40+ so what wol.12

Heips ihanaiset!!!:wave:

Hystis:heart::heart::heart: Olen niin surullinen puolestasi.Tiedän miltä tuntuu kun menettää kaiken,se uskomattoman tyhjä olo,mikä valtaa ihmisen,luoden vain katkeruutta ja pahaa mieltä.Lohdun sanoja on nyt vaikea löytää,surusi on niin suuri,mutta usko minua kun sanon, AIKA ON PARAS LÄÄKE SURUUN.:hug::hug:

Onneksi miehesi on tukenasi,tarvitset häntä nyt varmasti enemmän kun koskaan.:heart:

Ethän hystis kulta,tee kuitenkaan samaa virhettä minkä minä tein sillon km. jälkeen,jätin/unohdin mieheni yksin hänen surussaan,itsekkäästi surin omaa menetystäni enkä huomioinut että hänelle menetys oli aivan yhtä suuri.
Jälkeen päin olen vasta huomannut miten "rikki" hän tapahtuneesta oli.
Nyt minä olen jo päässyt "asian" yli jollain lailla,mutta mieheni vaipuu menneeseen vieläkin toisinaan.

Yhdessä te tästä selviätte,toki se ottaa aikaa,eikä kaikki haavat parane täysin koskaan,mutta anna nyt itsellesi aikaa surra,sinulla on oikeus olla heikko,kaikkea ei tarvitse eikä saa kantaa yksin.
Sinussa on uskomattomia voimavaroja!!!
:heart::heart::heart::heart::heart::heart::heart::heart:


Lämpimin terveisin wiiwi,joka jo luuli ettei elämällä ole merkitystä,kunnes kaikki muuttui...

 

Kiitos Oliivitar :hug:. Onnea ovistestailuun ja siihen itse ovikseen ja plussia kaikenlaisiin testeihin sulle +++ :flower:.

Elysee Suloiset on sun nuorimmaisen vaaapuskat =). Kiva kun sulla on kaks sivustoa mitä tsekkkailla. Toivottavasti Etuovea ei tarvii kauaa kurkkia vaan löydätte kivan kodin pian. 2plussaa ei tarvii lopettaa ikinä, kun täällä on monta otsikkoa: voi sekä kuumeilla, odottaa, kasvattaa tai hengailla muuten vaan. Toivottavasti oot pian tuolla odottajissa uudessa kodissa :heart:

Lämmin kiitos Soili :heart:. Joo kyllä nää hoidot antaa tähän suruun lisäpainoarvoa, kuten se kkm:kin. Pakkasessa tosiaan on kaksi, mutten tiedä milloin ne tulisi käytettyä, enkä parhaalla tahdollanikaan pysty ajattelemaan että niistä vauvaa tulis. Kyllä mun äidiksi tulo taisi tyssätä nyt tähän. Auuu, ja taas alkaa pala kurkussa painaa… :’(. Mikä sinun tilantees on nyt?

 

*Aurinkoista päivää ihanaiset!!*

Huuuui, miten paljon on tullut jo tekstiä tälle päivää, vaan kiva niitä on aina lukea!

Hystis, tosi hyvä, että se itku sieltä tulee kummiskin:'(..vaikka siusta tuntuukin, että se möykky vielä sydämen alle jää..se sulaa kyllä sieltä ajan kanssa - ISO, lämmin halitus
Mie otanhin siut tuolat "taustalta" poijjes - ihuna kun jäät tänne olkkariin kanssamme:kiss:
..ja niin kuin joku/jotkut jo kirjoittihin - AIKA, on monasti paras lääke..hetken se vain kuitenhin ottaa:heart:

 

Kiitos Justis :hug:, ite oot :heart:! Kyllä tää oli nyt tässä; nyt on kp1, joten puhureista ei ole enää hyötyä. Mutta kiitos kuitenkin :heart:. Hirveän hyvin kuvailit kokemuksias ja tuntemuksias. Varmaan ollut ihan kamalaa kuulla toiselta, ettei hän enää halua edes yrittää, etenkin noiden surullisten kokemuksien jälkeen. Ymmärrän pakkomielteenomaisen käyttäytymisen hyvin. Eihän kukaan tahallaan pakkomielteiseksi rupea, sellainen tila tulee varkain ja sen yleensä huomaa vasta kun se on jo päällä. Veikkaan, että mun kkm:n jälkeen oma ahdistukseni on estänyt raskauden (alkioiden kiinnittymisen). Luulen, että epäbalanssissa oleva psyyke on antanut käskyjä kohtuun, että se hylki alkioita.

Toi ’kun kerran muututaan, niin muututaan kunnolla’-fiilis kuulostaa tutulta. Mul on ollut myös tollasia aikoja. Kun on tarpeeksi pohjalla tai/ja sisuuntunut/kyllästynyt, sitten alkaa tapahtua, ei ennen. Mulla toi fiilis oli vuosi sitten kun pistin elämäni uusiks asenteella että on vain tää yks elämä: vuokrasin asuntoni, myin autoni, pakkasin itseni ja vanhan koirani laatikkoon ja lensin muille maille tarkoituksenani perustaa perhe.

Sitten kaikki alkoikin mennä alamäkeä ja nyt oon pohjemmalla kuin ikinä, vailla oikeestaan mitään turvaa. (Nyt on äitiä ikävä.) On mulla toki vielä unelmia, mutta epäonnistumiset kolkuttelee enkä muutenkaan jaksa innostua enää mistään. Nytkin ootan vain, että tunnit menis nopeemmin, että tulis yö ja vuorokausi vaihtuis, koska jokainen hetki on niin ahdistava.

Muistanko oikein, että opiskelet lähihoitajaksi? Mitä sä latelit haastattelussa, kun siitä motivaatiosta kysyivät? Onko sulla vielä paljon jällellä? Ootko tykännyt?

Surufiilis tulee usein silloin kun kertoo jollekin omista surullisista kokemuksistaan. Ehkä on hyväkin välillä muistella ja tuntea niitä fiiliksiä uudestaan, kokemuksethan on osaltaan muokanneet meistä sellaisia ihmisiä jollaisia me ollaan nyt. Sanoin eilen miehelle itkun seassa, että tunnen itseni ihan puolikkaaksi naiseksi, puolikkaaksi ihmiseksi. Se kielsi mua ajattelemasta niin ja sanoi että olen se sama ihminen, johon hän tutustui. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa kun puhutaan, että ihmisen persoonallisuus voi muuttua jonkun kriisin jälkeen. Oon kaukana siitä ihmisestä, joka olin ennen. Se on kaikkein surullisinta.

 

Kiitos taas hyvän mielen toivotuksista putunen :heart:. Olen hengessä mukana :heart:. Testaa vaan illalla jo, ja huomenna sitten uudestaan. Minäkin pidän niistä toivonrippeistäsi kiinni, ettei pääse karkuun!

Wiiwi67 :hug:! Tuntuu lohdulliselta, kun täällä on paljon ihmisiä, jotka ymmärtää. Tyhjyys luo pahaa oloa ja katkeruuttakin. Mun katkeruus kohdistuu kuitenkin vain omiin menetyksiin, ei muiden onnistumisiin. Siitä oon kiitollinen, sillä kitkerällä tavalla katkera ihminen on myrkyllinen. Voin olla masentunut ja masentava, passiivinen ja kaikin puolin huonoa ja surkeaa seuraa, mutta myrkyllinen en haluaisi ikinä olla.

Kiitos wiiwi kun muistutit mua. Huomaan surevani itsekkäästi, vaikka tiedän että miehellä on valtavan rankkaa myös. Mutta en tiedä miten voin olla hänelle avuksi/tueksi, kun omat voimavarat ja elämänhalu on loppu ja kun hän ei puhu. Kun kysyn hänen vointiaan, hän sanoo olevansa pettynyt, siinä kaikki. Hän ilmaisee itseään tasaisen monotonisesti, etten tiedä toista yhtä rauhallista ja tasaista, melkein flegmaattista ihmistä ilmaisultaan. Hänen äänessään ei ole mitään sävyjä, josta voisi saada otetta mitä hänen sisällään oikeastaan tapahtuu. Kuulostaa valtavan itsekkäältä, mutta parasta tukea hänelle olis, jos hän näkisi mun elämänilon palautuvan. Silloin hän voisi lakata kantamasta huolta musta. Kiitos tuhannesti wiiwi67 :heart:.
Kirjoitit: ”Lämpimin terveisin wiiwi,joka jo luuli ettei elämällä ole merkitystä,kunnes kaikki muuttui...” Olisi ihanaa, jos kertoisit sun tarinasi =).

 

Heips taas

Tosi mukava, kun Hystis olet täällä meidän seurana! =) etkä katoa minnekään.

Tulin tänne vähän tilannettani kummastelemaan. Tänään kp 26 ja tosiaan ihan aina menkat alkaneet viimeistään tänään ja viimeistään edellisenä iltana lämmöt tippuneet noin 36 asteeseen. Nyt kuumottaa ja lämmöt olikin 37,3 juuri äsken! Ei kuitenkaan flunssainen olo. Täytynee kuitenkin testata, ehkä vielä tänään, että tiedän missä mennään.
Joo Hystis, testaan vielä tänään. Ei mitään menkkaoloja ole nyt. Nivusissa vihloo vähän, mutta se ei mulla enteile menkkoja.

 

Kiitos sinä ihana mur-mur :heart:. Ja kiitos kun viitsit ja jaksat vekslata noiden listojen kanssa. Tänään on kp1. Se taustailijoiuin siirtyminen tuntuis nyt liian nopealta luopumiselta. Ihan hassua, että jollain listalla oleminen voikin tuntua niin konkreettiselta.

 

Hystis kirjoitit: "Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa kun puhutaan, että ihmisen persoonallisuus voi muuttua jonkun kriisin jälkeen. Oon kaukana siitä ihmisestä, joka olin ennen. Se on kaikkein surullisinta."

Mie kovasti täällä toivon, että sie itteis vielä löydät - sen ihunan, iloisen, positiivisen, vallattoman, hulvattoman, rohkean, itsepäisen ja ennen kaikkea T U N T E V A N!!!

..vaik, kyllä sie jo nyt olet ihuna:heart:

 

Voi putunen..ihanaa, jos kuitenkin..

Testaappa pian!!!!!!!!!!!!!

 

Hystis, ota siut ihan justiinsa sieltä taustailemasta poijjes!!!!

 

Nimi/ikä.........Kiertopvä./kierronpit...yrityskerta...Km/monesko haaveissa

Hysteria (42)...............kp1/24-29......yk11 (kkm.11/10) 1.
Mami-41 (41)...............kp7/25..........yk33............2.
muumimamma-72 (38) kp8/25-30.....yk9......4./2.yht.
Ottis (43)....................kp10/25-27......yk19( 08/09) 1.
Mafinka (49)................kp10/26...........yk3................1.
Bismil (39)..................kp?/?.............yk2.............6./1yht.
oliivitar.......................kp11/29-30......yk1 ( 05/09) 7.
Piitu73 (38).................kp11/27-28......yk23.............1.
liiza (44).....................kp11/24-27......yk35....(02/07 08/08) 4
pikkutirri (41)..............kp11/28...........yk3........4./2yht.
mur-mur (45)..............kp11/25-28......yk23(01&08&11/10) 3.
Velmuliina74 (36)........kp12/26...........yk18.......................2
Mahdotontako (46)......kp16/29...........yk8....................1. yht.
sarppav (40)...............kp16/27-29 ......yk7(07/10) 2.
Mynteli (39)................kp18/28-29........yk1.................1.
Iida-Karoliina (46).......kp19/23-29......yk20...................5./1.yht.
*Justiina* (38)............kp19/30-32.......yk2(Tm7/07&Km1/08)3
haave2010 (44)...........kp19/28-30.......yk9(06/10) 4./1.yht.
Soili (41).....................kp25/23-29......yk20..............1.
tetu68 (42).................kp26/27..........yk11..................3/1.yht.
putunen (41)...............kp26/24-26......yk13....................3./1.yht.
Minttu2011 (43)...........kp27/25-29.......yk7.....3.
Mimmi68 (42)..............kp28/28............yk1(?&12/10)......1.
Raputar (40)................kp?/27.............yk?......................2.
Kadonneet lampaat: Ulla4, Mother Mary?

Taustalla:
Onlydream, Ballerina Bolero ja Elysee,(joka pikkisen haaveksii vasta..)






mur-mur (45)....................dpo1
*Justiina* (38)..................dpo2
Mynteli (39)......................dpo4
Mimmi68 (42)...................dpo10
Minttu2011 (43)................dpo13
putunen (41)....................dpo15


Ovulaatiotestissä tasavahva viiva= dpo-1
ovulaatio (myös oletettu ilman testailua) =dpo0
päivät ovulaation jälkeen = dpo1..dpo2..jne..
hoitopäivä = pp0; sitten pp1 jne.
pp = piinapäivä

:heart:Kaikki plussanneet löytyvät pinon ensimmäiseltä sivulta!:heart:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/1897274-40-so-what-wol-12-a/[/QUOTE]

 

Kiitos Hystis, että sinäkin pidät mun toivonrippeistä kiinni :heart:

Mur-mur, joo testaan testaan . Satavarma olen että blancoa näyttää, mutta ehkä sitten se 0,0001 % toivonripettä sai mut ostamaan äsken testin. Niin, ja tämä kuumotus myös. Lämmöt ylempänä kuin tässä kierrossa vielä kertaakaan.

 

putunen, mitä jos testaisit nyt ihan hetipaikalla=)?. Kun omaa tilannetta ei tarvii enää jännittää, niin jatkan jännittämistä sun puolesta. En millään jaksais oottaa huomiseen. Voi että miten toivon sulle niitä kunnon viivoja!!!!!

 

Moips kaikille:wave:

Mä eilen illalla..yöllä oikeestaa, kirjottelin pitkät tarinat ja kun ne "kuittasin" ni ne häipy...plääähhh...olin niin turhautunu etten enää uudestaan malttanu alkaa kirjottelee...nytkin nopeesti vaan..kun tuon isomman tyttösen kanssa ollaan lähössä ihan just kohta AnttiTuisku risteilylle!!! Ja joo...synttärit on tuon isomman 17v joita vieteltiin viikonloppuna mummojen ja kummien voimalla ja nyt siis lähdemme viettämään "laatuaikaa" kaksistaan vaan=) SiljaEuroopalla...


Putunen..sinulle kyllä sitä ylläri plussaa vielä puhkun ja toivon...

Hystis:kiss:...tekis mieli kirjottaa niin paljon..vaan nyt ei ehi...

Justis..niistä clomeista mulla oli sulle miljoona kysymystä..vaan nekin häipy taivaan tuuliin viimeyönä...

Nyt on vaan mentävä ja lopetettava...kaikille ihanille terveisiä...ja tehkää plussia ja ovis tärppejä ja pupustelkaa paljon...:wave:

 

Joo testasin jo.... tulosta odotellaan.... hui

muoks. pöh - ei mitään, valkoinen viivanpaikka vain :| No, arvasinkin tämän. Kiitos kannustuksesta :flower:

 

Voihan surku putunen..mie uskon taas jotain yritystä siulla olleen!!

Tulevalle kiertoa sitten uudet kujeet ja jännäykset - PLOP PLOP!

 

Voi surkeuden kurjuus putunen :'(. Olis ollu niin ihanaa jos olisit sen kunnon plussan saanut nyt, etkä vasta ens kuussa! Niinku mur-mur sanoi, yritystä ainakin on ollu, ku niitä haamuja tuli, joten tää kuu oli harjoittelukierros ja ens kuu on se sun taikakuu. Jooko!?! :heart:

 

Kiitokset teille Hystis ja mur-mur ja muut :flower:

Oottelen ne menkat nyt ensin. Vähän tämä olo ihmetyttää silti, ja aloinkin miettiä, että mun oletetun oviksen jälkeen bongasin ovislimat vasta noin neljä päivää myöhemmin, ja lämmötkin kohosi vasta silloin. Voihan olla, että mun kierto onkin neljä päivää myöhässä, sellainen etanakierto tällä erää. Vaikka tähän mennessä onkin ollut aina säännöllistä. No katsotaan mitä tapahtuu...

Plussapuhuria loppukiertolaisille, mimmille ja mintulle, mikä on tilanne? Entä tetu68, mitäs kuuluu?

 

Heips Hystis!!!!:wave:

Tästä on nyt aikaa parisen vuotta kun saattelin maan multiin rakkaan veljeni(41v.) hän oli ensin kateissa muutamia viikkoja ennen kun löytyi kuolleena.
Samalle kesälle kuoli vielä ukki ja mummu,jotka olivat minulle erittäin läheisiä.

Silloin tuntui että maailma on epäreilu,no "luoja" ei ollut antanut vielä tarpeeksi omalleen,vaan sairastuin vielä syöpään ja kaiken tämän "paskan" keskellä alkoi rankat hoidot,jotka tuottivat kuitentenkin tulosta,(siitä kiitos yläkertaan) nyt käyn sitten pelkästään kontrolleissa.
Silloin itselleni olisi ollut kyllä aivan sama vaikkei hoidot olisi tepsineetkään,elämänhalu oli aivan 0000000000000.

Siitä kuitenkin selvittiin ja aloin odottamaan kauan haaveiltua lasta,itku pitkästä ilosta sanotaan.
km.tuli sitten viime maaliskuussa rv.oli jotain 10-12,en nyt muista ihan tarkkaan.:heart:

Maailmani romahti täysin,en todellakaan omassa surussani pystynyt huomioimaan mieheni ja murrosikäisten lasteni surua,suurin huoli kai heillä oli minun surustani ja tietenkin taustalla kummitteli vielä huoli sairaudestanikin.

Järkyttävää aikaa koko perheelle,joskus ihmettelen ettei olla "lataamossa" koko sakki.

Nyt jälkeen päin ajatellen minusta tuntuu että olen jotain "velkaa"perheelleni,niin hyvin he minusta silloin huolta piti kun omia voimia ei ollut.
Minulla myös melko hiljainen mies joka ei juurikaan pahasta olostaan puhu,kerran sitten löysin hänet saunan pukkarista itkemästä niin katkeria kyyneleitä,etten ollut eläissäni nähnyt niin koskettavaan näkyä.:heart:
Sanoja ei tarvittu,istuin viereen ,halasin ja niin katkerat kyyneleet itkettiin sylikkäin molemmat,silloin tiesin että tästä selvitään.:heart:

Ja nyt HYSTIS JA MUUT!!!! elämän koulua käyneet,lippu korkealle,kyllä se "ryvettyneenkin" risukasaan aurinko paistaa.:hug:

T.Wiiwi rv.16+4

 

Moi kaikille tasapuolisesti :wave:! Aiemmin koneelta lueskelin ja yritin kommentoidakin, mutt yhteys niin takkunen, ett lopetin ku kadotti tekstit aina vain. Putuselle pahoittelut negasta :hug:. Hystis, hienoa, ett olet saanut täällä tuntojas purettua. Olen onnellinen, ettet heti taustalle katoa. Mur-mur, juilinta oli varmasti sitä itteään. Nyt ku pullat on hyvin uunis, jäädään odottelemaan sun plussausta. ON Ihmeen hailua viivaa näytti o-testi tänään, mutt hyvä vaan jos menee Oilin tulo torstaille, ku ei oo keritty pupustella. Kelkkailemas käytiin aamusta ja sit kävin kävelemäs yksin ja ku tulin kämpille, lähti mies yksin kelkkailemaan. Hänelle tänään sanoin, ett pitäs virittäytyä pupustelemaan. Ei kieltäytynyt, joten toivos elän =). Aurinkoista on ja varsinkin huipuilla tuulee . Kivaa ehtoota kaikille :wave:!

 

Hystis Huomaan että olet aloittanut jo "surutyösi". En ole kokenut samaa kuin sinä mutta tiedät varmaankin että menetin rakkaan mieheni 2008, melkein 22 yhteisen vuoden jälkeen. Muistan miten alas tunsin välillä vajoavani ja kuitenkin yritin löytää iloa esim. auringonpaisteesta kuvitellen että hän oli tuonut sen minulle lohduttaakseen. Elämä oli yhtä vuoristorataa ja joka kerta kun heräsin niin ensimmäisenä oli mielessäni että "hän" on kuollut... kuinka tyhjältä koin silloin elämäni ja elämäni tarkoituksen... Onneksi sain puhua, puhua, puhua ja puhua, puhuin niin paljon hänestä että välillä jopa kyllästyin omaan ääneeni. Voin vain sen sanoa että "puhu" niin paljon kun vain haluat, me kuuntelemme sinua, kuunteleminen ja puhuminen on tärkeintä surutyössä... Ymmärrän että et kenties "jaksa" ottaa miestäsi mukaan "surutyöhön" - en minäkään jaksanut otaa vanhempiani tai siskoani siihen rinnalleni, en vain kyennyt siihen vaikka he kuinka yrittivät olla tukenani - minä vain itkin aina kun puhuin äitini kanssa - ja se tuntui niin raskaalta...
Voimia sinulle aivan valtavasti - itse päätin jatkaa elämääni eteenpäin sillä koin että minulla on siihen kuitenkin oikeus - ja niin sinullakin on. Itse muutin pois yhteisestä asunnostamme ja tein muitakin suuria päätöksiä elämässäni - en kuitenkaan luopunut haaveestani ja kävin työn ohella koulun loppuun vaikka se raskasta olikin...
Jonakin kauniina aamuna heräät ja huomaat että elämässä on kuitenkin paljon ihania asioita ... :hug::kiss::ashamed:
Pidä kuitenkin kiinni unelmastasi ... :heart: ihmeitä tapahtuu, usko niihin :heart:

 

Wiiwi: olipa sinulla todella koskettava tarina. Onneksi loppu oli onnellinen ja vielä pieni kyytiläinenkin sinulla on matkassa. Ihanaa! Ja ihanaa elämää teille jatkossakin.
Oma elämä tuntuu ihan pumpulilta sun tarinaan verrattuna. EI ole oikeastaan ollut pahempia vastoinkäymisiä... Paitsi nyt työttömyys itsellä, mutta eihän se ole mitään verrattuna terveyteen ja kuolemiin. Ja osinhan tää on omasta halusta, hengen vetämistä ja rauhoittumista tärkeimpiin asioihin kuin työ.

Putunen: pahoittelut, että viiva ei ole vahvistunut...

Ja kaikille muille kaikkea muuta... Olen huonoista huonoin kommentoimaan muiden juttuja, vaikka niistä luenkin pääsääntöisesti kaikki...

ON Itsellä menossa dpo1, en testannut, kun viikonloppu oli vauhdikasta menoa, enkä viitsinyt pitää tikkusia matkassa. Mutta tunnoista päätellen näin.
Pupusteltiin perjantaina, mutta ei muuten. Oli vähän kireä tunnelma lauantaina. Osin omaa syytäni, mä olen vähän turhan puhumaton meidän suhteessa, enkä saanut sanottua, mikä mättää ääneen. Mutta yöllä sit vähän jutskattiin ja kaikki taas päällisin puolin hyvin.

Nyt tosin mulla taas poskiontelontulehdus, molemmin puolin ja punkteerattu tänään molemmat.

 

Heippa taas Mennyt helmikuu oli kait "taikakuu" kun kaksi plussasi mikäli oikein ymmärsin =)
Haluaisin esittää kyselyn Teille jotka olette käyttäneet noita ovistestejä nimittäin: tilasin halpistestejä ja noissa ohjeissa kerrotaan että mikäli kontrolliviivan ohessa on vaalea punainen viiva niin se on merkki negasta, tarkoittaako se kuitenkin että mahdollinen ovis olisi käsillä vai tarkoittaako se kuitenkin puhdasta negaa? Itse olen testannut nyt kolme kertaa, eilen illalla, tänään aamulla (meni tosin persuksilleen) ja tänään illalla ja näissä iltatesteissä on kontrolliviiva ollut paksumpi (vahvempi) eli tarkoittaako tämä kuitenkin sitä että saatan ovuloida? Nythän minulla on vasta menossa kp 10/26 ?
Wiivi Paranemisia kovasti, olen ymmärtänyt että ei ole maailman ihanin kokemus
Anteeksi kun en kommentoi kaikkien viestejä mutta on pian mentävä nukkumaan, tulin vasta tänään kotiin ja jäi töitä rästiin joten ... :ashamed:

 

Kovasti oli taas tullut tekstiä,ihanan aktiivisia olette olleet=)

Hysteria Sulle edelleen iso :hug: Puhu ja itke täällä meille niin monen sivun verran kuin on tarvis,me kyllä kuunnellaan:kiss:

Wiiwi67 Kovia olet sinäkin elämässäsi joutunut kokemaan:hug: Onneksi nyt elämääsi aurinko paistaa:heart:

Putunenvoi,itku kun ei se viivanen voimistunut:hug:Olin jo niin varma että saadaan sinut jo rominaksen seuraksi laivaan saatella

En enää muista mitä kaikkea piti kommentoida,muuten hyvä on tämän mamman pää mutta välillä hatara kuin harakanpesä

Ovista täällä odotellaan mutta kummallista kun testi menee vaan haaleammaksi vaikka oireet voimistuuYleensä mulla on munasolu irronnut vasemmalta tai ainakin ne jomottelut on tuntuneet sillä puolella vaan nyt jomottelee molemmilla puolilla ja ehkä oikealla jopa enempi!toivottavasti se ovis nyt kuitenki tapahtuu ettei menis clomikierto hukkaan:|
Meilläkin on taas ollut hieman kireä tunnelma joten senkin puolesta saattaa mennä tämä kierto hutiksi kun ei se pupustelu nyt kauheasti kiinnosta jos ei ilmapiiri tästä pikapuoliin lämpene

 

Mafinka Minulla yleensä ovistestissä näkyy ensin todella vaalea testiviiva ja pikkuhiljaa se vahvistuu kontrolliviivaa vahvemmaksi kun ovis tapahtuu eli sanoisin että kyllä sulla on ovis tulossa kun viivanen vahvistuupi