alkoholismi

Ei sitä taida ymmärtääkään jos ei ole alkoholisti. Itse vastoinkäymiset on tottunut kohtaamaan selvinpäin, eihän ihan oikeasti asioita voi käsitellä ja pohtia jos on humalassa. Mutta tuttua on tosiaan toi että paetaan kaljan pariin heti kun tulee hankaluuksia. Ja toisaalta jos on jotain hyvää tai hauskaa tapahtunut niin silloinkin on hyvä syy ryypätä.

 

Näin on. Meille on tulossa toinen yhteinen vauva ja mies ei tahdo nyt sitä kestää, joten ollaan taas samassa pisteessä kun kaikkina muinakin kertoina, tapahtuipa hyvää tai pahaa. Olen yksin ollut taas koko viikonlopun kotona ja mies on ottanu häppää muissa maisemissa. Hänellä on muutenkin työ sellainen että on maailmalla paljon, joskus yli viikonkin putkeen ja se vähä aika mitä saataisiin olla yhdessä kotona, sitäkään ei enää ole. Kyllä on mieli niin maassa. Jos ei näitä ihania lapsia olisi, tiedä missä olisin itse!?Onnex lapset antaa voimaa niin että jaksaa.

 

Mä olen selittänyt alkoholismia joskus tupakoinnin kautta. Kaikki tietää, että tupakka ei ole hyvää. Tupakoitsijakin usein sanoo "hyi saatana" kun vetäsee tityissä tilanteissa sitä ekaa henkosta. Kuitenkin se on pakko saada. Ei siksi että se on hyvää tai siitä tulee hyvä olo, vaan koska ilman sitä on paha olo; hermostuttaa, vituttaa, mikään ei toimi. Alkoholistilla on viinan kanssa ihan sama juttu, ei se juominen tunnu siitä hyvälle, mutta ilman sitä tuntuu vielä pahemmalle. Sillä saavutetaan pieneksi hetkeksi -ennen koomakänniä- suunnilleen normaali olotila.
Tosiaan, ei sitä voi tajuta, jos ei itse ole alkoholisti, mistä on kyse, mutta ei se alkkis juo kiusatakseen muijaa, kyllä se juo siksi kun on ihan pakko

 

Olen itse henk.koht. miettinyt mikä saa toisen juomaan niin rankasti että on valmis vaikka millaisiin pahoihin tekoihin puolisoaan kohtaan. Itse hän ei ymmärrä että edessä on väistämättä ero.

Ei se usko niitä edes tehneensä. Se uskoo että vaimo liiottelee, provosoi, katsoo asiaa yksisilmäisesti....Ei alkoholisti sitä itse usko, millainen humalassa on, ennen kun se tosiaan väännetään rautalangasta ja laitetaan uskomaan ja ennen kuin se voi sen ottaa vastaan, se tarvitsee paljon pohjustusta ja sen on pakko hyväksyä ja myöntää olevansa alkoholisti.

 

Spirea, paljonko sinun miehesi juo? Ottaako siis rankemmin vai onko samantyyppinen tissuttelija (+viikonloppuna sitten runsaamminkin), kuin minulla?

Itse en vaan tiedä, mitä tehdä... tämä tilanne syö henkisiä voimavaroja, mutta vielä en ole eroonkaan kypsä.

:'(

 

Eiköhän tuo sellainen tissuttelija ole, määristä en voi oikein sanoa kun olen vuorotöissä ja juominen pääosin tapahtuu niin etten ole kotona. Miehen työ kun on sellaista että ikävä kyllä se voi, sen vähän mitä tekee, tehdä kotoa käsin. Ja toisaalta jatkuvasti juodessa toleranssi kasvaa niin että silloin kun juo oikein tosissaan niin määrät on luokkaa 10 puolen litran tölkkiä, jopa ylikin pitemmässä sessiossa. Tätä tapahtuu ehkä kerta viikkoon ja lisäksi sellaisia muutaman tölkin juomisia on 1-2 kertaa viikko.
Kyllä todellakin on välillä pinna tosi kireällä. Yleensä omaan hyvät unenlahjat, mutta nyt on ollut usein sellaista että illalla kyllä nukahtaa mutta aamuyöstä herää eikä pariin tuntiin saa unta vaikka kuinka koittaa. Ja väsyneenä tietysti on vielä tavallistakin herkempi kaikille vastoinkäymisille. Toisaalta, tämä ehkä kypsyttää eroon pikkuhiljaa, tunnetasolla ei se tunnu enään yhtään mahdottomalta asialta. Parisuhde kuitenkin vaatii molemminpuolista kunnioitusta ja luottamusta. Ja ne on kyllä kadonnut luonnonvara tässä parisuhteessa, enkä oikein jaksa uskoa niiden uudelleen löytymiseen.

 

Olen itse henk.koht. miettinyt mikä saa toisen juomaan niin rankasti että on valmis vaikka millaisiin pahoihin tekoihin puolisoaan kohtaan. Itse hän ei ymmärrä että edessä on väistämättä ero.

Ei se usko niitä edes tehneensä. Se uskoo että vaimo liiottelee, provosoi, katsoo asiaa yksisilmäisesti....Ei alkoholisti sitä itse usko, millainen humalassa on, ennen kun se tosiaan väännetään rautalangasta ja laitetaan uskomaan ja ennen kuin se voi sen ottaa vastaan, se tarvitsee paljon pohjustusta ja sen on pakko hyväksyä ja myöntää olevansa alkoholisti.


Joo on se kyllä sellasta paskaa ettei taho enään jaksaa pitää ittensä kasassa. Meillä on asumusero ainakin tässä edessä. Mutta kun miehellä ei ´nyt vielä ole toista asuinpaikkaa (työkalunsa, rekan) lisäksi niin tännehän se luunsa rahaa. No kyllä kai sen jotenkin kestää kun sillä on juomakielto, täysin eli ei saa edes olutpulloa juoda kun tulee kotiin pojan kanssa. |O Tosi väsyttävää!!!!

 

Onneksi minun lähipiirissäni kukaan ei käytä alkoholia. Mies ottaa joskus yhden sauna kaljan, muttei edes joka viikko. Kun hän lähtee poikien kanssa ulos noin kerran puolessa vuodessa, niin silloin kyllä kotiin tullaan 'raamit kaulassa', mutta sen suon hänelle ilomielin.
Olen itse sairaanhoitoja, joten näitä 'kaljan lipittäjiä', jotka eiv't itse pidä juomistaan minään ongelmana riittää töissä. Ja vaikka sanovat ettei alko ole ongelma, on heillä kova tärinä päällä kun pari päivää on viimeisestä kaljasta, mutta yhä väittävät ettei kalja ole ongelma :headwall:
Me käytetää töissä tälläistä kyselylomaketta, jossa hyvin tarkasti käydään läpi juominen, ja se on yllättävää, kuinka monen silmät avautuvat kun ovat lomakkeen täyttäneet. Lomake löytyy tästä linkistä: http://www.paihdelinkki.fi/testaa/audit
Hommahan on niin, että suurkulutuksesta on hyvin pieni hypähdys alkoholistiksi. Ja mitä aiemmin sen oivaltaa, sitä paremmat tervehtymisen mahdollisuudet ovat.
Toivotan kaikille jaksamista tämän vaikea asian kanssa. Miettikää millaisen esimerkin kaljan lipittely antaa lapsille ja mitä se kertoo teidän suhteestanne. Jaksamisisa :hug:

 

ninnu"]nyt tällänen kysely... onko kellään alkoholisti miestä?vai oonko ainut

.

Minun miehellä hyvin lievä.Suhteen alussa joi lähes päivittäin,mut kiltti oli aina.Pikku hiljaa on pystynyt vähentämään.Tosin perjantaisin iskee joku vieroitusoireiden tapanenn hermostunut ja levoton.Sen takia PITKÄN harkinnan jälkeen päätin,että parempi,että hänelle hankitaan oma asuntn siellä 2-3 päivää viikossa. =)[