"Kaipuu"
Meillä on uus perhe johon kuuluu mun ja miehen lisäksi mun alakouluikäinen lapsi ja kaksi miehen teini-ikäistä lasta. Toinen miehen lapsista on yhdeksännellä luokalla ja toinen on 18-vuotias.
Mies on alusta asti sanonut, että ei halua enää lapsia sen ikäisenä. Mies on siis mua 14 vuotta vanhempi ja on tyytyväinen kun tuli tehtyä lapset nuorena.
Mä kuitenkin haluaisin toisen lapsen. En sitä aikoinaan saanut ensimmäisen avomiehen kanssa koska tuli vakavia sairastumisia ja myöhemmin tulikin sitten ero. Sen jälkeen meni useampi vuosi ennen kuin tuli vastaan tämä nykyinen mies.
Jatkoin suhdetta vaikka tiesin, että mies ei halua enää lapsia. Mies on kuitenkin kaikkea mitä voi vain unelmoida, näin hyvää miestä mulla ei ole ikinä ollut. Parisuhde on ollut alusta asti aivan mahtava ja meidän kemiat pelaa todella hyvin yhteen. En halunnut luopua unelmien miehestä ja ihanasta parisuhteesta joten olen yrittänyt luopua ajatuksesta, että saisin vielä toisen lapsen.
Tämä on vain niin vaikeaa. Ikäiseni naiset saavat vauvoja ja jotkut saavat vasta ensimmäisensä. Jotkut ovat vanhempiakin kuin mä ja saavat silti lapsia lisää. Olen toki onnellinen toisten puolesta, mutta silti sisällä itken tätä surua. Miten pystyn hyväksymään tämän asian ja pääsemään surusta ylitse?! Kun ei tämä ole helpottanut vieläkään vaikka suhde miehen kanssa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja olen yrittänyt asiaa työstää. Silti eilenkin illalla sänkyyn mentyäni haaveilin miltä tuntuisi pitää omaa pikkuista sylissä ja hoitaa häntä, katsoa kun vanhempi lapseni tutustuisi uuteen sisarukseensa.
Mies on alusta asti sanonut, että ei halua enää lapsia sen ikäisenä. Mies on siis mua 14 vuotta vanhempi ja on tyytyväinen kun tuli tehtyä lapset nuorena.
Mä kuitenkin haluaisin toisen lapsen. En sitä aikoinaan saanut ensimmäisen avomiehen kanssa koska tuli vakavia sairastumisia ja myöhemmin tulikin sitten ero. Sen jälkeen meni useampi vuosi ennen kuin tuli vastaan tämä nykyinen mies.
Jatkoin suhdetta vaikka tiesin, että mies ei halua enää lapsia. Mies on kuitenkin kaikkea mitä voi vain unelmoida, näin hyvää miestä mulla ei ole ikinä ollut. Parisuhde on ollut alusta asti aivan mahtava ja meidän kemiat pelaa todella hyvin yhteen. En halunnut luopua unelmien miehestä ja ihanasta parisuhteesta joten olen yrittänyt luopua ajatuksesta, että saisin vielä toisen lapsen.
Tämä on vain niin vaikeaa. Ikäiseni naiset saavat vauvoja ja jotkut saavat vasta ensimmäisensä. Jotkut ovat vanhempiakin kuin mä ja saavat silti lapsia lisää. Olen toki onnellinen toisten puolesta, mutta silti sisällä itken tätä surua. Miten pystyn hyväksymään tämän asian ja pääsemään surusta ylitse?! Kun ei tämä ole helpottanut vieläkään vaikka suhde miehen kanssa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja olen yrittänyt asiaa työstää. Silti eilenkin illalla sänkyyn mentyäni haaveilin miltä tuntuisi pitää omaa pikkuista sylissä ja hoitaa häntä, katsoa kun vanhempi lapseni tutustuisi uuteen sisarukseensa.