Alkoholistien lapset

Saanko kysyä teiltä, mitä te tunnette äitiä/isää kohtaan jotka on tai on nyt kuivilla olevia alkoholisteja. Kun mua mietityttää oonko jotenki tunne vammanen kun en tiedä oikein mitä pitäis ajatella asiasta. Mulla siis äiti juonu jo vissiin 10 vuotta ja ongelma pajastui minulle vasta puolen vuoden sisällä.

 

No minkälainen ongelma on jos et ole tiennyt mitään? Siis mikä siinä sinua häiritsee? Itse olen alkoholistien lapsi. En tiedä mitä erityisesti haluat tietää tunteistani, eihän mulla ole ollut muitakaan vanhempia, joten en tiedä mihin verrata...?

 

Meillä äiti meinasi melkein kuolla. Oli vuoden kuivilla, kunnes ratkesi uudestaan. Silloin oli kamalaa kun tunteet heitteli laidasta laitaan. Välillä oli sellainen olo, että juokoot itsensä hengiltä :ashamed: Mutta rupesin toimiin, ja vein hoitoon ja olin tukena. Nyt kaksi vuotta ollut kuivilla, ja olen siitä hirmu onnellinen Läheisille on suunnattoman raskasta joten voimia sulle tosi paljon!

 

Siis äiti on osannut olla juomatta kun siellä on käyty, ja osannut juoda salaa enkä ole todellakaan asiaa huomannut aikasemmin eikä minulle kukaan siitä kertonut. Nyt on hoidossa jo toistamiseen enkä tiedä pääseekö sieltä ikinä pois, kotona oli yhden lauantain ollu ja olis saanut olla sunnuntaihin mutta ei ollut uskaltanut jäädä, sitä en tiedä miksi, ja oli sillonkin haissut viinalle vaikka kukaan ei ollut nähnyt sen juovan. Siis en todellakaan tiedä pitäiskä itkeä, nauraa vai antaa vaan olla vai soittaa haukkua ja huutaa. Vastoin käymisiä on ollut mutta muutkin peheen jäsenet on niistä selvinny mutta ei äiti. Mutta tosin ei ole ollut minuunkaan yhteydessä kun siellä hoidossa on ollut kun yhden kerran ja sillonkin kyseli osoitetta

 

Mulla luottamus puuttuu, eli jos en saa puhelimella esim. kiinni, epäilen heti et on ruvennut juomaan, sairastelu yms. saa epäilyn herään ......

 

Meillä äiti meinasi melkein kuolla. Oli vuoden kuivilla, kunnes ratkesi uudestaan. Silloin oli kamalaa kun tunteet heitteli laidasta laitaan. Välillä oli sellainen olo, että juokoot itsensä hengiltä :ashamed: Mutta rupesin toimiin, ja vein hoitoon ja olin tukena. Nyt kaksi vuotta ollut kuivilla, ja olen siitä hirmu onnellinen Läheisille on suunnattoman raskasta joten voimia sulle tosi paljon!

Äitiä on kaikki muut mutta en minä yrittänyt auttaa, minä en siitä syystä että en ole asiasta tiennyt. Kaksi vuotta on yrittänyt muut auttaa mutta tuloksetta. Ja joo läheisten tuki on tarpeen mutta kun kukaan ei jaksa enää auttaa ja kun ei tuo halua asialle ite mitään, tai ainakin tuntuu siltä.

 

Joskus nuorena ystäväni äiti oli alkoholisti, jo monta vuotta kuivilla silloin, en ajattele mitään ihmeellistä, jos kerran kuivilla pystyy olemaan.
Ystäväni äiti ei sitten enää monen vuoden jälkeen pystynytkään, vaan erosi ja alkoi ryyppäämään ja pian kuoli.

 

VELJENI VARTIJA

Keskiviikkona 24.9.2008 klo 22:05 YLE TV2
Uusintana tiistaina 30.9.2008 klo 15:20 YLE TV2

Veljeni vartija. Kenen tehtävä on pelastaa,kun päihteet vievät perheenjäsenen? Anne Flinkkilän vieraana narkomaanin sisar Annamari Marttinen,alkoholistin poika Kari Seppelin ja raitistunut sekakäyttäjä Harri Nyman.

Ohjelma on katsottavana myös YLE Areenassa, yle.fi/areena

Tuo on varmaan mielenkiintoinen ohjelma aihetta sivuten.

 

Mulla joi toinen vanhemmista ja kun nyt on lopettanut ( on siis kuivilla ) niin on ihan eri persoona ja minä olen kuin pikkulapsi nyt kiitollinen kaikesta huomiosta ja jokaisesta kyyneleestä jonka näen hänen kasvoillaan.

 

Meillä äiti meinasi melkein kuolla. Oli vuoden kuivilla, kunnes ratkesi uudestaan. Silloin oli kamalaa kun tunteet heitteli laidasta laitaan. Välillä oli sellainen olo, että juokoot itsensä hengiltä :ashamed: Mutta rupesin toimiin, ja vein hoitoon ja olin tukena. Nyt kaksi vuotta ollut kuivilla, ja olen siitä hirmu onnellinen Läheisille on suunnattoman raskasta joten voimia sulle tosi paljon!

Äitiä on kaikki muut mutta en minä yrittänyt auttaa, minä en siitä syystä että en ole asiasta tiennyt. Kaksi vuotta on yrittänyt muut auttaa mutta tuloksetta. Ja joo läheisten tuki on tarpeen mutta kun kukaan ei jaksa enää auttaa ja kun ei tuo halua asialle ite mitään, tai ainakin tuntuu siltä.

Sepä sen niin raskaaksi tekeekin kun kaikki on kiinni alkoholistista itsestään. Ei kenestäkään muusta. Toiset haluaa lopettaa ja toiset ei. Hyvä merkki on että äitisi kumminkin hoitoihin hakeutunut. Vaikka vähän takapakkia tulisikin mutta yritystä ainakin on.

 

no minä kannoin lapsena kaiken vastuun myös sisaruksistani.
Kyllä se välillä veetuttaa kun miettii mitä on menettänyt. Jokaisella lapsella pitäii olla hyvä lapsuus. Varsinkin kun nyt on oma lapsi ja erittäin hyvä mies (lopultakin sen löysin) Niin tulee mieleen että kuinka onnellinen munkin pitäisi olla.
Olen karannut disney piirettyihin.
Se kait oli pelastus. Ei meillä niitä ollut mutta kaverilla oli. Vieläkin tykkään kirkkaista väreistä ja olen ainainen piirrettyjen ja lasten ohjelmien fani.

Isäni juominen (äitini joi myös, mutta on raitistunut) Aiheutti sen että omat mieheni oli isäni kaltaisia. Vaikka kuinka päätin että en enään renttua ota, niin siinä kävi kuitenkin että narkkari tai alkkis oli.
Kovan työn takana että viimein sain miehen joka arvostaa ja on kunnollinen, työssäkäyvä, ei riippuvuuksi (urheilua lukuunottamatta )
Paljon jättä syviä haavoja ja tapoja sekä luuloja millaista elämä on. Kuinka köyhää.
Kaikki jotka asui omakotitalossa pidin heitä upporikkaina. Nyt tajuan että ihan tavisperheitä he on.

Joskus syötiin pelkkää perunaa ja ruskeaa kastiketta, roskisruokakin on tuttua (sen olen saanut aikuisena tietää)
Itkien pyysin äitiä eroamaan mutta ei. Ei koskaan. Väkivaltaa olen paljon nähnyt ja pelännyt että toinen tappaa toisen.
jne..

 

Minulla kummallakin vanhemmalla alkoholiongelma, ensin oli isällä ja "tartutti" äidin. Äiti on omien sanojensa mukaan kuivilla nyt, mutta luottaa en voi (ikinä enää). Meilläkin ongelmaa salailtiin ja sain selville vasta pari vuotta sitten ekat jutut ja vasta kesällä koko totuuden. En usko, että äiti ikinä pääsisi lopullisesti eroon viinasta, on heikko ihminen. Haluaa pitää kulissit kunnossa, näyttää ulkopuolisille että on hyvä, tarpeellinen, tehokas... Ja juo salaa, ei kukaan voi olla niin täydellinen kuin hän haluaa olevansa.

En soita ikinä aikaisin aamulla, illalla tms. aikaan kun voisi olla juovuksissa tai krapulassa. Ilmoitan viikkoja etukäteen kyläilymme. Ei mitään spontaania. En pyydä lastenhoitoapua. En oleta saavani mitään apua.

 

[quote="ei ikinä muuten harmaa

.[/quote]

Sepä sen niin raskaaksi tekeekin kun kaikki on kiinni alkoholistista itsestään. Ei kenestäkään muusta. [/quote]

Mä odotan, että tuossa keskiviikon ohjelmassa tulisi näkökulmia juuri tähän että osaa jättää sen alkoholistin omilleen ja tajuaa että se juovan auttaminen on itseasiassa juomisen tukemista. Niin kauan kun joku tulee ja pelastaa, ei tarvi lakata juomasta.
Tuo Kari Seppelin on päihdeterapeutti, joka hoitaa alkoholistien läheisiä, eli oliko se nyt sitten perheterapeutti.

 

[quote="ei ikinä muuten harmaa

.

Sepä sen niin raskaaksi tekeekin kun kaikki on kiinni alkoholistista itsestään. Ei kenestäkään muusta. [/quote]

Mä odotan, että tuossa keskiviikon ohjelmassa tulisi näkökulmia juuri tähän että osaa jättää sen alkoholistin omilleen ja tajuaa että se juovan auttaminen on itseasiassa juomisen tukemista. Niin kauan kun joku tulee ja pelastaa, ei tarvi lakata juomasta.
Tuo Kari Seppelin on päihdeterapeutti, joka hoitaa alkoholistien läheisiä, eli oliko se nyt sitten perheterapeutti.
[/quote]

joo on. Oon ollu perheviikonlopussa. Hän oli silloin ainakin minnesota hoidotolaitoksessa lapualla. Siis terapeuttina.

on siis simon poika, ja simo on omistaja entinen alkoholisti

 

[quote="ei ikinä muuten harmaa

.

Sepä sen niin raskaaksi tekeekin kun kaikki on kiinni alkoholistista itsestään. Ei kenestäkään muusta.

Mä odotan, että tuossa keskiviikon ohjelmassa tulisi näkökulmia juuri tähän että osaa jättää sen alkoholistin omilleen ja tajuaa että se juovan auttaminen on itseasiassa juomisen tukemista. Niin kauan kun joku tulee ja pelastaa, ei tarvi lakata juomasta.
Tuo Kari Seppelin on päihdeterapeutti, joka hoitaa alkoholistien läheisiä, eli oliko se nyt sitten perheterapeutti.
[/quote]

joo on. Oon ollu perheviikonlopussa. Hän oli silloin ainakin minnesota hoidotolaitoksessa lapualla. Siis terapeuttina.

on siis simon poika, ja simo on omistaja entinen alkoholisti[/quote]

Joo, samassa paikassa olen heppuun tutustunu.

 

Vaikee kuvitella miltä tuntuis, jos jompikumpi joskus raitistuisi. Kamalia ne on kuitenkin mulle tehneet. Toisaalta, on ne silti mun vanhemmat, että en niitä vihatakaan osaa vaikka haluaisin.

 

isäni on umpi-juoppo, oikea puistokemisti. juttelin hänen kanssaan muutama vuosi sitten ja puuhttiin menneistä. ymmärrän häntä jotenkin ja koen, että olen antanut hänelle anteeksi. mutten voi ikinä antaa äidilleni anteeksi, ettei hän eronnut isästä ajoissa ja äiti lisäksi hakkasi meitä lapsia (isä ei lyönyt koskaan).