34 vuotias nainen! Mitä ajatuksia sulle tuo ikä herättää? Minkälaiseksi kuvittelet sen ikäisen?

Mielenkiintoisia oli nuo 35-vuotiaan oletetut saavutukset ja muutenkin elämä tuon ikäisellä.

Laitetaan uutta kyssää, entäs 45-vuotias, mitä silloin kuvittelet olevasi? Mitä toivot saavutetun, minkälaiseksi kuvittelet elämäsi? Tai jos meni jo, olitko tyytyväinen elämääsi?

 

Olen 34 ja tunnen itsesin nuoreksi. Lapset on jo kaikki koululaisia. Omaa aikaa on. Oma talo ja varaa humputella rahaa koruihin ja vaatteisiin. Työ mielekästä.

Sitten kun olen 45v niin rahaa taitaa olla enemmän käytettävissä, kun talolaina on maksettu. Lapset on kaikki täysi-ikäisiä ja lähteneet varmaankin jo opiskelemaan ja töihin ja ehkä mulla on jo lapsenlapsikiin

 

mä olen kohta 34v, en rikas enkä nätti, mutta hellän rakastavan miehen vaimo ja neljän upean lapsen äiti. olen tyytyväinen elämääni vaikka rahaa ei liiemmin ole, mutta on kaikki mitä tarvii ja huvitteluunkin jää

45vuotiaana olen varmaan edelleen kirvesmiehen ammatissa jos selkä kestää, ehkä olen jo mummi. 45vuotiaana ollessani esikoiseni on 25 ja nuorin lapseni 12

 

Kun mä oon 45 niin taitaa kumpainenkin mukula olla täysi-ikäisiä (jee!) eli voin keskittyä ITSEENI. Tavoite on se, että omaisuutta on kerrytetty 50-vuotiaana niin paljon, että voin lopettaa työt. Eli kaipa mä sit vielä 45-vuotiaana annan "elämän odottaa" ja sitku 50 tulee täyteen niin tämä akka keskittyy ITSEENSÄ

 

Kun mä oon 45 niin taitaa kumpainenkin mukula olla täysi-ikäisiä (jee!) eli voin keskittyä ITSEENI. Tavoite on se, että omaisuutta on kerrytetty 50-vuotiaana niin paljon, että voin lopettaa työt. Eli kaipa mä sit vielä 45-vuotiaana annan "elämän odottaa" ja sitku 50 tulee täyteen niin tämä akka keskittyy ITSEENSÄ

Kannattaa keskittyä sopivasti itseensä jo ennen tuota. Ei kannata elää sitku meiningillä. Voi olla ettei kaikki menekään siten.

 

34, ei lapsia, ei uraa vaan lista pätkätöitä, opiskelen kolmatta tutkintoa.
Ahdistaa. En tiedä haluanko lapisa tai mitä haluan tehdä työkseni. Seilaan päämäärättömästi. Murrosikää kai jatkan matkustelulla yms. Aviomies on.

 

34, ei lapsia, ei uraa vaan lista pätkätöitä, opiskelen kolmatta tutkintoa.
Ahdistaa. En tiedä haluanko lapisa tai mitä haluan tehdä työkseni. Seilaan päämäärättömästi. Murrosikää kai jatkan matkustelulla yms. Aviomies on.

Enkä uskalla ajatella 45 ikävuoteen. Olenko vieläkin haahuilija? Olenko tehnyt iltatähden? En tiedä.
Toivoisin, että olisin päässyt työelämään ja mielekkääseen asemaan.

 

Innokaaksi.

 

34v, esikoinen tulossa juuri. Olen pitkäaikaistyötön johtuen pahasta sairastelusta jonka vuoksi ollut työkyvyttömänä. Olen ollut kumminkin 6 vuotta mieheni kanssa ja meillä menee yhdessä hirmu hyvin ja yhdessä perhettä halutaankin. Naimisissa ollaan. On jäänyt minulta kyllä sairastelun takia tuo työura hankkimatta ja ala pitää vaihtaa. Alun perin olen akateeminen, mutta nyt olen tullut aatoksiin jotta pärjäisi ja viihtyisi varmaan ihan hyvin laitossiivoojana. Kunhan pysyy terveenä ja jotain tekee elääkseen työssään viihtyen niin hyvä niin. Nyt me halutaan vaan miehen kanssa yhdessä perhe ja aiotaan iloita siitä! Vaikka elämä tuuppaa välillä haastetta niin ainapa ollaan selvitty.