alkoholismi

nyt tällänen kysely... onko kellään alkoholisti miestä?vai oonko ainut :'(
että ottaa pattiin. juo joka päivä ei nyt mitään räkäkännejä mut kuiteskin noin kuus pulloo/päivä.vkl enemmän.siis kaljaa. mun mielestä tosi paljon. sit hän on vielä ilkeä sanallisesti kännissä.sanoo muksuillekin tosi ilkeesti,mikä ärsyttää muo sit aivan suunnattomasti. monta kertaa oon uhannu/meinannu lähtee mut en sit kuitenkaan. en tiedä mikä se voima onkun vaan pitää tässä suhteessa. nytkin makaa sammuneena tossa sohvalla. että ottaa päähän.per.....!

 

tiedän tunteen ällöä edellinen mies oli juuri sellainen juoppo
suhdetta kesti 7 vuotta ja niistä olemattomista lupauksista huolimatta ei se koskaan parantunu joten lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja erosin =)
nyt on mies ja kaksi lasta ja ei tarvii pelätä viikonloppua ja juomista mutta sulle toivon voimia ja parempaa elämää jo lastenkin takia :hug:

 

onko miehesi töissä?miten jaksaa siellä?meillä mies juo kaljaa viikonloppuna joskus tosi humalassa ja kyllähän se jo ärsyttää saati että sit viikolla.voimia sinulle ja toivotaan muutosta alkoholin käyttöön. :hug:

 

Ei enään. Vuosia jaksoin ja yritin saada häntä ymmärtämään tilannetta. Sitten otin eron koko vuoden koe ajalla. Yhtään en surrut kun viimein paperin oikeusaputoimistoon vein. Erosta on nyt reilu puoli vuotta. Ex mies ei ole juonut sen jälkeen. Tajusi vasta eron jälkeen että hän todella voi menettää perheensä ja itsensä sillä tiellä. Nyt kovasti toivoo takaisin pääsyä, mutta minulle ei vielä näytöt riitä. Elämäni on nyt niin ihanan rauhallista ja lapset onnellisia. Voimia sinulle.

 

Kovin tutulta kuulostaa...
Yhdessä ollaan oltu jo reilut 10 vuotta. Juominen on aina ollut mukana kuvioissa. Joskus menee enemmän, sitten taas vähemmän.
Töihin on joka aamu mennyt. Lapset on aina hoitanut tosi hyvin ,kun ite olen ollut ilta- tai yövuorossa töissä.
Nyt viimisen vuoden aikana olen alkanut kyllästymään tähän touhuun.
Eniten ärsyttää kaljan lipittely arkisin!!! Eihän mies siitä nyt humalaan tule kun 4-6 plo:a illassa juo...mut silti ärsyttää.
Vkl:na menee sitten enemmän kaljaa ja usein myös jonkin verran väkeviäkin.
Baareihin hän lähti ennnen aina kun vain tilaisuus oli, nyt harvemmin mutta ihan riittävän usein nytkin.
Lapset on 6 ja 11 vuotiaita ja he ovat viime aikoina ruvenneet kyselemään missä iskä on ja koska tulee...yritän sitten kaunistellen kertoa että kokouksessa, ravintolassa , kaverilla jne.
Mietityttää pitäisikö tätä vielä sietää???

 

kata toi kuulosti aivan kuin oisin itte kirjoittanut.
meilläkin mies käy töissä ja muksut piti kun olin töissä. nyt oon kotona nuorimmaisen kanssa.joka on nyt reilu viis kuukautta. kaks vanhempaa lasta tyttö 10 ja poika 9.yhessä ollaan ollu reilu 13v.huh. kuinka sitä on jaksanut.
olen miettinyt et mistä mä tiedän kuinka paljon on kotona juonnu kun oon ollu iltavuorossa. ei sitä ikinä voi tietää.olen kyselly muksuilta et joiko iskä niin aina vastaus oli joo. mut muksunkin on oppinut kiertelemään ja peittelemään sitä juomista kun tietävät etten tykkää siitä ja suutun iskälle.
mun mielestä on väärin et muksujen pitää kaunistella isänsä tekemisiä. enkä kyllä jaksa enää itsekkään. miehellä on koti olot olleet just tollasta jatkuvaa juomista myös. luulis et on itsekin kärsinyt siitä lapsena ja tietää miltä tuntuu,mut ei kun jatkaa vaan ja aiheuttaa omille lapsilleen mielipahaa.
itse en ole juonut mitään reilu vuoteen kun on tää pieni poika. ja sitäkin ennen sauna siiderin silloin tällöin. en ole ikinä ollut kännissä lasteni nähden.enkä aio ollakaan.
tää vuodatus tässä.

 

tuttu tunne.parane ei koskaan.katsoin todella kauan,yli 15v vaan juomista.aina lupasi lopettaa ja oli hoidossakin ja sydänkin pysähty.pääsi sähköshokilla takasin elämään,juominen jatkuu.onneksi erosin ja jaksan paremmin.mua ällötti suunnattomasti ryyppääminen kun itse olen raivoraitis.jaksamista sulle oikean päätöksen tekoon.ota lapset ja ala nauttimaan elämästäsi! :hug:

 

Alkoholisstin lapsena voin sanoa, että hän ei parane koskaan. Ei ikinä. Mikään rakkaus maailmassa ei riitä, että hän juomisen lopettaa.
Olen edelleen katkera äidilleni, joka sikutteli isän kanssa vuosia...olisi eronnut ajoissa, olisi osa lapsuudestani pelastunut.

Vain alkoholistin lapsi voi tajuta, mitä palkotiloja joudumme käymään vielä aikuisenakin läpi juopon takia.

Suosittelen pikaista eroa, lastesi takia. Pelasta siis heidän lapsuutensa loppuvuodet. Vaikka ero on rankka, lapsesi kiittävät sinua vielä aikuisena.

 

Itselläni hieman eri tarina.
Eli nykyinen mieheni eli ihan normaalin nuoruuden, otti joskus kavereiden kanssa ym. meni aikoinaan naimisiin ja perusti perheen.
Sitten kolmenkympin ja eron jälkeen alkoi pikku hiljaa juomaan enemmän ja enemmän, kunnes oli juonut lähes kaiken.... (terveys, omaisuus, työ )
Nyt ollut raittiina kohta vuoden ja itse omien sanojensa mukaan on saanut elämänsä takaisin.
Ollaan paljon asiasta juteltu ja ei kuulema koskaan itse aikaisemmin ymmärtänyt ns. kuinka paljon joi se vaan kuului "normaaliin" elämään jotenkin.
Mutta nyt olemme kuitenkin matkalle eteenpäin ja toivottavasti hän pystyy ja jaksaa vielä jatkossakin taistella sairauttaan vastaan.

 

Mä ihmettelen tota mun miehen kaljottelua siksikin, että hänen oma isänsä on juonut aina. Töissä kävin hänkin lähes eläkeikään asti. Miehen äiti sitten taas ei ole juonut juurikaan mitään. Jotenkin sitä vaan ajattelee että ei haluaisi omille lapsilleen samaa kuin itse on joutunut kokemaan, mutta sama perinne tuntuu jatkuvan.

Mä itse otan silloin tällöin kaljaa tai siideriä saunan jälkeen tai jos meillä on vieraita, mutta koskaan EN niin paljoa että olisin humalassa. Ravintolassa käyn tosi harvoin ja täytyy kyllä myöntää että silloin otan sitten enemmän, mutta kai sitä nyt minäkin joskus saan viihteellä käydä?? Ainakin omasta mielestäni saan, koska se on tosi harvinaista.

Nyt mies oli 2vko:a aika siististi. Tosin piti kyllä joka ilta kun tuli suomen jäkismatsi juoda kalja jos toinenekin ehkä neljäkin. 2 vkl:a oli myöskin kotosalla, siis ei lähtenyt baariin, mutta olutta joi jonkin verran kotona.

Sitten viime la meille tuli vieraita syömään. Juotiin valkkaria ja olutta ruuan kanssa ja sen jälkeenkin. Huiomasin sitten että miehellä alkoi mennä taas paljon paljon enemmän kuin muilla ja niin hän lopulta olikin aika jurrissa. Kaiken huippu oli sen kun hän lähti vielä illalla baariin, mukamas yhdelle... Tuli kyllä jo 12:sta maissa kotiin mutta, aivan kaameessa kunnossa!! Ei pystynyt avaamaan ovea itse, kaatui vessassa kaks kertaa ja ramisteli ja kolisteli ties kuinka kauan ennen kun sammui.

Äitienpäivänä sinnitteli ennen mua tekeen aamupalan joka tuotiin mulle sänkyyn (ihanaa) ja sain lahjaksi kauniin kaulakorun. Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta ikävä kyllä täytyy myöntää, että olisin arvostanut sita paljon enemmän jos olisin saanut edellisen yön nukkua rauhassa eikä mies olisi ryypännyt niin paljoa ja lähtenyt baariin.

Eroajatukset pyörii kovasti mielessä...epäröin vielä...en uskalla...

 

\

Alkoholisstin lapsena voin sanoa, että hän ei parane koskaan. Ei ikinä. Mikään rakkaus maailmassa ei riitä, että hän juomisen lopettaa.
Olen edelleen katkera äidilleni, joka sikutteli isän kanssa vuosia...olisi eronnut ajoissa, olisi osa lapsuudestani pelastunut.

Vain alkoholistin lapsi voi tajuta, mitä palkotiloja joudumme käymään vielä aikuisenakin läpi juopon takia.

Suosittelen pikaista eroa, lastesi takia. Pelasta siis heidän lapsuutensa loppuvuodet. Vaikka ero on rankka, lapsesi kiittävät sinua vielä aikuisena.

Kuin omasta kynästä. Olen itse alkoholistin lapsi, isä jo haudassa, veljet jatkaa perinnettä. Sisaret ja äiti ihan kunnon kansalaisia. Se on väärin ennen kaikkea lapsia kohtaan. Ei kenenkään tarvitse sellaista kestää ja katsella. Tilanne ikävä kyllä vain pahenee.

 

Minäki alkoholistin lapsi. Isä juo. Äiti eros siitä kun me lapset kasvettiin isoksi. Nyt äitillä uus mies ja elämä rateillaan. =) Suosittelen sinullekki että otat lapset ja jatkat elämää. =) Vaikeaa se varmasti on mutta lapsilla ainaki olisi turvallinen lapsuus aika. Muistan omastani tietysti hyvätki ajat mutta ei se kivaa ole kun toinen vanhemmista juo.... :'( Ite käytän hyvin vähä alkoholia ja mieski kohtuudella meillä ei lasten nähden juoda. =) Mutta voimia sinulle kovasti sinne . :hug:

 

Sen tiedän että tätä touhua en enää jaksais katella, vaikka sitten välillä asiat onkin paremmin. Mulla on välillä ajatukset ihan hukassa, kun en tiedä mitä tehdä.
En kait sitten ole vielä valmis eroonkaan ,kun en uskalla sitä päätöstä tehdä. Lasten asema mietityttää, samoin yhteisen talon kohtalo ja yleensäkkin miten rahallisesti pärjäisin jos eroaisimme??

 

itse täällä painin samojen fiilisten kanssa,mies juo liikaa.ja terveyden takia ei sais juoda ollenkaan..lapsia on 3,mutta en katso että lapset "kärsii" juomisesta.ei nimittäin juo kotona,aina baarissa.

nyt on lopun ajat käsillä.jos ei lopu,lähden lasten kanssa.on pystynyt vähentämään tosi paljon,mutta lopettaminen..ja se on ainoa vaihtoehto

 

\

Ei enään. Vuosia jaksoin ja yritin saada häntä ymmärtämään tilannetta. Sitten otin eron koko vuoden koe ajalla. Yhtään en surrut kun viimein paperin oikeusaputoimistoon vein. Erosta on nyt reilu puoli vuotta. Ex mies ei ole juonut sen jälkeen. Tajusi vasta eron jälkeen että hän todella voi menettää perheensä ja itsensä sillä tiellä. Nyt kovasti toivoo takaisin pääsyä, mutta minulle ei vielä näytöt riitä. Elämäni on nyt niin ihanan rauhallista ja lapset onnellisia. Voimia sinulle.

Mulla sama tilanne nyt menossa. Laitoin paperit eilen käräjäoikeuteen. Mies ei vielä tiedä. Ollaan muutettu erilleen jo helmikuussa. Jaksoin toivoa että se herättäis. Turhaan. Epäilen että tässä tapauksessa ei mikään auta.

 

ilmottaudun tähän ketjuun, mieheni juo joka päivä. Tosin nyt kun työt alkoi on vähentänyt tai ollut päivän juomatta..mitä on tapahtunut harvoin tässä vuoden aikana. Myös minun miehelläni on sairaus minkä takia juominen olisi parempi jättää.. mutta jos on juonut jo hyvän aikaa siihen jää kiinni.. ja tämä todettu sairaus tuli vielä lisäämään sitä juomista. Tosin toivon että työ auttaa pääsemään jaloilleen. Olen myös alkoholisti perheestä ja olen saanut pelkotiloja ja pahoja muistoja lapsuudesta. Onneksi äitini erosi ja elämä rauhoittui meillä. Tässä kohtaa täytyy todeta että juoppojakin on erilaisia; rähinöitsijät, hiljaiset kittaajat ja kovat puhumaan esim. Mieheni kuuluu näihin hiljaisiin, joten siksi olen sitä "sietänyt" pitkään. Ja olen monen perheellisen kanssa jutellut ja huomannut miten moni (yleensä isä) on aika pohjalla (ei välttämättä näy päällepäin) tuon juomisen suhteen. Ensin oli 6-pack ja sitten 12-pack.. ja että viikolla otetaan vaikka käydään töissä, ihan tuttua monessa perheessä. Kauppoihin on tullut sääntö että alkoholijuomia saa myydä VASTA!! 9.00.... Entä jos laitettais vaikka 12? kerkiäs tulla jo ihan kauhee krapula ja ei varmasti menis olut alas. ja nuo packit pois kaupoista. eikun vaan yksi kerralla latomaan hihnalle niin joutus oikeesti laskemaan montako pulloo meinaa juoda.. Minä en heti lähde ukkoo vaihtamaan ja siihen on moninaiset syyt, mut yhteiskunta on sallinut tämän juopottelun ja moni on siihen jäänyt kiinni. Tämä on minun mielestä tärkeämpi juttu kun tupakasta nostettu häly, kun juot et voi mennä töihin, perhe-elämä häiriintyy, terveys menee(nopeammin kun tupakasta) henkinen/fyysinen, entäs juopot liikenteessä? tämä lista on loputon..Itse juon #&%?$!* olalle kerran kk(yksi yö poissa kotoa) ja poltan tupakkaa. eli en ole mikään absolutisti mutta kuten sanotaan: kohtuus kaikessa! :wave:

 

Nostan aihetta, kun löytyi näin asiallinen keskustelu miehen alkoholiongelmasta. Kovin läheltä liippaa itseänikin, ja mielelläni kuulisin, mikä teillä kaikilla on elämäntilanne tällä hetkellä. Kerron oman tarinani paremmalla ajalla.

 

Nyt siis oma tarinani.

Me olemme olleet miehen kanssa yli kymmenen vuotta yhdessä, mutta siitä ajasta ollaan asuttu saman katon alla 3,5 vuotta. Sitä ennen mies oli viikot reissuhommissa ja illat työkavereitten kanssa olivat viikollakin varmasti enemmän tai vähemmän kosteita. Nykyisin mies juo 1-3 kaljaa illassa viikolla ja viikonloppuisin sitten paljon enemmän, eli suurkulutuksen raja täyttyy selvästi.

Työnsä mies hoitaa moitteettomasti ja on hyvä isä lapselleen, ei ole humalassa väkivaltainen tms., joten olenkin miettinyt, että valitanko turhasta. Kuitenkin minua huolestuttaa kovasti miehen terveys ja se, että mikä on tilanne alkoholin kanssa esim. kymmenen vuoden kuluttua, kun mies on jo kolmikymppisenä selvästi alkoholiriippuvainen. Mietin myös, että millaisen kuvan poikamme saa alkoholin käytöstä ("jokailtainen tissuttelu on normaalia") ja kuinka se aikanaan vaikuttaa hänen juomiskäyttäytymiseen. Lisäksi minua sapettaa suunnattomasti se, kuinka paljon rahaa mies kuluttaa kaljaostoksiinsa - mitenkään leveää kun ei tämä meidän elämä ole ja olisi kiva, kun jäisi rahaa vaikka kodin remppaankin tai vaikka matkusteluun.

Itse otan alkoholia kotioloissa 1-2 siideriä 1-2 kertaa viikossa, mutta sitten kun lähden viihteelle (joitakin kertoja vuodessa), otan toki reippaammin. Jos miehen kanssa ollaan jossain yhdessä illanvietossa, niin hyvin usein mies juo itsensä älyttömään kuntoon. Oksentelee kotona ja makaa seuraavan päivän krapulassa, eli kohtuukäyttö esim. ravintolassa ei juuri häneltä onnistu.

Muutama päivä sitten, kun näin autotallissa tyhjien pullojen ja tölkkien määrän (mies tykkää lipitellä kaljaa autotallissa, poissa minun silmistäni), sanoin miehelle, että sinulla on kyllä jonkin sortin alkoholiongelma. "Niinhän minulla on", oli ivallinen vastaus. Jatkoin, että eiköhän asialle sitten pitäisi tehdä jotain, mutta siitä mies tapansa mukaisesti suuttui ja häipyi paikalta.

Itse en tosiaan tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Rakastan miestäni ja kuten sanoin, hän on esim. hyvä isä pojalle - paitsi! Tuo juominen. Välillä mietin, että olenko vain liian pikkumainen asian suhteen, mutta toisaalta en haluaisi tilanteen jatkuvan tällaisena vuosikausia, kenties vuosikymmeniä.

Toivottavasti joku halauisi vaihtaa ajatuksia asiasta!

 

Voi Marelli, ihan pakko oli käydä rekisteröitymässä, että pääsin vastaamaan sinulle. Tuo autotalli juttu todella kolahti. Sellainen tölkkipiilo se on meilläkin ollut. Pystyn niin hyvin sun fiilikset sisäistämään. Todella pitkään olen minäkin sietänyt, juuri sen takia että lapsilla olisi isä, ja yleensä vielä ihan hyväkin samassa osoitteessa. Ja itseään on niin taitava syyllistää, just tolla tyylillä että taidan olla liian niuho asian suhteen.
Ja tosiasia on että asia menee aina vain huonompaan suuntaan. Tuntuu että itseään kunnioittaa aina vain vähemmän sen takia kun yrittää saada muutosta aikaan, mutta sitten lopulta kuitenkin jää siihen vanhaan junnaamaan. Eikä se toisenkaan sivusta seuraaminen ja huonompaan kuntoon meneminen ole kovin mieltä ylentävää. Se tässä ihmetyttää että minullakin on nyt jo edesmennyt appiukko juonut todella rankasti mieheni lapsuusaikanakin. Perusteleekin omaa juomistaan niin että isa on alkoholisti, ei hän tälle asialle voi mitään.
Nyt sitten pari päivää sitten esitin ihan viimeisenä keinona parisuhteen pelastamiseksi vaihtoehdot muuttaa pois tai mennä hoitoon. Oltuaan pari yötä "ulkoruokinnassa" kävi tänään ensimmäisen kerran sitten keskustelemassa tästä asiasta, uuden ajan sai myöskin.
Oikein en jaksa luottaa vielä että tämä mihinkään johtaisi, katsotaan nyt.
Mutta lohduttaa että muut painii ihan saman ongelman kanssa. Jo tieto ettei ole yksin tän asian kanssa auttaa

 

juopottelua nähnyt tarpeeksi. mullakin oli tosi juoppo mies aikoinaan ja isä on vieläkin.Suosittelen että lähdet lasten kanssa pois.Ikinä ei muutu.Viinanhimo menee kaiken edelle.Pelasta lapsesi ja itsesi juopolta!!Voimahaleja sulle ja kaikkea jaksamista!! :hug:

 

Yle Areenalta voi kattoa viimeviikkoisen Inhimmillisen tekijän, Veljeni vartija. Siinä oli alkoholismista läheisen näkökulmasta. Eihän tunnissa paljon ehtiny, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoinen.
Itse olen elänyt 17 vuotta juovan alkoholistin kanssa ja reilut -vuotta raittiutta opiskelevan alkoholistin kanssa.
Oma jaksaminen siinä ainoa asia on, mitä voi lähtökohtana pitää. Oletusarvo ei voi olla, että se joskus raitistuu, vaan on punnittava onko olemassa sellaisia kompromisseja, joiden kanssa yhteiselo voi jatkua. Lasketaan niin tai näin, niin alkoholistejen toipumismahdollisuudet on surkeat :/ .
Tässä kaksi hyvä linkkiä, joista saa tietoa asiasta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
http://www.minnesota-hoito.fi/
Kaksi inhimmillisen tekijän vieraista oli tuon Minnen työntekijöitä, Kari Seppelin ja Harri Nyman.
Siinämielessä alkoholismi on kuin mika tahansa sairaus, että ainoa keino tehdä ratkaisuja ja sairastua itse mahdollisimman vähän, on hankkia tietoa. Yksi alkoholisti sairastuttaa 6-12 läheistä.

 

Missä se alkoholistin raja menee?
Jos juo säännöllisesti joka viikonloppu ( 2-3 päivänä ), niin paljon ku pystyy.

 

Missä se alkoholistin raja menee?

Siinä että se ei ole oma pätös.
Alkoholisti ei juo siksi, etä siitä tulee hyvä olo, vaan koska ilman sitä on niin paha olo.
Kun juominen häiritsee läheisiä ja itseä, kyse on alkoholismista, vaika määrät ei olisikaan hirveän isoja. Suurkuluttaja taas ei välttämättä ole alkoholisti, jos hän päättää itse koska ja missä sitä viinaa vetää, pystyy lopettamaan jos tulee tarve ja juo omasta halustaan.

 

Heippa vaan, ajattelin liittyä kerhoon keskustelemaan toisten kanssa tästä järkystä ongelmasta mikä niin monia koskettaa.
Olen nyt elänyt liki 5vuotta ihmisen kanssa, jolle alkoholi on ongelma aina silloin kun tulee vastoinkäymisiä. Mulla on 4 lasta ennestään eli tämä liitto on elämässäni toinen ja varmasti viimeinen (3lasta ennestään+1 hänen kanssaan). Olen itse henk.koht. miettinyt mikä saa toisen juomaan niin rankasti että on valmis vaikka millaisiin pahoihin tekoihin puolisoaan kohtaan. Itse hän ei ymmärrä että edessä on väistämättä ero.

 

Ei sitä taida ymmärtääkään jos ei ole alkoholisti. Itse vastoinkäymiset on tottunut kohtaamaan selvinpäin, eihän ihan oikeasti asioita voi käsitellä ja pohtia jos on humalassa. Mutta tuttua on tosiaan toi että paetaan kaljan pariin heti kun tulee hankaluuksia. Ja toisaalta jos on jotain hyvää tai hauskaa tapahtunut niin silloinkin on hyvä syy ryypätä.