40+ so what wol.12

mur-mur Päivitin kp-listan taas ku mulla tässä sattui ylimääräistä aikaa olemaan ja muutenkin varmaan tällä viikolla on kotonakin pikkasen tekemisen puutetta toisinaan, ts. ehdin enemmän pörrätä täällä ku ukko ei ole iltaisin kotona =).

 

Heippa,

kiitos kaikille toivotuksista! Mun kiertopäivä on 12 ja kierronpituus 28. Hienoa Salme, että olette käyneet pariterapiassa. Se kuulostaa mielenkiintoiselta. Osaatko sanoa, mikä oli sen tärkein pointti sinun mielestäsi?

 

Ai niin, ja piti vielä kysymän, että mistä päin tämä meidän porukka on suunnilleen? Itse ole alunperin pohjoisesta, ja nyt asunut Helsingissä kymmenisen vuotta.

 

Tringa Taitaa olla suurin osa meistä pääkaupunkiseudulta, mutt onhan meitä sitten vähän pohjosempaakin ja ihan Oulusta ja Inarista asti. Minä itse olen Pohojanmaalta.

mur-mur Posti-Pate varmaan viipyillyt teilläpäin, kun et ole vielä päässyt testailemaan . Kaikin mahdollisin raajoin peukuttelen, että tulisi nyt sellainen mojova hirmusen ihana ylläripylläri sinulle :heart::kiss:.

 

Tringa Kiitos, nyt ovat sun tietosi kp-listalla ajan tasalla .

 

Aurinkoinen heippaus täältähin!

Tringa, sinua varman jo jänskättää kovin tuo perjantai?..


Mie olen Kuopiosta, syntyperäinen sellainen.

Ottis - kiitos taas päivityksestä=)

Vaikka mie k u i n k a yritin punaväriä tikistää siihen testiin 5h pidättelyn jälkeen..ei onnistunut..
..oli ja pysyi blancona..paitti tuli viivanpaikka.

Piti ihan testi purkaa ja kattoa tarrrrrkkaaakin tarrrrkemmin - oli siinä viivanpaikka.
..testinä Davis puikko(25mIu/ml)

Lämmöt on vielä 37.2 - eilen illasta otin viimoset Luget.

Kyllä se taisi tässä tämä kierto olla, miun haamuiset on AINA näkyneet ekaa kertaa dpo12..

Parempaa Onnea muille ja täältä laitanhin tulemaan..Nooooooiiiin..

 

Hei,

kiitos päivityksistä!! Älä vielä luovuta mur-mur - voihan se vielä tulla esillä vähän myöhemmin. =)

Jep, hyvin arvattu! Jännittää tosi paljon. En oikein meinaa pysyä aloillani. Eilen kävin juoksulenkillä ja viikonloppuna punttiksella ja uimassa. Vielä saa liikkua ja sitten hoitaa kroppaa hyvään kuntoon että jaksaa kantaa vauvaa. Mulle on ollut fyysisesti tosi raskasta kantaa poikaa, voimat ovat onneksi kasvaneet. Hartiat meinaa helposti mennä jumiin.

Jotenkin haluaa vain fiilistellä tätä asiaa ja jänskättää. Katson poikaakin jo vähän eri silmällä. Alkaa tulla taas peruskysymyksiä mieleen. Miten osaan hoitaa tasapuolisesti lapsia yms.? Ja huomaa myös että on vähän kärsimätön asian suhteen. yrittäminen ja odotusaika ovat niiiin pitkiä (ja minä niiiiin vanha : ))) Torstaina alkaa lugesteronin käyttö.

 

Voi mur-mur, olen niin pahoillani :hug:. Voi kurjuuksien kurjuus, en muuta sano :'(.

ON Mulle posti toi o- ja r-testejä, mutt en viiti enää ovista testailla. Maha ollut älyttömän turvoksissa tänään. Kiitos kuulunee eilisiltaiselle syöpöttelylle. Vielä myöhään nappailin mm. Gouda-juustoa kokonaista 6 siivua. Kun on pidempään ollut kevyemmällä ruoalla, tuollainen rasvan ahtaaminen sisuksiin totisesti tuntuu . Nappaan päivän vitamiinit tässä pikaseltaan ja lähden pihapuuhiin, kun vielä ei sada. Tosin näyttää siltä, että sadetta piisaa tällekin illalle .

 

Ottis; Meillä tosiaan lapsen syntymä oli kriisin paikka. Eli kun oli tottunut elämään näinkin 'vanhaksi' itsenäisesti ja piti käytännössä huolehtia vain itsestään ja yhtäkkiä olikin siinä joku kolmas ihan avuton, joka tarvitsi hoitoa taukoamatta. Me oltiin aika aktiivinen pariskunta, eli matkusteltiin tosi paljon ja käytiin illanvietoissa, näyttelyissä, leffassa, syömässä jne. Mies on sellaisessa ammatissa, että kutsuja satelee josjonkinlaisiin kissanristiäisiin. Sitten kun se lapsi tuli, niin eipä vaan enää lähettykään minnekään. Minä ehkä koin sen suurempana kriisinä kuin mies, koska hän kumminkin oli päivät töissä ja joutui työnsä puolesta jonkin verran käymään erilaisissa iltatilaisuuksissa. Minä sitten kökötin kotona vauvan kanssa.

Tietenkin yritin käydä pojan kanssa minäkin milloin missäkin. Mutta loppujen lopuksi päivät menee aikalailla saman rutiinin mukaan. Syödään, leikitään, vaihdetaan vaippaa, käydään ulkoilemassa ja sit nukutaan. Eli suurin kriisin paikka oli tosiaan varmaan se oman ajan häipyminen totaalisesti. Ennenmuinoin kun ei muuta ollutkaan kuin omaa aikaa ja sit yhtäkkiä sitä ei ollutkaan enää yhtään. sopeutuminen siihen on vienyt aikansa, mutta nyt tuntuu,että olen tasapainossa asian suhteen. Esimerkiksi viikonloppuisin saan sitä 'omaa aikaa', kun mies hoitaa lasta, niin pääsen välillä shoppailemaan tai ulkoilemaan ihan yksikseni. Se on ollut minulle hirveän tärkeää, että saan välillä olla ihan omissa oloissani ja tehdä niitä juttuja, joista olen aina aikaisemminkin nauttinut.

Mies tottakai yrittää hoitaa oman osuutensa pojan hoidosta, mutta tosiasia on, että raskaan työpäivän päätteeksi hänenkin kuuluu levätä. Mies on kyllä kiitettävästi hoitanutkin leiviskänsä ja saan olla onnellinen, että hän on jaksanut. Mutta välillä kyllä huomaa väsymystä ja kun on väsynyt, ärtyy helpommin pikkuasioista.

Tringa; Pariterapia on ihan terveellistä ja suosittelen sitä kaikille. Tärkein juttu siinä varmaan oli se, että saatiin istua rauhassa keskenämme ja oikeasti kuunnella, että mitä sillä toisella on mielessä. Ja terapeutti auttoi siinä tekemällä niitä kysymyksiä, joita itse ehkä ei olisi osannut kysyä tai sanoiksi pukea. Loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisia kysymyksiä, kuten 'mitä sinä tahdot'.

Meidän suhteessa rakkautta riittää ja tiedän, että voin turvata mieheeni asiassa kuin asiassa. Mekin käytiin kaikissa perheneuvoloissa ennen vauvan syntymää, jossa näistä asioista puhuttiin. Mutta silti käytännön arki tuo aina yllätyksiä eteen. Nyt tuntuu, että pahimman yli on selvitty ja että elämä on helpottunut. Poika on tosi helppohoitoinen ja hänen kanssa on nyt ihana käydä eri paikoissa, kun hän on jo sen verran kiinnostunut ympäristöstä.

Tuli vähän pitkä sepostus, mutta eihän näitä asioita oikein yhdellä lauseella pysty selvittämään...

 

Heippa kaikille tasapuolisesti.
Ajattelinpa kirjoitella tänne, vaikka ihan juuri nyt ei olekaan tarkoitus yrittää raskautua. Sylissä nimittäin tuhisee 2kk ikäinen tyttövauva.

Olen täällä seikkaillut jo vuosia, välillä kirjoitellut ja välillä ollut poissa pitkään.
Omasta tarinastani sen verran, että olen nyt maanantaina täyttänyt 41v, mutta siskokin lohdutteli, että vuosia ei lasketa vaikka tukkaan muutama harmaa hius tulisikin. Vastasin sille, että juuri aioinkin värjätä hiukseni, joten sen puoleen ei haittaa. Olen pohojoispohojanmaalta, liekö muita täältä päin.

Meillä on sellainen suursuurperhe, että nyt 2kk ikäinen oli lapsi numero 8. Lasten iät ovat 23v, 18v, 15v, 12v. 11v, kaksoset 3v ja tämä vauveli.

Joku voisi ajatella, että hullu akka, mutta minkäs teet kun on krooninen vauvakuume. Ajattelin siis kaikkien kauhuksi, että jos vielä yksi ennen "eläköitymistä", mutta sen näkee sitten toteutuuko se koskaan enää. Keskenmenoja on ollut kesällä 2006 vk 9+? ja jouluna 2010 10+?. Noiden keskenmenojen jälkeen raskauduin suhteellisen nopeasti ja tuloksena ensin kakoset ja toisen km jälkeen tämä pienin tyttö.

Kaksosten alkuraskauden aikana tuli alussa iso verenvuoto ja ajattelin, että siinä se nyt oli, kun viikkojakin oli vasta alle 10, mutta sitten mentiin neuvolaan ja siellä kaksi pientä sydäntä sykki ihan ok. Mutta kyllä säikäytti tuokin, kun juuri alla oli keskenmeno.

Silloin kun odotin kaksosia, niin helistimessä oli aivan ihana ryhmä, jossa oli aika montakin 40-kymppistä. Sittenmmin nyt en löytänyt sieltä yhtä mukavaa ryhmää, joten vaihdoin tänne ja onneksi oli/on edelleen tuolla odottajissa ihana 40+ ketju, jossa sain viihtyä tämän raskauden aikana. Mur-murkin siellä aina vilahteli ajoittain :wave:

On ihanaa lukea juttujanne ja mahtavaa, että täällä on sellainen oikeanlainen yhteys. Eivät siskot toisiaan näyki, vaan täydestä sydämestä saa toisiaan kannustaa.

Hirvittää kun tuo ikä kokoajan hilautuu eteenpäin, mutta menkööt....
Olen ajatellut, että ihan heti en yritä raskautua, mutta takarajana pidän itselläni, että raskaus alkaisi kuitenkin ennen kun täytän 43. Eli kaksi vuotta aikaa. En sitten tiedä milloin alkaisi yrityksen, koska ei voi tietää miten kroppa kahden vuoden aikana muuttuu.

Yritän nyt ensin saada läskiä pois, heti kun imetys vähän antaa myöten. Painoa pitäis saada 20 kiloa alspäin, niin sitten olisi helpompaa miettiä raskauttakin. Täällä on aivan ihanan ihana terveydenhoitaja joka sanoi, että ei muuta kuin yrittämään sitten kun siltä tuntuu.

Toivottavasti ei ihan romaania tullut, mutta kun oli nyt sellainen pieni hiljainen pätkä niin ehdin tähän istua kirjoittelemaan.

T:Bugsy

 

Piti vielä sellaista kirjoitella, että se pieni kriisi taitaa tulla joka kerta kun vauva tulee taloon. Oli sitten ensimmäinen tai monesko lie. Tietysti ensimmäinen on ihan totaalinen muutoksen tuoja, mutta kyllä meillä on aina ollut pieni sopeutuminen aina uuteen tulokkaaseen.

Ehkäpä sitä itse odottaa että siellä kotona kohdellaan sitten kuin kuningatarta kun suuren työn on tehnyt, mutta sitten ei ihan niin meillä ainakaan mennytkään. Ainakaan meiilä, muilla voi niin ollakin Vika lienee omassakin päässä, sen kuvitelmissa, herkistymisestä kaiken hormoonihuurujen keskellä.

Nyt kun tämä pieni tulokas saapui, niin kotona ei ollut edes peittoa mulle sängyssä puhtaana kun koiran pirulainen oli pa**a perseensä siihen peittoon vedellyt. Sain aika raivarin kun jotenkin se kärjisti omat tuntemukset miten korkealle meikäläinen noteerataan. Nyt tuo koiran pirulainen naurattaa ja lähinnä siksi, että annettiin pois. Kun sillä oli tapana kuseksia mattoja ja tehdä muuta "kivaa" niin pinna meni.

Mutta joka kerta kun olen kotiutunut vauvojen kans, niin miksi mulla on mennyt hermot heti? Varmaan joku stressinpurkutoiminto päällä.

Yks kerta mies polo oli "pessyt" pyykkiäkin, mutta jotenkin oli mennyt vähän pieleen ja minä samperi menin siitäkin mäkättämään. Ei ole sen jälkeen yrittänyt avustaa pyykkien kanssa ja siksi oli nytkin paskapeitto odottamassa. Mutta silti vieläkin kyllä nyppii....:kieh:

 

Bugsy Tervehdys siulle sinne!:wave:

Sie siellä vauvaperheen aikaa vietät - ihunan iso pesue siulla onhin:heart:

Mietiskelit vielä sitä yhtä "iltatähteä"..
..nyt siusta varmaan tuntuu, ettei aivan ajankohtaista kun noin pieniäinen rinsenssa siulla siellä
..vaan viikot, kuukaudet ja vuosikin hupsahtaa nopsaan..älä odota ihunainen liian pitkään, aika on meille naisille hedelmällisyyden puolesta tosi raaka..

Uusi raskauskin alkaa helpommin, kun aikaa ei siinä välissä ole liikaa(vuosia)..kroppa muistaa.
(tämä ei miun omasta päästä, ihan lääkärin suusta)

Monen naisen(näillä palstoilla)kokemuksesta - ja omastahin, sekä lääkäreiden..tuo 40v on monasti sellainen rajapyykki, jolloin hedelmällisyys tuntuu auttamattomasti laskevan..ja aika radikaalistikkin.

Ihunaa vaavintuoksuista aikaa siulle sinne:heart:..ja sitä "iltatähti" tärppiä myöskin!:kiss:

 

Yks kerta mies polo oli "pessyt" pyykkiäkin, mutta jotenkin oli mennyt vähän pieleen ja minä samperi menin siitäkin mäkättämään. Ei ole sen jälkeen yrittänyt avustaa pyykkien kanssa ja siksi oli nytkin paskapeitto odottamassa. Mutta silti vieläkin kyllä nyppii....:kieh:

Pakko hymytä..ja vähän jo enempikin tuolle jutulle..elo on..

.

 

Ihana Mur-Mur :flower:
minähän olisin aina raskaana jos siihen olisi mahdollisuus.
Ja tosi on että aika vierii liian nopeasti. Sen olen huomannut kans, että kun yrittämällä yrittää niin ei varmasti onnistu, mutta kun sillai rennosti ottaa niin sitten paremminkin.
Mutta otappa siinä rennosti kun ajan kuluminen takaraivossa muistuttaa siitä, että munasolu kerrallaan poksuvat pois kuin aikapommit konsanaan .

Eikä mitään todellakaan voi itse suunnitella, vaan kyllä se on tosiasia, että kroppa hoitaa homman oman tahtinsa mukaan. Mutta hirvittää tämä vauvakuumeilu. Olis jokin lääke siihen. Tai sitten se on alitajuisesti mun omaa taistelua vanhenemista vastaan. Kääk.

 

Ottis kirjoittelit/kyselit..
Millä tavoin lapsen syntymä oli pieni kriisin paikka?

Mie allekirjoitan tämän t ä y s i n! Monasti kriisin paikka se pienen tulo perheeseen tuntuu olevan - niin meillehin kävi.

Poikanen syntyi marraskuussa-04 ja alkuun kaikki sellaista vaalenpunaisessa pumpulissa oleilua:heart:..
..kuin varkain, huomasinhin muutaman kuukauden päästä kesäkuulla itsessäni saamattomuutta, väsymystä, itkuisuutta jne: raskauden jälkeinen masennus - sen tajusin vasta loppukesällä.

Tämä koetteli myös parisuhdettamme kovin, mies EI vain ymmärtänyt oloistani..enkä apuakaan osannut(jaksanut) itse hakea.
Seuraavana talvena 05/06 tuli sitten TOSI kriisi ja näyttikin, että tiemme erkanevat..

Siitähin vain selvittiin jotenhin etiäpäin, päivä kerrallansa..aurinkoinenhin alkoi risukasaan paistelemaan - vihdoin.

..ja noita kriisejä on ollut tähän vajaaseen 8 vuoteen jo mooooonta ja vielä yhdessä porskutellaan vaan mennä..päivä kerrallansa..

 

Mur-mur; pahoittelen, jos se kierto oli nyt sitten tässä. Harmittaa puolestasi! Sinä, jos kuka, sen pienen iltanyytin vielä ansaitsisit. Mutta ei menetetä toivoa!! :heart::heart:

Ottikselle kiitokset päivityksestä. Kiva, että saat sitä omaa aikaa, kun miekkosesi on muualla töissä. Tekee varmaan ihan hyvää välillä on erossa, niin toisen seura sitten taas maistuu. :heart:=) Toivotaan, että tallettelut osuivat kohdalleen!

Tringa; Minä olen kotoisin Etelä-Karjalasta, mutta asunut Helsingissä 20 vuotta. Opiskelujen vuoksihan sitä aikoinaan tänne tuli muutettua ja juurruttua sitten lopullisesti. =)

Bugsylle tervetuloa mukaan kirjoittelemaan ja haaveilemaan! Ja suuret pahoittelut kokemistasi keskenmenoista. Ihanaa, että sinulla on noin monta lasta! Eikä ole yhtään hullua haluta vielä sitä yhtä! Sehän on vain upeaa! Nostan kyllä hattua teille suurperheitten äideille! Meillä täällä taitaa ainakin Oliivittarella olla myös aikamoinen katras kotona peuhaamassa. =)

 

Heippa Ihanaiset Naiset! Viikonloppu oli ihana, odotan niin innolla muuttoa tuon mieheni luokse :heart::heart:

Huomasin että masennuin kovasti lukiessani tässä näitä viimeisiä viestejä sillä tajusin oman "vanhuuteni" ja että "kuumeilu" osaltani taitaa olla niin suurta toiveajattelua että tässä ihan pelleksi itseni nimitän :kieh::kieh:

Noh parempi näin että oleilen taustalla :ashamed::ashamed::'( olen todella masentunut ....

putunen En sanoja löydä :kiss::hug:

Jos nyt yhtään leikiksi "lyön" niin onko kellään selvännäkijän taipumusta - minun testini joutuivat hukkaan sillä aikaa kun olin reissussa...

 

Salme-71..kiitos kaunis

Iltanyyttiä miehin toivon jokaiselle kaipaavalle:heart:

 

Mafinka ei kannata masentua:attn:

Sitä paitsi tuolla Amerikassakin, missä kaikki on suurempaa, (mutta tuskin munasolut kuitenkaan) ja silti siellä vieläkin kypsempinä naiset vauvautuvat.
Niin kauan kuin on elämää on toivoa.

 

bugsy kulta, siellä raha ratkaisee - täällä ikä

 

Mie täällä hieman noita lämpöjäni ihmettelen - kun ovat vaan korkealla tasaisesti?(37.3)
..eilen nousi tuonne 37.3 ja siellä pysyneet - tosin aamulla vain 36.5..

Jos huomenna eivät laske hieman ales iltaan mennessä, voisin jo luulla vaikka vallan mitä..
..odotan nimittäin tätsyä torstaille(tai siis oikiasti EN ODOTA)silloin miulla täysi tuo luteaaliaika - 14vrk ja viimosesta Lugen laitosta 3vrk.
Näin käynyt aiemminhin Luge kierrolla kolmen palleron annoksella jos ei tärppiä.
..voi kun meinaa toivo taas herätä..

 

Voi Mafinka:kiss:
..ja oikiassa kyllä olet tuosta: Raha ratkaisee pitkälti tuolla rapakon toisella puolen näissähin asioissa..kellä täpäkkää, voi pienen - jos hyvin käy, nopsaanhin saada.
Munasolun luovuttajia löytyy myös toisella tapaa, kuin täällä meillä.
..myös Adoptio on helpompaa.

 

Hei,

kivoja kirjoituksia. Ja tervetuloa Bugsykin!

Mä kävin just ensin vauvan ja miehen kanssa pyöräileen, ja sitten yksin juoksemassa. Nautin vielä tästä liikkumisesta jos vaikka tupsahtaisi raskaaksi.

Salme olet kiltti miehellesi, kun jaksat ymmärtää työn raskautta. Mä olen siinä vähän huono. Keskusteltiin jo ennenkuin aloitettiin ykkösen teko, että nyt tehdään töistä helppoa eikä mietitä uran etenemistä. Heti kun mies tulee töistä, hän alkaa hoitaa lasta. Voidaan käydä yhdessä jossain, mutta sitten otan tuntisen aikaa itselleni lähinnä lenkkeillen. Mies myös nukuttaa vauvan. Mun mies ei harrasta mitään, ja tykkää onneksi leikkiä vauvan kanssa. Toivottavasti hän ei väsähdä, vielä vaikuttaa ihan hyvältä. Sitten käytetään jonkin verran MLL:n hoitoapua.

 

Ainiin piti kysyä Bugsylta, miksi haluat useita lapsia? En ole koskaan ajatellut asiaa.

 

Salme71 Kiitos kirjoituksestasi :kiss:. Noita juttuja olen ajatellut minäkin, että jos lapsi tulee, niin on molemmilla suuret muutokset edessä. Tosin meillä molemmilla oli aikoinaan jo toisiimme ja parisuhteeseen totuttelemista, joten sen puoleen ei haittaisi vaikka olisikin uuden sopeutumishaasteet edessä, vauva siis :heart:.

Mullekin oma aika ja omat jutut ovat tärkeitä. Ahdistun jos pitää olla 24/7 toisten saatavilla. Ihanaa, että teillä suhde toimii ja poikakin jo niin iso, että uskallatte haaveilla kakkosesta. Olkoon teillä onni myötä :heart:.

Bugsy Kiva kun kirjoittelit. Onnittelut mahtavasta lapsikatraastasi ja pahoittelut :hug: kokemistasi keskenmenoista :'(.Tervetuloa tänne piinailemaan meidän kanssa sitten kun olet valmis uuteen yritykseen :heart:.