40+ so what (vol. 3)
- Viestiketjun aloittaja lapsellinen67
- Ensimmäinen viesti
Siiralle tervetuloa joukkoon. Moni on saanut vauvan "iäkkäämpänä" hoitojen avulla.
Kannattaa yrittää ettei sitten myöhemmin tarvitse katua, kun antoi olla. Tsemppiä kovasti sinulle. :hug:
Itsekin olen jo 46v, mutta kun nykyisellä miehellä ei lapsia. Luomuna yritetään. Olen ajatellut, että kun tuo ikä itsellä kerkes niin korkeaksi, että saa olla jos ei tärppää, mutta sinähän saat hoitoja vielä julkisellakin puolella.
Minnille otan osaa surunne vuoksi ja toivotan myös onnea synttäreiden
johdosta. :hug:
Solakka silakalle paljon onnea oviksen hyödyntämiseen ja toivotaan että simpat meni perille. :heart: :hug:
Kannattaa yrittää ettei sitten myöhemmin tarvitse katua, kun antoi olla. Tsemppiä kovasti sinulle. :hug:
Itsekin olen jo 46v, mutta kun nykyisellä miehellä ei lapsia. Luomuna yritetään. Olen ajatellut, että kun tuo ikä itsellä kerkes niin korkeaksi, että saa olla jos ei tärppää, mutta sinähän saat hoitoja vielä julkisellakin puolella.
Minnille otan osaa surunne vuoksi ja toivotan myös onnea synttäreiden
johdosta. :hug:
Solakka silakalle paljon onnea oviksen hyödyntämiseen ja toivotaan että simpat meni perille. :heart: :hug:
Joo-o, kunnon räkätauti tästä nyt sukeutui, mutta toivottavasti täältä noustaan.
Nilla, mullahan noita punktioita on melkoinen kasa takana (5 kpl!) ja vähän se on vaihdellut. Punktio itsessään on aina ollut melkeinpä kivuton, ovat antaneet kipulääkettä sopivasti. Kun lääkkeen vaikutus on lakannut, niin usein on vatsaa jomottanut ihan kiitettävästi. Siihenkin olen nappaillut kipulääkettä suositusten mukaan ja yleensä olo on kahden päivän jälkeen ollut ihan ehta. Riippunut vähän follien määrästä, toisella kertaa niitä oli aika reippaasti ja sain pienen hyperinpoikasen joka osittain oli omaa syytä, sillä lähdin jo toisena päivänä reippaasti kävelemään töihin ja silloinhan se sitten iski. Eli, voinnin mukaan kannattaa olla.
Katumuksen tunteita sitä varmaan on kaikilla. Meikäläinen kun aloitti noi hoidot jo 35-vuotiaana, niin tulihan sitä jo silloin itseään sättittyä 'että miksen aiemmin' jne. Mutta kun ei sitä elämäänsä voi oikein muuttaa. Ja kun miekkoseeni vasta silloin tutustuin, niin eipähän se oikein olisi ollut mahdollistakaan.
Siira, meillä on myös hoidoista saatu icsi-tyttö ja toista kovasti toivotaan. Tervetuloa joukkoon!
Minnille jaksuja! Aika samassa tilanteessa ollaan, meillä on anopin hautajaiset maanantaina.
Oivikille peukkuja! Josko plussajuna nytkähtäisi liikkeelle.
SS, hidasta tää hoitotaival on. Hyvä, että siellä oli kaikki kunnossa. Ja toivotaan, että kuitenkin ehtisi tärpätä ennen hoitotaipaleen alkua.
Uudi, hyvä, että siskon vauvalla sydän kunnossa.
Matsalu, siellähän edetään vauhdilla. Kiva, että luovuttaja löytyi näin nopeasti.
Päikki, voimia kovasti. Onneksi sairaalassa saa parhaan mahdollisen hoidon.
Oma napa on kärttyinen kuin mikä, Ei taida tää estrogeeni ihan ilman sivuvaikutuksia mennä. Vielä olen raivonnut sitä että kun en usko yhdenkään alkion sulatuksesta selviävän, niin ihan turhaan olen oikea raivotar täällä...
Nilla, mullahan noita punktioita on melkoinen kasa takana (5 kpl!) ja vähän se on vaihdellut. Punktio itsessään on aina ollut melkeinpä kivuton, ovat antaneet kipulääkettä sopivasti. Kun lääkkeen vaikutus on lakannut, niin usein on vatsaa jomottanut ihan kiitettävästi. Siihenkin olen nappaillut kipulääkettä suositusten mukaan ja yleensä olo on kahden päivän jälkeen ollut ihan ehta. Riippunut vähän follien määrästä, toisella kertaa niitä oli aika reippaasti ja sain pienen hyperinpoikasen joka osittain oli omaa syytä, sillä lähdin jo toisena päivänä reippaasti kävelemään töihin ja silloinhan se sitten iski. Eli, voinnin mukaan kannattaa olla.
Katumuksen tunteita sitä varmaan on kaikilla. Meikäläinen kun aloitti noi hoidot jo 35-vuotiaana, niin tulihan sitä jo silloin itseään sättittyä 'että miksen aiemmin' jne. Mutta kun ei sitä elämäänsä voi oikein muuttaa. Ja kun miekkoseeni vasta silloin tutustuin, niin eipähän se oikein olisi ollut mahdollistakaan.
Siira, meillä on myös hoidoista saatu icsi-tyttö ja toista kovasti toivotaan. Tervetuloa joukkoon!
Minnille jaksuja! Aika samassa tilanteessa ollaan, meillä on anopin hautajaiset maanantaina.
Oivikille peukkuja! Josko plussajuna nytkähtäisi liikkeelle.
SS, hidasta tää hoitotaival on. Hyvä, että siellä oli kaikki kunnossa. Ja toivotaan, että kuitenkin ehtisi tärpätä ennen hoitotaipaleen alkua.
Uudi, hyvä, että siskon vauvalla sydän kunnossa.
Matsalu, siellähän edetään vauhdilla. Kiva, että luovuttaja löytyi näin nopeasti.
Päikki, voimia kovasti. Onneksi sairaalassa saa parhaan mahdollisen hoidon.
Oma napa on kärttyinen kuin mikä, Ei taida tää estrogeeni ihan ilman sivuvaikutuksia mennä. Vielä olen raivonnut sitä että kun en usko yhdenkään alkion sulatuksesta selviävän, niin ihan turhaan olen oikea raivotar täällä...
nillanilla Ihan samaa mitä lumetonkin tuossa jo totesi, että aika paljon olotila on vaihdellut punktion jälkeen. Ekan punktion jälkeen olotila suunnilleen heti ok ja tokan jälkeen tein suunnilleen kuolemaa kotona (pientä liioittelua mukana). Erityisesti 2. SIIRRON jälkeen olin todella kipeä. Kipulääkityksestä en ollut yhtään sekaisin, en sitä ihan tajuttomasti saanutkaan / halunnutkaan. Kokonaisuutena uskon kuitenkin, että aika paljon varmasti kokemiset ja olotilat ovat subjektiivisia: ei voi etukäteen tietää toisten kokemien tilanteiden pohjalta. Kannattaa varmaan kuitenkin varautua siihen, että saa oikeasti rauhassa levätä muutamia päiviä punktion jälkeen. Ei siitä levosta haittaakaan ole. 
siiralle tervetuloa mukaan. Tämä on ihan oikea palsta kysyä ihan mitä vaan. Tukea täältä saa ainakin ämpärikaupalla. Ilman muuta kannattaa lähteä yrittämään, jos vain siltä itsestä tuntuu, ja pystyy ottamaan taloudellisen rasitteen. Varmasti jostain saisi kaiveltua todennäköisyyksiäkin, minkä ikäisillä tärppää hoidoissa millä prosenteilla. Muistaakseni Matsalulla oli tietämystä näistä?
siiralle tervetuloa mukaan. Tämä on ihan oikea palsta kysyä ihan mitä vaan. Tukea täältä saa ainakin ämpärikaupalla. Ilman muuta kannattaa lähteä yrittämään, jos vain siltä itsestä tuntuu, ja pystyy ottamaan taloudellisen rasitteen. Varmasti jostain saisi kaiveltua todennäköisyyksiäkin, minkä ikäisillä tärppää hoidoissa millä prosenteilla. Muistaakseni Matsalulla oli tietämystä näistä?
Tästä tulee nyt pitkä tarina. Ja vähän ohi aiheenkin mennään.
Tiedättekö sen hölmöläistarinan, jossa ukot kaupunkiin matkatessaan vahingossa kääntyvät puolimatkan krouvilta takaisin kotiin päin? Joku miettii, että eiköhän me nyt mennä harhaan, kun maisemat näyttävät niin tutuilta, mutta toiset siihen, että ei varmasti, kyllä joka paikassa on samanlaista. Tullaan jo omaan kotikylään, ja edelleen joku valopää väittää, että kyllä talot kaikkialla ovat ihan samannäköisiä, että ei kuin jatketaan vain. Kunnes lopulta yksi ukoista äkkää oman eukkonsa ja kakaransa, jotka seisovat kotiportailla. Joka paikassa on eukot samannäköisiä, yrittää mies vielä ajatella, kunnes eukko perään huutamaan, että meinaatko hullu ukko oman talosi ohi ajaa.
Minä olen elänyt elämääni kuin hölmöläinen. Painanut aina vaan eteenpäin ja hoputtanut hevosta, vaikka suunta on koko ajan ollut väärä. Menin kuukauden seurustelun jälkeen naimisiin, vaikka tiesin, että tämä mies ei ole minun. Sain lapsen ja toisen ja kolmannen, vaikka vakuutuin yhä enemmän. Lopulta neljäkymmentäviisivuotiaana olen syvästi onneton kuuden lapsen äiti, joka ei edelleenkään aio eikä enää edes pystyisi kääntämään kärryjään oikeaan suuntaan. Syli huutaa vanhasta tottumuksesta lisää lapsia, vaikka perheen perusta rakoilee. Ei ihme, että rinta tuntuu niin ahtaalta iltaisin nukkumaan mennessä.
Matka tähän väärään suuntaan ei ole ollut pelkkää kärsimystä. Siinä on ollut valoisatkin jaksonsa, ja lapsista riittää edelleen iloa jokaiseksi elämäni päiväksi. Silti tämän perheen äidin mieli on tehnyt tepposet. Vaikka kaikki jatkuu ulkoisesti ennallaan, olen jossain muualla. Kaiken huippuna mieleeni on ryöpsähtänyt kokonainen kuva-albumi 20 vuoden takaisesta rakastetustani, jota en ollut edes miettinyt näiden vuosien aikana. (En itsekään usko, että minä aikuinen nainen kirjoitan tätä.)
Juttu meni niin, että jätin hänet. Varoittamatta, tunnottomasti. Tein niin, koska olin niin nuori ja tyhmä, että en ymmärtänyt. En ymmärtänyt, että sitä lähemmäs rakkautta ei pääse. Mies yritti ottaa minuun yhteyttä, mutta olin jo toisen kanssa naimisissa ja kotileikki oli hyvässä vauhdissa. Holmöläisenergia on kantanut tähän asti, mutta nyt katkennut langanpää on alkanut häiritä. Muisto nuoruuden onnen päivistä tuntuu kuristavalta. Ehkä siitä joskus tulee kaunis muisto, mutta tällä hetkellä se viiltää syvältä.
On muisto vielä lämmin.
Se muisto totta on.
Vaikk näen kaiken nyt selkeämmin,
se oli aikaa auringon...
En tapaa häntä enää milloinkaan. En edes tiedä, elääkö hän enää. En tiedä, olisiko avioliitto hänen kanssaan ollut onnellisempi. Luultavasti ei. Silti muisto ei himmene, koska se ei ehtinyt arjessa pilaantua. En voi kertoa hänestä kenellekään. Sanoisinko esikoiselle, että istupas alas, niin kerron sinulle yhden tarinan? Kertoisinko äidille vai perhetutuille? Ei tule kuuloonkaan. Titanic-elokuvassa vanha Rose sanoi, että naisen sydän on salaisuuksien arkku. Minäkin kannan oman salaisuuteni yksin. Oman mielenrauhani tähden minun täytyy ehkä jollain tavalla elää se loppuun: ehkä palaan joskus tiettyyn paikkaan, ehkä kirjoitan tarinaan paremman lopun. Silti sen kaiken täytyy tapahtua vain minun päässäni.
Voi pääparkaani.
Ymmärrän itsekin, että näiden pohdintojen paikka ei ole tällä palstalla. Kirjoitan tänne, koska halusin kertoa tämän juuri teille eikä kenellekään muulle. Samalla lopetan kuumeilun. Olen niin saamaton, että tuskin alan ehkäistä, mutta eipä tässä näytä raskautumisesta olevan vaaraa muutenkaan. Jos, Inia, voit ystävällisesti poistaa minut kuumeilijoista ja siirtää tuonne pinon jättäneisiin, niin kiitokset sinulle. Sillä tavalla se tulee itsellenikin konkreettisemmaksi. Käyn täällä entiseen tapaan ja odotan pinovauvoja tippa silmässä.
Jos olisi käynyt niin, että toiveeni seitsemännestä olisi toteutunut, en ehkä miettisi näitä asioita. Ehkä mietteet olisivat tulleet pari vuotta myöhemmin. Onneksi saan rakastaa lapsiani ja olla heitä lähellä. He hoitavat minut kuntoon tietämättään.
Tiedättekö sen hölmöläistarinan, jossa ukot kaupunkiin matkatessaan vahingossa kääntyvät puolimatkan krouvilta takaisin kotiin päin? Joku miettii, että eiköhän me nyt mennä harhaan, kun maisemat näyttävät niin tutuilta, mutta toiset siihen, että ei varmasti, kyllä joka paikassa on samanlaista. Tullaan jo omaan kotikylään, ja edelleen joku valopää väittää, että kyllä talot kaikkialla ovat ihan samannäköisiä, että ei kuin jatketaan vain. Kunnes lopulta yksi ukoista äkkää oman eukkonsa ja kakaransa, jotka seisovat kotiportailla. Joka paikassa on eukot samannäköisiä, yrittää mies vielä ajatella, kunnes eukko perään huutamaan, että meinaatko hullu ukko oman talosi ohi ajaa.
Minä olen elänyt elämääni kuin hölmöläinen. Painanut aina vaan eteenpäin ja hoputtanut hevosta, vaikka suunta on koko ajan ollut väärä. Menin kuukauden seurustelun jälkeen naimisiin, vaikka tiesin, että tämä mies ei ole minun. Sain lapsen ja toisen ja kolmannen, vaikka vakuutuin yhä enemmän. Lopulta neljäkymmentäviisivuotiaana olen syvästi onneton kuuden lapsen äiti, joka ei edelleenkään aio eikä enää edes pystyisi kääntämään kärryjään oikeaan suuntaan. Syli huutaa vanhasta tottumuksesta lisää lapsia, vaikka perheen perusta rakoilee. Ei ihme, että rinta tuntuu niin ahtaalta iltaisin nukkumaan mennessä.
Matka tähän väärään suuntaan ei ole ollut pelkkää kärsimystä. Siinä on ollut valoisatkin jaksonsa, ja lapsista riittää edelleen iloa jokaiseksi elämäni päiväksi. Silti tämän perheen äidin mieli on tehnyt tepposet. Vaikka kaikki jatkuu ulkoisesti ennallaan, olen jossain muualla. Kaiken huippuna mieleeni on ryöpsähtänyt kokonainen kuva-albumi 20 vuoden takaisesta rakastetustani, jota en ollut edes miettinyt näiden vuosien aikana. (En itsekään usko, että minä aikuinen nainen kirjoitan tätä.)
Juttu meni niin, että jätin hänet. Varoittamatta, tunnottomasti. Tein niin, koska olin niin nuori ja tyhmä, että en ymmärtänyt. En ymmärtänyt, että sitä lähemmäs rakkautta ei pääse. Mies yritti ottaa minuun yhteyttä, mutta olin jo toisen kanssa naimisissa ja kotileikki oli hyvässä vauhdissa. Holmöläisenergia on kantanut tähän asti, mutta nyt katkennut langanpää on alkanut häiritä. Muisto nuoruuden onnen päivistä tuntuu kuristavalta. Ehkä siitä joskus tulee kaunis muisto, mutta tällä hetkellä se viiltää syvältä.
On muisto vielä lämmin.
Se muisto totta on.
Vaikk näen kaiken nyt selkeämmin,
se oli aikaa auringon...
En tapaa häntä enää milloinkaan. En edes tiedä, elääkö hän enää. En tiedä, olisiko avioliitto hänen kanssaan ollut onnellisempi. Luultavasti ei. Silti muisto ei himmene, koska se ei ehtinyt arjessa pilaantua. En voi kertoa hänestä kenellekään. Sanoisinko esikoiselle, että istupas alas, niin kerron sinulle yhden tarinan? Kertoisinko äidille vai perhetutuille? Ei tule kuuloonkaan. Titanic-elokuvassa vanha Rose sanoi, että naisen sydän on salaisuuksien arkku. Minäkin kannan oman salaisuuteni yksin. Oman mielenrauhani tähden minun täytyy ehkä jollain tavalla elää se loppuun: ehkä palaan joskus tiettyyn paikkaan, ehkä kirjoitan tarinaan paremman lopun. Silti sen kaiken täytyy tapahtua vain minun päässäni.
Voi pääparkaani.
Ymmärrän itsekin, että näiden pohdintojen paikka ei ole tällä palstalla. Kirjoitan tänne, koska halusin kertoa tämän juuri teille eikä kenellekään muulle. Samalla lopetan kuumeilun. Olen niin saamaton, että tuskin alan ehkäistä, mutta eipä tässä näytä raskautumisesta olevan vaaraa muutenkaan. Jos, Inia, voit ystävällisesti poistaa minut kuumeilijoista ja siirtää tuonne pinon jättäneisiin, niin kiitokset sinulle. Sillä tavalla se tulee itsellenikin konkreettisemmaksi. Käyn täällä entiseen tapaan ja odotan pinovauvoja tippa silmässä.
Jos olisi käynyt niin, että toiveeni seitsemännestä olisi toteutunut, en ehkä miettisi näitä asioita. Ehkä mietteet olisivat tulleet pari vuotta myöhemmin. Onneksi saan rakastaa lapsiani ja olla heitä lähellä. He hoitavat minut kuntoon tietämättään.
:hug: Voi Plättä ei tahdo löytyä sanoja sinulle. Olen pahoillani, että sinulla on ollut noin paljon mielipahaa.
Hyvä, että voit sitä purkaa tänne. Minusta tämä ei ollut ollenkaan väärä paikka kirjoittaa. Täällä monta aikuista naista, joilla on elämää takana iloineen ja suruineen. Varmaan ymmärrystä löytyy enempi kuin monesta muusta paikasta.
Ihanaa, että sinulla on noin monta rakasta lasta kuitenkin.
Kaikkea hyvää ja onnea elämääsi ja lapsillesi. Kiva, että käyt vielä täällä meitä seuraamassa ja kertomassa omiakin kuulumisia. Aurinkoista kevättä sinulle. :heart: :hug:
Hyvä, että voit sitä purkaa tänne. Minusta tämä ei ollut ollenkaan väärä paikka kirjoittaa. Täällä monta aikuista naista, joilla on elämää takana iloineen ja suruineen. Varmaan ymmärrystä löytyy enempi kuin monesta muusta paikasta.
Ihanaa, että sinulla on noin monta rakasta lasta kuitenkin.
Kaikkea hyvää ja onnea elämääsi ja lapsillesi. Kiva, että käyt vielä täällä meitä seuraamassa ja kertomassa omiakin kuulumisia. Aurinkoista kevättä sinulle. :heart: :hug:
En ole aikoihin kirjoitellut, lukenut sitäkin innokkaammin kaikkien käänteitä. Paljon on tapahtunut, ja toivottavasti paljon tapahtumia tulossa, vallankin positiivisia, näiden aikas negatiivisten sijaan..
Tosi mukavaa nähdä, kuinka uusia kuumeilijoita liittyy mukaan, ja sydänlämpöisesti tervetuloa minunkin, taustailijan puolesta.
Se, mikä sai minut nyt kirjoittamaan oli PLÄTTÄ! Ihan hirvittävän hienosti osasit kirjoittaa tunteistasi, ja melkein itku pääsi, kun tarinaasi luin :'( . Jotenkin olet tuntunut niin kovasti minunlaiseltani, että osa tekstistä tuntui kuin olisi sydänverelläni kirjoitettu.. okei juu, olen onnellisesti naimisissa, eikä siltä osin huonoa parisuhdetta, mutta SE yksi rakkaus nuoruudesta, on monesti vaikeina aikoina minuakin pitänyt "hengissä". (toki jokainen aikuinen nainen ymmärtää, ettei mikään liitto ole niin onnellinen, ettei joskus tuntuisi olevan ylitsepääsemättömiä ongelmia...Varsinkin, jos liitto on piiiiitkä ja nuorena solmittu..). Kun on kovasti ollut vaikeaa, niin silloin on ollut ihanaa muistaa tietty henkilö ja mielikuvituksella leikitellä, kuinka olisi elämä sujunut, jos olisin silloin tehnyt sen päätöksen jne..Ja ihanin helpotus on ollut pitkä yö, ja toivottavasti sellainen uni, jossa "hänen" kanssaan on saanut viettää kiireetöntä, romanttista eloa.. Uni kun loppuu ja todellisuus valtaa mieleen, niin sen unenkin voimalla on saanut itsensä jaksamaan pitkiäkin tovia.. Mutta niinkuin totesit, niin jos elämä olisi mennyt toisella tapaa, ei sinulla(eikä myöskään minulla) olisi näitä lapsia, ei tätä elämänkokemusta- tai tarinaa, kaikki olisi toisin, ja koskaan emme saa sitä tietää, olisiko elämä silloin parempaa vaiko huonompaa.. Uskon siihen, että jokaisella on oman elämänsä surut ja toivottavasti myös ilot. Tällä hetkellä toivon sulle hirveästi jaksamista omassa elämässäsi, ja että kuitenkin löydät omasta parisuhteestasi sellaisen kipinän, joka saisi sinut taas uskomaan teidän parisuhteeseen! Anna itsellesi aikaa, kuulostele itseäsi ja koita löytää se hyvä, mikä elämästäsi tekee ainutlaatuisen ja katso luottavaisin mielin tulevaan! Ja jos kuitenkin päätyisit eroamaan, niin silloinkin, luota itseesi ja muista, että jokaisella on vain tämä yksi elämä, ja sen soisi elävän niin täysillä, että se on ollut elämisen arvoinen ja ihan itsekäskin saa tietyllä tavalla olla! ISO :hug:
Pyrstiksen tarinoita kaipaan muiden tavoin, mutta ihanaa on, että tämä pino elää ja voi hyvin, ja uusia, ihania persoonia on löytynyt tänne .
Minä edelleen itsekseni kuumeilen, tosin taitaa olla aikalailla hiipumisen merkkejä täälläkin, kun ei tämä kuumeilu todelliseksi pääse kuiteskaan :| . Roikun kuiteski taustalla...
++++++++++-tuulia puhallan teille onnekkaille, jotka olette sentäs rktt!!! Ja aurinkoista mieltä ihan jokaiselle, kosketelkaa toisianne
Terkuin Pilvis
Tosi mukavaa nähdä, kuinka uusia kuumeilijoita liittyy mukaan, ja sydänlämpöisesti tervetuloa minunkin, taustailijan puolesta.
Se, mikä sai minut nyt kirjoittamaan oli PLÄTTÄ! Ihan hirvittävän hienosti osasit kirjoittaa tunteistasi, ja melkein itku pääsi, kun tarinaasi luin :'( . Jotenkin olet tuntunut niin kovasti minunlaiseltani, että osa tekstistä tuntui kuin olisi sydänverelläni kirjoitettu.. okei juu, olen onnellisesti naimisissa, eikä siltä osin huonoa parisuhdetta, mutta SE yksi rakkaus nuoruudesta, on monesti vaikeina aikoina minuakin pitänyt "hengissä". (toki jokainen aikuinen nainen ymmärtää, ettei mikään liitto ole niin onnellinen, ettei joskus tuntuisi olevan ylitsepääsemättömiä ongelmia...Varsinkin, jos liitto on piiiiitkä ja nuorena solmittu..). Kun on kovasti ollut vaikeaa, niin silloin on ollut ihanaa muistaa tietty henkilö ja mielikuvituksella leikitellä, kuinka olisi elämä sujunut, jos olisin silloin tehnyt sen päätöksen jne..Ja ihanin helpotus on ollut pitkä yö, ja toivottavasti sellainen uni, jossa "hänen" kanssaan on saanut viettää kiireetöntä, romanttista eloa.. Uni kun loppuu ja todellisuus valtaa mieleen, niin sen unenkin voimalla on saanut itsensä jaksamaan pitkiäkin tovia.. Mutta niinkuin totesit, niin jos elämä olisi mennyt toisella tapaa, ei sinulla(eikä myöskään minulla) olisi näitä lapsia, ei tätä elämänkokemusta- tai tarinaa, kaikki olisi toisin, ja koskaan emme saa sitä tietää, olisiko elämä silloin parempaa vaiko huonompaa.. Uskon siihen, että jokaisella on oman elämänsä surut ja toivottavasti myös ilot. Tällä hetkellä toivon sulle hirveästi jaksamista omassa elämässäsi, ja että kuitenkin löydät omasta parisuhteestasi sellaisen kipinän, joka saisi sinut taas uskomaan teidän parisuhteeseen! Anna itsellesi aikaa, kuulostele itseäsi ja koita löytää se hyvä, mikä elämästäsi tekee ainutlaatuisen ja katso luottavaisin mielin tulevaan! Ja jos kuitenkin päätyisit eroamaan, niin silloinkin, luota itseesi ja muista, että jokaisella on vain tämä yksi elämä, ja sen soisi elävän niin täysillä, että se on ollut elämisen arvoinen ja ihan itsekäskin saa tietyllä tavalla olla! ISO :hug:
Pyrstiksen tarinoita kaipaan muiden tavoin, mutta ihanaa on, että tämä pino elää ja voi hyvin, ja uusia, ihania persoonia on löytynyt tänne
.Minä edelleen itsekseni kuumeilen, tosin taitaa olla aikalailla hiipumisen merkkejä täälläkin, kun ei tämä kuumeilu todelliseksi pääse kuiteskaan :| . Roikun kuiteski taustalla...
++++++++++-tuulia puhallan
teille onnekkaille, jotka olette sentäs rktt!!! Ja aurinkoista mieltä ihan jokaiselle, kosketelkaa toisianne Terkuin Pilvis
Plättä tänne mahtuu kyllä kaikenlaisia tuntoja ja elämän tilanteita mukaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Kiva että seurailet edelleen meidän touhuja täällä ja tule tervehtimään välillä.
Siira tervetuloa mukaan.
Solakka Silkka onnea oviksen hyödyntämisestä ja tervetuloa rktt porukaan mukaan. Kivan peukutus kuvan laitot, kiitos.
Nillanilla mukavaa, että ovat niin hienosti kasvaneet tasatahtia follit sinulla.
ON kiitos kaikille onnen toivotuksista. Näin "oireetonta" rktt aikaa mulla ei ole aikaisemmin ollut. Hyvä yötä, aamulla nähdään.
Siira tervetuloa mukaan.
Solakka Silkka onnea oviksen hyödyntämisestä ja tervetuloa rktt porukaan mukaan. Kivan peukutus kuvan laitot, kiitos.
Nillanilla mukavaa, että ovat niin hienosti kasvaneet tasatahtia follit sinulla.
ON kiitos kaikille onnen toivotuksista. Näin "oireetonta" rktt aikaa mulla ei ole aikaisemmin ollut. Hyvä yötä, aamulla nähdään.
Kiitos kaikille tervetuloa toivottaneille! Nämä sivut ovat minulle ihan uusi tuttavuus, ja olen todella positiivisesti yllättynyt!
Olen elänyt nyt viimeiset kaksi viikkoa erittäin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toi Plättän koskettava kirjoitus osui ja upposi pahasti. Minullakaan ei ole elämäni mies rinnallani ( olen tiennyt sen jo monen vuoden ajan), silti haluaisin niin kovasti toisen lapsen, että painan oman onnenkaipuuni johonkin, mistä sen joskus kenties vielä kaivan esiin.
Välillä minua suorastaan ahdistaa, kun yhtäkkiä pitää päättää nopeasti elämääkin suuremmista asioista, yrittääkö toista lasta vai tyytyäkö tähän kokoonpanoon ilman, että ottaa oikeasti ne omat halut huomioon vai aloittaako kaiken "alusta" ilman miestä yhdessä tytön kanssa. Meillä menee ehkä jonkun mittapuun mukaan ihan kohtuullisesti, mutta haikailen jotain ihan muuta. Olemme totaalisen erilaisia sukuja myöten.
Mikä on oikeasti se elämän tarkoitus??? Tällä hetkellä se on tyttären onni. Minulla ei ole sydäntä erottaa noita kahta toisistaan edes hetkeksi, vaikka en itse saa suhteelta juurikaan mitään. Sorry, tällainen purkautuminen näin keskiyön tunteina....Nyt rupean lukemaan teidän aikaisempia juttujanne ja palailen sitten vähän viisaanpana.
Olen elänyt nyt viimeiset kaksi viikkoa erittäin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toi Plättän koskettava kirjoitus osui ja upposi pahasti. Minullakaan ei ole elämäni mies rinnallani ( olen tiennyt sen jo monen vuoden ajan), silti haluaisin niin kovasti toisen lapsen, että painan oman onnenkaipuuni johonkin, mistä sen joskus kenties vielä kaivan esiin.
Välillä minua suorastaan ahdistaa, kun yhtäkkiä pitää päättää nopeasti elämääkin suuremmista asioista, yrittääkö toista lasta vai tyytyäkö tähän kokoonpanoon ilman, että ottaa oikeasti ne omat halut huomioon vai aloittaako kaiken "alusta" ilman miestä yhdessä tytön kanssa. Meillä menee ehkä jonkun mittapuun mukaan ihan kohtuullisesti, mutta haikailen jotain ihan muuta. Olemme totaalisen erilaisia sukuja myöten.
Mikä on oikeasti se elämän tarkoitus??? Tällä hetkellä se on tyttären onni. Minulla ei ole sydäntä erottaa noita kahta toisistaan edes hetkeksi, vaikka en itse saa suhteelta juurikaan mitään. Sorry, tällainen purkautuminen näin keskiyön tunteina....Nyt rupean lukemaan teidän aikaisempia juttujanne ja palailen sitten vähän viisaanpana.
Plättä hei, sulla oli tosi rohkea ja hyvä kirjoitus...eikä ollenkaan väärä paikka. Et kuitenkaan ole yksin näissä tarinoissa mitä ei voi muille kertoa...itsekin olen joutunut sinne sydämen salaisuuksien arkkuun laittamaan salaisuuden jos toisenkin (eivät sentään kaikki unohtuineita miehiä, eivätkä liity nykyiseen mieheeni mitenkään, olen tosi onnellinen hänen kanssaan)...mutta siellä arkussa ne silti on...tiedä sitten putkahtavatko joskus esiin. Tsemppiä sulle tulevaan.
Siira, tervetuloa joukkoon.
Siira, tervetuloa joukkoon.
Huomenta
Testi tulos nega. Semmoinen haamujen isoäiti kuitenki näkyi testin tulkinta aikan ( 5-15 min ) luonnon valossa. Testiajan mentyä ohi sekin oli haihtunut. Lopetin nyt näin ollen luget ja testaan varmuuden vuoksi uudelleen myöshemmin, vaikka tänään, jos en malta odottaa huomiseen. Näillä pp päivillä 16, viivan olisi oltava jo ihan näkyvä ja pysyvä.
Yllättynyt en negasta ole, mutta surullinen kyllä . Toivottavasti lääkkeellä avustettu kierto yhdistettynä IUI, joka seuraavaksi suunnitteilla onnistuu. Olen iloinen, että tämmöisiä keinoja auttaa on, mutta epäilen, että ne lääkkeet ei edes sovi mulle tai ne ei auta, sillä nytkään mitää muuta estettä ei ole löytynyt kuin ikä.
Testi tulos nega. Semmoinen haamujen isoäiti kuitenki näkyi testin tulkinta aikan ( 5-15 min ) luonnon valossa. Testiajan mentyä ohi sekin oli haihtunut. Lopetin nyt näin ollen luget ja testaan varmuuden vuoksi uudelleen myöshemmin, vaikka tänään, jos en malta odottaa huomiseen. Näillä pp päivillä 16, viivan olisi oltava jo ihan näkyvä ja pysyvä.
Yllättynyt en negasta ole, mutta surullinen kyllä
. Toivottavasti lääkkeellä avustettu kierto yhdistettynä IUI, joka seuraavaksi suunnitteilla onnistuu. Olen iloinen, että tämmöisiä keinoja auttaa on, mutta epäilen, että ne lääkkeet ei edes sovi mulle tai ne ei auta, sillä nytkään mitää muuta estettä ei ole löytynyt kuin ikä.Minnille, osanotto suruun. Tuosta syntymäpäivästä joko tai eli onnittelut tai... Ihan oman mielen mukaan.
Plättä ja muutkin, joilla nyt tuntuu olevan alakuloa, tänne mahtuu kaikenlaisia tuntoja. On ymmärrettävää, että sitä jossain vaiheessa tekee yhteenvetoa elämästään ja miettii tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Kaikkea hyvää joka tapauksessa ja toivottavasti löydät iloa elämääsi.
Uudi hienoa, että tyttö vaikuttaa olevan kunnossa. Toivottavasti pääsee pian kotiin ilahduttamaan vanhempiaan. Päikin lapselle myös pikaista paranemista. Lumettomalle parempia olotiloja, flussan kourissa ei oo mukavaa. Hoitoon toivon onnistumista. Nillanillalle myös onnea hoitoon ja huomiseen punktioon. Itselleni punktiot ovat olleet suht kivuttomia toimenpiteitä, mutta eipä noita kerättäviä munasoluja sitten ole ollutkaan kovin monta (parhaimmillaan neljä ).
Inialle lohtuhalit tädin johdosta, pahus kun se aina osaa perille, ymmärtäisi nyt jäädä 9kk:n tauolle.
Oivikki, nyt en muista, oliko teillä kyseessä inseminaatio vai ivf/icsi/pas. Jos eka, niin silloinhan siittiöt ovat ensin etsineet kohdettaan jonkun aikaa, tulleet sitten tuubia pitkin kohtuun ja vasta sen jälkeen alkaneet etsiä pesäpaikkaa. Niinpä iui:ssä kiinnittymiseen menevä aika on pitempi kuin noissa muissa. Tämän ehkä/varmaan tiesitkin. Jos ei kuitenkaan heitetä vielä toivoa yli laidan, kun on se haamukin (muuten, kokeilitko läpivalaista , jäikö tikkuun mitään kuivumisen jälkeen ).
Siiralle tervetuloa ja onnea pikkuneidin johdosta!
ON Mitä lie täällä tapahtuu, kun ovis jäi päälle eli kävikö niin, että irrottautuminen ei sitten tapahtunutkaan. Ainakin tikkuun piirtyy haalean haaleaa kakkosviivaa, vaikka h-hetki oli jo toissapäivänä. Koko ajan on myös tuntemuksia oikealla puolella, ollut jo tosiaan kolmatta päivää. No, oli miten oli, kuvitellaan, että tänään on dpo2. Onneksi lekuriaika on huomenna, jotta päästään hoidoissa eteenpäin (toivottavasti) ennen kuin mun kroppa sanoo hedelmällisyyssopimuksen irti.
Plättä ja muutkin, joilla nyt tuntuu olevan alakuloa, tänne mahtuu kaikenlaisia tuntoja. On ymmärrettävää, että sitä jossain vaiheessa tekee yhteenvetoa elämästään ja miettii tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Kaikkea hyvää joka tapauksessa ja toivottavasti löydät iloa elämääsi.
Uudi hienoa, että tyttö vaikuttaa olevan kunnossa. Toivottavasti pääsee pian kotiin ilahduttamaan vanhempiaan. Päikin lapselle myös pikaista paranemista. Lumettomalle parempia olotiloja, flussan kourissa ei oo mukavaa. Hoitoon toivon onnistumista. Nillanillalle myös onnea hoitoon ja huomiseen punktioon. Itselleni punktiot ovat olleet suht kivuttomia toimenpiteitä, mutta eipä noita kerättäviä munasoluja sitten ole ollutkaan kovin monta (parhaimmillaan neljä ).
Inialle lohtuhalit tädin johdosta, pahus kun se aina osaa perille, ymmärtäisi nyt jäädä 9kk:n tauolle.
Oivikki, nyt en muista, oliko teillä kyseessä inseminaatio vai ivf/icsi/pas. Jos eka, niin silloinhan siittiöt ovat ensin etsineet kohdettaan jonkun aikaa, tulleet sitten tuubia pitkin kohtuun ja vasta sen jälkeen alkaneet etsiä pesäpaikkaa. Niinpä iui:ssä kiinnittymiseen menevä aika on pitempi kuin noissa muissa. Tämän ehkä/varmaan tiesitkin. Jos ei kuitenkaan heitetä vielä toivoa yli laidan, kun on se haamukin (muuten, kokeilitko läpivalaista
, jäikö tikkuun mitään kuivumisen jälkeen ).Siiralle tervetuloa ja onnea pikkuneidin johdosta!
ON Mitä lie täällä tapahtuu, kun ovis jäi päälle eli kävikö niin, että irrottautuminen ei sitten tapahtunutkaan. Ainakin tikkuun piirtyy haalean haaleaa kakkosviivaa, vaikka h-hetki oli jo toissapäivänä. Koko ajan on myös tuntemuksia oikealla puolella, ollut jo tosiaan kolmatta päivää. No, oli miten oli, kuvitellaan, että tänään on dpo2. Onneksi lekuriaika on huomenna, jotta päästään hoidoissa eteenpäin (toivottavasti) ennen kuin mun kroppa sanoo hedelmällisyyssopimuksen irti.
:hug: Oivikki voi harmi, että tulos oli nega. Lämpimästi toivon, että hoito auttaa.
Saaralle myös :hug: ja paljon onnea sinullekin hoitoihin.
ON: Siskon tyttö vielä sairaalassa happea jostain syystä jouduttu antamaan viime yönä pari kertaa, kun ei nyt vain mitään vakavaa olisi. Keuhkokuvissa ei onneksi näkynyt mitään.
Sitä aina huolehtii ja elää mukana, kun noin läheisestä on kyse. :'(
Ajattelin, että jos minulla ei onnistu niin voin ainakin seurata siskon vauvaa,kun asutaankin aika lähekkäin. Nyt pelottaa, että jos vauvalla vakavampaa niin viedään sekin mahdollisuus, Näin itsekäs olen.
No tottakai toivon ihan lapsen ja vanhempienkin tähden ettei mitään olisi, vaan alkuvaikeuksia rankan synnytyksen jälkeen.
Olen pahoillani jos nämä kirjoitukset satuttavat sellaista jolla ei vielä lasta ole. Tuntuu vain, että on pakko purkaa johonkin.
Itselläkin, kun on takana vauvan kuolema syöpään 13 päivän iässä jo kohta 20 v sitten.
Minun eka avioliitto epäonnistui täysin ja nyt kun on niin ihana ja minulle sopiva mies niin tollot ei tajuta aloittaa aikaisemmin. No tässä tätä samaa taas, kun kaikki nousee pintaan, kun on herkillä.
Vielä n. viikon verran siihenkin, että alkaako kuukautiset vaiko ei minun tuurilla varmasti alkaa.
Sori nyt tämä itsesäälinen purkaus, mutta kyllä se tästä taas nousee.
Hyvää illanjatkoa kaikille. :heart: :flower:
Saaralle myös :hug: ja paljon onnea sinullekin hoitoihin.
ON: Siskon tyttö vielä sairaalassa happea jostain syystä jouduttu antamaan viime yönä pari kertaa, kun ei nyt vain mitään vakavaa olisi. Keuhkokuvissa ei onneksi näkynyt mitään.
Sitä aina huolehtii ja elää mukana, kun noin läheisestä on kyse. :'(
Ajattelin, että jos minulla ei onnistu niin voin ainakin seurata siskon vauvaa,kun asutaankin aika lähekkäin. Nyt pelottaa, että jos vauvalla vakavampaa niin viedään sekin mahdollisuus, Näin itsekäs olen.
No tottakai toivon ihan lapsen ja vanhempienkin tähden ettei mitään olisi, vaan alkuvaikeuksia rankan synnytyksen jälkeen.
Olen pahoillani jos nämä kirjoitukset satuttavat sellaista jolla ei vielä lasta ole. Tuntuu vain, että on pakko purkaa johonkin.
Itselläkin, kun on takana vauvan kuolema syöpään 13 päivän iässä jo kohta 20 v sitten.
Minun eka avioliitto epäonnistui täysin ja nyt kun on niin ihana ja minulle sopiva mies niin tollot ei tajuta aloittaa aikaisemmin. No tässä tätä samaa taas, kun kaikki nousee pintaan, kun on herkillä.
Vielä n. viikon verran siihenkin, että alkaako kuukautiset vaiko ei minun tuurilla varmasti alkaa.
Sori nyt tämä itsesäälinen purkaus, mutta kyllä se tästä taas nousee.
Hyvää illanjatkoa kaikille. :heart: :flower:
Uudi Voi kuinka pienellä on vastoinkäymisiä. Toivotaan paranemista. Olen todella pahoillani kokemastasi suuresta menetyksestä. En osaa kirjoitta mitään muuta, vaikka tämä näytää aika lattealta.
Saara kyllä minullakin näkyy ovis testissä haaleampi toinen viiva vielä sen plussan jälkeenkin. Nykyään olen lopettanut testauksen siihen plussan. Ei se varamaan heti kokonaan häviä se hormooni, jota se mittaa, näkyyhän se haaleampana ennen plusaakin. Joo kyllä minulla oli IUI. Testissä ei tosiaan näkynyt testi haamuviivaa kuivumisen jälkeen, läpivalaisin kuivan tikun myös ei mitään näkynyt siinnäkään. Testaan aamulla uudestaan. Minulla on yleensä täti saapunut kolmen päivän kuluttua lugejen lopettamisen jälkeen. Tule kertomaan miten lääkärillä meni.
Nillanilla tsemppiä huomiselle, pidätkö vapaa päivän?
Saara kyllä minullakin näkyy ovis testissä haaleampi toinen viiva vielä sen plussan jälkeenkin. Nykyään olen lopettanut testauksen siihen plussan. Ei se varamaan heti kokonaan häviä se hormooni, jota se mittaa, näkyyhän se haaleampana ennen plusaakin. Joo kyllä minulla oli IUI. Testissä ei tosiaan näkynyt testi haamuviivaa kuivumisen jälkeen, läpivalaisin kuivan tikun myös
ei mitään näkynyt siinnäkään. Testaan aamulla uudestaan. Minulla on yleensä täti saapunut kolmen päivän kuluttua lugejen lopettamisen jälkeen. Tule kertomaan miten lääkärillä meni.Nillanilla tsemppiä huomiselle, pidätkö vapaa päivän?
Minulle on ilmestynyt nännien ympärille nystyröitä, joissa on valkoinen keskus. Puristettaessa niistä irtoaa vaaleaa nestettä. Voiko olla, että näpyt ovat olleet minulla jo vuosia enkä ole niitä huomannut? Niitä on useita kymmeniä kummassakin rinnassa. Tietysti elättelen toiveita, että ne enteilevät raskautta, mutta realisti toki olen.
Itse asiassa huomasin näpyt, kun ihmettelin nännien kipuilua. Että voi ihminen olla kaukakna fyysiksestään.
Onko teillä, jotka olette saaneet useampia lapsia vastaavanlaiset näppylät vakiona?
Itse asiassa huomasin näpyt, kun ihmettelin nännien kipuilua. Että voi ihminen olla kaukakna fyysiksestään.
Onko teillä, jotka olette saaneet useampia lapsia vastaavanlaiset näppylät vakiona?
Onpa ollut palstalla vilkasta viikonlopun aikana!
Oivikki, kannattaako vielä lopettaa Luget, jos jonkinlaisen haamun sait? Eihän tuo nyt ota jos ei annakaan, vaikka pari päivää vielä tarkkailisit tilannetta.
Nillanilla, mulla oli kaksi ekaa punktiota jokseenkin kivuttomia, kolmas sitten sattui jonkin
verran, mutta ei sietämättömästi sekään. Lääkkeistä olen toipunut hyvin, eivät ole panneet päätä mitenkään sekaisin. Kolmannen punktion jälkeen oli jonkin verran vatsakipuja, mutta Panadolilla niistä selvisi ihan hyvin. Ei siis syytä huoleen. Onnea huomiseen!
Siira, noin tilastollisesti ottaen meidän ikäisillämme naisilla raskaaksi tulemisen todennäköisyys on 5 %, sekä luomusti että hoidoilla. Hoidot eivät siis periaatteessa paranna tilannetta. Eri asia kuitenkin on, jos teillä on lapsen saamisen esteenä jokin tietty syy, siis muu kuin sinun ikäsi. Toisaalta teillä on jo yksi hoidoilla saatu lapsi - ehkä tilanne ei ole juuri sinun kohdallasi parissa vuodessa huonontunut paljonkaan. Ja kyllä tiedän tapauksia, joissa 44-47-vuotiaat ovat tulleet hoidoilla raskaaksi.
Solakka Silakka, tiedätkö mitä minä tekisin... Sinuna menisin nyt tässä keväällä yksityiselle klinikalle lyhyen kaavan hoitoon. Sen ennättäisi mahdollisesti vielä ennen kesätaukoa tehdä. Syksyllä voisitte sitten mennä vielä julkiselle, jos tarvetta on.
Minttu, mullakin on niitä nystyröitä nännipihoissa. Jotkut väittävät niitä raskausoireiksi, mutta mulla ne kyllä näkyvät ihan muutoinkin.
Päikki, paranemista lapselle!
Plätälle osaan toivottaa vain voimia ja mielenmalttia.
Oma kohtu: kynsiä pääsee taas järsimään... Tuli tänään ihan hitusen veristä vuotoa. Sopisi olemaan kiinnittymistä, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä on kuitenkin kystän aiheuttamaa tiputtelua. Viimeksihän ultrassa lääkäri näki kaksi follia oikealla, mutta vasemmalla oli jokin epämääräinen muodostuma, jota lääkäri epäili kystäksi. Ja pari hoitokiertoa sittenhän tämmöinen kystä aiheutti nimenomaan tiputtelua. Mutta jotta tilanne menisi erittäin piinalliseksi, myös rinnat ovat tänään hiukan kipeytyneet. Luotan kuitenkin ruumiini ylivertaiseen kykyyn huijata minua uskomaan ihmeeseen...
Oivikki, kannattaako vielä lopettaa Luget, jos jonkinlaisen haamun sait? Eihän tuo nyt ota jos ei annakaan, vaikka pari päivää vielä tarkkailisit tilannetta.
Nillanilla, mulla oli kaksi ekaa punktiota jokseenkin kivuttomia, kolmas sitten sattui jonkin
verran, mutta ei sietämättömästi sekään. Lääkkeistä olen toipunut hyvin, eivät ole panneet päätä mitenkään sekaisin. Kolmannen punktion jälkeen oli jonkin verran vatsakipuja, mutta Panadolilla niistä selvisi ihan hyvin. Ei siis syytä huoleen. Onnea huomiseen!
Siira, noin tilastollisesti ottaen meidän ikäisillämme naisilla raskaaksi tulemisen todennäköisyys on 5 %, sekä luomusti että hoidoilla. Hoidot eivät siis periaatteessa paranna tilannetta. Eri asia kuitenkin on, jos teillä on lapsen saamisen esteenä jokin tietty syy, siis muu kuin sinun ikäsi. Toisaalta teillä on jo yksi hoidoilla saatu lapsi - ehkä tilanne ei ole juuri sinun kohdallasi parissa vuodessa huonontunut paljonkaan. Ja kyllä tiedän tapauksia, joissa 44-47-vuotiaat ovat tulleet hoidoilla raskaaksi.
Solakka Silakka, tiedätkö mitä minä tekisin... Sinuna menisin nyt tässä keväällä yksityiselle klinikalle lyhyen kaavan hoitoon. Sen ennättäisi mahdollisesti vielä ennen kesätaukoa tehdä. Syksyllä voisitte sitten mennä vielä julkiselle, jos tarvetta on.
Minttu, mullakin on niitä nystyröitä nännipihoissa. Jotkut väittävät niitä raskausoireiksi, mutta mulla ne kyllä näkyvät ihan muutoinkin.
Päikki, paranemista lapselle!
Plätälle osaan toivottaa vain voimia ja mielenmalttia.
Oma kohtu: kynsiä pääsee taas järsimään... Tuli tänään ihan hitusen veristä vuotoa. Sopisi olemaan kiinnittymistä, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä on kuitenkin kystän aiheuttamaa tiputtelua. Viimeksihän ultrassa lääkäri näki kaksi follia oikealla, mutta vasemmalla oli jokin epämääräinen muodostuma, jota lääkäri epäili kystäksi. Ja pari hoitokiertoa sittenhän tämmöinen kystä aiheutti nimenomaan tiputtelua. Mutta jotta tilanne menisi erittäin piinalliseksi, myös rinnat ovat tänään hiukan kipeytyneet. Luotan kuitenkin ruumiini ylivertaiseen kykyyn huijata minua uskomaan ihmeeseen...
Nimi (ikä )........... Kiertopv....Yrityskierto...Monesko haaveissa
Inia (42).................kp3/26-29.......yk7....1.
lumeton (39)...............kp5/?..................?............2.
anjamarita (40)..........kp5/34-38.........yk4........2.
äitijo2x (46)...............kp6/27-28............yk?........3.
Minni007 (44) .............kp7/28...............yk10........2./1.yhteinen
OnniMaija (41)...........kp10/28-30..........yk3........5.
velmuliina74 (34).......kp11/24-30.........yk7........6. /1.yht.
Solakka Silakka (39)...kp12/25-27.........yk7........1.
Taikakuu (40).............kp15/27-32.........?............2./1.yhteinen
nillanilla (42)..............kp15/28-33.........yk4........1.
pääpilvissä (46)..........kp18/25-43.........?............1.yhteinen
Saara10 (42)..............kp18/28...............yk?........1.
mur-mur (43).............kp18/?....................yk2.........3.
Matsalu (45)...............kp19/24-25...................1.
Jadette (39)...............kp20/28-30..........yk3...........3.
Uudi (46)...................kp22/24-30.............yk2...........3./1.yhteinen
oivikki (40).................kp24/23-28...........yk5........1.
star-67 (42)................kp25/26-33(-39)....yk3........3.
mimmimamma .............kp27/28............?..............4./1. yhteinen
tirulii (40) "tuubat pois"....kp30/?.......................1. /1.yhteinen
ikiemo (44).................kp30/20-50.........y?..........4.
liiza (42).....................kp45/28..............yk9........4.
Päikki (40)............kp?/?...............?..................?
kadonneet lampaat?
touhu tenava (46)......kp?/27-30.........y3v........6.
AinoEmilia (44)...........kp?/31-34........?.............4./1.yhteinen
Tilastojen mukaan yli 40 v. vuoden sisään n. 33% raskautuu --> 33%/27 = 8,91 Pino alkanut 21.2.2008 --> 20.1.2009 mennessä "tavoite" = 8 (mukana laskuissa ei ole kadonneet lampaat, taustailijat, reilusti "alaikäiset" ja poistuneet)
RKTT
oivikki (40)..........pp16
äippä67..........pp10
Matsalu (45)..........dpo7
star-67 (42)..........dpo6
mur-mur (43)..........dpo4
Saara10 (42)..........dpo2
[/i]
ovistestiplussapäivä = dpo-1, seuraava (oletettu ovispäivä; myös ilman testiä itse oletettu ovispäivä ) = dpo0, sitten dpo1, jne.; hoitopäivä = pp0, sitten pp1 jne.
(Roskis)haamuilijat
Plussanneet
eli yrjöklubilaiset:
torpeedo (42)..17.4.2008/kp24...yk1..poika 30.12.2008
Mari66 (41)......9.6.2008/kp37.....y1,5v....poika 5.2.2009
päivänkakkara67 (41)..11.7.2008/kp40....................
mimuli (42).....30.7.2008/kp29..........yk4.......poika 31.3.2009
äittä-67 (40).......15.9.2008/kp29.....yk1....................
Mukana myös:
Taustajännäilijät
haave3, babo67, sinisyys, kenzie64, lapsellinen67, Karpalo67, äippä67, Pilvenpyörä, vilmaville, ikiemo, Pömppöli ja baby5
Pinon jättäneet:
Plättä, pyrstötähti, Nuusku, einiinvaan, Rva Pikkumyy, gitte, Pennanen, annastiina, Riikkaliisa, kane, keijukka, dinosaurus61
[/b] [/color]
40+ SO WHAT (VOL. 2)
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1091269
YLI 40-v. KUUMEILIJA-KERHO VOL 1. http://kaksplus.fi/keskustelu/t976636
Tervetuloa joukkoon siira! Laita noita kiertotietoja, jos haluat kiertopäivälistalle.
Samoin myös äippä, tervetuloa rktt-listalle! Hienoa! Peukkuja sulle!
oivikki, :'( tää on se kamalin vaihe, kun on saanut hetken toivoa, ja sitten se toivo on mennyt! :hug:
nillanilla, tsemppiä huomiseen!
Plättä, niin suruinen tuo siun kirjoituksesi, mutta tänne saa tosiaan kaikenmoisia oloja kirjoitella! Ja kirjoituksesi saa vastakaikua mussakin... on sellainen nuoruuden-ex, joka vähän tän nykyisen seurusteluni alettua kertoi eroavansa... ja kyllä vähän olen miettinyt, ett olisko muutamia vuosia sitten pitänyt kertoa, että olen miettinyt, voisko meistä tulla vielä paria... no, nyt on muut valinnat tehty, mutta kyll se vähän jäi kaihertamaan...
Mutt siis, toivon sulle onnen hetkiä elämääsi lastesi kanssa, ja muutenkin! Elämä voi kummasti joskus yllättää, ja se rakkaus voi löytyä myöhemminkin. Jopa nykyisen miehen kanssa? Sure menetyksiä, mutta älä liian kauan... Ja etsi elämääsi sitä mitä kaipaat! Mutt kiva jos käyt joskus kertomassa kuulumisiasi!!!
ON: Viikonloppu mennyt muuttaessa... hyvää terapiaa tädin unohtamiseksi.
Samoin myös äippä, tervetuloa rktt-listalle! Hienoa! Peukkuja sulle!
oivikki, :'( tää on se kamalin vaihe, kun on saanut hetken toivoa, ja sitten se toivo on mennyt! :hug:
nillanilla, tsemppiä huomiseen!
Plättä, niin suruinen tuo siun kirjoituksesi, mutta tänne saa tosiaan kaikenmoisia oloja kirjoitella! Ja kirjoituksesi saa vastakaikua mussakin... on sellainen nuoruuden-ex, joka vähän tän nykyisen seurusteluni alettua kertoi eroavansa... ja kyllä vähän olen miettinyt, ett olisko muutamia vuosia sitten pitänyt kertoa, että olen miettinyt, voisko meistä tulla vielä paria... no, nyt on muut valinnat tehty, mutta kyll se vähän jäi kaihertamaan...
Mutt siis, toivon sulle onnen hetkiä elämääsi lastesi kanssa, ja muutenkin! Elämä voi kummasti joskus yllättää, ja se rakkaus voi löytyä myöhemminkin. Jopa nykyisen miehen kanssa?
Sure menetyksiä, mutta älä liian kauan... Ja etsi elämääsi sitä mitä kaipaat! Mutt kiva jos käyt joskus kertomassa kuulumisiasi!!!ON: Viikonloppu mennyt muuttaessa... hyvää terapiaa tädin unohtamiseksi.
Siira, anteeksi, tarkensin katsettani ja huomasin, että oletkin vasta 43 v. Lääkäri antoi tuon 5 % arvion raskautumistodennäköisyydestä 44-vuotiaalle. Ja eiväthän nuo prosentit tietenkään kerro mitään kenenkään yksilöllisestä tilanteesta, kun ovat vain keskiarvoja.
Inia, mulla oli eilen dpo 7 ja tänään siis 8. Viime viikolla torstain ja perjantain välissä näyttää kirjanpito menneen sekaisin. Heh-heh, jos tällä nyt jotain väliä on. =)
Inia, mulla oli eilen dpo 7 ja tänään siis 8. Viime viikolla torstain ja perjantain välissä näyttää kirjanpito menneen sekaisin. Heh-heh, jos tällä nyt jotain väliä on. =)
:wave: Kaikille!!! Ja mukavaa alkuviikkoa!
kp2 ja illalla luultavasti ensimmäinen piikki vatsamakkaraan.
Ainakin nyt näin aamusta tuntuu siltä,että jaksan kokeilla vielä yhden hoidon-saas nährä sitten mitä iltapäivällä olen mieltä,kun pitäs mennä apoteekkiin hakeen niitä lääkkeitä..
mut työt kutsuu,palataan asiaan illemmalla :wave:
kp2 ja illalla luultavasti ensimmäinen piikki vatsamakkaraan.
Ainakin nyt näin aamusta tuntuu siltä,että jaksan kokeilla vielä yhden hoidon-saas nährä sitten mitä iltapäivällä olen mieltä,kun pitäs mennä apoteekkiin hakeen niitä lääkkeitä..
mut työt kutsuu,palataan asiaan illemmalla :wave:
pyrstötähti
:flower: Pääsiäisestäkin tultiin auringonkylvyissä sutjakasti läpi ja olen niiin toivorikkaana käynyt kurkkimassa välillä josko onni potkaisisi. Ei ihan vielä kummiskaan mutta ei se kaukana ole kun on heinäntekoaika ja plussat korjataan talteen.
Plätän ja muutaman muun ihanaisen pinoystäväni pohdiskelut saivat minut näppäilemään omia fiiliksiäni kuumeilun tällä puolella. Itselläni on ukkokultani kanssa mennyt seestyneempään suuntaan kun hellitin päivieni ja kiertoni perässä juoksemisen. Minun kohdallani kuitenkin oltiin jo se 5-6 vuotta auttamatta myöhässä (48) mutta teillä muilla vielä varmasti kannattaa käyttää kaikki lääketieteellinen apu mitä omien voimavarojen puitteissa jaksaa tehdä. Onnittelen Matsalua lahjamunasoluhoitoon lähtemisestä. Olen aivan varma että se on kaikista lähimpänä onnistumista.
Mutta se mitä jäin miettimään noissa pohdinnoissanne että jos ei parisuhde toimi niin ei niin pientä kiveä kengässä etteikö se vielä vauvan myötä kasvaisi suuremmaksi. Omalla kohdallani voin sanoa että siinä vaiheessa kun esikoinen oli reilun 10 vuotias oli parisuhteemme jo ihan tiensä päässä. Siihen lääkkeeksi sitten tehtiin pari lasta lisää ja jatkoaikaa avioliitolle toiset kymmenen vuotta. Eihän kukaan kadu tekemiään lapsia mutta kun tämä elämä on rajallinen niin reippaasti voin myöntää että toisinkn olisi voinut tehdä. On kovin pitkiä vuosia mennyt kolmikymppisenä täysin yksin avioliitossa ilman oikeaa läheisyyttä ja rakkautta, sitä rakkautta jota miehen ja naisen välillä pitää olla. Meidän väliltämme tuo puuttui mutta yhtenä aamuna se päätös sitten oli kristallinkirkkaana. Olisi ollut hienoa saada lapsia rakkausliittoon eikä vain kulissien reunustamaan liittoon joka oli jo terminaalivaiheessa silloin kun vauvoja tuotiin kopassa kylmenneeseen makuuhuoneeseen.
Elämä on kallisarvoinen lahja ja sitä on myös meidän kaikkien oma elämä ei vain lastemme elämä. Kannattaa olla hellä itselleen ja miettiä onko se mitä haluan oikeasti se mitä tarvitsen. Rivien välistä tulkitsette ihan oikein, me olemme valmiita oikeita naisia eikä se että tuleeko joku äidiksi tee hänestä naisena tai ihmisenä kuitenkaan täydempää tai onnistuneempaa. Lapset on ihana lahja mutta loppuviimeksi ne ovat vain lainaa, onneksi. Rennoin rantein ja liikkuvin lantein kun kuumeilette niin lopputulos on kaikille se itselle tarkoitettu parhain, koko joukko tästä pinosta vielä lähtee vauvantekoon ja me muut, elämä jatkuu ja tuo joka päivä ihan uusia asioita joista voi nauttia ja iloita kunhan pitää silmät auki ja antaa itselleen sen kuuluisan uuden tilaisuuden. Rakkaudella, pyrstis :heart:
Plätän ja muutaman muun ihanaisen pinoystäväni pohdiskelut saivat minut näppäilemään omia fiiliksiäni kuumeilun tällä puolella. Itselläni on ukkokultani kanssa mennyt seestyneempään suuntaan kun hellitin päivieni ja kiertoni perässä juoksemisen. Minun kohdallani kuitenkin oltiin jo se 5-6 vuotta auttamatta myöhässä (48) mutta teillä muilla vielä varmasti kannattaa käyttää kaikki lääketieteellinen apu mitä omien voimavarojen puitteissa jaksaa tehdä. Onnittelen Matsalua lahjamunasoluhoitoon lähtemisestä. Olen aivan varma että se on kaikista lähimpänä onnistumista.
Mutta se mitä jäin miettimään noissa pohdinnoissanne että jos ei parisuhde toimi niin ei niin pientä kiveä kengässä etteikö se vielä vauvan myötä kasvaisi suuremmaksi. Omalla kohdallani voin sanoa että siinä vaiheessa kun esikoinen oli reilun 10 vuotias oli parisuhteemme jo ihan tiensä päässä. Siihen lääkkeeksi sitten tehtiin pari lasta lisää ja jatkoaikaa avioliitolle toiset kymmenen vuotta. Eihän kukaan kadu tekemiään lapsia mutta kun tämä elämä on rajallinen niin reippaasti voin myöntää että toisinkn olisi voinut tehdä. On kovin pitkiä vuosia mennyt kolmikymppisenä täysin yksin avioliitossa ilman oikeaa läheisyyttä ja rakkautta, sitä rakkautta jota miehen ja naisen välillä pitää olla. Meidän väliltämme tuo puuttui mutta yhtenä aamuna se päätös sitten oli kristallinkirkkaana. Olisi ollut hienoa saada lapsia rakkausliittoon eikä vain kulissien reunustamaan liittoon joka oli jo terminaalivaiheessa silloin kun vauvoja tuotiin kopassa kylmenneeseen makuuhuoneeseen.
Elämä on kallisarvoinen lahja ja sitä on myös meidän kaikkien oma elämä ei vain lastemme elämä. Kannattaa olla hellä itselleen ja miettiä onko se mitä haluan oikeasti se mitä tarvitsen. Rivien välistä tulkitsette ihan oikein, me olemme valmiita oikeita naisia eikä se että tuleeko joku äidiksi tee hänestä naisena tai ihmisenä kuitenkaan täydempää tai onnistuneempaa. Lapset on ihana lahja mutta loppuviimeksi ne ovat vain lainaa, onneksi. Rennoin rantein ja liikkuvin lantein kun kuumeilette niin lopputulos on kaikille se itselle tarkoitettu parhain, koko joukko tästä pinosta vielä lähtee vauvantekoon ja me muut, elämä jatkuu ja tuo joka päivä ihan uusia asioita joista voi nauttia ja iloita kunhan pitää silmät auki ja antaa itselleen sen kuuluisan uuden tilaisuuden. Rakkaudella, pyrstis :heart:
Hienoa kuulla susta pyrstis.
Elämä alkaa aina tästä päivästä. Mennyt on historiaa, jota ei kannata muistella liikaa ja tulevaa ei voi ennustaa, tämä hetki on ainoa mikä on oikeasti olemassa!!
Mulla on reissu ohi, yllättäen kp:t jo 26, vaikkakin dpo vasta 7, kun oli myöhäinen ovis, olen yrittänyt kuulostella kiinnittymiskipuja mutta ei valitettavasti ole tullut, laskin että viime yönä keskimäärin olisi pitänyt tapahtua? Nyt kun luin palstaa ja otin taas lugen niin alkoi kummasti nipistellä alavatsasta ja ottaa alaselkään... Melko oireetonta siis mennään, ei tissejäkään juuri painosta.
Plätälle :hug:
Elämä alkaa aina tästä päivästä. Mennyt on historiaa, jota ei kannata muistella liikaa ja tulevaa ei voi ennustaa, tämä hetki on ainoa mikä on oikeasti olemassa!!
Mulla on reissu ohi, yllättäen kp:t jo 26, vaikkakin dpo vasta 7, kun oli myöhäinen ovis, olen yrittänyt kuulostella kiinnittymiskipuja mutta ei valitettavasti ole tullut, laskin että viime yönä keskimäärin olisi pitänyt tapahtua? Nyt kun luin palstaa ja otin taas lugen niin alkoi kummasti nipistellä alavatsasta ja ottaa alaselkään...
Melko oireetonta siis mennään, ei tissejäkään juuri painosta.Plätälle :hug:
:flower: sä se väkersit sanoiksi samalla tuossa minunkin elämäni. Tai ainakin siten, että alkuvuodet meni aivan mahtavasti, mutta kun lapsia alkoi tulla, mies oli kaikkea muuta, paitsi luotettava aviomies tai hyvä isä. Ja lapsia vaan tuli meillekin lisää. Sinun tavallasi, myöskään en kadu lapsiani hetkeäkään, mutta sitä kadun, etten ajoissa tajunnut, että olisin voinut elää onnellistakin elämää.
Sanottakoon taas kerran, että sä olet sanallisesti äärettömän lahjakas :flower:
ON: Ei mitään ihmeellisyyksiä olossa. Ihan samaa rataa. Gynehän silloin pari viikkoa sitten julisti, miten hyvässä kunnossa näyttää paikat olevan. Juu, mutta kauniskaan hevonen ei välttämättä osaa juosta kovaa, eli toimiiko mulla paikat niinkuin pitäisi lapsenteon kannalta ajateltuna. Ajattelinkin, että käyn otattamassa FSH arvon, niin siitähän sitä osaan sitten päätellä lopetanko tämän kuumeilun lopullisesti.
Aurinkoa jokaisen päivään B)
Sanottakoon taas kerran, että sä olet sanallisesti äärettömän lahjakas :flower:
ON: Ei mitään ihmeellisyyksiä olossa. Ihan samaa rataa. Gynehän silloin pari viikkoa sitten julisti, miten hyvässä kunnossa näyttää paikat olevan. Juu, mutta kauniskaan hevonen ei välttämättä osaa juosta kovaa, eli toimiiko mulla paikat niinkuin pitäisi lapsenteon kannalta ajateltuna. Ajattelinkin, että käyn otattamassa FSH arvon, niin siitähän sitä osaan sitten päätellä lopetanko tämän kuumeilun lopullisesti.
Aurinkoa jokaisen päivään B)
Nimi (ikä )........... Kiertopv....Yrityskierto...Monesko haaveissa
tirulii (40) "tuubat pois"....kp2/?.......................1. /1.yhteinen
Inia (42).................kp4/26-29.......yk7....1.
lumeton (39)...............kp6/?..................?............2.
anjamarita (40)..........kp6/34-38.........yk4........2.
äitijo2x (46)...............kp7/27-28............yk?........3.
Minni007 (44) .............kp8/28...............yk10........2./1.yhteinen
siira (43)...................kp9/27-28...........yk?............2.
OnniMaija (41)...........kp11/28-30..........yk3........5.
velmuliina74 (34).......kp12/24-30.........yk7........6. /1.yht.
Solakka Silakka (39)...kp13/25-27.........yk7........1.
Taikakuu (40).............kp16/27-32.........?............2./1.yhteinen
nillanilla (42)..............kp16/28-33.........yk4........1.
pääpilvissä (46)..........kp19/25-43.........?............1.yhteinen
Saara10 (42)..............kp19/28...............yk?........1.
mur-mur (43).............kp19/?....................yk2.........3.
Matsalu (45)...............kp20/24-25...................1.
Jadette (39)...............kp21/28-30..........yk3...........3.
Uudi (46)...................kp23/24-30.............yk2...........3./1.yhteinen
oivikki (40).................kp25/23-28...........yk5........1.
star-67 (42)................kp26/26-33(-39)....yk3........3.
mimmimamma .............kp28/28............?..............4./1. yhteinen
ikiemo (44).................kp31/20-50.........y?..........4.
liiza (42).....................kp46/28..............yk9........4.
Päikki (40)............kp?/?...............?..................?
kadonneet lampaat?
touhu tenava (46)......kp?/27-30.........y3v........6.
AinoEmilia (44)...........kp?/31-34........?.............4./1.yhteinen
Tilastojen mukaan yli 40 v. vuoden sisään n. 33% raskautuu --> 33%/27 = 8,91 Pino alkanut 21.2.2008 --> 20.1.2009 mennessä "tavoite" = 8 (mukana laskuissa ei ole kadonneet lampaat, taustailijat, reilusti "alaikäiset" ja poistuneet)
RKTT
oivikki (40)..........pp17
äippä67..........pp11
Matsalu (45)..........dpo8
star-67 (42)..........dpo7
mur-mur (43)..........dpo5
Saara10 (42)..........dpo3
[/i]
ovistestiplussapäivä = dpo-1, seuraava (oletettu ovispäivä; myös ilman testiä itse oletettu ovispäivä ) = dpo0, sitten dpo1, jne.; hoitopäivä = pp0, sitten pp1 jne.
(Roskis)haamuilijat
Plussanneet
eli yrjöklubilaiset:
torpeedo (42)..17.4.2008/kp24...yk1..poika 30.12.2008
Mari66 (41)......9.6.2008/kp37.....y1,5v....poika 5.2.2009
päivänkakkara67 (41)..11.7.2008/kp40....................
mimuli (42).....30.7.2008/kp29..........yk4.......poika 31.3.2009
äittä-67 (40).......15.9.2008/kp29.....yk1....................
Mukana myös:
Taustajännäilijät
haave3, babo67, sinisyys, kenzie64, lapsellinen67, Karpalo67, äippä67, Pilvenpyörä, vilmaville, ikiemo, Pömppöli ja baby5
Pinon jättäneet:
Plättä, pyrstötähti, Nuusku, einiinvaan, Rva Pikkumyy, gitte, Pennanen, annastiina, Riikkaliisa, kane, keijukka, dinosaurus61
[/b] [/color]
40+ SO WHAT (VOL. 2)
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1091269
YLI 40-v. KUUMEILIJA-KERHO VOL 1. http://kaksplus.fi/keskustelu/t976636