yhtäitsekäs
Muutama vuosi meni parin tunnin pätkissä nukkuessa vauvan kanssa ja taaperoa hoitaen kotona. Jatkuva väsymys päällä. Töihin rahaa tienaamaan esikoisen ollessa alle 1 vuotias, kun mies ei halunnut laskea elintasoaan ja elättää perhettään. Toisen lapsen syntymän jälkeen olin 2 vuotta kotona omien säästöjeni turvin. Vaikeita paikkoja oli, kun vauva valvotti öisin ja esikoinen sairasteli, jolloin myös heräili. Mies hermostui, jos joutui yöllä (muutaman kerran vuodessa) heräämään lasten takia.
Paluu työelämään, kun oli kaksi alle kouluikäistä, verotti kovasti voimiani. Suurin vastuu lasten hoidosta, arjen pyörittämisestä ja kodin hoidosta jäi minulle. Edelleen hoidin puolet yhteisen talouden kustannuksista.
Mies jatkoi lasten syntymän jälkeen 'poikamieselämäänsä'. Lähti viikon harrastusreissuille kaveriensa kanssa, oli pitkiä viikonloppuja poissa, milloin missäkin ja kaikki kaatui yksin minun niskaani. Minä jouduin lopettamaan oman harrastukseni, enkä väsymykseltäni jaksanut käydä harvoina vapaahetkinäni kodin ulkopuolella. Mieheltä sain kuulla olevani natkuttava akka.
Lasten kasvettua kouluikäisiksi alkoi vähän helpottamaan. Olin siinä vaiheessa niin pettynyt miehen vastuuttomuuteen ja itsekkyyteen, että päätin ottaa mallia hänen esimerkistään. Hoidin vain täysin pakolliset lapsiin liittyvät jutut ja muuten aloin löysäillä. Kaiken ylimääräisen siivoamisen, leipomisen, ruoanlaiton yms. tekemisen jätin ja aloin sen sijaan istua illat tietokoneella surffaillen ja pelejä pelaten. Ihan vastaavasti mies vietti suurimman osan ajastaan kotona sohvalla maaten tai oli omissa harrasuksissaan. Mies alkoi natkuttamaan minulle. Olin kuulemma laista, enkä tehnyt mitään, vaikka siltikin tein vielä huomattavasti enemmän kuin hän, koska lapsia en halunnut jättää heitteille.
Aloin piristyä, väsymys helpotti, kun sain nukkua tarpeeksi, enkä ollut enää päivien jälkeen rättipoikkiväsynyt. Jaksoin aloittaa taas omat harrastukseni. Aloin liikkumaan kodin ulkopuolella. Energiaa ja tarmoa riittii kaikkeen kivaan. Mies haastoi riitaa ja oli kotona aina naama norsunvi*ulla. Totesin vain, että ihan turha on natkuttaa.
Kylläpä tämä 'miesten elämä' on helppoa ja mukavaa. En anna pesualtaassa muhivien tiskivuorien ja nurkassa juoksevien villakoirien häiritä itseäni. Jos miestä häiritsee, niin saa ihan rauhassa tehdä asialle jotain muuta kuin nalkuttaa. Mies ei ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta sitä saa mitä tilaa. Minä nautin tästä vapaasta elämästäni täysin siemauksin. Mies saa nyt hoitaa osansa lasten hammaslääkärireissuista ja harrastuskuskauksista. Ei ole minun päänvaivani, jos häntä se närästää.
Kaikki tämä on maksanut parisuhteemme, mutta minkäs teet. Minä en kaikkea yksin jaksa. Aikani yritin siihenkin panostaa. Nykyään mieheni on minulle vain talonmies ja yhteistenkulujen jakaja.
Paluu työelämään, kun oli kaksi alle kouluikäistä, verotti kovasti voimiani. Suurin vastuu lasten hoidosta, arjen pyörittämisestä ja kodin hoidosta jäi minulle. Edelleen hoidin puolet yhteisen talouden kustannuksista.
Mies jatkoi lasten syntymän jälkeen 'poikamieselämäänsä'. Lähti viikon harrastusreissuille kaveriensa kanssa, oli pitkiä viikonloppuja poissa, milloin missäkin ja kaikki kaatui yksin minun niskaani. Minä jouduin lopettamaan oman harrastukseni, enkä väsymykseltäni jaksanut käydä harvoina vapaahetkinäni kodin ulkopuolella. Mieheltä sain kuulla olevani natkuttava akka.
Lasten kasvettua kouluikäisiksi alkoi vähän helpottamaan. Olin siinä vaiheessa niin pettynyt miehen vastuuttomuuteen ja itsekkyyteen, että päätin ottaa mallia hänen esimerkistään. Hoidin vain täysin pakolliset lapsiin liittyvät jutut ja muuten aloin löysäillä. Kaiken ylimääräisen siivoamisen, leipomisen, ruoanlaiton yms. tekemisen jätin ja aloin sen sijaan istua illat tietokoneella surffaillen ja pelejä pelaten. Ihan vastaavasti mies vietti suurimman osan ajastaan kotona sohvalla maaten tai oli omissa harrasuksissaan. Mies alkoi natkuttamaan minulle. Olin kuulemma laista, enkä tehnyt mitään, vaikka siltikin tein vielä huomattavasti enemmän kuin hän, koska lapsia en halunnut jättää heitteille.
Aloin piristyä, väsymys helpotti, kun sain nukkua tarpeeksi, enkä ollut enää päivien jälkeen rättipoikkiväsynyt. Jaksoin aloittaa taas omat harrastukseni. Aloin liikkumaan kodin ulkopuolella. Energiaa ja tarmoa riittii kaikkeen kivaan. Mies haastoi riitaa ja oli kotona aina naama norsunvi*ulla. Totesin vain, että ihan turha on natkuttaa.
Kylläpä tämä 'miesten elämä' on helppoa ja mukavaa. En anna pesualtaassa muhivien tiskivuorien ja nurkassa juoksevien villakoirien häiritä itseäni. Jos miestä häiritsee, niin saa ihan rauhassa tehdä asialle jotain muuta kuin nalkuttaa. Mies ei ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta sitä saa mitä tilaa. Minä nautin tästä vapaasta elämästäni täysin siemauksin. Mies saa nyt hoitaa osansa lasten hammaslääkärireissuista ja harrastuskuskauksista. Ei ole minun päänvaivani, jos häntä se närästää.
Kaikki tämä on maksanut parisuhteemme, mutta minkäs teet. Minä en kaikkea yksin jaksa. Aikani yritin siihenkin panostaa. Nykyään mieheni on minulle vain talonmies ja yhteistenkulujen jakaja.