30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)

Jokohan Iiris olisi päässyt nyytin hakuun? Kohtahan se olisi se yliaikaskontrollikin. Onnea koitokseen kun sen aika tulee :heart:

Täällä ei aika riitä palstailuun ollenkaan. Meillä oli sunnuntaina ristiäiset ja tytön nimeksi tuli Saana Emilia.

Voimia muille raskauteen ja hyviä vointeja :wave: :heart:
 
Oi ja voi. Enpä ole päässyt. Viime yö oli aika rankka, tuntui supistukset jo selässäkin mutta aamulla taas kaikki oli "normaalisti".

Kiitokset onnentoivotuksista, pian niitä kuitenkin jo tarvitaan:) Tajusin tässä just että meidän poitsun kokoa ei ole arvioitu kertaakaan ennen yliaikakontrollia. Aika älytöntä, sehän voi olla vaikka nelikiloinen jo nyt ja vielä isompi ens maanantaina. Kyllä tuo kontrolli pitäisi minusta olla aikaisemmin jo eikä vasta viikolla 42 käytännössä.
 
Pikainen piipahdus täälläkin...
Meidän vauva-arki on lähtenyt rullaamaan oikein hyvin, vaikka mitään kovin säännöllistä rytmiä ei vielä ole muodostunut. Pääsääntöisesti kuitenkin mennään n. neljän tunnin unilla ja tunnin syötöillä. Ihan hyvin saa untakin yöllä ja päivälläkin ehtii paikata, jos joku yö on mennyt vähän huonommin. Kantoliinasta on tullut meillä ihan paras juttu! Rauhallinen ja herttainen poika kaiken kaikkiaan :heart:
Jotenkin sitä on nyt tullut uppouduttua oikein kunnolla tähän vauvaelämään, eikä tietokoneella tule juuri käytyä...

Voimia Iirikselle loppumetreille ja valtavasti onnea tulevaan ponnistukseen! Ennakkomerkkejä tuntuu olevan, joten toivotaan, että ei mene käynnistykseen :hug:

Monalle, Tirlittanille, Merilinnulle ja Vaahtokarkille mukavaa kesäodotusta ja ihania masuja!
 
iiris, voimia matkaan! Etköhän hyvin pian pääse tositoimiin!

Sompio, ihana nimi pikkuisella :heart:

mustikkasuu, mukava kuulla, että siellä arki on lähtenyt sujumaan hienosti.

Kaikille hyvää viikonloppua!

Tirlittan rv 12+3
 
Onnea Iiris! :flower: Pitkäksi venyi synnytyksesi, mutta onneksi teillä on nyt poju kainalossa! Ihania uutisia!

Tirlittan, olenkin tässä kaivellut enemmän tietoa mitä Suomessa tehdään, mutta ainakin nuo ultrat menee aika lailla samaan tahtiin. Paitsi että täällä ollaan sitä mieltä, että niskaturvotuysta ei laskeskella enää viikon 13 jälkeen. Viikolla 19 on siis juurikin rakenneultra ja sen pitäisi olla varsin kattava.

Voin aika hyvin nyt kun ei vaivaa niin uupumus kuin pahoinvointikaan. Toivon ja odottelen jo kovasti liikkeitä.. Yksi päivä navan alla 'sirisi' mutta en osaa sanoa oliko se sikiön liikettä.

Maha mulla vain hieman kenkkuilee ja pitää olla varovainen, etten syö liian paljon kerralla. Närästys on kovaa ja yhtenä päivänä olin jopa tutkittavana hengitysvaikeuksien takia (johtuivat siis kovasta närästyksestä, joka taas johtuu raskaudesta). Mutta multa tutkittiin niin sydän kuin keuhkotkin, kun pelkäävät sitä veritulppaa (tässä tapauksessa keuhkoveritulppaa). Ihanaa kun ottavat niin vakavasti tuolla sairaalassa nämä asiat ja päivystyksestä mut vietiinkin heti päivystävän erikoislääkärin hoitoon. Se on todellakin luottamusta lisäävää!

Me ostettiin viime viikolla rattaat. Tuntuu aivan hurjalta ja ne vietiinkin heti varastoon pois silmistä. Mutta kun tuli niin hyvä diili vastaan käytetyistä rattaista, etten voinut jättää välistä.. :ashamed: Viime viikolla mun työkaveri myös kiikutti meille vauvansängyn, josta heidän piti päästä eroon, ja miehenkin pomo antoi miehelle aivan yllättäen pussillisen vauvan petivaatteita ja vaatteita! Meistä tuntuu nyt siltä, että on tullut aivan liikaa tavaraa ja kaiken olemme vain sulloneet laatikkoon, pois näkyvistä. Ei ollut tarkoitus kerätä kamaa ihan vielä..

Kaiken kukkuraksi ostin kauan haluamani kirjan William ja Martha Searsin Baby Bookin. :)Mutta siitä en kyllä tunne huonoa mieltä, sillä siinä riittää luettavaa ja musta tuntuukin tarpeelliselta lueskella niin isoa opusta hiljalleen ja ajan kanssa. Jäsentelen siinä samalla sitten omia ajatuksiani ja odotuksiani. Ostin nimenomaan sen kirjan, sillä sen sanoma tuntuu olevan ennen kaikkea 'luota omiin vaistoihisi' (heidän sanomansa on siis lempeä ja vaistovanhemmuuteen pohjaava). Toisekseen, hän on lastenlääkäri ja on kirjoittanut kirjan pitkälti omien kokemuksiensa pohjalta vaimonsa kanssa (heillä on kahdeksan lasta :). Ja vielä, kirjassa puhutaan paljon imetyksestä ja siitä haluankin lukea paljon tietoa jo etukäteen.

Minkälaisia ajatuksia teillä muilla on tarvikkeiden ja vaatteiden hankkimisen suhteen?

Näyttävät ihmiset olevan joko vauvautuneita tai yhä kesää viettämässä!
Kumminkin päin, hieno juttu! :)

Hyvää viikonalkua kaikille!

Mona 17 + 3 (aiemmin kirjoitin viikon liikaa itselleni, joten tässä ne oikeat viikot.. taisi olla toiveajattelua! :)
 
Hei kaikki pitkästä aikaa!

Iirikselle PALJON ONNEA! :flower: :flower: Onpa ollut varmaan aikamoinen voimainkoitos, mutta nyt se on ohi.

Olen edelleen lomailemassa poissa kotikoneelta, joten piipahdin vain pikaisesti täällä, ja sattumalta pääsin juuri iiriksen uutiset lukemaan tuoreeltaan. Loppuviikosta varmaan pääsen päivittämään kuulumisia (niin teidän kuin omiakin) paremmalla ajalla.

Voikaa kaikki hyvin!

 
Iirikselle hurja suuret onnittelut isosta ponnistuksesta ja terveestä pojasta! Toivottavasti olet saanut voimia takaisin pitkän synnytyksen jälkeen.

Monalle myös onnittelut hankinnoista. Kyllä varmasti homma konkretisoituu kun tulee vaunut kotiin odottamaan tulokasta. Toivottavasti närästys helpottaa eikä ainakaan osoittaudu muuksi pahemmaksi. Hyvä että siellä jotakin asioita seurataan tarkasti. Kirjakin kuulosti mielenkiintoiselta, täytyypä pistää korvan taakse.

Täällä on hankintoihin vielä kovin varovainen linja. Vaunuja olen katsellut sillä silmällä. Yhden potkupuvun ostin symbolisesti, kun viikot 12 tuli täyteen. Muuten olemme vielä täysin nollapisteessä varusteiden suhteen. No, ison vauvakirjan kehityksestä olen ostanut ja ihmetellyt, mitä sen lapsen kanssa oikein pitääkään tehdä : ) Tänään oli kontrolliultra hematoomasta ja kohdunsuun päällä olevasta istukasta ja nyt kaikki oli mallillaan, joten jospa nyt uskaltaisi tai osaisi alkaa oikeasti suunnittelemaan, mitä tarvitaan. No, hankinta meillä on päällimmäisenä uusi koti..

Mihin asti teillä on muuten jatkunut pahoinvointi? Täällä on nyt viikko 15 alussa ja pikkuhiljaa alkaa korpeamaan tämä jatkuva etominen..

Helteitä ja lomailoa kaikille!

 
Mona, ikävää, että kärsit noin pahasta närästyksestä. Hyvää kurjassa tilanteessa on ehdottomasti se, että kuulostat saavan siellä oikein hyvää hoitoa.
Onko toiveissa, että närästys helpottaa raskauden edetessä?

Me ei olla vielä hankittu mitään.
(Lukuunottamatta lusikoita, jotka ostin päivänä jolloin ensimmäinen (epäonnistunut) alkiosiirto tehtiin ja pyyhettä, jonka ostin kun tämä nyt kyydissä oleva alkio siirrettiin.)
Olemme kyllä miettineet jo sen verran hankintoja, että aiomme ostaa käytettynä turvakaukalon, pinnasängyn ja hoitopöydän. Vaunut olemme ajatelleet ostaa uutena.
Valitsimme jo Autoliiton testivoittajan turvakaukaloksi, jonka hankimme, ja sitä olen jo huuto.netistä katsellut. Sen varmaan ostamme heti, kun sopiva sattuu täälläpäin myyntiin. Samoin alamme vähitellen etsiä noita muita käytettynä hankittavia juttuja, sillä eihän sitä tiedä sattuuko sopivia sitten kohdalle, jos hankinnat jättää viime tippaan.

Vaahtokarkki, onnea hyvistä ultrakuulumisista :heart:
Täälläkin podetaan edelleen pahoinvointia.
Minua on lohduteltu, että se helpottaa viikolla 15. Jospa siis siellä alkaisi pian jo helpottaa!

Tirlittan rv 12+6
 
Heipsan taas! Nyt ollaan vihdoin kotiuduttu ja pikkuinen nukkuu tuolla isukin vieressä masu kylläisenä:)

Ajattelin vielä kirjata vähän tuosta synnytyksestä kun se on tuoreessa muistissa, että mitä kaikkea voikaan tapahtua...

Eli 10.7 mulla meni lapsivedet keskustan apteekissa ja siitä sitten lähdettiin suoraan Tyksiin, en viitsinyt enää lähteä kotiin odotteleen suppareita kun kerta oltiin kaupungilla. Siellä mut otettiin vastaan. Otettiin sitten vauvan sydänkäyrä, ultra ja sisätutkimus kun supparit eivät olleet alkaneet.

Jouduin sitten "hautomoon" eli olisko ollut osasto 312, eli sinne mennään odottamaan synnytystä. Perjantai-illalla alkoi supistukset, pahimmillaan 4-5 minuutin välein tosi kivuliaana. Lievitystä en saanut, suihkuun neuvoivat ja siellä sitten ulisinkin tuntikaupalla. Kohdunsuu aukeni n. 3 cm mutta koska hoitajat eivät olleet ihan varmoja niin päättivät ettei mua lähetetä synnytysosastolle ja sitten ne supistukset yöllä loppuivatkin. Mies ajettiin kotiin (itse olin peloissani ja itkin) ja siellä se nukkui muutaman tunnin kunnes taas aamulla tuli äitini kanssa (joka oli meillä kylässä) osastolle.

Lauantaina sitten jumpattiin ja käveltiin portaita koko päivä ja illalla alkoi taas supistukset. Hiton kivuliaat nekin ja taas suihkua vaan neuvottiin. Supparit pahenivat, olin kaksinkerroin siellä suihkussa ja oksensin ja lopulta se hautomon yövuoron kätilö totesi että kohdunsuu on "ehkä auki 4 cm" ja kun olin niin kauan kitunut niin se sitten sanoi että vie minut alas eli synnytysosastolle.

Synnytyshuoneeseen päästyäni (kello oli jotain 2 aamuyöstä sunnuntaina) meni 8 minuuttia kun sain epiduraalin eli tosi nopeaa toimintaa. Anestesialääkäri osoittautui vanhaksi koulukaveriksi ja avustava hoitaja jäi siihen mun viereen mittaileen verenpainetta, oli tosi mukava.

Varsinainen oma kätilöni oli suurimman osan ajasta muualla, mutta luulen että ne antoi mun tarkoituksella levätä siinä aamukahdeksaan asti...ne supparit nimittäin taas loppuivat ja aamukasilta laitettiin sitten oksitosiinitippa. Siinä vaihtui kätilönkin vuoro ja sain uuden kätilön jota ei kyllä valitettavasti sitäkään paljoa siellä huoneessa näkynyt.

Tavallaan mun synnytys käynnistettiin sit, koska supparit oli taas loppuneet. Tippaa lisättiin ja lisättiin ja vaikka olikin se epiduraali niin olin ihan järjettömän kipeä ja tuntui että halkean peräsuoleen asti. Kätilön kommentti "valitettavasti tuota paineen tunnetta ei saa pois" kirvoitti kyllä mieltäni, eli kai mulla on alhainen kipukynnys...

Joskus yhdeltätoista sunnuntaina sitten oli kohdunsuu 10 cm auki ja kätilö tuli ja käski ruveta ponnistaan (kyljellään). Se käski ponnistaa pieniä ponnistuksia ja häippäs taas. Ulisin siinä ja puristin miehen kädestä (sillä on ranteessa nyt 10 cm levee mustelma) ja yritin ponnistaa...en vaan tiennyt yhtään että mitä tarkottaa "pieni ponnistaminen". No, pienesti ponnistin ja kätilö kävi aina välillä kääntymässä ja kattomassa missä vauva on menosa.

Tunnin jälkeen sitten alkoi varsinainen ponnistusvaihe, käski kääntyä selälleen ja oisko ollut 3-4 supistusta kun vauva oli ulkona (klo. 12.36). Repeämiä ei silti juurikaan tullut (3 tikkiä). Heti vauvan ulostulon jälkeen muistan vaan kun vapisin ja itkin. Istukka tuli kai ihan normaalisti ja miehen kanssa sitä ihastelivat. Mulle laitettiin vauva samantien rinnalle ja sitten napanuoran leikkaamisen jälkeen sain sen takaisin ja annoin rintaa. Tyksissä on semmoinen tapa, että vauva on heti syntymän jälkeen 6 tuntia ihokontaktissa eli sitten kun itse tokenin senverran että sain vähän syötyä ja lähdin suihkuun niin poitsu oli miehen paidan alla.

Toisaalta olisi kiva muistaa tarkkaan mitä tapahtui, mutta toisaalta on ihan hyvä että olin vähän "pöhnässä" enkä muista tarkkaan niitä kipuja, ne nimittäin oli kyllä helvetilliset.

Osastolla meillä oli odottamassa perhehuone ja pikkuhiljaa sitten ruvettiin harjotteleen rutiineita. Imetys oli pahin ongelma, eli osastolla ei saanut oikeen "kunnon" neuvoja vaan ne tuli ja näytti (tunki rinnan pojan suuhun) ja mulla menikin useita päiviä sitten harjotellessa, nyt vasta kotona oon vähän imetyssivuilta kattonut parempaa tietoa. Maito mulla nousi vasta viidentenä päivänä joten poika sai lisämaitoa joka päivä. Vuvan pesu, vaipanvaihto, navan putsaus yms. perusjutut tehtiin joka aamu samalla kun se punnittiin ja katottiin muuten läpi. Hoitajat muuten tulivat välillä yölläkin katsomaan, että herään ruokkimaan vauvaa. Meidän pojalla oli kamalia ilmavaivoja ekat päivät ja yhden yön se oli kapaloitunakin:)

Lääkäri totesi pojan täysin terveeksi ja antoi hyviä neuvoja (kuten sen että esim. kaksplussan nettipalstan "neuvoja" ei kannata lähteä ihan sokeana noudattamaan).

Kaiken kaikkiaan imetysohjeistusta lukuunottamatta oli kyllä tosi ihana olla siellä osastolla. Suosittelen perhehuonetta lämpimästi, se on vain sen esikoisen kanssa kun voi rauhassa ottaa miehen siihen rinnalle alusta asti ja meillä ainakin se vaikutti niin että isän ja pojan tunneside tuli hyvin vahvaksi alusta asti.

Nyt meillä on 6 päivän ikäinen poika täällä kotona. Oon harjotellut imetystä ja kotonaoloaikana olen tullut varmemmaksi, kokeillut mm. rintakumilla ja ilman yms. Poika on ihana, tosin suurimman osan ajasta vaan nukkuu (ja syö). Pojasta on tullut hetkessä elämän valo, keskipiste ja tärkein asia, osa tietty hormonien aiheuttamaa itkuherkkyyttäkin. Yöt on menneet kotosalla ihan ok, kun sain imetysrumban käyntiin ja maitoa riittää.

Ja ihmeellistä on se, miten äiti jaksaa. Naureskeltiin miehen kanssa että se on syntymän jälkeen joka päivä joutunut nukkumaan yöunien puutteita pois. Mä olen ihan virkeä vaikka nukuin pahimmillaan varmaan 4-5 tunnin yöuniakin. Kyllä se biologia näköjään hoitaa tämänkin osuuden.

Sorry pitkä teksti, mutta pitkä oli synnytyskin. Niin se vaan mieli muuttuu ja tässä huomasin miettiväni jo ääneen pikkukakkostakin...:) Meinaan kyllä tommoinen vastasyntynyt viaton pienokainen vie vanhempien sydämen mennessään.
 
Täällä vm.-72 esikoistaan odottava ihminen :) .
Täällä odotellaan ainakin ensimmäiset ultrat ennenkuin uskalletaan hankkia mitään. Tosin jo viime kesänä ostin yhden potkupuvun...
Kysyisinkin Tirlittan -75 :lta mikä oli tuo Autoliiton testivoittaja -kaukalo????

:wave: Tehilla 8+6
 
Iiris, olipa mielenkiintoista taas lukea synnytyskokemuksista, niin ovat omanlaisiansa tarinoita eikä siellä ihan helpolla taida päästä kukaan... Perhehuone kuulostaa kyllä nappivaihtoehdolta.

Tehilla, tervetuloa mukaan odottelemaan.

Tirlittan, kiva että kaikki oli kunnossa. Onko hematooma jo muisto vain vai vieläkö sitä seurataan?

Lomakato on tainnut iskeä ketjulaisiin, niin on hiljaista.. Toisaalta eipä täällä ole itselläkään juuri kerrottavaa. Päivät kuluvat ja olo tuntuu vähän epätodelliselta. Maha näyttää kasvaneelta vatsamakkaralta, joten odottelen sitä kunnon vauvamahaa :LOL:

Mukavaa oleilua kaikille!
 

Tehilla, tervetuloa palstailemaan!

Minäkin kuulisin mielelläni mikä se voittaja olikaan? Olen käynyt Autoliiton sivuille, mutta testituloksista oli vaikea päätellä sitä parasta. Vuonna 2007 voittaja (eli ainoa, joka sai tuloksen 'Erinomainen') oli Maxi Cosi Cabriofix Easyfix 2007. Mutta seuraavien vuosien testituloksia en näekään. Emme tistysti ole Autoliiton jäseniä, joten en pääse näitä uusimpia testituloksia näkemään. Me ostetaan varmaankin joka tapauksessa tuo Maxi Cosi Easyfix, sillä tätä kiinnityssysteemiä kehutaan turvallisimmaksi. Kaiken lisäksi kaukalon saa meidän Bugaboo Frog -rattaisiin kiinni erityisellä kiinnityssysteemillä, mikä on tosi kätevää.

Tirlittan, onnea hyvistä kuulumisista lääkärineuvolasta!! Ja tsemppiä pahoinvoinnin kanssa jaksamiseen! Todennäköisesti tulee kyllä helpottamaan ja mulle ainakin se oli suuri helpotus. Jaksamista!

Tämä närästys, tai siis refluksi, joksi sen sitten diagnosoivat, ei tule ainakaan helpottamaan raskauden aikana vaan pahenee vain. Mutta lääkkeet on auttaneet hyvin ja näillä pysyy olo kurissa!

Iiris , kiitos synnytyskertomuksestasi! On tosi mielenkiintoista lukea niitä.. Onnea vielä pojasta!

Lauantaiaamuna sängyssä makaillessani tunsin alavatsalla outoa kuplintaa, ihan ohimennen. Mietin, että kylläpä vatsan toiminta tuntui oudossa paikassa (vatsan etuosassa heti navan alla). Kun kuplinta kohta uusitui, niin silloin havahduin, etteihän nämä ole mitään vatsan toimintoja vaan vauvan liikkeitä! :) Sittemmin olen tuntenut parit kuplinnat joka päivä, enimmäkseen aamulla. Ne ovat ihastuttavia ja hentoja liikahduksia, vaikka kerran tuntui hieman napakampikin 'poksahdus'! :heart:

Masu on pyöristynyt ja housut ja hameet alkavat olla ongelma, mutta ystävä neuvoi hyvän niksin. Jos vielä menee omat housut muuten jalkaan, niin hiuslenksun kun pujottaa napinlävestä ja pyöräyttää molemmat päät housunnapin ympärin, saa vähän ekstrakäyttöaikaa omille housuille! :) Tällä tavalla vielä parit omat farkut on pysyneet käytössä!

Hyviä lomajatkoja (ilmeisesti!) kaikille! :)

Mona 18+3
 
iiris, kiitos kun jaoit synnytyskertomuksen meidän kanssa :flower: Sitä oli todella mielenkiintoista lukea. Kaikki synnytykset tuntuvat olevan hyvin erilaisia, joten itse saa valmistautua siihen, että mitä vain voi tapahtua.
Ihana, että teillä on lähtenyt kaikki sujumaan kotona hienosti :heart:

tehilla, tervetuloa mukaan!

turvakaukalosta, en ollut tarkoituksella jättänyt merkkiä mainitsematta, vaan ihan vahingossa. Kyseessä on Römer Babysafe Plus. Netissä tuo turvaistuintesti on tosiaan aika hankalasti luettavissa ja tulkittavissa, mutta luinkin testin appivanhempien luona lehdestä (kesäkuun Moottori-lehti) ja siinä juttu oli jäsennelty helpommin tulkittavasti.
Testissä oli mukana 28 turvaistuinta ja testi on tehty kansainvälisenä yhteistyönä ja vaikuttaa hyvin perinpohjaiselta. Useat istuimet saivat hyvän arvosanan, mutta eritellyissä perusteluissa mielestäni tuo Römerin Babysafe erottuu parhaana, sillä ainoa siitä mainittu huono puoli on, että lapsella on istuimessa ollessaan rajoitettu näkyvyys. Pidän tuota lievänä huonona puolena, sillä kaikissa muissa oli huonoja puolia jotka liittyivät turvallisuuteen sekä vaikeaan käytettävyyteen.

Vaahtokarkki, neuvolalääkäri ei löytänyt enää viime viikolla hematoomaa, joten käsittääkseni se nyt tulkitaan parantuneeksi. Neuvolan ultrauslaite on kyllä todella paljon huonompi kuin mitä sairaalan ultrat ovat olleet, joten siitäkään syystä sitä ei varmaan näkynyt. Vuoto on kuitenkin pysynyt poissa jo useamman viikon, joten olen itsekin aika luottavainen, ettei asia enää aiheuta huolta jatkossa.
Mikäs tilanne sinulla on? Taitaa olla jo sinunkin hematoomasi historiaa?

Mona, oi miten ihanaa, että tunnet jo liikkeet :heart:
Hyvä, että refluksi on pysynyt hallinnassa lääkkeillä.
Kiitos hiuslenksu vinkistä :)

Minulla ei ollut viikonloppuna enää juurikaan pahoinvointia ja tänäänkin sitä on ollut vain hyvin lievästi. Taitaa siis olo alkaa vähitellen helpottamaan. Ihanaa!

Hyvää vointia kaikille!

Tirlittan 13+5
 
Tämä nyt on tälläistä mahamakkaran kasvattamista :D ! Sinänsä hyvä että voi ensi kuukaudet kasvatella sitä, niin eipä monikaan uskalla epäillä raskautta.. Olen aina sanonut etten aio tehdä lapsia ja nyt onkin sitten vakuuttelemista ihmisille että "kyllä se totta on!" Isänikään ei millään ollut uskoa, uskooko lie vieläkään? Voihan sitä näinkin järkyttää (iloisesti) sukulaisiaaan :LOL:
Parastahan tässä on se ettei taida uskoa vielä itsekään..

Paino vaan putoaa. Vaikka ei enää ole jatkuvaa kuvoa, niin ruoka ei maistu. Varsinkin kun sen itse tekee niin saa tarpeekseen jo hajuista.

Terveisin Tehilla 9+3
 
Hei vaan pitkästä aikaa!
Kiva kuulla, että raskaudet ovat edistyneet mukavasti itse kullakin ja viikot menneet eteenpäin! Myös Iiriksen synnytyskertomus oli kiva lukea. Vielä ei synnytystä ole alkanut jännittämään kuitenkaan. Ajallaan varmaan sekin tulee.

On se ihmeellistä tämä raskaana oleminen. Ihme siis sinäänsä kaiken kaikkiaan. Pikkuinen on jo noin kilon painoinen ja sillä olisi hyvät mahdollisuudet selviytyä, jos syntyisi jo nyt (27+0). Pesää olemme rakentaneet konkreettisesti -- teimme miehen kanssa yhdessä sellaisen jalustan puusta äitiyspakkauksen laatikolle. Eilen ostin siihen sitten kangasta, josta teen verhoilun. Kaikenlaisia hankintoja on tullut tehtyä. Paljon saan myös siskoltani. Kaikki konkretisoituu pikku hiljaa, kun kotiin alkaa ilmestyä uusia asioita ja vauvalle joutuu tekemään tilaa. Vakaa suunnitelma on alkaa käyttää kestovaippoja. Saas nähdä kuinka käy...

Kesäterveisiä kaikille!
 
Korjaan synnytyskertomusta sen verran vielä, kun sain eilen nla:n tädiltä "faktat". Mä sain epiduraalia viimeisen annoksen yhdeksältä aamulla, eli ne eivät antaneet sitä enää sen jälkeen mulle...se vaikutushan kestää parisen tuntia joten ei ihme että se viimeinen puolitoistatuntinen ponnistusvaihe SATTUI.

Nlatäti sanoi syyksi että eivät anna epiä loppuvaiheessa, et muuten ei tuntis suppareita eikä osais ponnistaa niiden mukana...oon vähän kyllä sitä mieltä että mä kyl mieluummin ponnistaisin jos sanottas et millon kun kärsisin niistä hiton kivuista.

Ja loppuun vielä, kärsisin kyllä ne kivut uudestaankin kun tiedän minkälainen palkinto odottaa:)

Mona, tuo hiuslenkkijuttu on näppärä ja sitten osta niitä "tuubeja". Voit pitää housuja vaikka ihan aukikin tuubin alla, peittää kivasti. Jossain netissä oli myös myytävänä semmoisia kolmion mallisia "jatkopaloja" housuihin jossa vetoketju/napit edessä...en nyt muista että missä niitä myytiin mut kehuja luin.

Mulla mahtui ennen synnytystä melkeistä kaikki housut jalkaan (lantiosta) niin etten vaan saanut vetskaria kiinni. Kummallista et synnytyksen jälkeen juuri mitkään housut ei mee enää lantiosta...tais pikkasen paikat venyä ja levitä:)

Eipä muuta kun tsemppiä kaikille! Meidän poitsun paino on lähtenyt oikein hyvään nousuun, neuvolatätikin kiitteli joten mun huolet maidon riittävyydestä on ohi:)
 
IIris Minulla periaatteessa epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheen aikana, mutta ei siitä ollut mitään apua. Ponnistusvaihe sattui tosi paljon :( Kävin kyllä joskus tässä lukemassa synnytyskertomuksesi, mutta kommentointi tähän ketjuun on jäänyt :ashamed:

Tervetuloa Tehilla :wave: Lisäilen sinut tuonne etusivulle. Ilmoita LA ja synnytyssairaala, jos haluat ne näkyviin.

Monalle onnea liikkeiden tuntemisesta :heart: Sitä kaipaan raskausajasta kaikkein eniten, että tuntisi kun pikkuinen liikkuu vatsassa.

Turvakaukalosta Meillä on se Römer Babysafe Plus Isofix-jalustalla. Mun mielestä se testi oli niin, että nimenomaan Isofixilla oli erinomainen ja ilman isofixia hyvä. Mutta me ollaan oltu kyllä siihen tosi tyytyväisiä. Meillä on Isofix-jalusta ja kyllä se on tosi helppokäyttöinen.

Meillä on arki lähtenyt aikalailla samoja ratoja rullaamaan. Illat menee pitkäksi, usein vasta 23 maissa saadaan Nuppu nukkumaan. Eilen kyllä nukahti jo 22.15, joka taisi olla ennätys :heart: Yleensä syödään 2-4 maissa riippuen kuinka on nukahdettu ja toisen kerran 5-6 maissa. Sitten torkutaan ja syödään ja ylös noustaan yleensä vasta 9-10 välillä. Vaunulenkille lähdetään 11 maissa ja siellä pikkuinen tykkääkin sitten nukkua 2-4 tuntia. Iltapäivä menee joko pienillä päikkäreillä tai sitten sinnitellään hereillä koko ajan.
Kahtena yönä on nukuttu se "kokonainen yö". Ekalla kerralla 6 h ja toisella kerralla 6,5 h, että kyllä ne siitä sitten yöt joskus pitenee.
Maito riittää ja painoa tulee valtavasti. Alkaa olla aikamoinen pötkäle kanniskella.
Ristiäisetkin on jo pidetty ja meidän neiti sai nimekseen Saana Emilia. Ei vain itse tule sitä vielä oikein käytettyä :ashamed:

Hyviä vointeja kaikille :heart: :heart:
 
Tehilla: Mulla on ollut "vaunukuume" jo vauvakuumeen alusta asti. :) Ostinkin sitten vaunut jo aika varhaisessa vaiheessa, kun huutonetissä surffailin ja osui niin hyvä tarjous eteen, että sitä ei voinut ohittaa. Kahdella ystävälläni on ollut Brio Novat ja ovat olleet tyytyväisiä, joten tartuin hetkeen ja vaunut tuli hankittua jo huhtikuussa. Omani ovat uuden veroiset kaikkine varusteineen. Firkonin F7 luin kyllä netistä, mutta myös negatiivisia kommentteja löytyi niistä. En luottanut laatuun. Kiinnostavana surffailu kohteen oli ennen vaunujen hankintaa myös www.bellabambina.fi Muistaakseni Teutonia Mistral olivat suosikkini yhdessä vaiheessa. Ehdottomasti halusin heittoaisan. Noista Teutoneista luin myös positiivisia kommentteja.
 

Yhteistyössä