Aivan järjettömän suuri kaipuu toiseen lapseen, mutta mies ei enää halua lapsia

Meillä on uus perhe johon kuuluu mun ja miehen lisäksi mun alakouluikäinen lapsi ja kaksi miehen teini-ikäistä lasta. Toinen miehen lapsista on yhdeksännellä luokalla ja toinen on 18-vuotias.

Mies on alusta asti sanonut, että ei halua enää lapsia sen ikäisenä. Mies on siis mua 14 vuotta vanhempi ja on tyytyväinen kun tuli tehtyä lapset nuorena.

Mä kuitenkin haluaisin toisen lapsen. En sitä aikoinaan saanut ensimmäisen avomiehen kanssa koska tuli vakavia sairastumisia ja myöhemmin tulikin sitten ero. Sen jälkeen meni useampi vuosi ennen kuin tuli vastaan tämä nykyinen mies.

Jatkoin suhdetta vaikka tiesin, että mies ei halua enää lapsia. Mies on kuitenkin kaikkea mitä voi vain unelmoida, näin hyvää miestä mulla ei ole ikinä ollut. Parisuhde on ollut alusta asti aivan mahtava ja meidän kemiat pelaa todella hyvin yhteen. En halunnut luopua unelmien miehestä ja ihanasta parisuhteesta joten olen yrittänyt luopua ajatuksesta, että saisin vielä toisen lapsen.

Tämä on vain niin vaikeaa. Ikäiseni naiset saavat vauvoja ja jotkut saavat vasta ensimmäisensä. Jotkut ovat vanhempiakin kuin mä ja saavat silti lapsia lisää. Olen toki onnellinen toisten puolesta, mutta silti sisällä itken tätä surua. Miten pystyn hyväksymään tämän asian ja pääsemään surusta ylitse?! Kun ei tämä ole helpottanut vieläkään vaikka suhde miehen kanssa on kestänyt lähes kaksi vuotta ja olen yrittänyt asiaa työstää. Silti eilenkin illalla sänkyyn mentyäni haaveilin miltä tuntuisi pitää omaa pikkuista sylissä ja hoitaa häntä, katsoa kun vanhempi lapseni tutustuisi uuteen sisarukseensa.

 

No sun ei auta kuin haaveilla, tai sitten vaihtaa miestä.

 

Mietippä oletko valmis yksinhuoltajaksi ja eroamaan tästä ilmeisen toimivasta parisuhteesta? Lapsen puuttuminen ei ole vika.. ehkäpä teillä se lapsenpuuttuminen onkin se taika suhteessa.
Jos se lapsi nyt kaihertaa tarpeeksi niin älä nyt herranen aika ainakaan tahaltesi hankkiudu paksuksi. Ota ero, ensin toki selität kerran miehelle tämän lapsihaaveen.
Saa mies sitten valita joko sinut ja mahdollisen lapsen tai eroatte, saat hankkia lapsen jonkun muun kanssa (varaudu saamaan mulkku mies seuraavaksi mutta ei kai se haittaa lapsen vuoksi ) ja mies saa jatkaa huoletonta elämäänsä, on hän jo osuutensa tehnytkin lasten suhteen.
Meinaa jos nyt pamautat paksuksi niin pilaat miehen elämän. Noin pitkään pikkulapsiajasta erossa ollut mies katkeroituu takuulla... eri homma jos olisi alle kouluikäisiä muutenkin teillä.

 

Pitää lisätä viel.. Onko teillä suunnitelmia avioitua?
Jos tähänkin mies on jyrkästi vastaan niin sitten nostaisin kytkintä niin sanotusti. Ei kannata tuhlata lapsihaaveitaan miehen vuoksi, josta ei välttämättä ole takeita loppuelämän iloksi.

 

Hormonit vievät naisesta viimeisimmätkin järjen rippeet.

Mitä jos painostaisit miestä lisää tai ehkä jopa hankkiutuisit salaa raskaaksi? Sitten älyvapaus olisi täydellinen ja voisit täällä palstallalukuisten kanssasiskojen tavoin rääkyä kuinka mies on "muuttunut" lapsen syntymän jälkeen ja kuinka parisuhde on kuralla ja pohtia onko ero ainoa oikea ratkaisu.

 

[QUOTE="Uskomatonta";30577260]Hormonit vievät naisesta viimeisimmätkin järjen rippeet.

Mitä jos painostaisit miestä lisää tai ehkä jopa hankkiutuisit salaa raskaaksi? Sitten älyvapaus olisi täydellinen ja voisit täällä palstallalukuisten kanssasiskojen tavoin rääkyä kuinka mies on "muuttunut" lapsen syntymän jälkeen ja kuinka parisuhde on kuralla ja pohtia onko ero ainoa oikea ratkaisu.[/QUOTE]

Mikä sua vaivaa? Miksi pitää kirjoittaa noin v*ttumaiseen sävyyn? Mä en kirjoittanut missään, että aion hankkiutua salaa raskaaksi! Mutta kai sitä nyt ihminen saa surra tällaista asiaa!? En ole miestä missään vaiheessa painostanut, keksit tuon painostamisen itse.

Mua sitten ottaa päähän sun kaltaiset ihmiset jotka kuvittelee tietävänsä toisten ajatukset ja teot ja niiden kuvitelmien pohjalta tehdään ilkeitä päätelmiä.

Jos tässä joku on älyvapaa, se olet sinä itse. Niin typerä oli tuo sun vastaus ja ihan itse keksit asioita.

 

No sun ei auta kuin haaveilla, tai sitten vaihtaa miestä.

Miten kuvittelit sun vastauksesta olevan apua mulle? Mähän kysyin miten tästä pääsee ylitse eikä tuo sun vastaus mua auttanut mitenkään.

 

Pitää lisätä viel.. Onko teillä suunnitelmia avioitua?
Jos tähänkin mies on jyrkästi vastaan niin sitten nostaisin kytkintä niin sanotusti. Ei kannata tuhlata lapsihaaveitaan miehen vuoksi, josta ei välttämättä ole takeita loppuelämän iloksi.

Miksi pitäisi mennä naimisiin? Ei mun ole mikään pakko päästä naimisiin ja tätä mieltä olen ollut jo ennen kuin tapasin miehen. Toiseen voi olla täysin sitoutunut vaikka ei olisi naimisissa ja yhdessä voidaan olla loppuelämä avoliitossa. Ei avioliitto ole mikään tae siitä, että suhde kestää loppuelämän. Oikeastaan aika huvittavaa, että vielä nykypäivänä jotkut ajattelee noin kun katsoo avioerotilastoja.

 

Ota asia puheeksi miehen kanssa. Kerro miten kova kaipuu sinulla on saada vielä lapsi. Asiallinen keskustelu, jossa tuot omat tunteesi esiin syyllistämättä tai vaatimatta mieheltä mitään. Voi olla, että miehesi vielä muutta mielensä. Tai sitten ei muuta, mutta voitte yhdessä keskustellen käydä läpi sinun suruasi siitä, että lapsia ei tullut enempää. Mielestäni sinun ei tarvitse salata toisen lapsen kaipuutasi, vaan hyvässä parisuhteessa siitäkin voidaan puhua avoimesti.

 

Meille ei enää tule lapsia ja olen itse käynyt tätä paljon mielessäni läpi. Päätös on miehen, mutta ymmärrän täysin miestäni. Silti se on vaatinut työstämistä. Tuntuu ihanalta, nyt kun asia on molemmille selvä ja voimme vitsailla keskenämme asiasta. Minun ei ole koskaan tarvinnut piilotella tunteitani ja olen toisinaan itkenyt miehellini tämän asian vuoksi. Yhdessä olemme käyneet tätä läpi, ilman että mieheni koki että painostaisin häntä muuttamaan mieltänsä.

Ja on siinä paljon hyvääkin, että lapset alkavat olla jo isoja. Sen näkee sitten kun saa lapsen kaipuun työstettyä. Nyt voimme nauttia toisistamme, helpommasta arjesta, rauhallisemmista lomista ja tietysti näistä olemassa olevista lapsista

 

Siis mä olen salannut suruni niiltä toisilta ihmisiltä jotka ovat saaneet lapsia.

 

Et maininnut siitä, että olisit puhunut asiasta miehen kanssa. Hyvä jos olet puhunut. Joku saattaisi jättää puhumatta, kun kuvittelee että miehen mieli ei kuitenkaan muutu tai ouhuminen ei auta mitään.

 

Ymmärrän surusi!! On toai vaikea päästää irti vauvahaaveesta! Mut uskon tuohon, mitä jokotai jo sanoi, että teidän parisuhteen,onni varmaan on juuri se, ettei ole yhteisiä pikkulapsia. Onhan ne vauvat ja lapset ihania, mutta myös tosi työläitä!! Siinä on taas vastuuta ja velvollisuutta 18 vuotta eteenpäin ja takuulla luo haaateita parisuhteeseen kovasti. Ymmärrän täysin miestäkin, joka ei halua enää lapsia.,se on yhtä vahva tunne kuin vauvankaipuu.

 

Kumpaa haluat enemmän: miehen vai toisen lapsen?

Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole takuita niin kuin elämässä yleensäkään. Jos valitset miehen, niin voi olla että jossain vaiheessa eroatte joka tapauksessa ja olet mahdollisesti liian vanha saamaan lapsia. Jos valitset lapsen, niin et välttämättä onnistu siinä ja silloinkin jäät ilman (tätä) miestä ja lasta.

Minä luulen että sinun tilanteessa valitsisin sen että yritän lasta: sitä kautta sinulla on mahdollisuus saada toinen lapsi ja hyvä parisuhde. Jos jäät tämän miehen kanssa niin saat enintään hyvän parisuhteen.

 

Olen OIKEA Nainen!

Käyn Töissä, Leikin Lasten Kanssa, En Ole Koskaan Lusinut Kotihoidontuilla Enkä Nostanut Asumistukea, En Hanki LIIKAA Lapsia, Siivoan, Treenaan Fyysisesti Kuntoani, Harrastan Luovia Aktiviteetteja, Luen Kirjoja, Hoidan Puutarhaa, Rakastelen Puolisoni Kanssa Säännöllisesti, Olen Naimisissa Ikäni SAMAN Miehen Kanssa, Vietän Sosiaalista Elämää Perheen Ulkopuolella, Maksan Veroa, Lyhennän Lainaa, Kuulun Ammattiyhdistykseen.

Rakastan Työtäni, Perhettäni, Harrastuksiani, Ystäviäni, Elämääni, Älykkyyttäni, Varojani, Lähiomaisiani, Taloani ja Autoani!

Olen OIKEA Nainen!

 

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi halu olla saamatta lisää lapsia vie automaattisesti voiton halusta saada lisää lapsia. En. Ja tässä asiassa ollaan aika yleisesti yksimielisiä. Kuitenkin se joka suree, on se osapuoli, joka ei saa kaipaamaansa lasta. Lasta haluamaton tuskin surisi kovin kauan lasta, jonka saisi vastentahtoisesti.

 

[QUOTE="Kukka";30579156]En ole koskaan ymmärtänyt, miksi halu olla saamatta lisää lapsia vie automaattisesti voiton halusta saada lisää lapsia. En. Ja tässä asiassa ollaan aika yleisesti yksimielisiä. Kuitenkin se joka suree, on se osapuoli, joka ei saa kaipaamaansa lasta. Lasta haluamaton tuskin surisi kovin kauan lasta, jonka saisi vastentahtoisesti.[/QUOTE]

Entäpä se päähenkilö, eli lapsi? Onko hänen oikeutensa syntyä tärkeämpi kuin hänen oikeutensa olla haluttu lapsi? Miten lapsen mahdolliset sisarukset? Onko oikeus pikkusisarukseen suurempi kun oikeus ehjään kotiin? Ja kuka tämän koko sotkun lopulta ottaa niskoilleen?

 

En minäkään, varsinkin pitkässä parisuhteessa. Johonkin toki raja vedettävä, tottakai.

Vastaus kukan viestiin.. Osaa lainata puhelimella

 

Ymmärrän kumpaakin osapuolta. Sanot eläväsi ihanassa suhteessa. Onko osansa sillä, että teillä ei ole enää vaipparallia, yövalvomisia ja korvakierrettä. Teillä on aikaa toisillenne ja myös niille aikuisten unelmille. Jos aloittaisitte kaiken alusta, niin se muuttuisi taas moneksi vuodeksi. Nauti elämäsi parhaasta suhteesta, toteuttakaa yhteisiä unelmia.