Babez74, halusit pidemmän version synnytyksestä
Aloitetaanpa ihan alusta. Elikkäs, makoilin illalla kaikessa rauhassa sängyllä ja taisin kännykällä lukea facebookia yms. Oli rv 40+1. Supistuksia, ei edes kivuliaita, tuli kuten useina aiempinakin iltoina säännöllisen epäsäännöllisesti 7- 15 min. välein.
Klo 21.45 kuului mahasta naps-naps! Nousin sängyltä ja nappasin yöpöydälle varaamani (ennakointi rules!!
) käsipyyhkeen jalkojen väliin. Vedet meni samoin tein. (Sänky säästyi!) Hihkaisin miehelle, että nyt mennään. Mies soitti vanhemmilleen, että lähtevät tulemaan lapsenvahdeiksi. Toinen lapsista oli jo nukkumassa, vitosluokkalainen oli juuri menossa nukkumaan.
Ihan rauhallisissa tunnelmissa lähdettiin n. 7 min kuluttua vesien menosta. Matkaahan meiltä sairaalaan oli edessä n. 40 min...
Matka meni hyvin. Ei tullut kipeitä supistuksia kuin vasta loppumatkasta ehkä 3 kpl. Auton penkillä oli penkinsuojus, huopa moninkerroin, pari pyyhettä...
Synnytysvastaanottoon ilmoittauduimme klo 22.32 ( kertoi jälkeenpäin kätilö). Vastaanottotiskillä supisti jo kipeästi. Tutkimushuoneeseen päästyäni supisti jo todella kipeästi, supistusten väli oli ehkä 3 min, en tullut kelloa katsoneeksi
Kätilö kyseli jotain ja haki minulle sairaalavaatteet. Jätti minut pukemaan ja meni piipahtamaan jossain. En saanut puettua, olin jo niin kipeä. Onneksi mies palasi siinä vaiheessa autoa parkkeeraamasta ja auttoi vaatteet päälle.
Kätilökin palasi ja oli kutsunut omakätilön paikalle. Mitään tutkimuksia ei siinä minulle tehty, näkivät varmaan, että parempi siirtyä synnytyssaliin. Tai mitä synnytyshuoneita ne nykyisin ovatkaan, eivät ole salimaisia ollenkaan
Klo 22.52 minut on merkitty saapuneeksi synnytyshuoneeseen. Sisätutkimuksessa olin 4cm auki ja oli vain hyvin pehmyt reuna jäljellä. Tilattiin lääkäri laittamaan jotain puudutusta: epiduraali oli toiveeni, kätilö suositteli spinaalia, ja ainakin kohdunkaulan puudutus oli päätetty laittaa. Itse vitsailin, että antakaa vaikka nuijanukutus
Ihmettelin pitkiä ja todella kipeitä supistuksia miehelleni. Tuntui kuin edellinen ei olisi ehtinyt kuin juuri hiipua, kun uusi jo runnoi päälle. Enkä käy valehtelemaan, kyllähän se todella sattui. Puristin sängynlaitaa ja huohotin
Ja ihan yhtäkkiä tuli kauhea kauhea kakkaamisen tunne. (Tässäkään vaiheessa ei minulle vielä tullut mieleen, että vauva kohta jo syntyisi. Edellisissä synnytyksissä on avautumisvaihe kestänyt tunteja...) Lääkäri saapui paikalle samalla hetkellä kun kätilö totesi, että ei tarvita enää puudutteita, vauva syntyy nyt! Olin ihan, että mitä? Eihän se nyt vielä voi syntyä??? Kauhea ponnistamisen tarve ja onneksi sain ponnistaa. Varmaan yhden kunnon ponnistuksen jälkeen kätilö jo lausahti, että vauvan pää on ulkona. Ette usko sitä tunnetta! Olin aivan ihmeissäni, että niinkö helpolla?!? Äärimmäisen lyhyt tauko, ja sain ponnistaa taas. Sieltä hän putkahti, täydellinen pieni tyttö
Kolmen minuutin ponnistuksilla. 23.16 merkittiin syntymäajaksi. Myös istukka irtosi tällä kertaa helposti ja vain muutamien minuuttien päästä vauvan syntymästä.
Kätilö tutki mahdolliset vahingot: ei yhtään repeämää. Eli ei tarvittu yhtään tikkiä, jee!
Olin todella hämmentynyt, kun kaikki sujui niin helposti ja nopeasti. Oli ihan mahtava fiilis! Jos minä, kipuherkkä pelkääjä ja jännittäjä, selvisin siitä ilman puudutteita, ja koin synnytyksen jopa helpoksi, niin uskokaa pois, synnytyksestä todellakin voi jäädä myös hyvä kokemus
(Synnytystä kamalampaa oli valvoa karseasti kuorsaavan huonekaverin takia 2 yötä
)
Tsemppii kaikille, hyvin se menee kuiteskin!
Elotar ja typykkä pian jo 3 vkoa
