Aloin elämään miehen elämää - tämä siitä seurasi

Muutama vuosi meni parin tunnin pätkissä nukkuessa vauvan kanssa ja taaperoa hoitaen kotona. Jatkuva väsymys päällä. Töihin rahaa tienaamaan esikoisen ollessa alle 1 vuotias, kun mies ei halunnut laskea elintasoaan ja elättää perhettään. Toisen lapsen syntymän jälkeen olin 2 vuotta kotona omien säästöjeni turvin. Vaikeita paikkoja oli, kun vauva valvotti öisin ja esikoinen sairasteli, jolloin myös heräili. Mies hermostui, jos joutui yöllä (muutaman kerran vuodessa) heräämään lasten takia.

Paluu työelämään, kun oli kaksi alle kouluikäistä, verotti kovasti voimiani. Suurin vastuu lasten hoidosta, arjen pyörittämisestä ja kodin hoidosta jäi minulle. Edelleen hoidin puolet yhteisen talouden kustannuksista.

Mies jatkoi lasten syntymän jälkeen 'poikamieselämäänsä'. Lähti viikon harrastusreissuille kaveriensa kanssa, oli pitkiä viikonloppuja poissa, milloin missäkin ja kaikki kaatui yksin minun niskaani. Minä jouduin lopettamaan oman harrastukseni, enkä väsymykseltäni jaksanut käydä harvoina vapaahetkinäni kodin ulkopuolella. Mieheltä sain kuulla olevani natkuttava akka.

Lasten kasvettua kouluikäisiksi alkoi vähän helpottamaan. Olin siinä vaiheessa niin pettynyt miehen vastuuttomuuteen ja itsekkyyteen, että päätin ottaa mallia hänen esimerkistään. Hoidin vain täysin pakolliset lapsiin liittyvät jutut ja muuten aloin löysäillä. Kaiken ylimääräisen siivoamisen, leipomisen, ruoanlaiton yms. tekemisen jätin ja aloin sen sijaan istua illat tietokoneella surffaillen ja pelejä pelaten. Ihan vastaavasti mies vietti suurimman osan ajastaan kotona sohvalla maaten tai oli omissa harrasuksissaan. Mies alkoi natkuttamaan minulle. Olin kuulemma laista, enkä tehnyt mitään, vaikka siltikin tein vielä huomattavasti enemmän kuin hän, koska lapsia en halunnut jättää heitteille.
Aloin piristyä, väsymys helpotti, kun sain nukkua tarpeeksi, enkä ollut enää päivien jälkeen rättipoikkiväsynyt. Jaksoin aloittaa taas omat harrastukseni. Aloin liikkumaan kodin ulkopuolella. Energiaa ja tarmoa riittii kaikkeen kivaan. Mies haastoi riitaa ja oli kotona aina naama norsunvi*ulla. Totesin vain, että ihan turha on natkuttaa.

Kylläpä tämä 'miesten elämä' on helppoa ja mukavaa. En anna pesualtaassa muhivien tiskivuorien ja nurkassa juoksevien villakoirien häiritä itseäni. Jos miestä häiritsee, niin saa ihan rauhassa tehdä asialle jotain muuta kuin nalkuttaa. Mies ei ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta sitä saa mitä tilaa. Minä nautin tästä vapaasta elämästäni täysin siemauksin. Mies saa nyt hoitaa osansa lasten hammaslääkärireissuista ja harrastuskuskauksista. Ei ole minun päänvaivani, jos häntä se närästää.

Kaikki tämä on maksanut parisuhteemme, mutta minkäs teet. Minä en kaikkea yksin jaksa. Aikani yritin siihenkin panostaa. Nykyään mieheni on minulle vain talonmies ja yhteistenkulujen jakaja.

 

Oikea asenne, mutta jätä ihmeessä tuollainen mies ja hanki joku, joka oikeasti jakaa arjen ja jonka kanssa on hyvä olla. Mikään kulujen tasaaminen ei voi olla tuon arvoista, ja kotityöt ja lapsethan hoidat jo yksin joka tapauksessa.

 

Tämäkin aloittaja koittaa sanoa että kaikki miehet on tuollaisia. Terveisiä vaan setasta eiks nii?

 

Tämäkin aloittaja koittaa sanoa että kaikki miehet on tuollaisia. Terveisiä vaan setasta eiks nii?

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, kyllä niitä poikkeuksiakin löytyy! Vaikka suurin osa miehistä vastaakin tätä kuvausta, on hyviä miehiäkin olemassa. Heitä vain on niin vähän, että joskus alkaa usko loppua, löytyykö sellaista itselle ikinä, vai pitääkö tyytyä tällaiseen keskivertomieheen.

 

Miksi toinenkin lapsi noin keskenkavuisen äijän kanssa? Pilalle hemmotellut äitinsä tuon miehenkuvan?
Minä en edes haluaisi olla kotona lapsen kanssa enkä varsinkaan yksin, tottakai isänkin oltava osa vanhempainvapaasta kotona.
Surullista että äijä on noin sokea omille virheilleen. Hyvä että lopetit liiallisen passaamisen. Pidä siitä kiinni.
Ero lasten aikuistuttua?

 

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, kyllä niitä poikkeuksiakin löytyy! Vaikka suurin osa miehistä vastaakin tätä kuvausta, on hyviä miehiäkin olemassa. Heitä vain on niin vähän, että joskus alkaa usko loppua, löytyykö sellaista itselle ikinä, vai pitääkö tyytyä tällaiseen keskivertomieheen.

Katkeran tilitystä kun et saa normaalia miestä! Olet itse keskiverto naista huonompi siis. Tuollaiset naiset joutuu tyytymään niihin miehiin jotka ei tavalliselle naiselle kelpaa. Tuollaiset paskat miehet on poikkeuksia ja suurin osa miehistä on kunnollisia, vaikka sun kaltaiset luuserinaiset ei halua sitä myöntää. Ikävää jos sun elämässä on vain huonoja miehiä. Kertoo kyllä paljon SUSTA!

 

Olisit eronnut.

 

En itse ymmärrä tuollaista, itse ainakin siivoan ja laitan paikat kuntoon ihan itseni vuoksi, viihdyn hyvin kauniissa ja siistissä kodissa.Enkä ole ottanut stressiä lasten heräämisistä, lapsia on neljä ja kaikki ovat valvottaneet öisin.Olen herkkä uninen eikä mieheni ole herännyt ikinä lasten kitinöihin.Ja itse en ikinä jaksaisi iltaisin pelailla ja roikkua koneella ja harrastuksissani,mutta hyvä jos se on sinulle tuonut hyvää mieltä.

 

Eivät kaikki miehet ole samanlaisia, kyllä niitä poikkeuksiakin löytyy! Vaikka suurin osa miehistä vastaakin tätä kuvausta, on hyviä miehiäkin olemassa. Heitä vain on niin vähän, että joskus alkaa usko loppua, löytyykö sellaista itselle ikinä, vai pitääkö tyytyä tällaiseen keskivertomieheen.

Näinpä. En usko, että tämän parempia miehiä on tarjolla, joten olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Kompromisseja joutuu elämässä aina tekemään. Nyt saan sentään taas elää mukavaa elämää suhteellisen vapaasti. Miehelle vastaava elämäntyyli on sopinut pitkään, joten miksei siis minullekin. Lapsilla on kaikki mukavasti, kun on koulut ja kaverit lähellä ja on varaa satsata myös heidän harrastuksiinsa sekä ajallisesta että taloudellisesti.

 

Miksi toinenkin lapsi noin keskenkavuisen äijän kanssa? Pilalle hemmotellut äitinsä tuon miehenkuvan?
Minä en edes haluaisi olla kotona lapsen kanssa enkä varsinkaan yksin, tottakai isänkin oltava osa vanhempainvapaasta kotona.
Surullista että äijä on noin sokea omille virheilleen. Hyvä että lopetit liiallisen passaamisen. Pidä siitä kiinni.
Ero lasten aikuistuttua?

Tässä vaiheessa en edes harkitse eroa, koska se tarkoittaisi raskaampaa elämää meille kaikille. Lapset joutuisivat lopettamaan harrastuksensa. Sitä en heille tee. Nähtäväksi jää, löytyykö lasten kotoa lähdön jälkeen enää mitään yhteistä miehen kanssa.

Mies on ollut elämäni rakkaus nuoresta pitäen, joten olisin valmis jatkamaan myös romanttista puolta parisuhteessamme, mikäli mieskin tekisi sen eteen jotain. Häntä ei tunnu kiinnostavan, enkä minäkään jaksa nyt vaivata asialla päätäni.

 

Lapsia oli kuitenkin pakko saada? Ja toinen vielä kaupan päälle kun ensimmäisen kanssa kaikki meni niin kivasti?

 

Olette ansainneet toisenne, älkää erotko ikinä. Sittenhän ennenpitkää jotkut muutkin sais "nauttia" teidän kanssa asumisesta..

 

Lapsia oli kuitenkin pakko saada? Ja toinen vielä kaupan päälle kun ensimmäisen kanssa kaikki meni niin kivasti?

Mies niitä lapsia alkoi haluamaan ensin. Enpä voinut mitenkään tietää etukäteen, millainen isä hänestä kuoriutuu. Eipä sitä kukaan voi itsestäänkään etukäteen tietää, millainen vanhempi tulee olemaan.

 

Olette ansainneet toisenne, älkää erotko ikinä. Sittenhän ennenpitkää jotkut muutkin sais "nauttia" teidän kanssa asumisesta..

Älä pelkää. Ei olla eroamassa. Ihan mukavaahan tällainen miesten viettämä vapaa elämä on. En valita, eikä ole miehenkään tarvinnut kuullua enää natkutusta minun taholtani.

 

Älä pelkää. Ei olla eroamassa. Ihan mukavaahan tällainen miesten viettämä vapaa elämä on. En valita, eikä ole miehenkään tarvinnut kuullua enää natkutusta minun taholtani.

Aloittaja kirjoitti siis tämän.

 

Aivan niinku mä olisin lukenu tän saman aloituksen jo joskus muutama kuukausi sitten....

Mutta joo, mikäs tossa jos se sulle sopii. Mä en viihtyisi paskaases kämpäs, mutta eihän kaikki tosiaan piittaa.

Ootko koskaan kunnolla keskustellut miehen kanssa tilanteesta?

 

Mä en jaksaisi kuunnella miehen nalkutusta. Tosin olisin mä o aiemminkin laittanut moisen "turhana" kiertoon.

 

Tuohon päälle otat vielä rakastajan Niin hyvä seksikin taattua.

 

Ootko koskaan kunnolla keskustellut miehen kanssa tilanteesta?

Kokemuksesta voin sanoa että kun nainen sanoo keskustelleensa niin se tarkoittaa että hän on itse miettinyt kuukauden, parhaiden kavereiden kanssa juteltu pari viikkoa ja miehen suuntaan se keskustelu on kaksi-kolme sanaa. Lähinnä sellainen toteava ilmoitus.
Sit on juteltu.

 

Jos oot vuosikausia puhunu, yrittäny ja hoitanut parisuhdetta ja kotia molempien puolesta niin jossain kohtaa voi pinna katketa syvällisemmin, suu napsahtaa kiinni ja alkaa vaan elämään omaa elämäänsä. Ei se silti tarkoita eroa tai edes huonoa perhe-elämää. Ei minulla mitään aikeita erota ja kumma kyllä asiat voi jopa vuosien vieriessä mennä takaisin parempaan kun mies näkee jotain asioita toisin, hiiiiiiiiitaasi tosin. Mut ei se mitään, hautaan asti on aikaa.

 

Voikai sitä noinkin elämänsä tuhlata leikkimällä marttyyria, sen sijaan että ottaisi itse vastuun elämästään ja onnestaan.

 

Tämäkin aloittaja koittaa sanoa että kaikki miehet on tuollaisia. Terveisiä vaan setasta eiks nii?

Niin mitä tekemistä Setalla ja seksuaalisella tasa-arvolla on kotitöiden kanssa? Onneksi kaikki miehet eivät ole kaltaisiasi ahdasmielisiä idiootteja.

 

Voikai sitä noinkin elämänsä tuhlata leikkimällä marttyyria, sen sijaan että ottaisi itse vastuun elämästään ja onnestaan.

Senhän minä juuri olen tehnyt. En odota (enää) mieheni tekevän minua onnelliseksi. Otin vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani. Ei tarvitse olla marttyyri, kun elämä sujuu nyt mukavasti.

 

Aivan niinku mä olisin lukenu tän saman aloituksen jo joskus muutama kuukausi sitten....

Mutta joo, mikäs tossa jos se sulle sopii. Mä en viihtyisi paskaases kämpäs, mutta eihän kaikki tosiaan piittaa.

Ootko koskaan kunnolla keskustellut miehen kanssa tilanteesta?

Ilmeisesti joku muukin on tajunnut, ettei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä kynnysmattona toisia passaten. Siinähän vain katkeroituu ja haudan partaalla joutuu katumaan elämätöntä elämäänsä

Mies on aina ollut tuppisuu. Sen asian olen hyväksynyt jo seurustelumme alkuaikoina. En voi, enkä halua väkisin toisen luonnetta muuttaa.

 

Ilmeisesti joku muukin on tajunnut, ettei ole mitään järkeä tuhlata elämäänsä kynnysmattona toisia passaten. Siinähän vain katkeroituu ja haudan partaalla joutuu katumaan elämätöntä elämäänsä

Mies on aina ollut tuppisuu. Sen asian olen hyväksynyt jo seurustelumme alkuaikoina. En voi, enkä halua väkisin toisen luonnetta muuttaa.

Tämäkin aloittajan kommentti.