40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

viikkoja takana 15+5.Pahoinvointi, loppui pari viikoa sitten.np-ultra ja veriseula ok,eli ei hälyyttänyt.nyt vaan rakenneultraa odottamaan.

vauvatoive, samassa veneessä seilataan...eli,narsku ex heitti minut toukokuussa kodistamme ulos ja purki kihlauksen.kertaakaan ei ole vointiani kysynyt.....

olen textarilla informoinut np-ultrasta ja tulevasta rakenneultrasta,että voi lapsen isänä osallistua......ei ole laittanut kumpaakaan viestiini vastausta,eli en voi kun tulkita että ei kiinosta.....

eli,kovin on yksinäistä.....
 
Hepuli varmasti on rankkaa tämä lämpö tuossa vaiheessa.

Kääkkänä sinulla on nyt sitten takaraja tiedossa odotukselle, tsemppiä loppu aikaan.

Vauvatoive oilpa raskas shoppailu kierros teillä ja eriyisesti ikävä, kun ette löytäneet mitä etsitte. Tuo Mur-Murin vaate hedotus kuulosti tois hyvälle.

Siiri S ihana päivä sinulla :) ja häät tiedossa sinulla noin pian, onko kaikki valmiina?

Jääris onneksi on kuitenkin olemassa noita hyviä rautalisiä.

LB tervetuloa mukaan =) . Toivottavasti pikkuisella on kaikki hyvin.

Ukkosta on ilmassa, päässä tuntuu. Tänään äitini kävi tekemässä minulle ruokaa ja leivonnaisia pakastimeen, ihanaa. Syöminen on niin työlästä, tämän pahanolon kanssa, helpottaa, kun ei tarvitse itse laittaa ruokaa.
 
Voi kökkö!! Kirjotin pitkän litanian ja sain sen tällä läppärillä tuhottua taivaan tuuliin!! Tämä on kyllä ärsyttävä, vähän jotain hipasee niin se on sitten siinä :/

Tervetuloa Little Bear pidetään peukkuja pienen puolesta :heart:


Mulla on töissä kyllä tosi raskasta, en meinaa enää millään jaksaa. Helteet, raskaus ja hoitoala ei sovi yhteen!!
Siksi en ole tännekään paljoa kirjotellut, on välillä niin veto pois...

Kivaa että olette näin aktiivisia, tykkään kovasti käydä lukemassa teidän kuulumisia, meillä taitaa olla niin monella samantapaisia kokemuksia elämästä :)

Siinä mun alkuperäsessa tekstissä oli tekstiä aika lailla, mutta mun on pakko mennä nyt nukkumaan...olin iltavuorossa ja kotiuduin ihan hiljattain ja taas on oltava aamulla 7 aikaan paikalla :( Rakastan mun työtä hoitajana, mutta nyt tuli ekaa kertaa olo etten jaksa millään! Koko päivä jalkojen päällä ja painavien potilaiden nostelua...ei helppoa enää!

Öitä, kirjottelen toiste lisää..

T. Unna ja Toivo 24+4
 
Kääkkänä kahdesti viikossa on neuvolakäynnnit ainakin tällä viikolla. Ens viikolla kai aukeaa jo kesätauon jälkeen omakin neuvola, saapa nähdä joudunko sinnekin vielä vääntymään. Onneksi olkoon sektioajasta, onhan se jollain tavalla helpottavaa että tietää millon alkaa tapahtuun :) . Toivotaan kovasti, ettei sulle enää raskausmyrkytys iske!
 
Surina, olenkin ajatellut mihin sinä katosit, mukava kuulla että kaikki hyvin tutkimusten mukaan.
Onhan tämä yksin jääminen ihan katastrofi, minä olen ainakin tosi katkera, enkä ilmoittele lapsen isälle enää yhtään mitään, itsepä meidät hylkäsi, jos on niin kylmä ihminen ettei kysy mitään niin en kyllä ota yhteyttä edes silloin kun vauva syntyy, mitäpä se häntä kiinnostaa, narsisti mikä narsisti.
Olet kiltti jos pidät yhteyttä, pisteet siitä sinulle, minä en pysty, olen niin katkera.
Päivääkään ei ole mennyt, etten olisi ajatellut miestäni, joka aamu kun herään sängyssä on ensimmäinen ajatus että OLEN YKSIN tänäänkin.
Tottakai minä häntä rakastan, vieläkin, mutta olen niin loukkaantunut että en parempaan nyt pysty.
 
Sitäkin jo mietin, että pitää esittää sairaalassa toive että saisi olla yksin huoneessa tai ei ainakaan kenenkään sellaisen onnellisen huonekaverina, jonka mies on koko ajan paikalla kuhertelemassa, en varmaan kestäisi katsoa toisten onnea kun itse olen ihan yksin.
Anteeksi, olen onnellinen kaikkien teidän puolesta kenellä on kultaiset ja ihanat aviomiehet tukena, mutta se on katkeraa katsella sivusta toisten onnea.
Synnytykseenkin menen yksin, olen sitä miettinyt, ja tullut tulokseen että kun en sinne sitä ainoaa oikeaa ihmistä eli lapsen isää saa, en halua ketään muutakaan, en sukulaista, en ystävää, voin olla monen mielestä outo mutta tämä on minun tapani selvitä ja tehdä surutyötä, olo on kuin leskeksi jääneellä, luulisin....
 
Onpas täällä paljon viestejä. Kävin maanantaina lääkärineuvolossa. Oli sellainen sijainen, nuori innokas mieslääkäri. ensimmäiseksi vei minut ultraan. Olin todella yllättynyt moisesta. Tyttö polski perätilassa tällä kertaa. Kaikki näytti oloevan hienosti. Sokeriseurantaa jatketaan nyt perjantaihin. Kahdeksan mittausta päivässä. Onneksi on lomalla. Ei ehdi muuta juuri tekemäänkään. Arvot ovat yllättävän hyvät. Saas nähdä, tuleeko lähetettä Taysiin ollenkaan. Sf-mitta oli pienentynyt 27,5 cm:stä 26 cm:iin. Sanoi johtuvan mittaajasta ja vauvan muuttuneesta asennosta. Maha onkin jotenkin lättänämpi. Hemppaa ei otettu, kun on ollut niin hyvä.

Rankkaa varmaan tuo yksin odottaminen. MInulla ei kyllä kolmessa ensimmäisessä synnytyksessä ollut mies mukana. Nyt viime sektiossa kylläkin. Mutta eri mies... Jotenkin tuntuu, etten jaksaisi odottaa yksin, vaikka pakkohan se olisi, jos niin sattuisi käymään. Mies kävi isänsä tykönä poikien kanssa ja oli yhden yön poissa. Oli jo mahdoton ikävä.

Tervetuloa uudet odottajat ja onnea matkaan !

Discovery 26+2
 
Heippa,
Laitan pikaisesti ja huomenna ultran jälkeen varmaan lisää.
Little Bear, tervetuloa, nyt peukut pystyssä, ehkä se kolas kerta toden sanoo sullakin. Mullakain ennen tätä oli kaksi km.
Vauvatoive ja Surina, nyt on kuulkaa niin, että yksin vauvan kanssa on monessa asiassa myös helpompaa, uskokaa mua, mulla on siitä kokemusta paljonkin. Yritän jossain välissä laittaa esimerkkejä asioista. Nyt ennen vauvan syntymää kannattaa panostaa siihen, että etsii omalta paikkakunnaltaan tukiverkkoja, mll, yksinhuoltajayhdistys,neuvolasta voi kysyä millaista apua on saatavilla, seurakunta, kaikkee.....

Itsellä siis huomenna ultra, se onkin sit kolmas ennen np-ultraa

Teekuppi 11+1
 
Kiitos vinkistä teekuppi, googletin tuota ja se taitaa olla Eve Mantu/musta tulee perhe, esittelyssä oli jotakin sen tapaista että 41-vuotiaan yksinodottavan naisen tarina.
En tiennyt sellaisesta kirjasta mitään, koskaan kuullutkaan, mutta käyn varmaan jo tänään kysymässä kirjastosta.
Anteeksi jos valittamiseni jo alkaa tympiä, mutta ei tälle tunteelle mitään voi, kyllä se ottaa koville kun on unelmat romutettu, niinkuin Discovery sanoi se olisi kova paikka, mutta minkäs teet . Voikun kaikki olisi vaan pahaa unta !
 
Moikkista "pitkästä aikaa",

tänään käytiin sitten uudelleen siellä varhaisultrassa ja nyt pikkiriikkinen sydän näkyi vahvana sykkivän! Ehkä nyt itsekin alan uskoa olevani raskaana :).

Vaikka minulla on tasan 28 päivän kierto ja viimeiset kuukautiset olleet 10.5, on toukan koon mukaan nyt 7 + 2 menossa. Laskettu aika siis siirtyi viikolla eli 21.2. Se 14.2 olis ollut helppo muistaa, kun tapasimme mieheni kanssa 2 vuotta sitten juuri tuona ystävänpäivänä ;).

Nyt sitten viiden viikon jännitys, ennen kuin uskaltaa uskoa kaiken todeksi. Isovanhemmille olemme kertoneet sekä kaasolle + bestmanille, mutta muut saavat odottaa tietoa. Tosin kyselyjä aiheesta on tullut todella paljon, on noita kesäkiloja rapsahtanut sen verran reilusti!

Kaikille "siskoille" tsemppiä, toisille odotukseen, toisille menetykseen.
 

Yhteistyössä