Asuntovelalliset

ei tosiaan. Omakotitaloasuminen on ihanaa ja asumiskustannukset samt kuin rivarikolmiossa. En vaihtais mihinkään.

 

Ei tule. Asuminen ei ole ilmaista joten johonkin ne rahat menee. Mieluummin omaan taskuun kuin ahneelle vuokrafirmalle (jonka vuokra-asunnossa olen ennen asunut)

 

Toisaalta, jos esim 125000 lainaa lyhentää vain 500e kuussa, sitä tunkee kolmessakymmenessä vuodessa vieraalle(pankille) vähintään 60 000e korkojen muodossa.

Totta tuokin. Mutta jos mä asuisin tällaisessa samanlaisessa asunnossa vuokralla, maksaisin asumisesta ( vuokra ) ihan yhtä paljon kuin nytkin ( laina+korot+yhtiövastike ) . Ja kun muuttaisin vuokra-asunnosta sitten pois, en saisi euroakaan takaisin. Omistusasunnosta saan.

 

Ei oikeastaan. Mulla ei ennen asuntolainaa ollut ollut mitään lainoja. Ei edes opintolainaa vaan pienillä rahoilla opiskeluajan kitkuttelin. Kotona opetettiin, ettei lainarahoilla kannata elää. Hyvä niin.

Nyt vasta olen huomannut, että asuntolainastahan on tavallaan vain etua meille. Lainankorot saa verotuksessa vähennyksiin ja lainasta saatavilla bonuksilla kuitataan kaikki juoksevat pankkikulut. Tietenkin pankki saa omansa korkoineen, moneen kertaan. Käytännössä ei meidän elämää häiritse. Jos olisi itse pitänyt säästää asuntorahat kokonaan, ei taidettaisi saada asuntoa ennen kuin lähellä eläkeikää. Paljon mukavampi siis näin ja jää rahaa matkusteluun ja muihin hankintoihin.

 

No ehkä tämä mun ahdistus tästä poistuu vuosien varrella.... Mä muistan vieläkin sen tunteen, kun tajusin että tehtiin asunnosta tarjous ja nyt se ns iso pyörä laitettiin pyörimään, tosin raskaushormonit saattoivat vaikuttaa vielä lisää, mutta siis mä olin niin paniikissa. Lähinnä panikoin silloin sitä et mitä jos asiat meneekin pyllylleen, ei auttanut vaikka järki sanoi jotta asiat menevät omalla painollaan ja ihan hyvin on menty tähänkin saakka.

 

Meillä oli niin että säästin asunnon hinnasta noin puolet ennen kuin rakensimme talon. Rakensimme vasta keski-ikäisinä ja tämä meidän ensiasunto. siihen saakka asuimme lasten kanssa kaksiossa vuokralla. Tämä siis pieni perustalo.

joten stressiä ei sillä tavalla ole koska kolmionkin vuokra olisi sama kuin tämän lainanlyhennys.
Ei mikään unelma ole tämä, tottakai sitä voi haaveilla vaikka palatsista.

rahaa jää syödä luomua ja syödä ulkonaja lasten harrastuksiin. ulkommaanmatkoja emme harrasta.

 

Me tehtiin niin kun aletaan nyt rakentaa. Nyt asutaaan suokralla heti ja ennen meni lyhennykseen 510e, nyt menee vuokraan 600e ja asutaan kämyisessä kaksiossa...
Ehkä jos laina oli ylimitoitettu tuloille niin silloin tulee sellainen olo että pääsisipä siitä eroon.

 

Me hankittiin asunto toisella tavalla. Säästämällä. Kun on tehnyt lujasti duunia 18 vuotiaasta asti, voi näköjään olla 33 vuotiaana velattoman omistusasunnon haltija. (arvo yli 400 000)

ok, tämä tietty vaatii aika isot tulot kahdeltakin, mutta veikkaan että moni pääsisi samalla tekniikalla velattoman, reilun 100 000e arvoisen asunnon omistajaksi yhtä lailla 15 vuodessa. Vaikka olisi siihen asti vuokralla.

Suosittelen harkitsemaan.

Mitä järkeä kitkutella vuokralla yli kolmekymppiseksi jossain kälyisessä kerrostalokopperossa, kun senkin ajan voisi maksella omaa asuntoa. Lainat olisi maksettu ja asunnon arvo siinä sivulla noussut, joten olisi varaa ostaa entistä hulppeampi talo, eikä mitään 100 000 euron yksiötä.

Järkevämpää se on omalta kannalta rikastuttaa pankkeja kuin ahneita vuokrayhtiöitä tai vielä ahneempia yksityisiä asunnonvuokraajia.