisin kuitenkin vielä kokeilla, pystynkö esim. bailatinossa käymään. Se olisi kivan tanssillista menoa (olen siis käynyt siellä aika paljon aiemmin). Tai afropoweristakin olen tykännyt.

Mulla kuitenkin on ollut hiukan vaivana alavatsakivut, tai itse asiassa samantapainen "kiristävä vyö", mitä mona kuvailit. Se tunne tulee nykyään jo ihan tavallisella kävelylenkilläkin, viime aikoina melkein joka kerta kun lähden kävelemään. Sitten hidastan vauhtia ja kävelen ihan mateluvauhdilla...tylsää. Onkohan toi sitä lantion löystymistä vai harjoitussupistuksia vai mitä? Täytyy varmaan neuvolasta kysellä. Mutta siis siksi olen nyt siirtänyt noihin jumppiin menoa. Olen varmaan ylivarovainen, mutta mietityttää kyllä itsensä rasittaminen, vaikka mieli tekisi. Jostain vauvakirjasta juuri luin, että synnytys vastaa maratonia. Ihan en kyllä nykyään ole maraton-kunnossa Noinkohan siitä ollenkaan tällainen entinen urheilija, nykyinen rapakuntolainen suoriutuu. Mammajooga on kyllä tosi kivaa ja rentouttavaa (ohjaaja on muuten kätilö ja me on tehty jo mentaalisia synnytyssuggestioharjoituksiakin, aika eksoottista!), mutta kunto ei siellä kyllä mihinkään varsinaisesti kohene...

Nyt tuli siis sekavaa vauhdilla kirjoitettua sepustusta. Nyt syömään. Kivaa viikonloppua kaikille! Tulen kertomaan pian 4D-kokemuksia...

Ainiin, tervetuloa tammikuun4!

Ja tehillalle: toivottavasti sinäkin alat pian tuntemaan enemmän liikkeitä. Mulla ne ainakin selvästi alkoivat tuntua enemmän vasta 20 viikon jälkeen...

T. Merilintu 24+

 

Hei kaikille pitkästä aikaa,
Monta kertaa on pitänyt kirjoittaa, mutta aina tämä on jäänyt. Olen ollut hirveän väsynyt viime aikoina. Yöt olivat välillä yhtä härdelliä pienen tyttäremme, 8kk, kanssa, heräämisiä kahden jopa tunnin välein. Nyt yöt ovat menneet paremmin, mutta ihanista rauhallisista öistä ilman yöheräämisiä ei ole vielä tietoakaan. Vauvan tulon jälkeen en ole nukkunut vielä yhtään yötä läpi yön heräämättä vähintään kolmesti aamuyön aikana.

Meillä oli viikolla rakenneultra ja siellä pienokainen voi onneksi hyvin. Sukupuolikin paljastui ja näyttää sille että meille tulee pieni poika. Naistenklinikalla oltiin vahvasti sitä mieltä, että imetyksestä pitäisi luopua viimeistäänkin nyt. No hiipumassa se nyt onkin, kun neiti ei kaipaa sitä juuri muulloin kuin yöllä. Istukka oli tällä kertaa takaseinässä kun se edellisessä raskaudessa oli etuseinässä. Nyt vauvan liikkeet ovat tuntuneet jo tosi varhain, mutta edellisessä raskaudessa niitä sai odottaa ties kuinka kauan. Johtuu siis ihan istukan sijainnista.

Mona78 ihana, että sinulla on paljon ohjelmaa mitä aiot äitiyslomalla tehdä. Ja totta kai sitä saa olla onnellinen odottaessa. Itse en kovin paljoa ole vauvan kanssa harrastanut. Alussa se jäi vähän sen takia, ettei jaksanut yövalvomisten takia ja nyt olen tehnyt sitten töitä väliajat (aika huonosti ne ovat tosin edenneet). Mutta varmasti vauva harrastusten kautta tutustuu esim. toisiin vauvaperheisiin ja muutenkin näkee muita ihmisiä. Ja luulen, että on ihan hyvä jos on jo ennen vauvan syntymää tietoa mahdollisuuksista. Sitten vauvan kanssa voi olla niin kiireistä, ettei enää jaksa perehtyä mahdollisuuksiin.

Yöunien lisäksi toinen asia, joka on muuttunut vauvan tulon jälkeen on ollut oma aika. Se on ollut aika kortilla lapsen saamisen jälkeen. Mutta tilalle on tullut toki ne ihanat hetken lapsen kanssa. Olen kuitenkin aika tyytyväinen, jos mies lähtee välillä vaikka kauppaan pikkutyttäremme kanssa, niin saan olla edes hetken yksin.

Synnytys kertomuksen jälkeen joku kysyi vielä siitä repeämästä. Minulle tuli toisen asteen repeämä ilmeisesti sen pinnin raapaisemana jolla mitataan lapsen sydänkäyrää päästä. Jos oikein asian tajusin. Repeämä ja leikkaushaavat hoituivat kuitenkin särkylääkkeillä, lähinnä söin niitä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta kannattaa todella ottaa rauhallisesti esim. kävelemisen suhteen kun pääsee kotiin. Minä lähdin liikkumaan ehkä liian pitkiä matkoja liian aikaisin ja haavat tulivat uudelleen kipeiksi ja tuli turvotusta. Mutta muistaakseni kymmenen päivän kuluttua kaikki kipu sitten vain loppui ihan yhtäkkiä. Jotenkin itseänikin pelotti se ajatus repeämien synnystä etukäteen, mutta ei niitä kannata etukäteen murehtia. Ilmeisesti ne ovat aika yleisiä, mutta yleensä aika pikkujuttu siinä synnytyksen tiimellyksessä.

Olen kyllä lukenut keskustelupalstoilta, että doulia olisi saatavissa synnytykseen mukaan myös täällä Suomessa. Tosin täällä se on varmaan aika harvinaista. Mona, milloin siellä sitten lähdetään sairaalaan? Itse kyllä mietin vakaasti, josko kuitenkin yrittäisi nyt lähteä sairaalaan vähän aikaisemmin kuin edellisellä kerralla. Minä en vain tajunnut viimeksi, että synnytys oli edennyt niin pitkälle niin nopeasti. Varmaan riippuu myös kuinka paljon puolisosta on antamaan tukea synnytyshetkellä. Vauvan syntymä hetkellä ja heti syntymän jälkeen oli ihana että puoliso oli mukana jakamassa sen uuden elämän ihmeellisyyden, mutta avautumisvaiheen loppuvaiheessa ja silloin kun kipu oli kovimmillaan jotenkin koin ettei puolisoni edes pystynyt oikein ymmärtämään kuinka kipeä olo oli.

Raskauskiloista .minulle tuli niitä reipas 15 kg ja painoa oli vielä reipas kymmenen jäljellä kun ekan kerran menin kotona vaa'alle. Mutta ihan muutamassa viikossa suurin osa lähti sitten pois ja loputkin hyvin pian.

Merilintu, minäkin olin edellisessä raskaudessa tosi varovainen liikunnan suhteen. Ja niinhän sitä neuvotaankin hidastamaan vauhtia, jos tulee tuntemuksia. Mutta sitten kun laskettuaika alkoi lähestyä ja tiesi, että vauva alkaisi olla täysaikainen kun syntyisi, aloin liikkumaan tosi paljon. Etenkin lasketun ajan jälkeen tein maratonlenkkejä ja toivoin että synnytys käynnistyisi, mutta sitten sai kävellä vaikka miten ja lujaa ja mitään ei tapahtunut

Hyvää loppusyyskuuta kaikille ja hyviä vointeja!

Fanni 19+6

 

Viime viikot ovat olleet perheessäni hyvin raskaat, joten en ole jaksanut kirjoitella.
Veljen perheessä tuli yllättäin kohtukuolema raskausviikolla 37. Järkytys oli valtava.
Pikkuisen hautajaiset olivat eilen. Enpä olisi ikinä osannut ajatella, että joudun näkemään veljeni kantamassa pientä arkkua ja samaan aikaa tunnen potkut omassa mahassani.

Tilanteeseen nähden voin jo nyt kohtalaisen hyvin.
Olen käynyt neuvolassa puhumassa asiasta ja saan jatkossakin keskusteluapua, jos tarvitsen. Jonkin verran pelottaa, että minua alkaa pelottaa oman vauvani puolesta. Nyt en ole pelännyt, vaan olen ollut ennemminkin turta, enkä moneen päivään osannut nauttia omasta raskaudesta. Onneksi oma raskaus on kuitenkin taas alkanut tuntua ihanalta.
Ensin tuntui, että asia on mahdoton käsitellä mitenkään, mutta jotenkin sitä vain on päässyt asian suremisessa eteenpäin ja asia varmasti aikanaan löytää oman paikkansa muistoissa, vaikka toki se nyt vielä tuntuu hyvin viiltävältä.

Veli ja hänen vaimonsa halusivat eilen kumpikin, eri tilanteissa, silittää mahaani. Se muisto saa minut kyyneliin varmasti vielä vuosien päästä.

Elämä jatkuu ja omassa mahassa on vilkas potkija :heart:

 

Tirlittan, voi hyvänen aika. Kylläpä sinun lähipiiriäsi on kohdannut surullinen tragedia. Tilanne on jo kamala itsessään, mutta tuo oma raskaus ja tilanteen seuraaminen vauva omassa mahassa on varmaan todella rankkaa, sekä sinulle, mutta myös veljellesi. Toivottavasti he selviävät tuon kokemuksen ja surun yli ja samoin sinä. Voimia täältä kovasti.

Tuo tarina saa kyllä omankin ajatuksen laukkaamaan. Kun alkuvaiheen huolet ovat ohi, on mielessä juuri tämäntyyppiset asiat. Ja minulla varmaan korostetusti, koska en aina osaa sulkea sen yhden napasuonen merkitystä pois mielestäni. Masun liikkeitä tulee seurattua aika aktiivisesti ja puolenkin päivän hiljaiselo saa aikaa pieniä huolenpilviä.

Kiva oli kuulla pitkästä aikaa Merilintu, Tirlittan, Fanni ja Tehilla. Hyvä että kaikki omassa masussa kaikille mukavasti.

Mona, minäkin olen kuullut, että Doula on mahdollista täällä Suomessakin ottaa mukaan. Ainakin yhden seuraamani blogin kaksosia odottanut äiti otti sellaisen kokeneen avustajan mukaan synnytykseen. Itselle tulee ensimmäisenä mieleen, että synnytys on niin intiimi ja "oma" tapahtuma, että haluaako sinne vierasta ihmistä. Mutta vierastahan se on hoitohenkilökuntakin ja ehkä siinä tilanteessa on hyvä olla mukana joku, joka tosiaan pitää äidin puolta ja huolta äidistä. Kuulostaa siis hyvältä, että sellainen mahdollisuus siellä on!

Löysin muuten tietoa mammajoogasta ja ilmoittauduinkin jo mukaan. Jooga alkaa vasta marraskuun alussa, joten sinne lyllerrän sitten jo varmaan aika ison vatsani kanssa. Tuskin tarvitsee juurikaan taivutella tai yrittää eri asentoihin siinä vaiheessa Ehkä sitä enemmänkin odottaa muiden mammojen kohtaamista uteliaana ja ammattilaisen kommentteja synnytykseen valmistautumisesta ja rentoutumisesta. Kiva kuitenkin kuulla Merilintu, että siellä pärjää vähän vaatimattomammallakin joogataustalla.

Täälläkin sain karvaan opetuksen siitä, että omat voimat eivät enää riitä ihan entiseen harrastamiseen. Intoa kun jaksamisen puolesta tosiaan olisi. Olen pelannut kohtuullisen aktiivisesti golfia edelleen, 1-2 kertaa viikossa. Kilometrejä kierroksella kertyy noin 10-12, joten kyllä se näillä viikoilla ihan urheilulta tuntuu. Eilen napakka jatkuva vatsakipu ja neidin liikkumattomuus säikyttivät toden teolla. Olin illalla ihan piesty ja nivusten ja lonkkien särky oli armoton. Onneksi neiti on sentään virkistynyt tänään ja kivutkin hellittäneet. Mutta taidan pysytellä jatkossa uimahallin ja sauvakävelyn tarjoamassa lempeämmässä maailmassa..

Fanni, kiva kuulla myös hieman helpommasta repeämisestä toipumisesta.

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille ja Tirlittanille vielä extra :hug:

 

Voi Tirlittan, todella ikävä kuulla noin surullisista tapahtumista. Kuten Vaahtokarkkikin totesi tuossa tilanteessa tilanne on varmasti tuntunut sinusta itsestäsikin vielä pahemmalle. Syyskuun 2009 vauva lehdessä oli kertomus kohtukuolemasta. Sen kokenut äiti kirjoitti yhtä aikaa tammikuun 2009 odottajissa tuolla vauva lehden sivujen puolella samassa pinossa kuin missä itsekin kirjoitin. Vaikka en äitiä tuntenut muuta kuin virtuaalimaailmasta, tuntui se silloin todella pahalle kun vauvauutisten sijaan häneltä tuli viesti tyttövauvan kuolemasta, kun samaan aikaan oli juuri itse saapunut sairaalasta kotiin pienokaisen kanssa.

Hyvä, että olet saanut puhua asiasta neuvolassa ja täältäkin toivotan paljon voimia jatkoon.

Minulle muodostui vauvan syntymän jälkeen ihan kamala pelontunnu siitä, josko vauvalle tapahtuu jotain hänen nukkuessaan. Pelkäsin siis lapsen kätkytkuolemaa. Vaikka toinen nukkui, heräilin keskellä yötäkin yhtenään vain tarkistamaan hengittihän vauvamme. Kerran havahduin, kun ravistelin mieheni kättä aivan hirveästi luullen sitä vauvaksi ja luullen, että mieheni nukkui vauvamme päällä tukahduttaen vauvan. Me hankittiin sitten sellainen apnea monitori (BabySenseII). Sen jälkeen nukuin huomattavasti paremmin.

Hyvää syyskuun loppua kaikille, Fanni

 

Tirlittan, olen hyvin pahoillani! Kuinka surullista.. Toivon paljon jaksamista niin veljesi perheelle kuin teille läheisillekin! Työkaverini vauva kuoli kohtuun aivan raskauden lopussa ja heillä kesti surutyö -ymmärrettävästi- kauan. He päättivätkin lopulta olla yrittämättä uutta raskautta, joten tämä pieni enkeli jäi heidän viimeisekseen. Olen ihan varmasti peloissani itsekin loppuraskauden aikana..

Merilintu, ihanaa että nautit raskaudestasi! Tsemppiä 4D -ultraan! Meilläkin jooga ei tosiaan juuri kuntoa edistä, mutta hissukseen tehdään liikkeitä, jotka esimerkiksi auttavat selkäsärkyihin, venyttävät juuri oikeita paikkoja ja treenaavat synnytysasentoja (kai jotta jäisivät johonkin mielen perukoille muistiin synnytystä varten). Myös asennot, jotka voivat auttaa kestämään kipua synnytyksessä, ovat käsittelyssä. Mulle suurin anti tähän asti taitaa kuitenkin olla juuri tuo muiden odottavien äitien seura.

Fanni, mä myös luulen, että voisin hyvinkin itsekin olla kovin peloissani kätkytkuoleman suhteen. Kiva tietää että on olemassa tuollainen laite, jos meinaa palot kasvaa liian suuriksi!

Onnea hyvistä ultrakuulumisista! Ja pienestä pojasta!

Mä olen alkanut jotenkin henkisesti (ja käytännössäkin näköjään) valmistautua siihen, että unet jää rikkonaisiksi (jos näin nyt voi edes etukäteen sanoa). Tarkkailen itseäni väsyneenä ja mietin miten paljon jaksankaan. Mietitään miehen kanssa jo nukkumisjärjestelyjä. Mä heräilen nimittäin nykyään muutamana yönä viikossa aamuyöllä neljän aikaan enkä enää saa nukuttua. Niinä päivinä töissä päässä vaan humisee ja olen tosi uupunut (muutenkin heräilen vessareissuihin). En ymmärrä mistä nämä yövalvomiset johtuvat, en ole koskaan ollut kovin herkkäuninen. Olisiko hormonit asialla? Onko kenelläkään muulla tällaista?

Doulan kanssa on tosiaan tarkoitus tutustua kunnolla ennen synnytystä. Doulan valinta on tehtävä juuri sitä silmällä pitäen, että tunnet voivasi luottaa ihmiseen. Eli jos sulle voikin osua kuka vaan kätilöksi, niin doula tulee itse valita huolella. Harkitsen juuri tämän synnytysvalmennusta vetävän naisen palkkaamista doulaksi ja hän sanoikin, että ensin tapaamme rauhassa kotona ja puhumme asiasta kunnolla. Vain jos tunnemme puolin ja toisin, että henkilökemiat kohtaavat, voimme jatkaa eteenpäin. Doula ei myöskään korvaa isää synnytyksessä (kun isä on paikalla) vaan tukee isää, jotta hän voisi parhaiten apuna äidille.

Täällä Hollannissa olen saanut neuvon, että sairaalaan lähdetään kun olet avautunut 7 cm (kätilö tulee kotiin ja tarkistaa). Tai supistukset tulevat jatkuvasti vähintään kolmen minuutin välein. Tällöin on usein liian myöhäistä epiduraalille kun saavut sairaalaan ja synnytys on siis varsin pitkällä. Jos menet sairaalaan kovin varhaisessa vaiheessa, sinut voidaan käännyttää kotiin. Eli synnytysvalmennuksessakin meitä täällä (vissiin siis ihan syystä) valmennetaan siihen, että suurimman osan synnytyksestä olet miehen kanssa kahdestaan kotona (tosin kätilö tulee jossakin vaihessaa). Joten aika omatoiminen pitää olla. Tämän takia doula tuntuu erityisen hyvältä vaihtoehdolta.

Vaahtokarkki, mä olen joskus ollut huomaavinani, että vauva liikkuu vähän tai ei ollenkaan jos olen itse tehnyt jonkun suuremman fyysisen ponnistuksen. En sitten tiedä onko näin, mutta ei se kyllä mukavaa ole!

 

Hei :wave: !

Pitää pikaisesti hehkuttaa täälläkin että eilisiltana taisin tuntua ekat vauvan "rimpuilut"!
Tunne oli kuin isompi elohiiri olis tehny yksittäisiä töytäsyitä tuolla syvemmällä mahassa.
Jipii!

Tehilla ja E 19+2