Apua, se vauva oikeesti syntyy kohta, ja mua pelottaa =(

Siis, ihan muutaman viikon kuluttua mulla on nyytti kainalossa, ja mua on ihan hirveesti ruvennut pelottamaan, että kuinka me pärjätään sen kanssa... Tätä kun ei voi oikeen tässä vaiheessa ruveta perumaankaan... Jaksanko mä? Jaksaako mies? Rakastanko mä sitä?

 

Rauhoitu vaan kyllä apua on saatavilla. Hyvin sinä pärjäät :hug:

 

Nuo on ihan normaaleja tuntemuksia, itsekkin aikoinaan mietin kovasti samoja juttuja.. Kun laitokselta sitten päästiin niin autossa vielä tihrustin että miten me pärjätään Hyvin on menny, siihen äitiyteen ja vauva-arkeen oppii<3

 

mua pelotti samat asiat ja paljon muu tossa 3,5kk sitten kun olin raskaana,vaikka oli toinen lapsukainen. :hug:

 

Huh, no onneksi en oo yksin =) Onhan tää sellainen elämänmuutos, että välillä miettii, että mitä sitä oikeen tuli tehtyä... No, jos tässä parin viikon aikana vielä sais vähän koottua itseään....

 

Kyllä te pärjäätte, elä huoli.

 

:hug: Hyvin te pärjäätte.

 

Voin kertoa että mä en todella tiennyt MITään vauvoista, en edes sylissä suostunut pitämään jos jollain tuttavalla oli. Vaipanvaihto oli mulle aivan utopiaa, ja alussa käsittelinkin vauvaa kuin lasiesinettä, hyvä kun uskalsin hengittää vauva sylissä...

Synnärillä autetaan hienosti alkuun. Ja kaikkiin kysymyksiin vastataan, mä kysyin asioita jotka on muille itsestäänselvyys, eikä musta tullut automaattisesti heti mitään superäitiä, ja yhtäkkiä olisin osannut käsitellä vauvaa.. Siitä se sitten suttaantuu pikku hiljaa ja parin viikon päästä tuleekin sellainen hetki että tajuaa "hitto, täähän meneekin hyvin!"

Meille tulee nyt vuoden ikäerolla ekaan toinen, ja mä oon silti jo nyt viikolla 9, peloissani että miten me jaksetaan ja osaanko mä ja mitä jos vaavi huutaakin vaan koko ajan.

 

Hienosti te varmasti pärjäätte :hug:

 

mä mietin nuita asioita vielä toisen lapsenkin kohdalla, joka syntyy pian.. miten kahden kanssa pärjää? jaksanko? mitä tulikaan tehtyä?
Silti en malta odottaa että vauva tulee maailmaan ja luotan siihen että kaikki menee omalla painollaan ja onneksi on tuo mieskin olemassa

 

Viime hetken paniikki. Tuttu juttu.

Kyllä sä pärjäät, ihan varmasti. =)

 

Kaikki menee ihan hienosti! Luota vaistoihisi ja maalaisjärkeen

Itsellä teki mieli karata synnytyssalista kun pelotti niin kamalasti se synnytys.. Mutta karkuun ei päässyt ja olen oikein onnellinen siitä.

 

Kiitos =) Ihania ihmisiä täällä =D

 

Mulla kanssa oli ensimmäistä odottaessa välillä sellanen olo, että mitäs nyt tulikaan tehtyä. Ja välillä taas ei malttanu odottaa syntymää.
Ja kun vauva sitten syntyi niin ihan hyvinhän me pärjättiin Vaikka ensimmäisinä päivinä tulikin mieleen että tätäkö tää jatkuvasti on. Se oli niin uutta kaikki, että meni hetki ennen kuin tottui siihen, että on pieni lapsi hoidettavana. Sitä oli niin tottunut siihen että sai tehä mitä tykkäs.
No, nyt on kolmas lapsi tulossa ja rauhallisin mielin tässä odotetaan. Kyllä me pärjätään, kuten sinäkin! Ihan normaaliahan se on että kaikki uusi jännittää